Runot ja kaikki muut… mikä nyt ei juurikaan itkettäisi? Jos pysähtyy miettimään. Mallu on kirjoittanut paljon kaunista surusta. Kuten te muutkin. Kiitos siitä.
Liikkuminen auttaa muakin. Tän suhteen myötä olen löytänyt sen terapeuttisen vaikutuksen. Taas jotain hyvää tästäkin kurjuudesta.
Mä olen nyt jonkinlaisessa risteyskohdassa. Koska tänään tajusin, että mun on nyt pysyttävä tiukkana. Siis tämänhetkinen toimintahan on helppoa, kun miehestä ei kuulu enkä minä kysele perään. Kun ei olla yhteydessä, ei tee kipeää niin paljon, eikä tule sitä haukkumista ja muuta.
MUTTA. Hiljaisuus on hyväksyvää. Hiljaisuus ei vaadi tekemään mitään. Hiljaisuus ei sano, että minä en luota sinuun enää enkä halua elää sinun kanssasi jos käytät päihteitä. Hiljaisuus sanoo “ei se mitään”.
Hän tietää miten heikko olen hänen suhteensa. Hän tietää että olisin valmis ottamaan hänet takaisin hyvin helposti, antamaan anteeksi. Ja sen minä haluan nyt jotenkin saada käännettyä pois päältä ja muistaa mitä hän on tehnyt. Kaiken muun minä voisin taas kerran antaa anteeksi, mutten sitä varastamista. Ja sitä en saa unohtaa. Miten voisin elää ihmisen kanssa, johon en luota yhtään?
Minun on oltava johdonmukainen ja määrätietoinen. Kun eilen kehotin häntä hakemaan tavaransa, minun on jatkettava sitä kunnes hän tulee. Huolimatta seurauksista. Minun on saatava omaisuuteni häneltä takaisin, enkä voi pitkittää tätä loputtomiin. Koska sitten kun hän on taas vähän enemmän järjissään, me kumpikaan emme halua lopettaa tätä suhdetta. Minun on toimittava nyt, kun hän on inhottavimmillaan.
Ja silti minä voin sanoa, että ehkä joskus. Jos joskus olet todella irrottautunut noista kuvioista ja elät raittiina. Mutta ei nyt, ei pitkään aikaan. Luottamuksen uudelleen rakentuminen vaatii nyt enemmän kuin koskaan ennen.
En ole ollenkaan valmis irrottautumaan hänestä, mutta psyykkisen turvallisuuteni ja hyvinvointini vuoksi minun on pakko. Ystäväni totesi tosin minulle tiukkaan sävyyn, että oman hyvinvoinnin vuoksi toimiminen ei minulle auta. Onhan se jo nähty. Mutta tällä hetkellä ei oikein toimi sekään, että ajattelisin miehen parasta, koska olen kuitenkin sen verran kiukkuinen hänelle, ettei oikeastaan kiinnosta.
Päätin antaa itselleni tämän päivän aikaa kerätä voimia. Huomenna ilmoitan miehelle uudestaan, että hänen on nyt aika hoitaa tämä asia kuntoon ennen juhannusta.
Mutta miten minä voin olla vakuuttava, kun tässä helvetillisessä mielenhäiriössäni (kirjoitin ensin miehenhäiriöissä, ehkä se on kuvaavampi sana) ainut mitä todella haluan on saada hänet takaisin sellaisena kuin häntä rakastan. Vaikka tiedän, että sitä miestä ei nyt ole, enkä minä voi siihen mitenkään vaikuttaa.