Vuosi 2014 lopettamisen/raitistumisen suhteen

Me Lopettajat
1

Vuosi 2014 alkaa olemaan niin sanotusti pulkassa ja vähän mietteitä siitä mitä on jäänyt käteen vuodesta. Hienoa on se, että minulla koko vuosi 2014 on tähän päivään asti on sujunut raittiina, enkä epäile vähääkään etteikö se jatkuisi nämä viimeisetkin päivät ennen vuoden vaihdetta samoissa merkeissä.

Yllättävää on se miten minulla ajatukset alkoholista ja kaikista asioista sen ympärillä on muuttunut kun olen päässyt sen koukutuksesta eroon. En tosin pidä sitä ollenkaan pahana asiana, vaan pidän sitä pikemminkin ihan normaalina kasvuna ja paluuna takaisin elämään missä riippuvuus ei enää sanele ja määrää elämääni. On kertakaikkisen mahtavaa kun voi elää elämää aidosti ilman pienintäkään mielihalua juoda alkoholia, tai yleensäkään päihtyä minkään aineen vaikutuksesta. Minun ei tarvitse enää missään vaiheessa tai tilanteessa puntaroida sitä, että juoda vai eikö juoda, vaan elämä ja tilanteet etenee ilojen, surujen, onnistumisien ja pettymyksien läpi ihan omalla voimallaan niillä avuilla jotka minulla on ja ilman tarvetta paeta epätodellisuuteen alkoholin tai lääkkeiden avulla.

Raittiuden ja vielä tämän vuoden alkuvaiheessakin minulla oli suuri tarve käydä AA ryhmissä saadakseni vertaistukea muilta raittiilta ja raittiutta yrittäviltä, mutta sekin tilanne on muuttunut vuoden lähestyessä loppuaan. Olen nyt kohta ollut raittiina puolitoista vuotta ja tunnen, että raittiuteni on siinä vaiheessa, että vertaistuen tarve on enää aika minimaalista ja se on tarkoittanut kannaltani sitä, että AA:ssa käynnitkin on harventunut aika radikaalisti ja saa vain nähdä loppuuko ne jossain vaiheessa tyystin. En kuitenkaan epäröi hetkeäkään lisätä käyntejäni AA.han jos pääkoppani alkaa kehitellä vähäisiäkään ajatuksia kohtuukäytöstä, tai jos yleensäkin alkoholi alkaa mietityttämään vaihtoehtona joihinkin tilanteisiin.

Haluan ehdottomasti suositella AA:ta yhtenä vaihtoehtona raittiuteen pyrkivälle ihmiselle joka useasta yksin suoritetusta lopettamisyrityksestä huolimatta ei pääse eroon alkoholista.

Mitä muuta 2014 on tuonut tullessaan minulle raitistumisen myötä. No ainakin sen, että ylimääräistä rasvaa on palanut kropasta kun on voinut taas keskittyä “tosissaan” rakkaisiin harrastuksiini, eli kamppailulajeihin ja punttitreeneihin. Kunto on tällä hetkellä todella kova ja olo on sen mukainen, väsymykset ja masennukset on muisto vain ja mikä parasta, että vaikka harrastan paljon, niin aikaa jää silti vaimolle ja lapsille huomattavasti enemmän kuin juovana aikana. Keskittymiseni perheeseeni on ihan eri luokkaa kuin juovana aikana jolloin saatoin olla paljon paikalla, mutta hyvin vähän läsnä. Nykyään kun lapset tai vaimo tulee keskustelemaan jostain tärkeästä, niin keskityn tarkkaan kuuntelemaan ja miettimään siitä mistä puhutaan kyetäkseni antamaan aidon ja rakentavan vastauksen.

Työasioihiin liittyvät matkustelemiset olen vähentänyt tietoisesti aivan minimiin, en alkoholin takia, koska tiedän sata varmasti, että en matkoillakaan juo alkoholia nykyään. Syy on puhtaasti se, että matkat on uuvuttavia ja matkat on pois perheen parista. Ymmärrän nykyään myös sen, että maailma pyörii ja pärjää vallan mainiosti, varmaan jopa paremminkin ilman, että minä osallistun noihin matkoihin :slight_smile: .

Olen aina ollut aika levoton sielu enkä ole oikein osannut asettua aloilleni mihinkään paikkakuntaan, tai maahankaan, mutta nyt olen alkanut tuntemaan toivoa senkin suhteen. En enää koe ahdistusta siitä ajatuksesta, vaikka jäisinkin aloilleni tänne missä nyt asun, ajatus tuntuu jopa hieman rauhoittavalta. En ole varma onko se lisääntynyt ikä vai se, että on raitistunut (ehkä molemmat) joka tämän muutoksen minussa on saanut aikaan, mutta tiedän sen, että kännipäissään, tai rapulamorkkiksissa näitä muuttopäätöksiä on paljon tullut puitua.

Onko vuosi 2014 kannattanut olla raittiina ja olenko raittiuden takia menettänyt mitään?

Aivan ehdottomasti on kannattanut olla raittiina ja sanonkin mieluummin niin päin, että on mahtavaa kun on SAANUT olla raittiina. Varmastikin olen jotain myös saattanut raittiuden myötä menettääkin, mutta se mikä on mennyt saa mennäkin ja yksi niistä on se kuuluisa kurjuus.

Olisi mielenkiintoista lukea teidän muittenkin mietteitä, oivalluksia ja kokemuksia vuodesta 2014.

T. Prosauttaja

2

No jopas on vallan hienoa Prosaattorilta kuulla tällaista positiivista tekstiä! :laughing:

Tämä vuosi on minulla ollut itseeni tutustumisen aikaa. Ja siinäpä se oikeastaan lyhykäisyydessään sitten onkin. :smiley: Kiitos teille kanssa plinkkaajille kaikista niistä keskusteluista ja ajatusten vaihdoista, joita on käyty. On ollut mielettömän hienoa olla osana tätä porukkaa, vaikka tämä näin virtuaalista ja “kasvotonta” kanssakäyntiä onkin. :slight_smile:

Lainaan tähän vielä loistavan kuvan Saunan puolelta:

3

Ensiksikin, osasit roostis mua paremmin nimetä ketjun, joka koskee piakkoin katoavaa vuotta ja toisekseen:

mulle on käymässä samalla tavoin, että tästä on tulossa ensimmäinen kalenteriin merkitty päihteetön vuosi

eikä niitä ole koskaan ollut aiemmin, paitsi vuosi 1981 kun keke ei vielä ollut vormulamestari ja Diana oli sinkku…

4

Todella hienoa kuulla tästä kaikesta, Prossa ja ikzu myös!

Todella hyvä tuo ikzun cartooni tossa… :slight_smile:

Minulla on samankaltaisia luonnehdintoja, kuin Prossallakin. Olen itsekin levoton sielu. On ollut vaikeaa sopeutua tavanomaisuuteen, olen itse asiassa kapinoinut sitä vastaan vuosikymmeniä. Monta kertaa ryyppäsin tahallaa liikaa ja järjettömästi siksi, että halusin tehdä asioita eri lailla, uhmaten. Uhmaa onkin sitten riittänyt kaikkeen muuhunkin.

Vuosi 2014 on minulle ollut se käänteentekevä vuosi. Olin alkuvuonna muutaman kuukauden raittiina, mutta kesän pohjakosketus oli sellainen, että se oli itselleni riittävä pohja, enempää en tarvinnut. Nyt vuoden loputtua olenkin tajunnut sen, että minun pohjani on se, että olen tajunnut, että en koskaan halua missään nimessä raitistua. Haluan ryypätä itseni kuoliaaksi. Tämä tietoisuus pitää minut erossa viinasta. Minulla on tulossa vasta kohta puoliin puoli vuotta raittiutta täyteen, niin todellakin tuntuu, että vielä ei ole kunnolla päässyt sisälle raittiuteen. Olen aina ollut hyvin kärsimätön luonne, ja tämä tekee hyvää itselleni, että joudun ajattelemaan niin, että tätä raittiutta en ratkaise muutamassa sekunnissa, vaan nyt joutuu todella pysähtyä, ja alkaa todellakin elää 24 tuntia kerrallaan, ilman hätiköintiä, ilman sähläyksiä. Jenni Vartiaisen suuri laulu Suru on kunniavieras on puhutellut minua suuresti. On tarkoitus sillä, että olen osittain tuhonnut elämääni vuosikymmeniä. Nyt on aika elää tätä jatkoaikaa. Mahdollisuus muutokseen on aina vain nyt. Se ei ole huomenna. Jos ajatuksellisesti muutoksen siirtää tunnin päähän, niin se muutos monesti karkaa käsistä. Alkoholismi on vielä hirvittävämpi tauti, kuin mitä olen aiemmin ymmärtänytkään. Viina tappaa talossa ja puutarhassa. Myös moottoriteillä. Sen kanssa ei ole leikkimistä. Alkoholismi, holismi, tunne-elämän häiriö… Mahdollisuus uuteen alkuun on nyt. Se on mahdollista.

5

Minä toivon, että vuosi 2014 on elämässäni käänteentekevä sikäli, että saan lopulta ja oikeasti kiinni raittiudesta. Tähän vuoteen ajoittui yritys raittiuteen kesällä, joka epäonnistui. Kuten lukemattomat yritykset ennen sitä.

Olen jo laskeskellut, että helmikuun alkupuolella tulee maaginen 3 kk täyteen. Lopettaminen on vasta ensiaskel. Luin juuuri Antti Heikkilän Riippuvuus - valheiden verkko -kirjan. Hyvä opus, joskaan ei mitään käänteentekevää uutta tietoa.

Kuitenkin Heikkilänkin tarinointi vahvistaa käsitystä, että juomisen lopettaminen sinänsä ei vielä vapauta riippuvuudesta, joten töitähän tässä on tehtävä itsensä kanssa ja itseensä tutustuen. Olen valmis. Olen vihdoin viimein valmis astumaan tuohon ennen tuntemattomaan raittiiseen maailmaan. Ja mielelläni. Viimeinen täysin raitis vuosi minulla ajoittuu kultaiselle 80-luvulle, kun en vielä ollut edes täysi-ikäinen.

Ja vielä vinkkinä Cricketin toisessa ketjussa vinkkaama 20 min sääntö: jos alkaa tehdä mieli, odota 20 min ja katso tilnannetta sitten uudestaan. Tätä aioin soveltaa, kun kiusaukset vaanivat.

6

Alkuvuodesta 2014 heräsi itelle ajatus juomisen lopettamisesta. Minäkin olen luonteeltani levoton sielu ja tissutellut tylsyyteen/ahdistukseen iltaisin ja monesti vapailla aamusta iltaan.Usein olen ajatellut etten ole oikea alkoholisti, kun pystyn juoksemaan esim. Puolimaratoneja useita kertoja vuodessa.

No, menneenä keväänäkin juoksin pari puolikasta. Edellisen päivän pystyin aina ennen kisaa olemaan juomatta. Maalin juoksin sillä voimalla, että kohta pääsee dokaamaan. Iltaisin mietin että voin juoda, jos pääsen seuraavana päivänä lenkille.
Aamulla krapulassa kahvia ja opamoxia tauluun ja heti lenkille.niin kerkes sitten loppu päivän dokaa.

Alkukesästä rupes tuleemaan niitä välipäiviä lähes joka toiselle päivälle ja loppui sitten hiljalleen kokonaan juoksutkin, kun verta tuli molemmista päistä lähes päivittäin ja päätin että kesäloman päättyessä täytyy tehdä stoppi tälle hölmöilylle ja lopettaa juominen. Viimeisen kerran otin syyskuun lopussa. Kohta tulee siis 3kk täyteen selvinpäin.

Huolestuttavinta/masentavinta mielestäni on se, että pahimmat viinan himot ( poislukien 2 ekaa vkoa) on tulleet vasta viime päivinä. Iskenyt tietynlainen lohduttomuus, koska tämä olo oikein helpottaa.
Mutta nyt mennään vaikeimman yli vaikka päivä kerrallaan.

Toivon että 2014 jäisi mieleen vuotena jona pääsin tuosta kirotusta liemestä eroon.

7

kenties entinen juoppo, eli tuttavallisemmin Kenttis, tuon 90-100 päivän kohdalla yleensä tuleekin viinahimoja. Itselläni tuli myös. Joskus tällä palstalla on puhuttu siitä, että tietyt rajapyykit ovat vaarallisia, joita ovat seuraavat raittiiden päivien kohdat: 7-10 päivää, 20 päivää, 30 päivää, 60 päivää, 90 päivää, 100 päivää, puolivuotta ja 1 vuosi. Se, mikä helpottaa hirveästi (ainakin itseäni) raitistumisprosessissani, on se, kun hyväksyn sen, että en halua raitistua, ja että tulen aina haluamaan vetää pään täyteen. Sehän on alkoholistin luonne. Nyt, pointti onkin jatkaa raittiutta vaikka kuolisi raittiuteen. Sen jälkeen muutamat pienet viinahimot eivät haittaa. Ja kyllä, olen itse kyllä vaarassa romahtaa, tämmöistä tämä on. Mutta, jos tavoittelee liian hanakasti sitä himotonta olotilaa, voi pettyä, ja sitten ikäänkuin menee juomaan siksi, kun toteaa, että enhän minä näköjään haluakaan olla raittiina jne. Siis: raittiina vaikka ei halua olla. Siitä se lähtee.

8

Prossa kirjoitti

Prossa hei, uskon että monelle raittiutensa alussa olevalle olisi toivoa herättävä kokemus kuulla stoorisi palavereissa käydessään. Vertaistuen parhaita puolia on, kun ryhmissä tapaa ihmisiä, joilla on erilaisia raittiuksia takanaan.
Kun raittiutta kaipaava alkoholisti aidosti kohtaa tunnetasolla toisen samanlaisen, lähtee toipumisprosessi liikkeelle, ja kummankin raittius saa lisää vahvistusta.

Kiitos niille tovereille, jotka joulunakin ovat pitäneet palaveripaikkojen ovet avoinna, keittäneet kahvit ja ottaneet tulijat lämpimästi vastaan.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

9

Onhan se lomapuisto niinkin, että tärkiäähän se tosiaan on, että on tarpeeksi ryhmäläisiä jotka voi tukea tulevaa tulokasta ja kertoa heille oman selviytymistarinansa.

On myös kääntöpuoli joka minulle on aika turhauttava, mutta samalla kuitenkin kertoo sen, että kuinka vakavasta asiasta on kysymys kun puhutaan alkoholismista. Olen käynyt ryhmässä sen reilun vuoden nytten ja kuten sanoin, niin käynnit harvenee harvenemistaan, mutta minunkin reilun vuoden ryhmässäkäyntiaikana tulokkaita on käynyt sielä varmaan noin 10 kpl, eikä kukaan niistä ole jäänyt, vaan palannut juomaan, eli aikalailla samat naamat sielä pyörii viikosta ja vuodesta toiseen. Sanomattakin on selvää, että silloin asiat ja jutut alkaa kiertämään kehää, enkä minä koe sitä yhtään kehittävänä, tai edes mielekkäänä.

Minä en missään nimessä halua jäädä kehityksessä paikalleen, vaan kyllä minä haluan jatkaa elämääni ja kasvuani ihmisenä sitomatta sitä mihinkään asiaan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Kyllä minä kuuntelen omaa itseäni ja jos jokin asia alkaa tökkimään, niin silloin on aika reagoida jotta pääsee tilanteesta pois ja kieltämättä ryhmässä käynnit ovat alkaneet hieman tökkimään.

Minulla on kaiken lisäksi tullut niin paljon muita mukavia elämäntäyteisiä asioita raitistumisen myötä elämääni, että pelkästään jo ne antaa minulle elixiiriä pysyä raittiina.

Olen kyllä vähän sitä mieltä, että kun ihminen kokee sen raitistumisen halun niin voimakkaana, että se ylittää lähes kaiken muun, niin kyllä hän silloin raitistuu ihan varmasti, eikä hän silloin välttämättä tarvi mitään ulkopuolisiakaan tuekseen. Minulla se tunne ja halu tuli niin voimakkaana, että vaikka kävelinkin AA:n ovesta sisään ja hain apua, niin uskon, että olisin raitistunut myös omin avuin koska se “klikki” oli niin äärettömän voimakas, että tisein siltä sesomaltani raitistuvani.

T. Prosonen

10

Näin juuri koen itsellekin käyneen. Siinä tarvi vain eka tapahtua ne määrätyt asiat, että se halu tuli puseroon.

11

Otsikkoon selvän miehen vastaus: Pidän tehtävää onnistuneena, jos tulee laari puhtaana saavuttua maaliin.
Onko tämän vuotinen elo-oleilu kääntynyt suoritukseksi. Ei mielestäni. Hyvä ex-pomoni sanoi ysärin alussa, että
“ei tämä ole mitään peliä, vaan tämä on elämää” ja oli oikeassa, vaikka asiayhteys oli tuolloin(kin) muualla.

lisää viihdekirjoittamista !! tulen vaatimaan kaikille oikeutta olla kirjoittamisessaan itsenäisen vapaita 2015 !!

12

Juuri näin minäkin asian ajattelen!
Hienosti sanoitettu!

13

“Yllättävää on se miten minulla ajatukset alkoholista ja kaikista asioista sen ympärillä on muuttunut kun olen päässyt sen koukutuksesta eroon.”

Itsellä kaksi kertaa päissäni tänä vuonna (keväällä sähläämässä julkisella paikalla ja heinäkuussa kello häviksessä pari kuukautta kun toikkaroin pihalla - parempi silti toleransiin katoaminen kuin jatkuva pöhnä). Ei kannata juoda alkoa (K-Marketista ostin tänään Sprite Zeroa kun oli tarjouksessa egen pullo - ihan jees.).

Prossahan on moottorimiehiä → sille pohjalle voi viritellä mielekästä tekemistä itse kukin. Tuttava (ei A-ongelmia) hommasi Opel Calibran ja aikoo pienen tilin tehdä tuolla projektilla. Sukulainen (ei A-ongelmia) taas sen 1965 Mustangin jonka kunnosti. Naapuri (ei halua olla missään tekemisissä, tosin aina tervehtii) on kauan sitten toipunut alkoholisti ja moottorimies viimeisen päälle. Museorekisteröidyillä eli 1980-luvun alun autoilla voi välttää verot (näitä löytyy pienillä kilometreillä) - vuotuinen vakuutus on luokkaa 60 € eikä mene käyttömaksua. Osaava laittaa avoauton ja riittävän hyvä Possu lähtee kahdella kympillä ja Z3 Bimmeri alle kympillä - eli vaikka mitä saa alle Corollan hinnan.