Vuodatusta+amfetamiinista

Yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä on siskoni, joka on ollut päihderiippuvainen 14-vuotiaasta asti. Pitkään on ollut tunne, että alkon lisäksi kuvioissa on ollut huumeet ja muualta tullutkin mainintoja kannabiksesta ja subusta sekä joistakin lääkkeistä. Viimeisen vuoden aikana tyttö on muuttunut täysin. Hän on mm alkanut välttelemään meitä läheisiä, mielialat vaihtelee ja rahaongelmia ei tunnu olevan enää. Olo hänellä on yleensä tosi huono, kun nähdään. Apua ei tietenkään huoli, kun ei ole ongelmiakaan.

Viimeksi, kun tavattiin tyttö oli paranoidinen ja pelokas. Hätäännyin tästä kovasti koska pelkäsin hänen menevän psykoosiin mutta lääkäriin ei halunnut lähteä. Nukkui luonani kaksi vuorokautta putkeen, kerran pari heräsi hetkeksi syömään ja varsinkin suklaa maistui. Kolme vuorokautta nukuttuaan alkoi selkiintyä ja vähätteli olojaan. Keskustelussa antoi ymmärtää ottaneensa amfetamiinia. Johtuiko hänen tilansa siis amfetamiinilaskuista? Onko se tavallista, että oireet ovat noin voimakkaat? Rahaa hänellä on liiaksikin eli varmaan diilaa. Toivon ettei myy itseään. Minä olen tosi ahdistunut asian kanssa. Haluan auttaa mutta en oikein tiedä miten. Mietin onko se oikein, että otan hänet huonokuntoisena aina luokseni ja hoidan ja syötän, jonka jälkeen jaksaa taas. Pelkään myös sitä hetkeä, etten enää itse jaksakaan auttaa.

-Santeri

Jaksamista sinulle Santeri-isoveli!
Tämä kanava on ollut minulle isona apuna, poikani on subusta ja bentsoista riippuvainen. Kun ei itse tiedä alkuun näistä riippuvuuksista mitään, saa tältä kanavalta hyvää tietoa ja tukea.
Minusta on hyvä, kun voit auttaa siskoasi. Silloin ainakin tapaat hänet ja tiedät, missä mennään. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että tästäkään riippuvuudesta ei voi parantua, jollei itse sitä tosissaan tahdo.
Kokeneemmat varmasti vastaavat sinulle oman näkemyksensä.
Ja itsestäsi sinun pitää myös huolehtia!

Nikkini on harhaanjohtava, sori. Olen isosisko :slight_smile:.

Kuulostaisi siltä että siskosi on ollut vähän pidemmällä pirikuurilla. Pienilläkin määrillä amfetamiinista voi todellakin tulla aika kamalat laskut jos on muutenkin herkkä kuten nuoret(?) tytöt usein ovat. Jos siinä ohessa vielä lisäksi on tullut vedeltyä ties mitä pillereitä ja kaikennäköistä muuta roinaa sisuksiinsa, voi pää hajoilla pahastikin. Ei mitenkään outoa paranoia, säikkyily, äärimmäinen ahdistuneisuus, itkuisuus, kauheat pelkotilat, hermostuneisuus, kauhu yms. Univaje vaikuttaa myös. Aika harvat mun käsittääkseni jättävät pirinkäytön esim. yhteen päivään. Useimmiten sitä vedellään esim. viikon putkia, pidempäänkin ja se aika myös valvotaan juosten ympäri maailmaa kuin maantiekiitäjät. Energiaa siis kuluu. Koska ruoka ei maistu koko tuona aikana eikä pitkään sen jälkeenkään, piripäät vetelevät yleensä sitten suklaata ja muuta sokeri- ja energiapitoista pitääkseen verensokerin tarpeeksi kuosissa, välttääkseen nääntymisen.

Olisi kiva tietää minkä ikäisiä te olette tällä hetkellä, ja missä teidän vanhemmat ovat ja mitä he ovat asioille tehneet yms.

Kiitos vastauksista. Esitietona, että olemme molemmat alkoholistiperheen täysi-ikäisiä lapsia ja asumme omillamme.
Mä olen miettinyt myös tota subua, että voiko sitä vaan kokeilla kerran pari ja jättää siihen vai koukuttaako se heti. Jos käyttää piriä ja on kavereita, jotka käyttävät subua niin onko todennäköistä, että käyttää molempia? Kysymykset voivat olla tyhmiä mutta en tiedä huumeista mitään ja yritän saada jotain tolkkua siskon tekemisistä.

Mikään ei koukuta heti. Ekasta kerrasta koukuttuminen on ihan pelkkää legendaa. Jotkut aineet vain koukuttavat ehkä nopeammin ja ennenkaikkea pahemmin kuin toiset. Mutta ei se koukuttuminen mene niin että otat yhden pillerin tai yhdet vedot jotakin (mitä tahansa) ja sen jälkeen olet kuolemantuskissa heti jos et saa sitä lisää. :laughing: Se miten nopeasti johonkin aineeseen jää koukkuun riippuu täysin henkilöstä. Jos siskosi on ollut riippuvainen jo 14- vuotiaasta, ja olette jo täysi- ikäisiä on mahdollista että hän saattaa olla jo pahastikin koukuttunut johonkin aineeseen. Tai useampaan.

On se mahdollista. Mutta en näe miten se olisi kovinkaan tärkeä juttu mitä yksittäisiä aineita hän käyttää. Tärkeämpää olis varmaankin se, miten sinä ja muu perhe suhtaudutte asiaan.

Muistui mieleen muuten nuo A&E Interventionpätkät tubesta. Ne on hyviä kotikanavalaisille tsekattavaksi. Mun mielestä noista voisi saada aika hyviä vinkkejä siihen mitä päihdeongelmaisiin läheisiin pitäisi suhtautua. Nuo videopätkät ovat yleensä 5- osaisia ja niitä kannattaa tsekata muitakin. Niissä nimittäin käsitellään kaikenlaisia addiktioita päihdeongelmista syömishäiriöihin sun muihin. Niissä ilmenee hyvin myös se miten erilaisia perhedynamiikkoja on eri perheissä, ja miten …no hmh… sanotaan nyt idioottimaisesti sekä päihdeongelmainen että läheiset saattavat yrittää ratkoa ongelmia. Ne voivat laittaa ajattelemaan kaikennäköistä tärkeää. (en mitenkään viittaa sinuun, vaan ihan yleisesti → itse hokasin muutamia asioita joskus noista pätkistä)

Tuo toimintamalli on mun mielestä aika hyvä, vaikkei olisikaan tarjolla mitään hoitopaikkaa. Pääasia on ettei ala paapoa, ja että läheinen sanelee oman elämänsä säännöt ja pitää niistä kylmästi kiinni. Ja toinen pääasia on tajuta mahdollisimman nopeasti se, että päihdeongelmaista voi auttaa todellisuudessa vain päihdeongelmainen itse. Kyynisyys rulettaa päihdeongelmaisten “hoidossa”. Täs ny esimerkkinä kolme osaa vaik tos Allisonista:

youtube.com/watch?v=aLz8Bf2I4E0
youtube.com/watch?v=hzGxtXec … re=related
youtube.com/watch?v=w_2QMwFy … re=related

Ainiin! Jos haluat tietää yksityiskohtaisempaa tietoa eri aineista kannattaa käydä saunan puolella kyselemässä. :slight_smile:

Hei Santeri!

Toiset jäävät heti koukkuun, jollei ihan fyysisesti niin henkisesti.

Eikä sitä piriä tarvitse viikkotolkulla putkeen käyttää tullakseen huonoon kuntoon, toisten ei tarvitse kuin kerran vetää ja lasku on raju omana henkisenä tunnetilana.

En usko et sun kannattaa selvittää mitä siskosi vetää vaan yrittää mielummin kysyä miksi? Ja yrittää saada hoitoon, vaikka siitä rahaa tulisi sillä hetkellä, se ei taatusti korvaa pään sisäisiä tunnetiloja kun homma lähtee lapasesta.

[size=85]Onko tuo Lopeta jo! osoitettu minulle vai jollekin toiselle? [/size] :open_mouth:

[size=85]Jokaisella on tietysti oma käsityksensä siitä mitä tarkoittaa huumekoukulla. Jos yhden kerran aineen kokeilun jälkeen kiehtoo ajatus uudelleen vetämisestä niin minä en pidä sitä vielä koukkuna. [/size]

Kuten sanoin:

Mutta aloittaja kertoi siskonsa olleen jo 14- vuotiaasta asti päihderiippuvainen joten on ihan realistista olettaa että sitä piriä on voitu vetää pidempikin aika. Etenkin koska tyttö nukkui 3 vuorokautta putkeen. :slight_smile:

Olisi kiva kuulla mitä aloittajalle kuuluu. Huhuu! Sisarusten väliset jutut kiinnostavat mua aina. :slight_smile:

Hyviä pointteja ja ajattelemista on tullut. Ehkä mä olen keskittynyt vähän epäolennaiseen, kun olen pitänyt tärkeänä selvittää mistä aineista sisko on riippuvainen. Ajatuksena siinä on ehkä ollut se, että subun käyttö kuulostaa kauheammalta kuin pirin. Minä en myöskään osaa varmaan kohdata tätä ongelmaa niinkuin pitäisi. Sorrun paapomiseen ja keskityn toisen huolenpitoon niin, että jätän esim. menemättä töihin sen vuoksi.
Nyt sisko on toisen sukulaisen hoivissa, vielä ei ole vieroitusoireita tullut mutta kauhulla niitä odottelen. Jos käyttää säännöllisesti esim. amfetamiinia niin kuinkahan monta päivää pystyy olemaan ennenkuin tahtoo jotain lisää? Pystyykö sitä arvioimaan?

Moi taas! :slight_smile:

En minäkään tiedä aineista paljon mitään. Siskosi käyttäytyminen vain kuulosti jostain hamasta menneisyydestä niin tutulta että päätin vastata. Älä missään nimessä ala rajoittamaan omaa elämääsi siskosi vuoksi. Pidä kiinni omista rajoistasi ja omasta elämästäsi johon siskosi ongelmat eivät kuulu. Läheiset jotka voivat pahoin huomiotaherättävästi - esim. käyttävät huumeita tms. - voivat olla niin upottava suo, että kohta huomaat uivasi itse siskosi suossa kaulaasi myöten. Oma elämäsi lakkaa olemasta koska sen täyttää toisen ihmisen muka- akuutimmat ongelmat. Mikä sinun omista ongelmistasi tekee vähemmän akuutteja, että ne voivat odottaa? Tosiasia on, että nimenomaan tuollaiset huomiotaherättävät ongelmat peittävät usein alleen kaiken muun. Esim. sinun omat ongelmasi, omat tunnemaailmasi, kaikki ne omat henkilökohtaiset juttusi jotka sinulla on oikeus kokea ja käsitellä siinä hetkessä jolloin ne ovat päällä. Jokaisen ihmisen - myös ns. suht “normaalia” elämää elävien - elämään tulee ongelmia, ristiriitoja, kaikennäköisiä Juttuja jotka pitää ratkaista. “Normaaliakaan” elämää elävien ihmisten elämä ei ole mitään tasaista autuutta johon ei mitään kuoppia ja monttuja tule. Kun yksi [size=85](tai kaksi tai kolme jne)[/size] läheinen ns. “oireilee” huomotaherättävästi, muut jäävät usein elämään vähän niinkuin odotushuoneeseen odottamaan että milloin tulee oman elämän, omien tunteiden ja omien ongelmien ratkaisun vuoro, kun se yksi “virallisesti ongelmainen” on jatkuvasti kaikkien ykkösprioriteetti. Ennenpitkää joudut huomaamaan eläneesi viimeiset kymmenen vuotta siskosi elämää ja odotat edelleenkin sitä, milloin oma elämäsi alkaa. Jokainen aikuinen on loppujenlopuksi vastuussa itsestään, omista valinnoistaan, ja niiden seurauksista, eikä se ole pelkkää kaunopuhetta. Mitä nopeammin tämän tosiasian ymmärtää, eikä pelkästään ymmärrä, vaan laittaa tämän oivalluksen myös käytäntöön reaalielämässään, sitä parempi. Se on hyväksi sekä sinulle itsellesi että myös siskollesi.

Siskosi henkilökohtaiset ongelmat ovat hänen henkilökohtaisia ongelmiaan. Ne eivät ole sinun ongelmiasi, eivätkä sinun ratkaistavissasi. On myös siskosi omien kykyjen, ongelmanratkaisukykynsä aliarviointia ja hänen aikuisuutensa halveksimista yrittää ratkaista hänen ongelmiaan hänen puolestaan. Tai säästää häntä omien valintojensa seurauksilta. Seurauksilta suojaaminen tai niiden tekeminen helpommin kestettäväksi madaltaa siskosi kynnystä jatkaa aineiden käyttöä koska hän voi luottaa siihen että hänellä on aina joku joka nostaa ojasta, paikkaa haavat ja kantaa osan hänen omien valintojensa inhottavista seurauksista. Esimerkiksi aineiden käyttö on 100% jokaisen oma valinta. Näin ollen jokainen kestäkööt niiden seuraukset 100% itse. Se on terveellistä, ja seurausten konkreettinen kokeminen ihan itse vain omissa nahoissaan voi toimia myös motivaattorina aineiden käytön lopettamiseen.

Sinä odottelet siskosi vieroitusoireita. :slight_smile: Anna hänen odottaa niitä itse, ja kokea ne itse. Ne ovat hänen kokemuksiaan eikä sinun. Miksi sinä haluat varastaa siskosi kokemukset? :wink:

Siskollasi on itsessään kaikki se tieto, ja kaikki ne voimavarat joita hän tarvitsee ratkaistakseen itse omat ongelmansa. Jos hän ei halua niitä ratkaista, hänellä on myös siihen oikeus. Jokaisella on oikeus omistaa itse oma elämänsä ja tehdä sillä mitä haluaa. Tämä tarkoittaa sitä että ihmisellä on oikeus myös pilata oma elämänsä niin halutessaan. Mitä nopeammin myös sen hyväksyy sitä parempi.

Minulla itselläni kesti vuosikausia ennenkuin aloin tajuta sen. Ei ole yhtään kiva huomata eläneensä leijonan osan omaa elämäänsä jonkun toisen elämässä. Ihmisten täytyy antaa elää vapaasti omaa elämäänsä. Täytyy päästää irti.

Mua kiinnostaisi hirveästi teidän ikänne ja ikäeronne. Ei tietystikään tarvitse kertoa jos et halua, mutta minulla on menneisyydessä ollut vähän samantyyppinen tilannne oman sikoni - tosin isosiskon - kanssa. Jos olette vielä jossain siinä parinkympin nurkilla, niin voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että mitä nopeammin ymmärrät irrottautua siskosi ongelmista, sitä parempi. :slight_smile:

Piti vielä tähän lisätä että tämähän…

… ei välttämättä tarkoita samaa kuin täydellinen välien katkaisu. On monta tapaa pitää rajoistaan kiinni. :slight_smile:

[quote=“Fernetti”]
yrittää ratkaista hänen ongelmiaan hänen puolestaan. Tai säästää häntä omien valintojensa seurauksilta. Seurauksilta suojaaminen tai niiden tekeminen helpommin kestettäväksi madaltaa siskosi kynnystä jatkaa aineiden käyttöä koska hän voi luottaa siihen että hänellä on aina joku joka nostaa ojasta, paikkaa haavat ja kantaa osan hänen omien valintojensa inhottavista seurauksista. Esimerkiksi aineiden käyttö on 100% jokaisen oma valinta. Näin ollen jokainen kestäkööt niiden seuraukset 100% itse. Se on terveellistä, ja seurausten konkreettinen kokeminen ihan itse vain omissa nahoissaan voi toimia myös motivaattorina aineiden käytön lopettamiseen.quote]

Kiitos, Fernetti. Minä olen sellainen “kanaemo”, joka pyrkii aina huolehtimaan ja auttamaan. Poikani yrittää - tai ainakin sanoi yrittävänsä - vierottautua subukoukusta. Arvaas, olenko suurin piirtein joka päivä soittelemassa ja tuppaamassa käymään :smiley: . Nyt maltan mieleni ja nautin hyvällä omallatunnolla tästä(kin) illastani. Jos hän ei itse halua päihteetöntä elämää, se on hänen oma valintansa. Hän kyllä tietää, että rakastan häntä ja tuen tarvittaessa.

Iktys

Tuossa on läheisriippuvuus kaikessa kurjuudessaan hienosti Fernetin tiivistelmänä. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että ‘tottuu’ tuohon elämäntapaan niin paljon, että läheisen raitistuessa romahtaa kun ei löydä enää omaa elämäänsä. Alkaa ‘rakastaa kärsimystään’, koska silloin tuntee olevansa elossa ja merkityksellinen.

^ :slight_smile:

Loppujenlopuksihan näissä asioissa on kysymys kontrollista. Silloin kun vaikuttaa siltä että joku ei pysty kontrolloimaan itse itseään ja omaa elämäänsä, se herättää ympäristössä tarpeen alkaa kontrolloimaan häntä. Huolenpito, pulasta pelastaminen, auttaminen ja sen sellainen tyydyttää loppujenlopuksi myös auttajan itsensä tarvetta olla kontrollissa.
Periaatteessa se on ihan luonnollista koska läheisten elämät vaikuttavat yleensä myös omaan elämään ainakin mielen tasolla jos ei konkreettisesti. Eikä siinä mitään, ei jeesimisessä sinänsä mitään vikaa ole, kun se tapahtuu vastavuoroisesti eikä ruoki mitään tuhoisaa tilannetta (tässä puhutaan siis vain aikuisista ihmisistä, eikä alaikäisistä). Varsinkin silloin jos auttamisen kohde selkeästi ilmoittaa ettei halua apua, ja joku vain menee siltikin auttamaan, niin silloin auttaja tyydyttää ainoastaan omia tarpeitaan. Se on itsekästä. :slight_smile:

On miljoonia erilaisia tilanteita. Se onko kysymyksessä sisarusten välinen suhde, vanhempien ja lasten välinen suhde, parisuhde tai joku muu, vaikuttaa asioihin. Niissä on kaikissa erilainen dynamiikka.

Kun on tehnyt päätöksen että antaa sen läheisen vain elää oma elämänsä kuten haluaa ja lopettaa hyysäyksen, tärkeää on tietysti myös kertoa se sille hyysäyksen kohteelle itselleenkin. Sen voi tehdä monella tavalla, kirjeellä, puhumalla hänelle suoraan että tästä lähtien en enää tee sitä ja tätä, nämä ovat minun oman elämäni säännöt ja niistä tulen pitämään kiinni ja sitten kertoa miksi.

Sitten kaikista vaikein asia on se, että on pakko hyväksyä se tosiasiaksi, että se läheinen voi ihan oikeasti myös kuolla.

Niin, ja sitten etsii uuden “potilaan”. Maailmahan tosiaan on horisonttiin asti täynnä potentiaalisia potilaita. :wink:

Sitähän minä pelkään, että sisko kuolee. Tässä kuin luin kirjoituksianne niin tunnistan itsessäni tuon läheisriippuvaisuuden mikä varmaan on yleistä alkoholistiperheen lapsille (tai vanhimmalle lapselle). Minun ja pikkusiskon välillä on sen verran ikäeroa, että olen ottanut vastuuta hänestä jo kauan. Ja taistelen sen ahdistuksen kanssa että olen jotenkin epäonnistunut hänen huolenpidossa. Ja kyllä, tiedän että se on ihan järjetön ajatus. Nyt saatiin sisko hyvään kuntoon ja hänellä on voimia jatkaa, joten tänään hän häipyi taas omille teilleen.
Sanastosta olisin kysellyt, mitä tarkoittaa hiisaaminen (?) ja vimpan myyminen (?). En tiedän kirjoitinko oikein.

Käsittäisin tän ongelman enemmän tunnekoukuksi, Santeri on koukussa siskoonsa ja sisko huumeen tuomaan tunteeseen.

Santeri, toi mitä kirjotit tossa edellisessä kuulostaa ihan äidin roolin otamiselta harteille. Olen pahoillani sun puolesta et olet valinnut tämän tien, syyn siihen voin kyllä kuvitella, helppo tie se ei ole enkä ole varma onko niin kannatavakaan.

Toi töistä kotiin jääminen ongelman vuoksi ei kuulostanut hienolle, antoi vaan käsityksen miten syvällä jo olet siskon menemisissä.

Kirjotit että olette alkoholistiperheen lapsia, onko AAL sulle tuttu?

Irrottautuminen tuosta tilanteesta, tuntuu oman järjen ja luonteen vastaiselta ja vaikealta, niin juuri tässä käy ilmi

Mitä jos hän kuolee vaikka autoitkin ja annoit kaikkesi viimeiseen pisaraan? Annatko huumeen viedä 1 vai 2 ihmistä?
Pystytkö auttamaan ilman itsesi täydellisesti likoon laittamista?

Tuolla on vähän sanastoa:

irtihuumeista.fi/files/17/Huumesanastoa.pdf

Noh eipä se tarkemmin ajateltuna mitenkään omituista ole että sisarukset jotka ovat jakaneet koko alkuelämänsä, joilla on samanlaiset lapsuudenkokemukset, ovat tietyllä tavalla kiinni toisissaan. :unamused: Varsinkin jos ei ole ollut kunnollisia vanhempia, siihen on tottunut että sisarukset pitävät huolta toisistaan, tai että joku sisaruksista ryhtyy vanhemmaksi. Siinä on vain se että se roolijako voi sitten jatkua vaikka miten pitkään jos sitä ei itse katkaise ja opettele toista käyttäytymismallia. Uudenlaisen suhtautumistavan opettelu voi olla todella vaikeaa. Lähes kaikenlaisella auttamisella on usein vain invalidisoiva vaikutus siihen jota yritetään auttaa.