Vuosia tissutellen

Terve.

Pikku pöhnässä vuosikaudet, pilattuja ihmissuhteita, mokailua, pelkoa törmätä tiettyihin henkilöihin ihmisten ilmoilla, työttömyyttä, huono koulutuspohja (huonoissa duuneissa) -lisää juomaa yksin kotona. Toivoen joku ‘unohtaisi’ ja jonain päivänä voisi palata perusarkeen, naishuolia (toki juurikin tän tilanteen vuoksi).

Ei tiedä mikä eteen, mikä auttaisi. Muita kohtalotovereita? 30+ -vuotias mies siis olen.

…lisäyksenä vielä että asiat olisi muuten hyvin, asunto löytyy, autokin. Olen vuosikaudet uskonut että naisen ja normaalin parisuhteen kun löytäisin niin se rauhoittaisi mut. Varmaan rauhoittaisikin. Mutta eipä ole helppoa kun ei harrasta mitään ja istuu kotona. Joskus olen miettinyt että toivoisi että ei aamulla heräisi, mutta toisaalta tahdon uskoa että joskus vielä olisi joku vierellä jonka kanssa olisi iloinen. Noh, tämmöistähän tämä. Viikollakin lähdin ahdistukseeni baariin ihmisiä näkemään, ja hetkeksi helpottikin. Seinät kaatuu päälle… joku varmaan tietää tunteen.