Vuosi raittiina = Helvetistä oikeaan elämään

Selailin tuossa itsetuhoisia viestejäni vuoden takaa, jolloin halusin kipeästi apua mutten osannut sitä vastaan ottaa. Sitten se pohja tuli, raaka sellainen, enkä uskonut selviäväni. Mitä tuolloin tapahtui, en sitä oikein tiedä itsekkään. Jostain tuli vain se vilpitön tunne, että nyt riittää. Sitä tunnetta on aika vaikea sanoiksi kuvailla.

Tätä kirjoittaessani olen saanut vuoden raittiina elää, voin hyvin ja myös elämän ulkoiset puitteet ovat todella mukavasti. Sekaan on mahtunut tiukkoja tunteita ja ihan pari oikeaa kriisitilannettakin, mutta viinalla tai muilla päihteillä en ole enää halunnut lähteä karkuun ja tuhota uudestaan kaikkea hyvää mitä olen saanut. Ongelmat tällä hetkellä ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän ihan normaaliin arkeen liittyviä

Minut pelasti vertaistuki AA/NA-ryhmien muodossa, eikä pidä alun päihdekuntoutusta vähätellä. Siellä sai pysähtyä.

26v-raittiina, säästyneenä vuosien helvetiltä ja todennäköisen ennenaikaiselta kuolemalta on tänään helppo hymyillä… pistetääs oikeen leveästi :mrgreen:

Ihankos on huippua! Ei muuta kuin ONNEE, ONNEE, ONNEE! :smiley: :smiley: :smiley:

Tuosta tuli mieleen, että “siellä missä addiktin itsensäkusettaminen loppuu, niin alkaa elämä” :slight_smile:

Tsemppiä raittiuden ylläpitämiseen!

Ps. Mikäli kanttoona sattuu lukemaan tätä ketjua, niin kysyisin olisiko akp:n pitänyt vuosi sitten mieluummin alkaa heittelemään Voltteja ja oliko AA/NA-ryhmät sitten väärä valinta? Onko ketjun aloittajan omalla subjektiivisella kokemuksella mitään merkitystä?
Vai onko kanttoonan mielestä akp vain sattuma raitis, mutta ei tiedosta sitä itse?

Mahtavaa, AKP! Onnea! Nuori vielä, ja jo noin fiksu (eikö kuulostanutkin ihan siltä, niinkuin olisin itse joku ikäloppu :laughing: ). Usein seuraillut, kun tykität kirveltäviä totuuksia palstalla, jo nimimerkki kertoo ettei kyseessä ole mikään paskanpuhuja.

Onneksi olkoon raittiista vuodesta ja lykkyä seuraavaan. Vertaisilo toisen raitistumiskokemuksen puolesta on tämän palstan riemukkainta antia. :smiley:

Tämä on aivan kuin minun kirjoittamaani. Tiesin heti että nyt tämä on jotain muuta kuin pelkkää krapulaisen katumista ja lupailua. Tunne oli erittäin voimakas; ei koskaan enää. Olin keskellä kokemusta jota kutsutaan “oman pohjan löytämiseksi”. Olen niin kiitollinen siitä että sain sen kokea ja että raitis elämä kantaa, vastoinkäymisistä ja harmeista huolimatta. Ne kaikki on helpompi ottaa vastaan selvän pään kanssa. Toisaalta raittius on myös tuonut mukanaan todella paljon hyviä asioita. Niistä suinkaan ei ole vähäisin se, että kyky kantaa vastuuta on noussut aivan hurjasti.

Toivon kaikkea hyvää sinulle valitsemallasi polulla.
Voidaan hyvin.

Onnea ja kiitos hienosta kirjoituksestasi.

Onnea ! :smiley: 1-vuotismerkkipaalu on se tärkein jonka muistaa aina. Olet ollut 3-vuotias kun itse vietin 1-vuotispäivääni :laughing:

Onnittelut! Samanlaiset tuntemukset ovat minullakin kuin otsikossasi, helvetistä oikeaan elämään. Raitista jatkoa!

Jokainen alkoholistin raitis päivä on pieni ihme. Kun niitä ihmeitä on jollain vuodenkierto täynnä, se luo uskoa ihmeisiin myös muille. Onneksi olkoon. :smiley:

Lämpimät onnittelut ensimmäisestä vuodesta! :slight_smile:

Myös täältä paljon onnea!

Onneksi olkoon “AKP” vuodesta, joka on mielestäni tärkeä virstanpylväs koska kalenterivuoteenhan mahtuvat sekä kaikenlaiset merkki- ja juhlapäivat että myös eri vuodenajat impulsseineen.
Annoit minulle muuten “impulssin” ajatella omaa tunnetilaani muutama vuosi takaperin vastaavassa tilanteessa. Sitä tunnetta, joka johti lopulliseen raitistumishaluun, on todellakin vaikea kuvailla. Vertaan sitä omalla kohdallani siihen hetkeen, jolloin kaukana lapsuudessa isovanhempien mökin laituri ei enää ollutkaan valtameriristeilijä vaan tavallinen laituri. Jonkinlainen silmänräpäyksellinen “herääminen” todellisuuteen. Kykyä nähdä realiteetti ja toimia sen mukaan. Lapsuuden loppu.
Tsemppiä edelleenkin! :smiley:

Onneksi olkoon!

Ja tosissaan päivä kerralla mennään. Pyrin tiedostamaan jatkuvasti sen, että samaan paskaan pääsee yhdellä kaljalla takaisin, jota tosin ei ole tehnyt mieli aikoihin enää. Kuitenkin se pitää jollain tasolla aina muistaa. Pelätä ei pidä mutta kuitenkin. Homma todennäköisesti olisi vielä pahempaa ja itsetuhoisempaa kuin aiemmin.

Tsemppiä kaikille ja aivan erityisesti sinulle SoiKannel, sekä kiitoksia tuesta. Joka kerta kun täällä käyn niin mietin miten sinulla pyyhkii.

Kirjoittelu ja toipuminen jatkukoon, niin täällä kuin muuallakin.

Iso osa nykyistä lopettamon väkeä onnitteli tasan vuosi sitten vuodesta,

Entä nyt ja tänään.