Vuosi ilman humalaa

Varastin häpeämättömästi Kännikapinan blogin nimen, se on niin mainio. Pahoittelut kirjoituksen pituudesta jo etukäteen, kuukauden kirjoitustarve näemmä patoutui :slight_smile:

Tulin taas tauon jälkeen käväisemään. Ilmoittautumaan, että kaikki on hyvin. Yhtäjaksoisesti raittiita/alkoholittomia päiviä on nyt 366. Saattaa olla pisin jakso koko aikuisiässäni: raskausajat toki ilman, mutta taisin synnytysten jälkeen juhlistaa uutta ihmistä lasillisella kuohuviiniä (tuo oli aikaa, jolloin alkoholi ei ollut minulle ongelma). Enkä nyt oikein näe mitään erityistä syytä, miksi tuo raittiiden päivien lukumäärän kasvu pitäisi pysäyttää. Näin on hyvä.

Merkkipaalun kohdalla on hyvä pysähtyä ja hetkeksi katsoa taaksepäin, vaikka yleensä pyrin katsomaan eteenpäin motolla ”menneisyyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuteen voi vaikuttaa”. Vuosi sitten, lopettaessani, olin tilanteessa jossa otteeni elämästä alkoi jo pahasti lipsua. Juominen oli käytännössä jokapäiväistä, olinpa jo onnistunut pari kertaa yhyttämään työpäivän lounasseurakseni viiniä, kun en enää jaksanut odottaa töistä vapautumista. Juomisen piilotettu ja suunnittelu olivat vallanneet ajatukseni.

Muistan vielä ne ensimmäiset päivät ja viikot, enkä niitä ikinä halua unohtaakaan. Pelko oli päällimmäinen tunteeni: pelko siitä, että en enää pääse irti. Muutaman päivän raitistelun jälkeen löysin tieni tänne plinkkiin, itkuisena ja vapisevana (ne fyysiset oireet, nähkääs!). Onneksi. Kun muistelen itseäni tuossa tilanteessa, en olisi varmaan itsekään lyönyt vetoa raitistumiseni puolesta.

Ensimmäisten päivien ”minä en enää halua juoda” –ajattelu muuttui näitä tarinoita ja kommentteja lukiessani. Sen tajuaminen, että kyse on siitä, että minun ei tarvitse juoda, saan olla juomattakin, oli merkittävä askel. Ja yhä edelleen, minusta on ihanaa, että on vapaus olla juomatta.

Minulle luontaisin tapa käsitellä ajatuksiani on kirjoittaminen ja lukeminen ja oman pään sisällä pohdiskelu, samoin kuin useimmille läheisilleni. Vuosia sitten avioliittonikin oli kriisissä, senkin käsittelimme kirjoittamalla toisillemme. Asioissa, jotka eivät kosketa minua syvimpiä tuntemuksiani, olen kyllä käsittääkseni ihan normaali puhuja ja jotkut kai jopa sosiaalisena ja varmana esiintyjänä pitävätkin. Minulle tällainen hiljainen ”taustatoipuminen” on ollut se toimiva keino.

Alkuviikkoina kävin plinkissä useita kertoja päivässä. Oli valtavan tärkeää, että oli joku viiteryhmä kuitenkin, vaikka anonyymi. Ihmisiä, jotka etsivät omia toipumisreittejään, ja ihmisiä, jotka ne olivat jo löytäneet. Ja ihmisiä, jotka olivat päätyneet väärille reiteille ja etsivät nyt paremmin maalia kohti menevää. Luulen, että tuo vaihe oli minulle äärimmäisen tärkeä tapa saada rakennusaineita omaan raittiuden kivijalkaan. Siksi olen vähän varovainen käyttämään omasta tiestäni termiä ”spontaani toipuja”, vaikka en matkalleni AA:ta tai A-klinikkaa tarvinnut.

Läheskään kaikki ajatukset, joita täältä olen eväskoriini kerännyt, eivät suoraan liity alkoholiin. Jokusen uuden termin olen oppinut (no, vaikka, kalsarikännit, tai kentälle meno, joista jälkimmäistä ihmettelin ennen kuin tajusin mistä on kyse). On tullut pohdittua äitiyttä, syyllisyyttä, taakan kantamista, ylimitoitettua vastuuntuntoa; tai yhtä lailla hetkeen pysähtymisen taitoa, läsnäoloa, pieniä asioita, vesipisaroita ja niiden kaikkien kauneutta. Tai jotain, joka vain hetkeksi nyrjäyttää katsomaan maailmaa vain vähän eri kantista. Ne pohdinnat ovat auttaneet etsimään sitä omaa itseäni, jonka yritin hukuttaa oluttuoppiin. Rakentamaan sitä itseä, jota en tosiaankaan enää halua hukuttaa yhtään minnekään.

Vähitellen oma osallistumiseni on hiipunut, ja saattaa kulua viikkojakin ettei tule edes bussissa pikaisesti luettua mitä plinkkiläisille kuuluu. Kai se on sitä, että alkoholittomuus alkaa vakiintua elämänkulkuun niin että sitä ei enää tule niin usein pohtineeksi. Toisaalta tuntuu, että uutta sanottavaa on ollut vähän. Perusviestini lienee kiteytettävissä muutamaan ranskalaiseen viivaan:

  • sinun ei enää tarvitse juoda
  • varaudu siihen, että olet ensimmäiset kuukaudet todella uupunut ja väsynyt. Suorittaa ehtii myöhemminkin.
  • käytä juomiselta vapautuva aika viisaasti, ja etsi tilalle jotain, josta todella nautit
  • käytä aikaa ja energiaa siihen, että etsit ja keräät ne välineet, joita juuri sinä toipumiseen tarvitset (oli se sitten plinkki, kumminkaimanveljenpoika, AA, A-kilta, A-klinikka, Marttaseura, kokkikoulu…).

Jokaiselle raitistumista haaveilevalle vielä erikseen obamalaishenkisesti: Yes you can. Yes we can.

Nämä eivät ole hyvästit. Varmaankin vielä tulee ajankohta, jolloin tuntuu että minulla olisi jotain sanottavaakin, ja varmasti siinä välillä käyn lueskelemassa mitä tänne kuuluu, vaikka oma kontribuutio lähentelisikin nollaa. Sitä odotellessa lämmin kiitos ja halaus kaikille kanssamatkustajille tasapuolisesti!

Moikka Metsis,
ja onnea raittiista vuodesta! :smiley:
Mukavaa, kun et ole kokonaan häipynyt, juuri tuossa päivänä muutamana tuumasin, että mitähän sinulle…?
Tässähän sitä sitten tulikin ja mukavastihan sinulla tuntuu olevan pullat uunissa. Kovin on samankaltaisia monet pohdinnan alla olleet asiat ja niin se vaan taitaa olla, että vaikka mikään muu ei yhdistäisi niin prosessoitavat asiat ainakin yhdistävät hyvinkin erilaisia juojia. Usein myös naiseus ja äitiys on sellainen tekijä, joka vie ajatuksia tiettyyn suuntaan. Toinen vuosi lähtee rullaamaan jo totutuin kuvioin alkottomien rutiinien puolesta. Juominen ei ainakaan itseäni ajatuksena kiinnosta vähääkään. Pää askartelee ihan muissa raittiuden kirkastamissa jutuissa, kuten ihmissuhteissa, jotka hiukan tuntuvat hakevan jälleen uutta paikkaansa. Toki siihen vaikuttavat myös nuo varttuvat lapset. Ihanaa kevättä sinulle ja kohtahan voi jo mökkikauden aloittaa, pääsiäisestä viimeistään…Tulen itse Suomeen huhti-toukokuuksi töihin, lupaan tuoda auringon mukanani. :smiley:

Onnittelut raittiista vuodesta. Siitä on ihan aihetta olla ylpeä. Jatkoon vain ihan samalla asenteella. :smiley:

Onnittelut metsänreunastakin!

Paljon Onnea Metsätähdelle ensimmäisestä raittiista vuodesta.

Onnittelut minultakin ensimmäisestä vuodenkierrostasi selvällä päällä! :wink:

–kh

Ihana yhteenveto vuodesta - miten paljon uusia ajatuksia, oivalluksia ja tekoja siihen onkaan sisältynyt.
Onneksi olkoon!

Onnittelut minultakin ensimmäisestä vuodesta! :slight_smile:

Minäkin ehdin jo ihmetellä, että mihinkäs se Metsis on kadonnut, olithan ensimmäisiä jotka tervetulotoivottivat minutkin tänne… Ihanaa, kun sinulla menee hyvin! Jatkakaamme tällä hienolla tiellä! :slight_smile:

Hei, upeeta! Vuosi on selanen 365 päivää, eli sulla on tosi monta mahtavan suorituksen päivää takana!

Hienoa! Onnea mahtavasta saavutuksesta!

Onnittelut metsätähti, hieno juttu!

Huomenta

Mullakin tuli joulukuun 29. vuosi täyteen, eli jonkin sortin “kohtalotovereita” tässä ollaan.

Oon miettinyt, miten palkitsisin itseni. Rahaa kun on jäänyt säästöön, kun ei oo mennyt baareihin/kaljakauppaan/kioskille/takseihin.

Tekisin mielelläni pienen ulkomaanreissun, mutten uskalla. Repeäisin kuitenkin. Jos jollakulla arvon plinkkiläisellä on ajatus itsensäpalkitemisesta, otan kiitollisuudella vastaan. :open_mouth:

-Kannusaarinen 1 vuosi 9 vkoa 3 pv :laughing:

Sitä tuputtaa toiselle mistä itsekin tykkää.

Miten olis hyvä polkupyörä satulalaukkuineen ja kohtuuhintanen digijärjestelmäkamera.

Itse lahjoisin itseäni hierojalla, jalkahoidolla, tms ihanuudella :slight_smile:

Yes we can. Itselleni tänään on aihe juhlaan, kun raitista elämää AA:ssa on kertynyt kuusi vuotta. Itselleni jokainen päivä on tärkeä, mutta nyt vanhemmiten, kun olen opetellut hyväksymään asioita, myös näiden kakkujaisten pitäminen on muodostunut tärkeäksi osaksi raitista elmäntapaa. Lähinnä siinä, että tänään voi tarkastella missä mentiin silloin ensimmäisellä kerralla ryhmässä, missä mennään nyt.

Tuo unelmien toteuttaminen on allekirjoittaneelle myös toinen tärkeä asia raittiissa elämässä. Tälle kevättä, saanen päätökseen kuuden vuoden opiskelut, joten raitis elmäntapa kantaa siinäkin mielessä. Lisäksi pienen pienenä, hentoisena poikana, jota kaikki potki päähän, päätin, että vielä joku päivä hankin itselleni mustan vyön itsepuolustuksessa, niin eilen oli ensimmäinen vyökoe ja sitä myöten haaveen toteutuminen etenee askel kerrallaan. Se jos tuo unelma toteutuukin 30 vuotta myöhemmin, ei vähennnä sen arvoa, vaan päinvastoin matkan varrelle eksyneet kommellukset, vain vahvistavat tuon tärkeyttä.

Näillä ajatuksin, kaikkea hyvää päiväänne. :slight_smile:

No jukra, triplaonnittelut Kaaleppinen!!!

Onnittelut Kaaleppiselle. Kiitoksia myös monista viisaista kommenteistasi, joita toivottavasti haluat kertoa jatkossakin.

–kh

Onnittelut minultakin Kaaleppiselle ja Metsätähdelle.

Ja saman tien pienet onnittelut raittiista päivästä ihan kaikille meille, joilla sellainen tänäänkin on.

Jaahas, täällä on Kaaleppisenkin synttärit. Onnea 6-vuotiaalle! :smiley:

Nöyrimmät kiitokseni kuuluu teille cricket, kuivahikka, ketostix, basi, kuten myös kaikki plinkkiin kirjailleet muut kanssamatkaajani. Olette olleet yksi monista osasista raittiin elämäni turvaverkostossa. Ilman teidän kokemusianne, en olisi se ihminen joka tänään olen.

Olen tässä hieman palaillut ajassa taaksepäin, tutkaillen matkaani täällä teidän kanssanne, tullen huomaamaan sen, että olen minäkin monessa postauksessani antanut tunteilleni valtaa, yrittänyt todistaa pakonomaisesti olevani aina ja pahimmillaan ainoa, jolla on se oikea tieto asioissa. :slight_smile:

Mikä parasta tässä päivässä, tämä palsta on yksi monista paikoista, jossa minulla on ollut mahdollisuus avoimesti purkaa itseäni, sellaisena kuin olen kulloinkin ollut, eli rikkinäisenä, loukattuna, palasiksi murskattuna, pienenä ihmisenä. Kiitos teidän myötätunnon sekä empatiakyvyn, voin tuumia olevani edelleen matkalla, päivän kerrallaan.