Nyt tuli tiukka tilanne, toivoisin konkreettisia neuvoja muilta käyttäjän läheisiltä sekä entisiltä käyttäjiltä. Lähes kymmenen vuotta huumeita käyttänyt poikani on viime keväästä lähtien halunnut lopettaa. Olen koko ajan tuonut esille, että kun hän päättää lopettaa, tulen tukemaan häntä kaikin tavoin. Poika pääsi hoitoon ja oli melkein kolme kuukautta käyttämättä. Kuntoutussuunnitelmat tehtiin, niihin sisältyi hoidon lopuksi muutto toiselle paikkakunnalle, kauas kamakavereista. Kuitenkin noin kuukausi ennen kuin hoidon piti loppua, poika retkahti. Ja ihan rankimman kautta, kamaa vedettiin oikein urakalla, seurauksena mm. verenmyrkytys. Sairaalakeikankin jälkeen huumeiden käyttö jatkui, silti toiselle paikkakunnalle lähtemistä poika ei halunnut perua. Miten siellä kaukana monen sadan kilometrin päässä sujuu, sitä en tiedä. Pariin viikkoon en saanut edes yhteyttä poikaan (tämä on hänelle tyypillistä silloin kun on jotain salattavaa, mutta ei hän muutoinkaan kovin tiivistä kontaktia ole kotiin päin harrastanut). NYT POIKA SITTEN VIHDOIN SOITTI! Puhuttiin pitkään, poika kertoi, miten hyvin kaikki sujuu, niin opiskelut kuin kaveriasiatkin. On ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt vastailemaan puheluihin tai viesteihin. Ainoa ongelma oli, että rahat olivat päässeet loppumaan (kuinka ollakaan), kaapissa on kuulemma pari säilykettä vain ja ruokaa pitäisi saada.
Nyt en tiedä mitä tekisin. Annanko hänelle rahaa vai en?Ovatko asiat oikeesti niin kuin hän sanoo vai vedättääkö hän jälleen kerran? Olen toisaalta luvannut tukea, jos hän on oikealla tiellä, toisaalta tiedän, että vanhempien pahin virhe on antaa käyttäjälle rahaa. Miten ihmeessä voisin toimia? Onko kellään hyviä ideoita? En voi lähteä nyt tästä monen sadan kilometrin päähän tarkistamaan tilannetta tai viemään ruokakasseja. Ja jos oikeesti asiat ovat hyvällä mallilla, on parempi ettei poika tule vielä vähään aikaan tänne kiusausten lähelle. Miten voisin varmistua tilanteesta? Mitä te Nasaalisti ja Malibu ajattelette tästä? Entä muut vanhemmat ja vertaisohjaaja?
Älä missään tapauksessa anna rahaa! Juuri noin itsekin todennäköisesti sanoisin, jos olisin rahapulassa. Että opiskelu sujuu ja on kavereita jne. ja voisin ruoan lisäksi keksiä esim. jonkun bändin keikan, mihin uudet kaverit ovat menossa, muttei itsellä ole rahaa. Sit vuodattaisin, kuinka vaikeaa on saada hyviä kavereita, jos ei pääse niiden mukaan keikoille tms.
On mahdotonta sanoa, että onko poika retkahtanut vai ei, mut jos väittää yhtäkkiä tilanteen huimasti muuttuneen, niin se EI OLE REALISTISTA. Harvoin tilanne paranee ihan yhtäkkiä, huonommaksi kyllä voi mennä nopeestikin. Ja koskaan ei ole niin kiire, ettei ehtis vaikka tekstaria lähettämään 2 viikon aikana. Kuinka usein poika normisti pitää yhteyttä? Kuulostaa kyl selitykset siltä, ettei oo pitänyt yhteyttä, jottet huomaa viesteistä tai puheesta retkahdusta. Nimittäin jos itse otan paljon vaikka betsojakin, niin on vaikea kirjoittaa järkeviä tekstareitakaan.
Jos nyt haluat jotenkin tukea pojan ruokailua, voit avata johonkin hänen lähikauppaansa tilin, jolle saa ostaa elintarvikkeita. Niihin voi tehdä rajoitteita, ettei esim. saa alkoholia tai tupakkaa ostaa. Helsingissä on ainakin monissa kaupoissa mahdollisuus tiliin ja joka kuukauden jälkeen tulee kotiin lasku pojan ostoksista. Tililtä ei saa nostettua rahaa ja poika voi huijata tuota systeemiä vain kahdella tavalla: 1. ostaa paljon juomia ja sitten palauttaa pulloja toiseen kauppaan, jolloin saa pantit. 2. Käy jollekin toiselle kaupassa, joka sitten maksaa safkoista jotain. Mut silti toimivampi vaihtoehto kuin antaa rahaa, joka ei taatusti mene vain ruokaan. Vaikka antaisit vain 20€, niin sekin päätyisi muihin asioihin!
Voi miten ikävä tätä onkaan sanoa, mutta luulen, että nasaalisti on oikeassa. Kuulostaa niin epäillyttävätä tuo kaikki hyvin meneminen, uudet kaverit ja kaikki. Ehkä nyt vaan pitäisi yrittää pysyä lujana ja kokeilla tuota nasaalistin ehdottamaa ruokatiliä. Voihan olla, ettei poika sitten enää olekaan niin nälissään.
Olen nyt lukenut kannesta kanteen Pia Kaulion ja Merja Uotilan kirjan “Äiti ei jätä” ja sinä sanotaan tästä asiasta mm. näin: “jos aikuinen lapsesi tarvitsee ruoka-apua, hänen pitää nöyrtyä hakemaan avustuspusseja mieluummin sosiaalitoimesta ja päihdehuollosta kuin äidiltään.” ja “Älä usko mihinkään, mitä riippuvaunen ihminen sanoo. Niin kauan kuin riippuvaisuus pitää häntä otteessaan, hän valehtelee itselleenkin niin paljon, ettei erota totuutta, toiveita ja ajatuskuplaa toisistaan.”
Voisitkohan esim. sillä tavoin auttaa poikaa, että otat selvää hänen paikkakuntansa tarjoamista sosiaalipelveluista eli lähinnä, onko siellä joku paikka, mistä voisi saada ruokaa tai käydä syömässä. Sitten tulisi pojallekin jälleen kerran selvälsi, että sinä kyllä autat ja välität, mutta et päihde-elämässä.
Olen samaa mieltä muiden kanssa eli vaikuttaisi siltä, että rahaa tarvitaan, mutta ei elämiseen. Valitettavasti se on niin moneen kertaan todettu, että ovat maailman parhaita kusettajia nämä käyttäjät. Iskevät varsinkin äitiä juuri siihen kohtaan, johon varmasti osuu ja uppoaa! Ja ellei ensimmäinen yritys tuota tulosta, niin sitten kokeillaan jotain toista keinoa.
Hyviä neuvoja nuo tilin avaaminen (ja joku rajoitus siihen) ja paikkakunnan esim. ruoka-avun/halvan syömisen mahdollisuudet. Jos oikeasti tarvitsee ruokaa, niin niihin kyllä menee (olen kuullut lukemattomia kertoja itse sen, että ei ole mitään jääkaapissa ja kauhea nälkä, mutta kun olen tarjoutunut viemään ruokakassin, niin se ei ole ollutkaan hyvä vaihtoehto ja sitten on tullut liuta selityksiä…).
Ehdota myös pojallesi vierailua (vaikket sitä juuri pystyisikään toteuttamaan). Kerro, että olisit kiinnostunut tutustumaan lähemmin hänen opiskeluunsa, ehkä kavereihinsa jne. Ja mene ihmeessä käymään, jos vaan voit. Itse olen joitakin vuosia sitten ajanut 500 kilometrin päähän toteamaan, että jaahas - suunnilleen sama meno jatkuu.
En voi muuta kuin toivottaa sinulle voimia! Kun näissä tilanteissa on niin saakelin voimaton
Suuret kiitokset Nasaalistille, Senjamilenalle ja Petunialle, että palautitte minut maan pinnalle!
Vaikka koko ajan väitän, etten luota enää mihinkään, olen yhtäkkiä melkein valmis uskomaan, että pojalla asiat ovat vihdoinkin paremmalla tolalla! Se on varmaan sitä äidin toiveikkuutta, mikä on aina jossain taustalla olemassa. Vaikka järki sanoo ihan muuta. Kyllä pikkuisen pitäis hälytyskellot ruveta soimaan, kun ei muka ehdi vastata viesteihinkään. Vaikka ei poika niihin yleensäkään ole paljon vastaillut. Hän on vain tulla tupsahtanut kotiin välillä syömään ja/tai nukkumaan, muutaman päivän kamanvetojakson jälkeen. Hoitojakson aikana häntä ei näkynyt, puhelimeen vastaili satunnaisesti ja hyvin lyhyesti.
Kiitos Nasaalisti ja Senjamilena hyvistä ideoista ruuan saamiseen! Lähetän nyt alkuun pojalle muutaman s-lahjakortin, niillä saa s-kaupoista ruokaa (myös olutta ja tupakkaa mutta ne eivät ole tässä tapauksessa se ongelma). Niitä olen silloin tällöin hänelle antanut. Niitä toki voi yrittää myydä eteenpäin Rupean selvittämään sitä tilimahdollisuutta lähikauppaan. Selvitän myös, onko jotain pelastusarmeijan tai muun leipäjonoa. Yksi ongelma on edelleen, kouluruokaan ja kahviin tarvitaan käteistä. Jos poika siis vielä koulussa käy. Opintoraha tulee joka kuun alussa, joten ei se poika ihan ilman rahaa siellä ole. Sais oppia tietysti käyttämään rahojaan niin että ne riittäisivät pitempään.
Petunian vierailuehdotus on myös hyvä! Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että voin puhua vierailusta, vaikka en olisi heti sinne lähdössäkään. Olin kahtena viikonloppuna koulun alkaessa pojan opiskelupaikkakunnalla laittamassa hänen asuntoasioitaan kuntoon; en millään jaksaisi nyt heti lähteä sinne uudestaan. Kaipaan vähän irtiottoa loppukesän rumbasta. Mutta pieni pelote on paikallaan
Nasaalisti, olet mielestäni rohkea kun tuet meitä vanhempia kertomalla, millaisia huijaustemppuja kamankäyttäjä saattaa tehdä, jopa sanomalla mitä itse olisit voinut tehdä. Vaikka ymmärtääkseni itsekin vielä käytät. Arvostan suuresti sitä. Joku toinen käyttäjä saattaa pitää sinua petturina. Meille äideille ja isille sinusta on suuri apu! Olisipa saanut tuollaista tietoa jo silloin monta vuotta sitten…
En mäkään menis uskomaan jos on ollut soittamatta ties kuin kauan. Mä ainakin oon aina edes jotain päivittäny porukoille ja kyllä mäkin kun opiskelin maksatin kirjat sekä porukoil et sossul . Mut siitä on opintolaina jälellä koulusta jota en edes loppuun suorittanut. Nykyään on vain oikeasti vaikea tulla toimeen oppari-rahoilla, ku jo työttömyysrahoilla on vaikeaa… Työttömyystuki kun on päivitetty viimeks 16v sitten ja opintotuki on vielä todella paljon alhaisempi …
Mut jos tahdot auttaa vaikka oppikirjois (ellei sossu auta koska muuten menee kuten mulla nuo), ni myös infoon yms. saa tilin. Jos koululla on oma kirjakauppa ni sitäkin kautta saa varmasti maksettua ja samalla udeltua (mikäli kiinnostaa) et käykö koulua vai ei…
Mä suosittelen myös sitä “hätä-pakkausta” Joulu-lahjaks jos käyttää kamaa. Me otettii aina ku samoist lahja-rahoist pois on; oli oikein ylellisyyttä et oli säilykkeit, lamppuja, vessapaperia, tiski & pyykinpesuainetta yms. 3kk:deks. Mut kuten todettu ni narkkarit osaa kyl laskea et jos saa ruuat muualta ni käyttää sen rahan kamaan, tai vaikka ei saisi. Eikä monella oo just ehjiä lamppuja tai vessapaperia läheskään aina, sit pitää pölliä jostain julkisesta vessasta…
Mut oikeasti narkki narkin tuntee. Tiiän useita tapauksia ketkä lähteneet toiselle paikkakunnalle tai tullut tänne rauhoittumaan ja kun on jo vanhaa kokemusta käytöstä ni hyvin nopeesti pääsee piireihin; usein jopa diilaamaan helpommal ku saman kaupungin porukka, tietty ku tuntee toisen kaupungin jonne myydä. Mikäli on klinikalta hakenut jotain apua viekkareihin ni siellä saa takuuvarmasti kamaa ku vaan venaa et joku myy omistaan… Mut mun mielest sun kannattais sopia jotkut yhteyden-otto säännöt et oisit edes jotenkin perillä vetääkö vai ei… Kyllä varmasti itekin tietää et luottoa on hemmetin vaikea saada takaisin ja jos sen saa, ni siinä menee aikaa sekä pitää osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen… Sinänsä tosi vaikea sanoa, koska mä oon myös pari vuotta aikoinaa ollu “käyttämättä” ilman et porukat asiasta ties, koska olin jo “lopettanu”. Silloin kun lainasin massia, maksoin takasin. Oon muutenkin joutunu välil lainaamaa jopa 100€ porukoilta ku on kelassa tai sossussa ollut jotain sotkuja, samoin ku työt loppun ja 3kk karenssia, mut se on ollu silloin jo sen verran luottoa heidänkin puolelta et ties mun maksavan ne takasin. Mut ku et asiasta enempää tiedä ni anna tosiaan lahjakorttina ja mielummin vielä joku pieni summa (20€-30€), jonka pitäis riittää ainakin 4-5pv yhen ihmisen ruokiin (ilman röökiä), mut jolla ei kamaa saa oikeastaan mitään. Eniten itseäni aikoinaa vitutti ku äiskä korkeintaa sit sen 20€ lainas, välil sanoin et pidä ite, ei sil saa yhtää mitää! Ellei tarkotus ollu saada just ruokaa vähän ja röökiä, tosin senkin sit osas laskea et ruuat saa muualta joten on maksettava vain velat, et kyl addikti osaa kiero olla … Tsemppiä!
Kiitos Malibu neuvoista ja tuesta! Luin tuosta “joululahjapakkauksesta” jo jossain sun aikaisemmassa viestissä ja päätin heti, että näin tehdään ensi jouluna. Kyllä tässä vuosien aikana on tullut ostettua just näitä hygieniatuotteita, pesuaineita ym. ruuan ohella. Mutta ei mitään isompaa joulupakettia, aina silloin tällöin vaan jotakin. En tiedä, onko hyvä vai huono juttu, kun jotkut sanoo, ettei mitään pitäis antaa, että sitten menee kaikki saatu raha kamaan. Toisaalta tuntuu niin pahalta, jos langanlaiha poika näkee nälkää. Kyllä tässä sellasessa suossa ollaan! Mutta mikään sinisilmä en enää ole. Luottamus on mennyt. Toivoisin tietysti joskus sen vielä palautuvan. Tuntuu hyvältä ja rohkaisevalta kuulla Malibu sun tarinaasi täällä läheisten kanavalla!
Ei mua kiinnosta, mitä muut käyttäjät musta kelaavat. Musta on hienoa, että täällä on lapsistaan todella välittäviä vanhempia, kun itsellä ei sellaisia ole. Ja jos pystyy omilla tiedoillaan ja kokemuksillaan edesauttamaan vanhempia ylläpitämään välejään käyttäviin lapsiin, niin tottakai yritän auttaa! Eikä nistin ajattelutapaa vain kykene ymmärtämään kuin toinen nisti. Selvän ihmisen on vaikea uskoa, mitä kaikkea nisti on valmis tekemään oman etunsa eteen…
Nasaalisti, olen ihan varma, että kyllä sun vanhemmat susta välittää! Se mitä oot kertonu täällä vanhemmistasi, viittaa enemmän välittämiseen kuin siihen ettei välittäis. Todennäköisesti sunkin äiti puhuu susta parhaiden ystäviensä kanssa ja miettii onko sulla asiat hyvin. Ja muutenkin uskon, että jokainen äiti rakastaa lastaan ja jokaista lastaan. Sitä ei tule ehkä tarpeeksi osoitettua. Varsinkaan, jos lapsella asiat on ok (tai luulee että ne on ok). Voipa olla että munkin toinen (ns. ongelmaton lapsi) luulee, etten mä välitä siitä niin paljon kuin tästä addiktipojasta. Jos saat itse joskus lapsen / lapsia, tulet tietämään tämän.
Voisitteko keskustella asiasta? Et miten koulu läheten käyntoon, paljon kouluun menee rahaa, paljon käteen jää? Se on oikeasti niin naurettava summa ettei sil kyl ruuissapysy, Tai sit jos maksaisit kouluruokailut? Siitä tulis kuitenk päivän tärkein ateria ku saa satsata niin paljon lkun tahtoo? Miten sit sellanen kokeilu et ostaisit tai antaisit omistasi yhden melko kattavan perus-kokkikirkjan, yhden pannun ja pari kattilaa. Tekisit siitä lahjakortista sellaisen että vain ruoka-tavikkeita voi ostaa ja ruoka valmistettava itse… Samalla ois pakko huolehtia itsestään ja kenties jopa kiinnostuis ruuanlaitosta ku huomaa et pärjää omil taidoil… Enhäm mä voi tietää onnistuisko tuo, mut mulla on useampi tuttu jotka aika rottia ovat kaikki ja he silti valmistaa ruokaa
Ei ihan liity aiheeseen, mut Nurturing Mother: Kun jäin alaikäisenä kiinni päihteistä, mun mutsi itse sanoi, ettei tule kenellekään kertomaan asiasta. Parin vuoden päästä kun asia tuli jotenkin puheeksi, niin sanoi, ettei kertonut kenellekään. Meille skideille se aina hoki, että jos tehdään jotain tyhmää, niin me pilataan hänen maineensa. Kaikki negatiiviset jutut lakaistiin maton alle ja vanhemmat kielsivät esim. käymisen koulukuraattorin luona, jotta ei kukaan vain kuulisi meidän edesottamuksista. Julkisivua piti pitää pystyssä keinolla millä hyvänsä, mitä siitä, jos alaikäisen päihdeongelmat jäi siinä sivussa hoitamatta, kun kunnolliseen hoitoon eivät päästäneet. Maine taas kerran. Lopulta en enää kertonut mitään asioistani ja yritin itse hankkia apua, koska olisivat vain kieltäneet senkin avun. Vanhempana hakeuduin terapiaankin ensin salaa, koska olisivat yrittäneet sen estää, vaikka olin jo täysi-ikäinen. Naurettavaa touhua.
Nasaalistille: kuulostaa tosiaan siltä, että äitisi ei ole osannut / halunnut toimia kasvatuksessaan niin, että olisi tukenut sinun ja sisarustesi kehitystä. Luin myös uudestaan aikaisemmat tekstisi, ilmeisesti tarkoitit “läheisillä” joitain muita kuin vanhempiasi. Olen pahoillani puolestasi.
Olet kuitenkin sen lisäksi, että olet älykäs ja ajatteleva, mielestäni myös empaattinen nuori nainen. Osaat ja haluat asettua muiden asemaan etkä halua tuottaa toisille tuskaa. Sen vuoksi uskon, että olet saanut kokea rakkautta ja turvallisuutta lapsuudessasi. Ja nyt aikuisenakin sinulla on läheisiä, jotka välittävät sinusta.
Kaikilla ihmisillä, myös meillä vanhemmilla, on omat taakkamme ja ristimme. Meilläkin voi olla lapsuudestamme sellaista sellaista kannettavaa, ettemme osaa olla parhaita mahdollisia äitejä ja isiä lapsillimme, vaikka kuinka haluaisimme. En tarkoita kuitenkaan sitä, että omat lapsuuden traumat oikeuttaisivat kohtelemaan jälkikasvua huonosti. Voi oppia ymmärtämään, vaikka ei hyväksyisikään. Olen esimerkiksi itse vasta huomattavasti vanhempana kuin sinä nyt alkanut ymmärtää omaa äitiäni. Kaikkea hänen käytöstään en silti vieläkään hyväksy.
On hienoa, että hakeuduit jossain vaiheessa itse terapiaan. Ehkä sen vuoksi ymmärrätkin itseäsi paremmin. Toivon todella, että saat sellaista vahvuutta, että pystyt myös lopettamaan aineiden käytön. Sinulla on varmasti paljon annettavaa muille ja myös elämällä on annettavaa sinulle.
Jossain vaiheessa, kun pojassa oli tapahtunut jo selvää muutosta positiiviseen, minä vaan päätin alkaa luottaa häneen, vaikka hyvin tiesin, että joudun maksamaan oppirahat siitäkin. Mietin, että jos toisella on selkeä halu vaihtaa suuntaa, minunkin pitäisi uskoa siihen ja näyttää sitten vaikka niillä "lainojen " annolla, että uskon hänen kykyynsä muuttaa elämässään suuntaa. Aloin antaa hänelle esim. kenkärahaa, takkirahaa,kun entinen toiminta, että hankin ne itse, ei enää välimatkan takia ollut mahdollista. Ja alkoihan ne kengät löytyä jalasta ja takkikin harteilta, tosin hinnassa taisi olla selkeästi ilmaa ostajan hyväksi. Mutta silläkin, että jaksoin sitkeästi uskoa hänen pystyvän toimimaan annetulla rahalla sopimuksen mukaan,on ollut vaikutusta. Nykyään minulta lainataan rahaa,mutta ainakin suurin osa maksetaan myös takaisin, kun omat vähäiset rahansa ovat taas saatavilla. Poika antaa usein myös minulle suurimman osan rahoistaan, jotta “pysyisivät paremmin tallessa”. Minä sitten tiputtelen niitä pikkusummina, kun on kauppatarvetta. Alkaa tosin väsyttää sekin, että pitää olla toisen pankkina. Mutta hän on sanonut,että kun hänellä on rahaa taskussa, se ihan polttaa siellä, ja on pakko käyttää samantien. Ns. adhd-ihmisillä taitaa olla tavallinen juttu.
Riippuu kai vähän summistakin.
Jos poika oikeasti on nälissään, hän varmasti on ihan kiitollinen 10 - 20 euron ruokarahasta ja sillähän ei paljon huumeita ostella. Tai no, ehkä juuri ja juuri jotain saisi, mutta ainakin kympillä… aika nihkeää. Luulisin silloin, jos ehdotat kympin lahjoitusta ja se kelpaa ja on kiitollinen, että on ihan oikeasti kyse ruoasta, koska kympillä syö monta päivää, mutta ei narkkaa edes puolta päivää…
Minä olen aina ajatellut, ettei ainakaan nälissään oleva ihminen koskaan pysty tekemään mitään korkealentoisia päätöksiä tulevaisuudestaan. Aineilla kaiketi saa turrutettua nälän tunteenkin, oletan, mutta keho tarvitsee silti ravinnettakin. Siksi en koskaan ole ajatellut, että olkoon poika vaan nälissään, niin oppii ymmärtämään kunnon ihmisen kuviot. Ruokaa on ollut aina kotona saatavilla, vaikka viisaammat sanovatkin, että sitten voi omat rahansa käyttää muuhun…Kerran luin jostain vaihtoehtolääkärin palstalta, että tietyllä ravinnelisällä on jopa skitsofrenia saatu oireettomaksi. Joten päätin kokeilla, että saadaankohan huumeriippuvuuteen mitään tolkkua. SAin ujutetuksi pojan päivittäiseen ainevalikoimaan viisi-kuusi uuttakin pilleriä. Tätä varastoa täydennän siis aina ihan itse. En tietenkään voi varmaksi sanoa, oliko tämä hivenaine"lääkitys" syynä siihen että muutosta ajattelumaailmassakin alkoi tapahtua, vai ei, mutta ainakin on elämä liikahtanut paremmalle puolelle.
Kerroit jostakin lisäpillereitä joilla olet pystynyt vaikuttamaan humeiden käyttöön. " Joten päätin kokeilla, että saadaankohan huumeriippuvuuteen mitään tolkkua. SAin ujutetuksi pojan päivittäiseen ainevalikoimaan viisi-kuusi uuttakin pilleriä. Tätä varastoa täydennän siis aina ihan itse. En tietenkään voi varmaksi sanoa, oliko tämä hivenaine"lääkitys" syynä siihen että muutosta ajattelumaailmassakin alkoi tapahtua, vai ei, mutta ainakin on elämä liikahtanut paremmalle puolelle."
Kertoisitko lisää mitä aineita olet käyttänyt ja millä tavalla elämä on liikahtanut paremmalle puolelle.
Hei Ukki, en ole lukenut palstaa vähään aikaan, näin kysymyksesi vasta nyt. Oli sitten oman mieleni lumevaikutusta tai ihan oikeaa nuoreeni kohdistunutta vaikutusta,mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että jotain hyötyä on vitamiini-hivenainelisäyksellä ollut, ihan päätelleen siitäkin että perilliseni on ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen käynyt lääkärintutkimuksissa, missä on otettu kaikenlaisia perustutkimuksia. Ajattelin, että taitaa olla aikamoiset tulokset! Kuulema suurin piirtein normaalit arvot, mitä nyt maksa tarvitsisi lepoa ja verenpaine on jonkinverran koholla.
Pillerit siis: omega 3, c-vitamiini, b-vitamiini, d-vitamiini, kalkkitabletti, joku monivitamiinitabletti siihen päälle. Pilven ja alkoholin vuorottainen käyttö on edelleen jatkuvaa. Ihan saman satsin koetan itsekin syödä, ja aina kun unohdan pidemmäksi aikaa ,niin heti huomaan omassa psyykessäni muutoksen,joten olen päätellyt,että joillakin ihmisillä ei ehkä ruuasta imeydy tarpeeksi hivenaineita, ja elimistö huutaa jotain korvaavaa. Ja ahdistukseen ja masennukseenhan näitä meidän kauhistelemiamme aineita paljolti käytetäänkin.
Hei Zurussa, olen vertaisohjaajana muutaman kerran kuullut positiivisia juttuja näistä hivenaineista ja vitamiineista ja niiden vaikutuksesta käytöön. Uskoo ken haluaa, ja onko sillä niin suurta väliä onko lumevaikutusta vai ei jos tuntuu siltä, että jotain apua mainitsemastasi pillerisatsista on ollut. Tarkistelin asiaa pikaisesti ennen linnan kutsujen alkamista meidän lääkäriasiantuntijaltamme, joka kyllä piti moista satsia melkoisen hurjana ja tarpeettomana, mikäli ruokailut ovat edes jotenkin normaaleja ja syödään muutakin kuin niinkutsuttua roskaruokaa. Osa noista poistuu tarpeettomina aineenvaihdunnan kautta lähes samantien. Kannabiksen tai alkoholinkäytön vähentämisen tai lopettamisen suhteen niiden vaikutuksesta ei hänen mukaansa ole tieteellistä näyttöä.
Käytännössä perillistäsi ajatellen pillerisatsilla saattaa ollakin jotain merkitystä elimistön hivenainepitoisuuksiin, mutta ei sillä hänen huume- ja päihderiippuvuutensa kannalta ole mitään merkitystä, ainakaan jos ajatellaan käytön vähentämistä tai lopettamista.
Ahdistuksen ja masennuksen suhteen en ole kokemukseni perusteella ollenkaan samaa mieltä kanssasi. Käyttäjät helposti sanovat, että kun heitä niin ahdisti niin alettiin käyttää, kun se käyttö helpottaa hetkellisesti. Itse asiassa tilanne on aivan toisinpäin, kaman käyttö on se joka alkaa ahdistaa ja masentaa ja tilanne senkun vaan pahenee mitä enemmän ja useammin vaikkapa kannabista pössyttelee. Ahdistukseen ja masennukseen on aivan toisenlaiset lääkkeet, hoidot ja terapiat kuin alkoholi ja huumeet.
Nyt, kun perillisesi on käynyt lääkärintarkastuksessa, näetkö mahdollisuuksia hänen motivoimiseensa käytön vähentämiseksi tai elämäntapojen muuttamiseksi? Edes pienen pientä mahdollisuutta?
Ohjaaja Lauri
En nyt konkreettisesti ajatellutkaan, että tällä pillerisatsilla saisin päihderiippuvuutta poistettua, mutta siihen aikaan perillistäni katsoessa olin varma, että sillä menolla, johon ei viikkoihin varmaankaan sisältynyt mitään ruokaa ei kauaa pysytä hengissä. Mietin, että jos sitä elämänlankaa saisi pidennettyä, niin ehkä edes jossain vaiheessa mieleen tulisi joku muukin mielikuva elämän suhteen kuin suoranainen itsetuho. Omegat olivat siihen aikaan tulleet puheeksi ADHD:n hoitomuotona, ja koska oletan pojallani olevan sen jonkinlaisena peruspohjana elämänkuvioilleen, niin ajattelin, että ainakin niillä voisi siis olla merkitystä. Varsinainen merkitys tässä “hoidossa” oli todennäköisesti se, että keskustelin asiasta pojan isän kanssa ( asuu muualla ),ja hän alkoi lähetellä omasta puolestaan erilaisia vitamiinipurkkeja pojalle,joten meillä siis pojan näkökulmastakin katsoen oli yhteinen halu hoitaa häntä.( Toisaalta onhan alkoholisteille vaimot usein tehneet krapula-aamutotiksi kananmuna-sitruunasekoitukset,joten jonkunnäköinen kunnon kohotus on siinäkin ollut taka-ajatuksena). Huvittavinta minusta oli se, että siihen aikaan meni jos jonkinlaista katukauppavalmistetta säännöttömin annoksin, mutta poika oli tarkka, että näitä vitamiineja söi vain purkin kyljen suosituksen mukaan. Myöhemmin olen miettinyt, että ehkä silläkin oli joku merkitys uuteen ajatusrakennelmaan, että keholle on tietyissä aineissa myrkkyä.
Pojalla on nyt ihan psykiatrin reseptillä ahdistuslääkkeet, niitä on vaihdettu useampaan kertaan ja vaihtovälit ovat olleet hankalat ja silloin tipahdetaan aina vanhoihin konsteihin. Olen jo niin vanha “konkari”, että tiedän hyvin, että hänen teoriansa ahdistuksesta kannabiksen hoidolla ei ihan pidä paikkaansa tai että se on “ainoa keino” pitää alkoholinhimo loitolla, on jokseenkin huono versio . Mutta kun ollaan vanhaan aikaan verrattuna niin paljon paremmalla puolella, odotan että joskus…enkä jaksa enää koko aikaa hänen läsnäollessaan saarnata. Onhan tupakointikin saatu jo suunnilleen loppumaan jollain lääkärin uudella lääkkeellä. Ainakin siitä voin antaa kehuja. Sekin on jo jotakin. Hän on siis omin neuvoin tehnyt asialle aika paljonkin. Ja entistä käyttöarsenaalia ajatellen kaljaakaan ei mene enää juuri koskaan kaatokänniin asti, pilveä ajoittain kuluu harmittavasti.
. Mut siitä on opintolaina jälellä koulusta jota en edes loppuun suorittanut. Nykyään on vain 
…
