Hei kaikki vanhat tutut ja uudet lopettajat!
En ole tosi pitkään aikaan käynyt täällä, mutta nyt piti tulla tänne riemuitsemaan: Juuri sopivasti juhannuksen kunniaksi juhlin yksivuotispäivääni raittiina ihmisenä.
On siis pienen bilanssin aika.
Vuosi sitten en olisi uskonut jos joku olisi minulle yrittänyt kertoa, kuinka ihmeellisen paljon parempi olo ihmisellä on kun alkoholin jättää pois. Jo ihan alussa mm. painajaismaiset uniongelmat jäi pois ja nykyään nukun taivaallisen hyvin, ajoissa nukkumaan ja ajoissa pirteänä ylös. Vuosi sitten tissuttelin yökaudet, aamulla sain juuri ja juuri lähetettyä lapset kouluun ja painuin takaisin nukkumaan… Miten sitä onkaan voinut olla vuosia niin armoton itselleen, että joi ja joi vaikka koko ajan meni huonompaan suuntaan 
Tämän vuoden aikana on tapahtunut paljon hyvää. On kauhea klisee, että “kriisissä piilee mahdollisuus” mutta minun kohdallani tämä kyllä on toteutunut. Olen irrottautunut inhoamastani työstä ja saanut uuden kivan työpaikan. Ja olen onnistunut elämäntaparemontissa sen verran hyvin että voin hyvillä mielin olla tyytyväinen itseeni 
Nämä kaksi asiaa ovat myös vaikuttaneet positiivisesti mielentiloihini: Olen vuosikaudet kärsinyt masennuksesta, joka aiemmin lamaannutti toimintakyvyttömäksi säännöllisin väliajoin lääkityksestä ja terapiasta huolimatta (mikä ei näin jälkiviisaasti ajateltuna ollut mikään ihme kun kippasin lääkkeitten perään pullotolkulla viiniä 
). Masennus pilkahtelee nykyään vain harvakseltaan esiin alakuloisten jaksojen muodossa, joiden ohittamiseen on monta keinoa: Sauvakävely ja sauna, hyvä kirja, hikijumppa ja sen jälkeen hyvä filmi, kaverille soittaminen maailmanparantamisen merkeissä… jne.
Kuten monet, monet muutkin ovat täällä kertoneet: elämä ei muutu ongelmattomaksi, stressiä, murheita ja huonoja oloja kyllä tulee raittiillekin 
Ne vain on ihan oikeasti helpompi joko ohittaa tai käsitellä selvin päin kun vaan vähän viitsii nähdä vaivaa ja kehitellä uusia strategioita viinapullon tilalle 
Kaikille lopettajille toivotan koko sydämestäni onnea, menestystä ja sitkeyttä raittiuden polulla. Jokainen raitis päivä on aluksi suuri työvoitto eikä raittius koskaan muutu itsestään selväksi asiaksi meille juopoille, mutta vähitellen siitä tulee elämäntapa, jota en ainakaan minä enää pois antaisi mistään hinnasta. Enää en ajattele, että jään jostain paitsi kun en “saa” juoda. Olen oppinut olemaan ylpeä raittiudestani ja oppinut sanomaan:
“ei kiitos, en käytä lainkaan alkoholia.”
