Wäkä harkitsee viinatonta elämää

Hei vaan! On minulla viimeiset 15 vuotta kulunut ihan syvällä yksin kotona juodessa, työt olen hoitanut, mutta kaikki kotiin tulon jälkeiden ajan olen vaan línnoittunut sänkyyn katsomaan telkkaria ja yleensä 4 isoa kaljatölkkiä vieressä. Niiden jälkeen pääsee töihin - joskus kyllä pelottaa että haistavatko työkaverit? Vielä en ole saanut huomatusta, mutta itse olen jo maissa. Pitäisi toimistohommassa olla skarppi ja siisti ja aamulla tulee nopeesti vedettyä vanhat pökät ja virttinyt paita ja matkalla rasia raikastuspastilleja…
Näiden 15 vuoden aikana olen pystynyt pitämään pisimmillään 9 viikon tauon ja muutaman parin viikon breikin, mutta muuten olen vaan juonut. Hirveetä. Lenkkeilen kyllä edelleen iltaisin ja käydä salilla, mutta heti treenin jälkeen pullo huulille. Itse asiassa kalja maistuu ihan paskalle ja sellaiselle keinotekoiselle mutta siitä huolimatta sitä on saatava ja koko kroppaa vapisuttaa, kun saanti pitkittyy.Sosiaaliset kontaktit on ihan minimissä.Minulla on koko tämän ajan ollut ihana miesystävä,emme asu yhdessä, mutta nykyään se olen minä joka keksin tekosyitä ettei tavattaisi, että saan rauhassa juoda. Miesystäväni ei juo ja onkin uskomatonta, miten hän ei huomaa tilannetta tai oikeastaan se saatan olla minä joka en huomaa, että hän huomaa ja säälii ja antaa mun olla…
Olin juuri viikon juomatta ja totesin taas kerran ne kaikki hyvä puolet, kun korkin pistää kiinni. Pumppu rauhoittuu, olo on siistimpi ja rauhallisempi, ihmisiä voi katsoa silmiin, hypätä koska vain auton rattiin! Mutta ne yksinäiset illat, kun puuttuu se turruttava kaveri jonka kanssa on tottunut menemään sänkyyn… Mitä mä teen yksin iltaisin?? Kävelen ympäri asuntoa,käyn 15 min välein jääkaapilla huokaisemassa ja olen levoton. Ihan kuin mut olis erotettu jostain elämän tärkeimmästä rauhan antajasta. Tästä tulee kamppailu, mutta se on nyt edessä-
En voi jatkaa tätä samaa rataa, mun on pystyttävä jatkamaan tällaisesta viikon tauosta pitempään, ihan vaikka loppuelämän matkan. Mä tiedän että on hyvää elämää ilman viinaa, mutta tämä vieroitusosuus on paska,

Olen roikkunut täällä keskustelusivuillanne jo viisi vuotta, välillä lukenut juttujanne päivittäin, välillä silloin tällöin, ja harkinnut hetkeä jolloin mun on ryhdistäydyttävä. Olen oppinut osan ahkerimmista kirjoittelijoista nimeltä ja olen saanut täältä paljon ajatuksen aihetta aikaisemminkin. Osa teistä on niin valtavan varmoja siitä,mikä on se ainoa oikea tie pelastukseen ja osaksi siksi olen hieman passannut tätä avautumista.Olen jotenkin sellaisen koulukunnan kasvatti, että jokainen on itse totuttaunut liian helppoon elämäntapaan, ja tarvitaan hitosti sisua ja ystävien kannatusta että nouset sieltä peiton alta ihmisten ilmoille. En jotenkin suostu uskomaan että tämä on sairaus (ehkä tämän pyörrän joku pävä?) tai että ainoa pelastus on alentuminen muiden edessä armon aneluun tai uskon kautta parantuminen. Toki saatan olla tosi väärässä ja joskus täällä tunnustaa heikkouteni ja anella teiltä armoa ja jumalalta pelastumista.'Toivon kuitenkin että käännän elämän pyöräni ennen sitä ja omn avuin.

Kerään rohkeutta ja varmuutta pari päivää ja ryhdyn taisteluun. Onko muita tsemppikavereita? Olen 50 v + naisihminen. Mielettömän kaunis viikonloppu on tulossa ulkoilukelien ja keltaisten ja punaisten lehtien kanssa.
Wäkä

Tervetuloa mukaan!

Itselleni on tullut sellainen käsitys tämän reilun 3 vuoden aikana, että alkoholi on sen verran kova kaveri, että sitä ei pysty päihittämään vaikka kuinka kamppailisi vastaan. Parasta on kun nostaa rehdisti kädet pystyyn ja pyytää apua. Ja senhän sinä nyt tuossa viestissäsi teitkin. Elämä soljuu parhaiten, kun opettelee elämään sitä yhden päivän kerrallaan ja luopumaan tulevaisuutensa hätiköinnistä. Ja näitä oikeita raittiita polkujakin on varmasti yhtä monta, kuin on raitistujiakin. Loppupeleissä, samalla polullahan kun tässä ollaan, vaikka sinne ihan eri reittejä tullaankin.

Siitä se lähtee.
Hyvin olet tilanteesi kartoitanut, tiedät missä mennään ja mihin suuntaan yrität.

Ei se alku välttämättä ihan helppoa ole, mutta ei mahdotontakaan.
Lopetin kans muutaman vuosikymmenen jokapäiväisen juomisen jälkeen, ja olihan siinä alku semmoista… kun jokainen päivä ja jokainen tuntikin oli paitsi ennätys selvänä olossa myös semmoista itseni irtirepimistä, uuden etsimistä.

Mutta, ihan luonnonmenetelmällä se onnistui, ei minun tarvinnut heittäytyä rähmälleni eikä uskoa mihinkään juttuihin, ja ihan hyvin se sitten vaan meni. Runsas kolme vuotta tässä on mennyt ihan ilman ryyppyä, eikä sen alkuvaiheen jälkeen ole ollut vaikeaakaan.

Tiedän, tulet saamaan kommentteja joissa pelotellaan ettei ilman jotain korkeampaa voimaa tms voi lopettaa juomista, mutta toivottavasti niitä ei ihan niin paljon tule että lannistuisit. Voittaminen kun on ihan mahdollista.

Ihmisessä on uskomattoman paljon voimavaroja, kunhan niihin vaan jaksaa luottaa. Se päätöksenteko, se kai siinä on se ensimmäinen kova paikka. Jotain ehkä on hyvä keksiä, uutta tekemistä, juomisen lopettaminen kun jättää tyhjää tilaa. Tuohan on hyvä juttu, että sinulla on kaveri joka ei juo, siinä on varmasti yksi voimavara aloittamaasi selviämisprojektiin.

Minun kohdallani auttoi jonkinlainen itsesuggestio, toistin ensimmäisten parin viikon ajat varmasti tuhat kertaa itselleni sitä päämäräkseni asettamaani juttua jonka mukaan alkoholi on minulle ihan merkityksetön aine ja minun on hyvä olla ilman sitäkin. No, se voi jollain auttaa ja jonkun taas on keksittävä jotain muuta.

Joka tapauksessa, homma on ihan mahdollinen, eikä loppujen lopuksi edes niin vaikeaa kuin pahimmat kauhukertomukset antavat ymmärtää.

Voimia toivottelen, ja ihan mukavaa olsi jos kirjoittelisit tänne kuulumisia… jotenkin tuntuu mukavalta lukea siitä että joku yrittää irti juomisesta.

Tervetuloa mukaan keskusteluun!

Hei Wäkä ja mukava, kun tulit tänne kirjoittelemaan :slight_smile:
Olen samaa ikäluokkaa oleva nainen ja kirjoituksessasi oli niin paljon tuttua asiaa minullekin. Suurin piirtein sama aika minullakin oli ongelmajuomista, viimeiset vuodet päivittäistä runsasta juomista. Olin vielä 4 vuotta sitten sinkku ja työhön panostin niin paljon, etten jaksanut panostaa ihmissuhteisiin enkä harrastuksiin. Vapaa-ajan tissuttelin kotona yksin. En käynyt missään, enkä halunnut tavata ketään, jotta sain rauhassa juoda. Kotona kävelin rauhattomana edes takaisin, join, kävin tupakalla vartin välein. Lopulta olin sairauslomalla ja sen päätyttyä irtisanouduin työstäni. Olin ollut työelämässä lähes yhtäjaksoisesti (melkein 30 vuotta) siihen asti, myös opiskellut työn ohessa. Samoihin aikoihin tapasin mieheni, katkolla. Tarvitsin useamman pohjakosketuksen, ennen kuin reilu puoli vuotta sitten lopetin juomisen. Olimme mieheni kanssa jo aikaisemmin lyhyen aikaa juomatta, mutta sitten pikkuhiljaa juominen taas lisääntyi. Mieheni alkoi olla minusta huolissaan ja toimitti katkaisuun sairaalaan. Sen jälkeen piti vielä kokeilla juomista hetken ajan, ennen kuin olin valmis lopettamaan. Olemme mieheni kanssa tehneet yhdessä päätöksen lopettamisesta ja toistaiseksi on mennyt oikein hyvin. Yksin en varmaan olisi pystynyt tähän, sillä olen tosi ‘levoton’ sisäisesti. Ulkoisesti sitä ei monikaan huomaa, sillä pystyn peittämään tunteeni ja hillitsemään itseni ulkopuolisten seurassa.
Tätä palstaa olen lukenut jo vuosia, mutta tein nykyiset tunnukset tänne vasta raittiuden aloitettuani. Varsinkin tänä raittiina aikana olen lukenut lähes päivittäin tätä palstaa ja ‘tunnen’ jo kirjoittajat melko hyvin, vaikka en kovin usein mitään tänne kommentoikaan. Lähinnä minua on auttanut tässä raittiuden aikana tällä palstalla se, että en haaveile kohtuukäytöstä, koska täällä on niiiiiiin monta esimerkkiä siitä, ettei se onnistu. Toisaalta ajattelen niin, että kukaan ei pakota minua olemaan juomatta, vaan teen sen valinnan itse. Voin koska tahansa mennä ostamaan juomista, mutta toistaiseksi en sitä tarvitse. Tällä hetkellä harrastukset vievät milloin minnekin luontoretkille yms. Ruoanlaitto oli ennen välttämätön pakko ja nyt siitäkin on tullut rakas harrastus, uusia reseptejä kokeillen herkkuleivonnaisia unohtamatta :smiley:
Koko aikuisikäni olen kärsinyt uniongelmista, mutta varmaan jo viikon alkottomuuden jälkeen aloin nukkua yöni hyvin. Jos joku olisi sanonut minulle vuosi sitten, että olen vuoden kuluttua ollut yli puoli vuotta raittiina, niin en olisi sitä uskonut. En myöskään sitä, että ensimmäisten vaikeiden viikkojen jälkeen jatko menisi näin kivuttomasti.
Sinulla on kuitenkin jo kokemusta useammasta viikkojen raittiudesta, joten pystyt kyllä jättämään alkon. Tsemppiä taisteluun!

Huomenta Wäkä ja tervetuloa aktiivisesti mukaan. Kirjoittamasi perusteella on hyvä, että olet päättänyt todella yrittää alkoholista irtautumista- olet mielestäni jo hyvin pitkälle alkoholisoitunut.
Mainitsit sinulla olevan vaikeuksia myöntää ongelmasi sairaudeksi. Sellainen se kuitenkin on ja itselleni tämän tajuaminen oli tärkeä käännekohta omassa juomakarriäärissäni. En ollutkaan pelkkä tahdonvoimaton surkimus jolta vain puuttui halua ja kykyä lopettaa huonoksi toteamani elämäntapani. Alkoholiriippuvuus on ohjelmoitu sisälleni lopuksi elämääni, mutta minun ei tarvitse provosoida vahmempaani.
Itselläni ajattelutapa “toistaiseksi” raitis toimii hyvin. Ei mitään liian pitkiä juomattomuussuunnitelmia, tämä päivä (tai tuntikin/minuuttikin) riittää. Tässä ja nyt on ainoa ajankohta jolloin voit muuttaa ajatuksesi teoiksi tai tekemättä jättämiseksi.
Jokaisen on löydettävä itselleen sopiva raitistumiskeino. Ryhmiä on paljon, ammattiavusta en paikkakunnallasi tiedä. Kokeile kaikkea - todella kaikkea. Ole kuitenkin kriittinen kaikenlaisten ehdottoman totuuden julistajien suhteen. Mitään ehdotonta ja yleispätevää totuutta ei ole olemassa - vertaistuen merkitystäkin joskus korostetaan mielestäni liikaa. Itselleni ammattiapu oli ratkaisevaa, ryhmistä etsin aikanani enemmän sosiaalista kanssakäymistä. Kuitenkin tuloksetta, koska en päässyt missään samalle aaltopituudelle. Tämä lienee kuitenkin täysin henkilökohtainen ongelmani. Jos tätä sitten ongelmana pitää.
Toivotan sinulle sitkeyttä ja voimia hyvälle reitillesi. Pysy linjoilla! :smiley:

Huomenta Wäkä! Tässä valmistaudun päivän menoihin ihan ilman krapulaa ja ajokunnossa, vaikka olen alkoholisti. Kun olin riittävän monta kertaa yrittänyt jättää juomisen siinä onnistumatta, päätin eräänä päivänä turvautua toisten alkoholistien tarjoamaan apuun. Selvitin osoitteen ja menin paikkaan, missä kokoontui iltaisin AA-ryhmä. Menin sinne, kuuntelin juomisen pakkomielteestä selvinneitä enkä ole sen illan jälkeen juonut.
Tunsin olevani turvassa kaltaisteni joukossa ja olen halunnut jatkaa raitista elämää kohtalotovereitteni antaman tuen piirissä, koska omat päätökset ja voimani eivät olleet riittäneet pysyvään raittiuteen.

Tänäänkin kokoontuu suuri joukko raittiutta haluavia naisia ja miehiä raitistumisen ja raittiina pysymisen merkeissä, ehkä sinunkin kotisi lähellä.
www.aa.fi/

Tervetuloa Wäkä. Olet jo saanut monta hyvää neuvoa ja yhden vaarallisen. Voit toipua hyvin kun muistat tärkeät ehdottomat totuudet.
Ne ovat:
Alkoholismi on sairaus joka ei millloinkaan parane
Omin voimin ei juuri koskaan voi raitistua
Alkoholia vastaan ei kannata taistella -luovuta elämäsi Jumalan johdatettavaksi
Parhaan asiantuntemuksen ja avun saat miesten ja naisten toveriseurasta, AA:sta jonka kautta jo miljoonat ja tass miljoonat ovat löytäneet avun
Ilman nöyrtymistä ei mahdollisuuksia juuri ole.
Alkoholismin hoitaminen tulee olemaan koko loppuelämän kestävä asia -valitse siis oikein miten aiot elää-etsi heti apua AA-ryhmistä.

Kun sisäistät nämä helposti ymmärrettävät totuudet, sinun tarvitsee vain kulkea muiden alkoholistien kanssa, he auttavat.

Varo kaikkia ehdottomuuksia kertovia jotka valehtelevat alkoholismista paranemisesta, omien voimien riittämisestä ja ilman korkeimman voiman apua toipumisesta. Ole kriittinen!