Vuosi mennyt räpiköidessä, nyt kaikki alkaa alusta

Viime vuonna mitta tuli täyteen juomisen osalta. Olin 5kk juomatta ja sitten jostain syystä muuttokaljat tuntui hyvältä ajatukselta. Sen jälkeen en ole pystynyt kuin 1kk juomattomuusjaksoihin.

Tällä viikolla mennyt 18 annosta ja olen pienikokoinen nainen. Nyt on krapula. Yleensä en pode krapulaa koska olen tissuttelija, eli tämä todella toimii herätteenä. Karsee olo.

Mutta joo, olen ehkä vältellyt ongelman myöntämistä. Nyt se on kohdattava ja aloitettava raitis elämä, kirjoitan tänne vaikka joka päivä jotta en ratkea juomaan.

Muistutan aina itselleni että minulla on asiat vielä hyvin. On perhe, lapset, työ. Nyt on oikea aika muutokselle. Minulla on ollu viime aikoina joku elämänkriisi ja en ole osannut käsitellä asioita. Viinillä pääsee tilaan jossa mikään ei haittaa. Toisaalta joskus se aiheuttaa vaan järjettömän itkukohtauksen. Pakko alkaa työstämään ajatuksia.

Tää päivä menee pahasti morkkiksen kourissa. Inhottaa haista vanhalle viinalle. Onnistumistarinoiden lukeminen helpottaa ja innostaa. Kyllä minäkin pystyn!

Niin pystytkin ! Olet havahtunut haluamaan muutosta, siitä on hyvä jatkaa. Sanot "viinillä pääsee tilaan, jossa mikään ei haittaa " . Sehän ei ole oikeaa elämää, välinpitämättömyys. Ihmispololla on paljon asioita, jotka tulee hoitaa ja huolehtia, paljon velvollisuuksia. On myös oikeus nauttia raittiista, normaalista elämästä iloineen ja suruineen.
Normiolotila on olla selvinpäin :smiley: tää on aina kiva muistaa.

Kovasti tuttuja ajatuksia. Itsellä sama, että asioiden ja tunteiden käsitteleminen on vaikeaa. Bissen/siiderin avulla turruttanut pääkoppansa. Päivä kerrallaan. Tänään ekaa kertaa avoimeen AA-kokoukseen.

Tsemppiä sinulle omalle polullesi. :smiley:

Täältä saatu vertaistuki auttaa paljon. Minulla on nimittäin sekin ongelma että kukaan muu ei pidä juomistani ongelmana kuin minä itse. Olen puhunut läheisilleni ajatuksistani ja halusta lopettaa alkoholon käyttö. He kuittaavat että älä ole noin ehdoton. Mutta pakkohan sitä on olla! Muuten juominen alkaa aina lopulta lisääntyä ja riskirajat paukkuu yli.

On silmiä avaavaa lukea muiden kirjoituksia. Kirjoituksista tunnistan itsessäni alkoholismin. Isäni on alkoholisti mutta ei vain myönnä sitä. Kuulin että hänellä menee joka viikko 30 annosta, se on todella paljon. Geeni kulkee suvussa ja haluan pysäyttää sen omalta osaltani ennen kuin on liian myöhäistä. Ja enemmän kuin mitään muuta, haluan välittää lapsille hyvän esimerkin raittiudesta.

Olo on jo onneksi tältä päivältä helpottanut. Käyn vaan ostamassa jäätelöä ja painun päiväunille. Huomenna uusi, pirteä päivä.

Tervetuloa vaan kirjoittelemaan, vaikka joka päivä kuten sanoit.

Tuo määrittely, onko alkoholiongelmaa vai ei, se on minustakin niin henkilökohtainen asia että sen määrittely on ainakin ensisijaisesti jokaisen itsensä asia. Muilla ei siihen pitäisi olla sanomista -paitsi sitten kun alkoholinkäyttö aiheuttaa selvää haittaa ympäristölle tai alkoholinkäyttö on siinä mallissa ettei asianomainen enää itse kykene asioistaan päättämään.

Ei ihmisen tarvitse olla rappioalkoholisti tai ongelmakimppu lopettaakseen alkoholinkäytön. Lopettajien keskustelupalstalla muuten mielellänikin keskustelisin niiden kanssa jotka ovat olleet riittävän fiksuja lopettaakseen ihan vaan siksi ettei ongelmia alkaisi tulemaankaan. Heitäkin on, ja paljon, mutta ehkä eivät sitten viihdy kovin leimaavasti asennoituvissa keskusteluporukoissa.

Minusta on aina hienoa, kun joku päättää lopettaa jo ennenkuin kukaan muu on huomannut että hei, tuollahan taitaa olla jotain ongelmaa alkoholinkäyttönsä kanssa.

Tervetuloa vaan tänne raitistuvien joukkoon. :slight_smile:
En tiedä onko tästä sulle apua, mutta ajattelin heittää yhden vinkin: Olisko hyvä että et yrittäisi niin kovin paljon keskittyä siihen, että “mun pitää lopettaa, mun pitää lopettaa”… vaan enemmänkin siihen, että “minä haluan aloittaa raittin elämän, minä haluan aloittaa vapaa elämän, minä haluan olla MINÄ”…
Olisko tuosta apua?
Joskus kun ihminen koettaa kovasti vastustaa jotain, niin sitä vahvemmin hän sitoo itseään kiinni siihen asiaan. Se, mihin kiinnitetään huomiota, vahvistuu. Sen merkitys vahvistuu.
Mä aloin aikoinani hokemaan että “minä olen raitis, minä olen tupakoimaton”. Se oli mun kohdalla parempi tapa lähestyä aisaa kuin hokea “en saa poltaa, en saa juoda”…
Keppi ei toimi niin hyvin kuin porkkana. Keppi on itsensä torumista. Porkkana on uuden paremman identiteetin antamista itselleen. :slight_smile:

Itse asiassa näin se asia onkin alkoholin kanssa, että minä todella haluan olla raitis. Unelmaminäni ei käytä ollenkaan alkoholia. Urheilen paljon ja haluan olla freesi. Monesti “ratkean” juomaan siksi että alan kyseenalaistamaan onko alkoholi minulle sittenkään ongelma. Haluaisin voida juoda ruuan kanssa viiniä, koska se korostaa ruuan makua. Se ei vaan koskaan jää siihen. Lasi viiniä ruuan kanssa tarkoittaa minulle neljää lasia. Ja vaikka homma onkin silleen hanskassa, että todella harvoin vedän kännit niin silti minusta tuntuu etten pysty hallitsemaan juomista. Ja jossain vaiheessa tissuttelu kyllä aina lisääntyy (esim. nyt lomalla).

Olen luonteeltani hieman perfektionisti ja yritän lopettaa aina kaiken kerrallaan (sokerin syönnin, kahvin juonnin, alkoholin käytön). Odotukset ovat liian korkeat ja aina kosahtaa. Tänään todellakin tajusin että tärkeintä on nyt lopettaa alkoholin käyttö. Joku tokaisikin että se vaatii 2-3 suklaalevyä viikossa :smiley: Vaatikoot sitten.

Juhlissa minun on aina helppo olla selvinpäin. Nautin ylipäätänsä juhlahumusta ja ajatus seuraavasta, freesistä aamusta tuntuu mukavalta.

Tiedän omat heikot kohtani. Yksi sellainen on, jos lapset menevät yökylään ja saamme olla miehen kanssa kahdestaan. Silloin tuntuu hyvältä käydä terassilla tai juoda viiniä. Toisaalta huomaan että alan miettimään alkoholia jo heti aamusta. Laatuaika miehen kanssa hupenee hieman siihen että odotan milloin saan korkata viinin. En osaa keskittyä hetkeen.

Tuo hetkeen keskittyminenhän se avainsana onkin. Turha miettiä ja odottaa että olisipa jo mennyt kuukausi juomattomuutta tms. kun täytyy tajuta että jokainen heti olen nyt juomatta. Ja jokainen hetki on siten arvokas ja tärkeä.

Kun luen omia kirjoituksia niin tulee jopa ihan väärä kuva miun juomisesta tai ajatuksista. Olen todella helposti addiktoituva ihminen. Olen ollut peliriipuvainen, tupakkariippuvainen, pepsi max riippuvainen, kofeiiniriippuvainen. Kaikista olen onneksi päässyt eroon. Paitsi kahvia olen kyllä taas juonut pari vuotta 9 vuoden tauon jälkeen. Se ei tietysti ole riippuvuuksista pahin, mutta aiheuttaa minulle pahaa oloa. Slti löydän itseni juomasta sitä…

Alkoholin suhteen juon aina nopeammassa tahdissa kuin muut, aina enemmän kuin mieheni ja poden juomisesta aina morkkista, oli annos yksi tai kahdeksan. Siitä menee yöunet, vatsa voi huonosti ja rahaa palaa. En olekaan rappioalkoholisti ja varmaan voisin jatkaa koko elämäni näin tulemattakaan rappioalkoholistiksi. Silti haluan lopettaa.

Eniten minua pelottaa se, että vaikka olin viime vuonna 5kk juomatta niin silti rupesin taas käyttämään alkoholia. Päätös todella täytyy tehdä joka päivä. Alku on yleensä helppoa kun morkkis helpottaa. Viimeistään kuukauden kohdalla tulee sit se fiilis että osaanhan minä olla juomatta joten voinkin nyt ottaa vähän ja jatkaa sitten juomattomuutta. Se päätyy kyllä aina viinipullolliseen ja ajatukseen siitä milloin voi ottaa seuraavan kerran.

Kiitoksia muuten vertaistuelle. Minusta on erittäin hienoa että monta vuotta raittiina olleet kannustavat täällä uusia tulokkaita alkuun taustoista huolimatta. Minulla nyt on vasta neljä päivää takana mutta se ei olekaan pääasia. Tällä hetkellä en halua että aika juoksee koska olen lomalla. Voin nyt nauttia lomasta täysin siemauksin selvinpäin.

Minulla on tulossa pari koitinkiveä kuukauden sisään, nimittäin hotelliviikonloput kavereiden kanssa. Täytyy tosiaan ajatella että saan olla juomatta. Se muuten todella toimii. Kun katson ihmisiä terassilla niin silloin tajuan sen että minun ei tarvitse. Nautintoa voi saada paljon muustakin.

Hyvää päivänjatkoa kaikille!

Hei hyvinvoinnin haluaja!

Tervetuloa! Olen ollut noin 1,5 viikkoa juomatta, ja apunani on ollut plinkki. Tänne kirjoittaminen ja toisten kirjoitusten lukeminen ovat auttaneet minua pysymään raittiina, vaikkei nyt elo aina kovin auvoista ole.

Tsemppiä!

Tervetuloa porukkaan HH. Jos virtuaalituki auttaa niin pysy ihmeessä linjoilla - sama mitä tapahtuu. Huomasitko muuten, että Plinkin ammattilaisetkin tarjoavat syyskuun alusta kerran viikossa mahdollisuutta chattiin? Tänään huomasin etusivulta. Kuulostaa mielenkiintoiselta.
Kuulostaa kuitenkin siltä, että sinun ei tarvitse kamppailla itseäsi mistään ajankohtaisesta päällä olevasta putkesta irti. Sitä parempi. Koskaan ei voi lopettaa liian aikaisin.
Tsemppiä.

Sain eilen tietää että lapset menee viikonloppuna yökylään ja heti mieleen hiipi ajatus pihvistä ja punaviinistä. Ja itseni tuntienhan se ei jäisi pihviin ja punaviiniin vaan “nautintoahan” pitäisi vielä jatkaa muutamalla lasilla viiniä, jonka seurauksena mieli kohoaisi ja sitten tekisikin mieli lähteä laulamaan karaokea. Juomaa menisikin krapulan verran ja aamulla vituttaisi oma heikkous.

Helpottaa kun oikeasti kirjoittaa tämän ylös. Se saa tajuamaan että näin se todella menisi. Toinen vaihtoehto on sitten syödä se pihvi ja juoda limpparia. Ostaa ehkä karkkia ja katsoa leffa.

Tällä hetkellä minulla on ongelmana jonkin sortin masennus (mukana on todennäköisesti myös kilppariongelmaa). Tämä kuvio sotkee myös ajatuksia. Välillä tuntuu että juomattomuudesta ei ole niin paljon vastinetta kuin haluaisin. Ilta saattaa mennä vain itkiessä ja apaattisesti maatessa. Alkoholin avulla olen saanut nostettua mielialaa edes hetkellisesti.

Järki sanoo että alkoholi varmasti pahentaa asiaa pitkässä juoksussa ja hyödyt tulevat esiin ehkä vasta viikkojen päästä. Olen menossa viikon päästä lääkäriin tän kilppariongelman vuoksi.

On todella ikävä olla kun ei saa mistään mielihyvää. Herään aamulla surumielisenä (ja esim. eilen lasten tappelun ääniin). Käyn urheielmassa joka päivä mutta enää sekään ei tuo iloista mieltä. Vatsa voi koko ajan huonosti, jalat, kädet ja naama turpoaa ihan yhtäkkiä ilman syytä.

Uni ei virkistä tai herään aamuyöstä ihan virkeänä ja sitten väsyttää myöhemmin kun en saa töiden vuoksi päivällä nukuttua. Nyt olen lomalla ja saan tarvittaessa nukkua päiväunet.

En ole uskaltanut avata tilannettani enempää kun olen ehkä pelännyt että joku tunnistaa minut. Mutta jälleen kerran kun kirjoitan ajatukseni auki niin näen kaiken selvemmin. Olen viime aikona juonut juuri sen vuoksi että pääsisin hetkeksi kaikista oireista eroon. Alkoholi rauhoittaa hetkellisesti vatsan ja nostaa mielialaa. Mutta seuraavana päivänä oireet saattaa olla pahemmat.

On niin epäreilua kun sitä yrittää elää terveellisesti ja silti voin huonosti. Välillä lankean siihenkin ajattelutapaan että johtuuko kaikki siitä että pingotan liikaa (ja tämähän on taas hyvä syy sitten juoda). Ei se poista totuutta suhteestani alkoholiin. Pingotan kaikessa, koska haluan vain voida hyvin. Olisi ihanaa pysty syömään välillä vaikka hampurilainen ilman vatsakipua. Tai vaikka jäätlö. Tai karkkia. Tuntuu että kaikesta hyvästä menee kroppa sekaisin ja sitten tulee morkkis kun syön jotain “kiellettyä”. Jaksan vielä uskoa että tälle kaikelle löytyy syy lääkäristä (funktionaalisen lääketieteen lääkäri joten perehtyy asiaan tarkemmin) ja pystyisin taas nauttimaan elämästä. Väitän että alkoholi ei voi koskaan olla niin hyväksi että sitä kannattaisi juoda. Ja voihan se olla että kroppa on näin sekaisin juurikin alkoholin vuoksi. Sitä on tullut kuitenkin vuosien mittaan juotua…

Vaikka viikonloppu menisi itkuksi niin silläkin uhalla olen selvinpäin. Täytyy ajatella että se on ainakin todellista tunnetta.

Nytkin valvon kun en vaan saanut enää unta. Tuli vielä ukkonen joten vielä vähemmän nukuttaa.