Nyt voit halutessasi kerrata vuoden 2014 ja aikaa tähän on todella paljon, eikä maksaa kovin paljoa.
Entä tulevan vuoden lupauksia, onko varaa niitä tehdä, realistisia ??
…
.
Oli hyvä vuosi, paras. Tulevalta en voi kohtuullisesti odottaa samaa menestystä, mutta hyvänä toivon elon jatkuvan.
Vuosi 2014 oli vuosi, jolloin kohtuuttomuudet muuttuivat kohtuullisuudeksi, hillittömyydet hillityiksi, överiys averageksi ja keskitie kultaiseksi.
Se on merkittävä muutos, vaikkei sinänsä tunnu tapahtuneen mitään iso iso ISOa. Tai ehkä juuri siksi. 
Kohtuullisuuden oivallus on kuin zenin oivallus, sisäinen valo.
Maailmalla sen sijaan oli hyvin levoton vuosi. Kaikenlaiset konfliktit, kriisit ja aseiden kalistelut ovat luoneet koko maailmaan epävarmuutta, pelkoa ja kärsimystä.
Varsinainen vuoden 2014 loppumietelmä tulkoon vasta vuoden vaihtuessa, sillä vielähän tätä vuotta 2014 on jäljellä ja kaikenlaista kerkeää tapahtua.
Voihan vihtori, tänään ja nyt vasta huomasin, että seiskakymppi oli jo pistänyt alulleen vuodesta 2014 ketjun ja minä puupää perustin lähes identtisen ketjun kun tätä en nähnyt. Tähänhän minäkin olisin ruuneberisoinut kirjoitukseni jos olisin hokannut.
No, nythän tuolla minun perustamallani 2014 ketjulla voi pyyhkiä perseen ja hyvä niin.
Pahoittelut kybälle kun astuin vahingossa tontillesi!
T. Promaus
^ Ei se mitään prosse, meidän lopettamossahan on lääniä ja tiluksia, missä astella ja vaikka rekalla reenata taskua.
Mä kun en oo yli neljään vuoteen omani lisäksi juuri ketjuja perustanut,
ja nuo Saunasta varastamistani kolmesta ketjusta näyttäisi pari tai yksi kantavan ensi vuodellekin
ja tätä voi käyttää kans pyyhkimiseen, vaikka kinkunrasvojen… pöydältä ja parketilta sekä
marmoriammeen kultareunuksilta… timanttisormuksesta ja rubiinisista kalvosinnapeista…
joo lupaan muuten olla loppuvuuen 2014 selvinpäin ja kilitisti, enkä kaada enää plinkkiä… kitusiini.
Vuotta 2014 on vielä 6 päivää jäljellä joten teen - ehkä - laajemman katsauksen vasta viikon kuluttua. Edellyttäen, että Plinkki toimii. Eilen en päässyt palstalle ja aloin jo tuntea tietynlaisia vieroitusoireita. OK, pahempaakin voisi sattua. 
Tähän asti vuosi on kulunut ilman suurempia nousuja ja laskuja. Lieviä turbulensseja erään menneisyyden hahmon ilmestyessä loppukesällä ovelleni kolkuttelemaan. Oli ajanut itsensä todella hankalaan tilanteeseen ja ilmeisesti avun tarpeessa. Hankaluutena on, etten pysty auttamaan konkreettisesti muuten kuin kuuntelemalla. Kyse on lapsenhuostaanottojutusta. Mulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä eikä mitään niin syvällistä psykologian tuntemusta, että pystyisin tukemaan täydellisesti. Eikä tarvitsekaan. Sinänsä rikastuttava kokemus, että opin jälleen kerran tuntemaan omia raja-alueitani ja rajaamaan tonttiani. Tapaillaan säännöllisen epäsäännöllisesti ilman yhteistä menneisyyttä tai tulevaisuutta. Tämän hetken yhdessäoloa jos on ollakseen.
Ylläolevaan liittyen tunsin joutuvani alueelle joka olisi voinut huojuttaa sitä elämännuoraa jolla tasapainoilen. Ja koska mulla on sellainen periaate, etten jää yksin käsittelemään ongelmiani päätin ottaa yhteyttä erääseen itseapuryhmään. Kyllä! Ensimmäistä kertaa yli 5 vuoteen koska perinteiset alkoholiongelmaan painottuneet ryhmät eivät ole mun juttuni. Tämä uusi ryhmä osoittautui - ainakin tähän asti - sopivaksi. Kyse on entisten alkkisten ja narkkareiden sekaryhmästä.Lievittää osittain surkeaa sosiaalista tilannettani. Seurakunta- ja vapaaehtoishommat jäivät vähemmälle. Tässäkin toteutan yksinkertaista periaatetta. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Ei välttämättä itsestään vaan sen eteen on tehtävä hieman töitäkin. Kokeiluja - ei sen enempää eikä vähempää. Odottamatta mitään ja pelkäämättä mitään.
Lupaukset? Lupaan etten lupaa mitään! Elän tasapainoista - ehkä jopa tasapaksua - normaalielämää jonka rajat määrittyvät lompakkoni sisällöllä. En siihen mitään Zen-mestareita tarvitse. Ommmmmmmmh!
Tulevaisuutta ei voi suunnitella ja uuden vuoden lupaukset ovat vain höhlän ihmisen tapa kusettaa itseään. Samat lupaukset voi tehdä yhtä lailla huhtikuun 24:nä päivänä, kuin jonain ennalta määritettynä päivänä.
Ja takhaan ja alleviivaan, että se vailla mitään suunnittelua ja spontaanisti syntynyt päätös jonain randomina päivänä voi mahdollisesti pitääkin ihan toisella tavalla, kuin joku uuden vuoden lupaus. Hassu ihminen kun ei sitäkään ymmärrä, että siinäkään ole mitään muuta kuin se että sattumoisin tämä meidän telluksemme vain kiertää tässä ajassa tuon aurinkomme ympäri. Ei mitään sen dramaattisempaa. Onko se joku syy lupailla jotain, vai ostaa vain jotain “hyvä ihminen” pisteitä, kun voi sitten facebookiin tykättäväksi julkaista sen, että minä Petteripäs se en meinaa syödä pullaa koko ensi vuonna. Höh. Kyllä sen päätöksen voi tehdä ihan samalla viisiin, vaikka viikonkin päästä. Tai kuukauden.
Niin, sitä vaan että jokainen päivä on ihan yhtä merkityksellinen. Tai mistäs sitä tietää vaikka se huhtikuun 24. olisikin se sinun elämäsi tärkein päivä. Tai se voi olla vaikka lokakuun 17. Ei tiedä, kun ei elämää voi ennustaa. Mutta korvat ja silmät kannattaa pitää auki. Ja kun tämän elämän arvoituksellisuuden ymmärtää, niin jätän nämä höpönpöppö lupailut suosiolla jollekin muille. 
Plinkin osalta meleko rauhainen vuosikerta, kuitenkin.
Lupaan olla itteni loppuajan, pyrin uusimaan tulevassa hyväksi havaitut selviämiskeinot ja
panostan muutoksen lisäämiseen tarvittavaan rohkeuteen eli poliitikko-vastaus.
Ahdistavuuden fyysinen poistuminen kropasta oli merkittävä juttu, sitä oli alituiseen
aikana, jolloin käytin rauhoittavia eli hiljalleen lisääntyen vuodesta 1996 alkaen.
Helmikuussa ahdisti kolmena iltana aivan helvetisti, mutta siihen se jäi tältä vuodelta.
Ehkäpä viimeiset bentsovierotuksen jälkimainingit kulkivat viime talvena ylitseni.
En mä mitään oikeestaan lupaa, olen jo saavuttanut kaiken henkisen palanssin ja tunnen syvää onnellisuutta - melkein. En riitele jatkossakaan netissä, enkä ole siinä onnistunut plinkissä ainakaan…tai vieläkään…
Uudenvuoden lupauksista röökittömyys on pitänyt 9 vuotta, mutta se päätös tavallaan ajoittui sattumalta silleen… sain korvattavaksi ihanat nikkispurkat, joita jauhoin muutamia viikkoja ja sitten alkoi vasta oikea taisto röökii vastaan.
^^ Andente, koin itsekin eilen hieman oireyhtymiä plinkin kaaduttua. Liian suuri väkimäärä ei mahtunut ovista,
muistitila vajavainen tai terroristihyökkäys ulkoavaruudesta tuli ensimmäisinä syinä mieleen.
Modet eivät ole kumonnneet teorioita ja huhumylly kasvaa uuteen potenssiin.
Päihteillä paiskattu mieli voi saada näistä kimmokkeen ja kirjoittaa jatkosarjan
kaikkien kiusaksi otsikolla “Muukalaisten saapuminen mullisti joulunviettoni”.
tai “Kuinka jouduin vihreänvoiman kuulusteltavaksi”,
“Joulujuhla avaruudesta nähtynä”
“Futista avaruusolioiden kanssa”
“Joulukuusivarkaissa eeteen pitäessä vahtia”
joo.
Lupaan enempi olla kiinni olevaisessa ja pyrkiä käyttämään koiran aistejani
ja elää hetkessä, just nyt, eikä vain sinnepäin… NOT.
Vain elämää -oli vuosi tämäkin ja ei yhtään hassumpaa. Mikä ettei lupauksia voisi tehdä ja teenkin mm. urheilutavoitteiden suhteen. Nähtäväksi jää miten lupauksissa sitten voipi pysyä. Ei ole kovin vakavaa, vaan enemminkin kivaa.
Ikzun teoriaa uhmaten, minä lupaan:
Pitää kompassin suunnattuna kohti raittiutta ja olla luovuttamatta, jos matkaan tulee mutkia.
Yrittää oppia nauttimaan arjen pienistä iloista ja olla ottamatta turhia murheita tulevista päivistä.
Kai sitä voi elää vain ajelehtimalla hetkestä ja tilanteesta toiseen, suunnittelematta tulevaisuutta, lupaamatta mitään. Ei vaan ole mun juttu. Mä kyllä suunnittelen tulevaisuuttani ja toteutan myös suunnitelmani. Ja lupaan asioita ensi vuodelle (ja pidemmällekin). Ja aion ne lupaukset myös pitää. Jos se jollekin antaa aiheen nimittelyyn, niin siitä vaan
ka niinpä tuo vanha vuosi alkaa kiertyä nahkansa ympärille ja hiljalleen menehtyy hapen puutteeseen…
aikaa on todella vähän ja uuden session synnytystuskat voi jo vaimeana kuulla konehuoneesta.
Lupaan pyrkiä toistamaan samoja asioita, kuten tänäkin vuonna, myös ensi kerralla,
vähän on korjattavaa tällä menestyvällä matkalla kohti täydellisyyttä ja silloinhan
virheitä ei tartte enää pelätä, kun ei niitä kykene tekemään ja
vain vaatimattomuus omasta ylellisestä itsellisyydestä porskuttaa vinhasti
uuteen potenssiin ja täydelliset teot jouhevasti seuraavat toistaan, yepjep.