voiko usko korvata AA:n tai päinvastoin

Vastaan esittämääni kysymykseen oman uskoni mukaan.
Minusta ei voi korvata sillä Aa täydentää uskoa ja päivastoin. Kuten vanhassa katekismuksessa on eri oppi isännille, palvelijoille, aviovaimoilla ja aviomiehille niin on meille alkoholisteille an nettu AA joka syventää uskoa meidän kohdallamme. Samaten on AA ilman uskoa tosin toimiva mutta vajaa koska sen perusasia jää käsittämättä.
Meille alkoholisteille tärkein on usko Jumalaan mutta AA:n avulla me voimme jokapäiväisessä elämässä toteuttaa Herran tahtoa.

Nimimerkki Anon on nyt hyvä ja tarkistaa sen pilkun jälkeisen lauseen, joka ainakin toisessa ja kolmannessa askeleessa mainitaan. "…opimme uskomaan jumalaan sellaisena, kuin hänet itse käsitimme".

AA myös itse mainitsee, että ei ole sidoksissa minkään uskontokunnan kanssa jne.

Mutta kun ei mene perille, niin ei mene perille, joten jatkakoon saarnaamistaan. Omapahan on häpeäsi, jos sulta itseltäsi on mennyt nyt jotain aika olennaista ohi koko perusideassa.

Otsikkoa en ymmärrä. Eiköhän usko johonkin ole ihan elämän peruspilareita. Uskonto ja usko ovat eri asioita.

Ilmeisesti Anon on vain huono trolli, mutta olisin kyllä halukas kuulemaan perustelut sille, että myös minä olen käsittänyt että AA:ssa usko korkeampaan voimaan voi tosiaan olla täysin henkilökohtaista laatua.
Eli minulla se voisi olla vaikkapa ämpäri, saturnuksen tuuli tai vaikkapa cannabis sativa kasvi.

Vai onko AA:ssa siis tämä korkeampi voima jotenkin oltava juuri kristillisen elämänkatsomuksen mukainen?
Vai määräytyykö se juuri sen maan valtauskonnon mukaan?

Perustele ja selitä Anon minulle tämä. Odotan jotakin viihdyttävää vastausta, muuten trollaus menee niinku vähän hukkaan :sunglasses:

Ulkopuolisena (tai plinkin käyttäjänä ei voi AA:n ja uskonasioiden ulkopuolella oikein pysyä :laughing: :laughing: :laughing: )
voinen kai ottaa osaa jumaluusasian miettimiseen.

Nuo ämpärijutut alkavat minusta hiukan kuullostamaan samalta asiasta kuin siellä evankeliumissa se miten kävi jonain yönä suhdanteiden vaihduttua; vaikka Pietari kuinka kielsi niin kukko lauloi vaan …tai jotain sinnepäin.

Siis että vaikka Jumalasta on kirjoitettu ja nimenomaan kristinuskon Jumalan pohjalle rakensivat AA:n perusjutut, niin nyt sitten pehmennetään asiaa että "eihän me Jumalaa, Isoa Ämpäriähän me palvomme ja kumarramme… :laughing: :laughing: :laughing:

Ei tarvitse olla. Hyvin iso osa AA:laisista Suomessa on ateisteja tai vähintäinkin agnostikkoja kuten minä. Arvelisin että kirkkoon kuuluu vähemmän prosentuaalisesti kuin valtaväestöstä.

Korkeampi voima tai oikeastaan itseäni suurempi voiman (higher power) perusajatuksena on se että askeleet on tarkoitettu niille joiden juominen on muodostunut niin pakonomaiseksi, pakkomielteiseksi että pystyvät myöntämään että eivät kykene yksin ja itse ratkomaan ongelmaa vaan tarvitsevat ryhmän apua.

Kyllähän ryhmässä on voimaa enemmän kuin yksilössä. Raitistuminen AA:ssa on team-työtä parhaimmillaan. Samankaltaisen ongelman parissa kamppailevat ihmiset ovat verkostoituneet yhteen tavoitteenaan raittius.Kohtaamiset tapahtuvat ryhmissä jotka ovat AA:n perusyksikköjä.

Vinetto

Tässä menee KORKEAMPI voima ja KORKEIN voima monella sekaisin. Itseämme voimakkaampia voimia on paljonkin… on miehiä ja jopa naisia jotka nasauttavat meitä helttaan ja heittelevät meitä kuin leppäkeihästä…Eli vanha sanonta…“Joka hevoselle löytyy se kengittäjä…”

Mutta tämä on vertaus… tarvitaan siis meitä itseä KORKEAMPI voima… se ei vielä tarkoita että ollaan tekemisissä KORKEIMMAN_VOIMAN kanssa… siinä on vissi ero… AA:ssa ei välttämättä vaikuta UNIVERSUMIN_KORKEIN_VOIMA vaan yksilöalkoholistia KORKEAMPI voima… :smiley: :smiley: :smiley:

Vakaasti ja vakavasti uskomatta muuhun kuin siihen, minkä tieteellisesti voi todistaa, uskon, että raitistua voi ilman jumalaa, uskontoa ja ilman AA:ta.

Kalevikin on oikeastaan ihan oikeillä jäljillä, ja ymmärsi Vinetonkin ilmeisesti tarkoittaman pointin.
Ryhmän voima on suurempi kuin sen yhden jäsenen voima, joten silloinhan ryhmä on yksilöä korkeampi voima. Komparatiivi-muodolla on siis tässä huomattava merkitys, verrattuna superlatiiviin. Vasta superlatiivi korkein tekee käsitteestä ylimaallisen.

Mutta saa nähdä hehheh tuleeko korkeakoulun jälkeen korkeampikoulu. Jos joskus pääsisi korkeimpaankouluun, niin sitten voisi olla jo aika valmista kamaa. Hahhahahaaa… :laughing: :laughing:

I’ll get my coat. :blush:

Niin uskon minäkin.

Mutta jos olisin -se olisi muuten ollut nuorempana ja vielä helpommin koukuttuvana ihan mahdollistakin- kääntänyt maailmankatsomukselliset, moraaliset ja filosofiset arvni päälaelleen, kääntynyt uskomaan henkimaailman valtaan, luovuttanut toivoni oman elämän hallinnasta, istunut uskoa vahvistavissa kokouksissa vuoden toisen jälkeen, lukenut hartaasti opillista kirjallisuutta ja ruokkinut ikuista riippuvuutta asettamatta sitä milloinkaan kyseenalaiseksi, niin tosiaan;

Haluaisinko edes myöntää itselleni että olishan tässä nyt vähemmälläkin elämänsä parempaan kuntoon saanut, ja olisi aikaa jäänyt monipuolisemmallekin elämiselle?

Ehkäpä ei.
Ihminen haluaa uskoa menetelleensä oikein, ja asiaa auttaa jos mukavat kaveritkin ovat näin tehneet…

On paljon helpompaa uskoa vaan että en minä ainakaan olisi voinut mitenkään muuten edes hengissä säilyä…

Kyseenalaistaminen ja miettiminen on vapauttavista hyödyistään huolimatta alkuun semmoista … raskasta, ja se oivaltamisen ilo on hiukan työnkin takana.

Tieteellisesti voidaan todistaa, että paljon alkoholisteja on raitistunut AA:n avulla.

Mikäli tämä monia ilahduttava tosiasia tuntuu itsestä jotenkin vastenmieliseltä tai pahoittaa mielen vuosikausiksi, kertooko se kunnossa olevasta elämästä? Saati kunnossa olevasta tunne-elämästä?

Only assking.

Ketostixin kommentilla ei ollut mitään tekemistä ainakaan minun edellisen viestini kanssa, niin kaukaa se asian kiersi.

Tieteellisyys on asia on johon hienoa vedota, ja sen nimissä voidaan sanoa aika paljon -kaikenlaista.

Miten erotetaan tieteellisesti mikä seuraavista on totta.

1.Pena luki ahkerasti AA- kirjallisuutta ja raitistui sen johdosta.

  1. Pena sekä luki ahkerasti AA-kirjallisuutta että myös raitistui

  2. Pena luki ahkerasti AA-kirjallisuutta ja siitä huolimatta raitistui.

Ja Pena oli valintaansa tyytyväinen ja sen pituinen se. (Sijoita mihin tahansa kolmesta vaihtoehdosta, kaikki ovat yhtä hyviä)

…ja näin saadaan todistettua vedenpitävästi että on hyvä lukea ahkerasti AA-kirjallisuutta, Penahan raitistui.

Kokonaan huomiotta jää se, että Pena olisi voinut raitistua muutenkin.

Ja se vaihtoehto tietysti jätetään jo alkuun pois laskuista että kenties Pena ei kaikesta AA:sta huolimatta raitistunutkaan… sellaistakin väittävät AA:n kaikkivoipaisuuden epäilijät joskus jossain tapahtuvan.

Tiede pyrkii selvittämään oikeasti mistä on kyse, eikä leikkimään kompakysymyksillä tai sanaleikeillä. Sen vuoksi tieteen nimissä ei voi sanoa ihan mitä tahansa, vaan ainoastaan sellaista jota on oikeasti tutkittu.

Penasta pitäisi siis saada tietoa huomattavasti enemmän, jotta tiede voisi ottaa kantaa siihen mikä sai Penan raitistumaan. Mutta kuten Ikzu totesi, ilman tiedettäkin on toki tärkeintä että Pena on itse tyytyväinen ja elossa. :slight_smile:

Tieteellisesti on tutkittu vertaisryhmien tehoa mm. vertailemalla päihdekuntoutuksen asiakkaita hoidon jälkeen. Ne jotka kiinnittyivät kuntoutuksen jälkeen vertaisryhmiin, säilyttivät raittiuden huomattavasti lukuisempina kuin ne jotka eivät kiinnittyneet vertaisryhmiin.

Mutta ihan mitä tahansa voidaan sanoa kyllä anonyymillä vertaisfoorumilla, jossa toisten tukikeinoista tulee piikki takapuoleen, eikä se lähde sieltä pois vuosikausien jaakaamisellakaan.

Hyvää yötä kaikki. Löytäkää hyvä asento, myös metsänreunassa. : )

Aina kun puhutaan jonkin päihdehoidon tai toipumismuodon tuloksellisuudesta niin haluan tietää, mistä aikajänteestä on kyse. Ja mitä tuloksellisuudella tarkoitetaan.

Jos hoidon/menetelmän tavoitteena on täysraittius (korni sana, mutta käytän tässä yhteydessä erotuksena niistä, jotka kokevat itsensä raittiiksi vaikka voivat ottaa esimerkiksi juhlissa alkumaljan) ja nimenomaan loppuelämän kestävä täysraittius, niin voiko tuloksellisuutta mitata ennen kuin port mortem?

Toisaalta, eikö tuloksellisuutta voi olla myös elämänlaadun paraneminen? Mitattavuus on jo vaikeampaa kuin jos mitataan vain henkilön käyttämiä alkoholimääriä, mutta merkitys voi olla huomattavasti suurempi.

Eli olenko ymmärtänyt oikein, että AA-ryhmäläisen korkeampi voima voi nyt esimerkiksi olla vaikkapa se ämpäri. Eli sen ei tarvi olla se kaiken alku ja loppu, alfa ja omega ja UNIVERSUMIN KORKEIN VOIMA vaan alkoholisti voi valita ns. “pienempi jumalallisuuden” aa:han ja sitten esim. aa:n ulkopuolella elämässään sitten palvoo/uskoo siihen perimmäiseen Jumalaan.

Olen saanut sen käsityksen, että AA:ssa saisi itse päättää sen oman korkeamman voimansa. Miksi sitten jos minä vaikka uskon sen olevan ovenkahva, niin minua ei oteta vakavasti ryhmissä? Vakavasti otettavaa on vain jos se korkemapi voima on jotenkin “hyväksytty” henkiolento tai voima meidän kulttuurissa, miksi näin?

Juuri tästä on kysymys. Elämänlaadun parantuminen ja parantaminen on oikeastaan se tulos johon itse pyrin. Tässä yhteydessä on oleellista pitää mielessä, että tällä ei jossain vaiheessa ole enää mitään tekemistä aktiivisen juomisen kanssa. Tavallaan kynnys tai porras ei-alkoholistien ajattelumalliin. Tietoisuutta siitä, että itsellä on samat ilot ja murheet kuin “muillakin”. Tuli vähän töksähtelevästi. Johtuu siitä, että elämänlaatuni hieman heikkeni tämän plinkkiversion takia. Täytyy räplätä konetta saadakseni eri tekstiversion käyttöön. Ehkä jopa onnistuukin. :confused:

Haaa! Näyttää paremmalta. :smiley:

Minun mielestäni tuo elämänlaatu tulee siitä, että kykenee hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Tajuaa, että hei toi peilistä takaisin katsova jamppahan onkin ihan pirun siisti tyyppi juuri tuollaisenaan. Juoma-aikana, kun sitä teki kaikkensa jotta voisi olla jotain muuta, niin vie tuo “itsensä löytäminen” aikansa.

Ja tuolla itsekseen kasvamisen taipaleella sitten mun mielestäni kunkin pitää etsiä ne omat juttunsa. Joillekin AA, toiselle räyhääminen plinkissä (tämä tie ei kyllä tosin vie mihinkään), kuka mitenkin. AA voi olla todella tukahduttava porukka, jos sen ottaa liian kirjaimellisesti. Mutta se voi olla myös todella vapauttava paikka käydä, jos osaa antaa periksi itselleen. AA on tämän hetkisen kokemukseni mukaan ollut minulle tärkeä osa raitistumista.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin olla rehellinen itselleen. Sille pienelle haavoitetulle lapselle, josta alunalkaenkin koko ongelmien vyyhti on peräisin. Se on ollut tuskallista kohdata itseään, mutta välttämätöntä.

Hyvin pohdittu, ikzu. Itsensä ja omien tämänhetkisten mahdollisuuksien hyväksyminen on avain tyytyväisyyteeni. Aika hyvin tiedän mitä olen saavuttanut ja pystyn aika hyvin myös arvioimaan mahdollisuuteni tulevaisuutta silmälläpitäen. Voi pysähtyä paikalleen hetkeksi jos huvittaa. Minun tilanteessani ei kiirettä mihinkään. Paitsi räpläämään ja kokeilemaan miten saisin kirjoitustekstin tällä uudella systeemillä paremmin näkyväksi. Ja toinen paitsi siihen, ettei plinkkitie vie mihinkään. Pitääkö viedäkään? Minulle paikalla pysyminenkin voi merkitä askelta eteenpäin. Saitko kiinni? :mrgreen: