Voiko uusavuttomuuden torjunta auttaa myös päihdeongelmiin?

Ruokakasseja jaetaan. Usein ensin virsi ja kertomuksia ihmeparanemisesta.
Mutta kassissa on vehnäjauhoa maitojauhoa outoja tavaroita ja se menee seuraavaan roskikseen.
Sossu hankkii asunnon. Uusavuton holisti ei ymmärrä miksi sähkölasku pitää maksaa ja miksi pitää elää samaan aikaan muiden kanssa. Ei yöllä mekastaen.
Kaveripiiri vie mukanaan juomaan. Muunlaisten kanssa ei osaa elää kun ei ole ennenkään.
Terveyttä voisi hoitaa mutta ei ymmärrä. Ainoa apu on terveyskeskus ja katko kun oikein paha olo tulee. Yllätyksenä!
Yksinäisyys painaa ja kaljakaverit ovat puhelimen päässä. Baari kutsuu. Edes plinkkiin tai faceen ei mene kun ei osaa konetta avata.

Voiko joskus auttaa elämisen alkuun jos oppii perusasiat miten eletään?

Mielenkiintoinen kysymys!

Uusavuttomuus ja päihdeongelma. Ajattelen, että on ihmisiä:

  1. päihdeongelmaisia ei-uusavuttomia
  2. päihdeongelmaisia uusavuttomia
  3. ei-päihdeongelmaisia ei-uusavuttomia
  4. ei päihdeongelmaisia uusavuttomia

Päihdeongelmaisella tarkoitan henkilöä, jolla on pakkomielteinen suhde joko alkoholiin tai huumeisiin. Päihdeongelmaisiin eivät kuulu ne ihmiset, jotka pystyvät hallitsemaan juomistaan, vaikka olisivatkin suurkuluttajia. Kirjalisuudesta löytyy esim. tapaus, jos mies USAssa joi päivittäin pullollisen Whiskyä. Kun hänen sukulaisensa haastoivat hänet testaamaan alkoholisminsa, niin hän joi sopimuksen mukaan kaksi annosta Whiskyä päivittäin. Puolen vuoden ajan.

Ajattelen, että:
1.lla apu pitää kohdistaa päihdeongelmaan
2.lla apu pitää kohdistaa ensin päihdeongelmaan, koska jos sinulla on pakkomielle, niin mikään muu kuin pakkomielteen kohde ei pääse tajuntaan
3.t eivät tarvitse apua lainkaan
4.lla pitää apu kohdistaa uusavuttomuuteen.

Mä itse hallitsen kanssa kaiken… Mä juon korillisen The Kylmää Kepsua päivittäin… Se riittää takaamaan ihanan Onnen Tunteen 24/7…;o) Joskus kun ei ole rahulia, mä haen tarjoustalosta Vaaleanpunaista Pantteria 98% Vol… VAIN 3,99eur/litra…

Kyseessä on siis taidot, joita kutsutaan hienosti sossutermillä arjen taidoiksi. Tottakai niiden vahvistamista tarvitaan, ja uusavuttomuuden vähentäminen on tärkeää.

Päihdeongelmaa arjen taitojen oppiminen tuskin sinänsä poistaa, mutta ovat tärkeitä taitoja siinä toipumisen ohessa tai miksei päihteiden käytönkin ohessa.

Laskujen maksaminen ja vuokran maksaminen varmaan teknisesti onnistuisi jollain keinolla kaikkein uusavuttomimmiltakin, mutta päihderiippuvuus voi olla tekijä joka vähän fiksummallakin pistää asiat toiseen tärkeysjärjestykseen.
Päihdeongelmaisten ja päihdetoipujien asuntolat ovat täynnä ihmisiä, joilla päihteet menivät vuokranmaksun edelle.

No, monilla pienituloisilla päihdeongelmaisilla joilla on vielä tavallinen vuokra-asunto, sossu maksaa vuokran suoraan vuokranantajalle.
Kämppänsä tosin voi sitten menettää muistakin syistä, vaikka vuokra olisikin hoidettu.

Makaroonia ja kaurapuuroa onneksi osaa keittää jokainen. Leipominen on jo astetta haastavampi puuha, mutta monet köyhät ovat opetelleet senkin olosuhteiden pakosta ja kehittyneet vieläpä aika hyviksi leipureiksi ja kokeiksi. Niukat olosuhteet opettavat jotkut luovaksi ja kekseliääksi.

Se on tietysti sitten eri asia, miten paljon erilainen apu passivoi ihmisiä.
Ilmaisia elintarvikkeita leipäjonoista ym. hakee kuitenkin paljon muut kuin päihdeongelmaiset. Leipäjonoon menemisen kynnys lie myös madaltunut, kun vapaaehtoisvoimin toimivasta auttamistyöstä on tullut virallisen sosiaalihuollon pysyvä jatke.

Eikä niissä ruuanjakelupisteissä mitään virsiä ehditä veisaamaan tai ihmeparanemisista kertoilemaan. Leipäjonoissa käy ainakin pk-seudulla niin suuri määrä porukkaa ja niissä pistetään vähäisellä työvoimalla jakoon niin massiivinen määrä elintarvikkeita, että siinä saisi itse Jeesuskin paiskia hommia sädekehä hiessä.

Mua ärsyttää uusavuton-sana, vaikka kai se ihan virallinen tai ainakin “virallinen” termi onkin. Avuttoman mä ymmärrän, mutta mitä se “uus” siinä tekee. Vai onko uusavuttomuudessa kyse nimenomaan avuttomuudesta niissä nk. arjen taidoissa, eikä avuttomuudesta esim. matemaattisten yhtälöiden ratkaisemisessa tai ihmissuhteissa? En mä silti ymmärrä, mitä uutta tuossakaan on, sillä ainahan on ollut ihmisiä, jotka eivät niitä arjen taitoja hallitse, vaikka toki arjen taidot ovat olleet hieman erilaisia eri aikakausina. No, se siitä.

(Uus)avuttomuus ei ole mitenkään suoraan päihdeongelmaan sidonnainen juttu IMO, kuten tässä ketjussa on jo sanottukin. On paljon päihdeongelmaisia, jotka osaavat kyllä vallan hyvin leipoa pullaa, asioida virastoissa ja paikkauttaa hampaansa. Monet pystyvät jopa käymään työssä/opiskelemaan ihan mallikkaasti. Sitten on paljon ihmisiä, joilla ei eläissään ole minkäänlaista päihdeongelmaa ollutkaan, mutta se arjen pyöritys ei vain ota sujuakseen, ei sitten millään. Toki siinä vaiheessa, kun ollaan oikein kunnolla pohjalla sen päihderallin kanssa ja aine/aineet vievät miestä/naista, kuin litran mittaa, niin saattaapi vuokranmaksu tai omasta terveydestään huolehtiminen jäädä hyvinkin helposti, mutta ei se tarkoita, etteivätkö tällaiset ihmiset olisi joskus aikoinaan noiden juttujen hoitamista sisäistäneet ja osaisi niitä periaatteessa oikein hyvin. Täysin suora yhteys päihdeongelman ja uusavuttomuuden välillä on mielestäni silloin, kun kyseessä ovat nämä toisen polven päihdeongelmaiset, jotka ovat jo äidinmaidostaan imeneet sen, että mitään järkevää ei tehdä “koskaan”, vaan päihteiden kanssa vääntäminen menee kaiken muun edelle. Tietenkin myös se, että joku henkilö on ns. luonnostaan avuton, voi saada hänet turhautumaan ja se turhautuneisuus omaan avuttomuuteen sitten ajaa ryyppäämään/käyttämään huumeita :confused: .