Voiko ketiapiiniin jäädä koukkuun?

:open_mouth:

Päihteistä irtautuminen ja masennuksen hoitaminen etenee hitaasti ja epävarmasti. Olen vaan nyt alkanut miettimään, kun tuntuu, että nukahtaminen nykyään jopa pelottaa ilman ketiapiinia! Sitä ihanan tyhjää plörrr-oloa ennen nukahtamista on vaikea kuvailla. Joskus olen sekopäissäni popsinut nuita päivisinkin ryyppäyksen ohessa. Siitä ei kyllä yleensä seuraa muuta ku typerä olo ja torkut. Tosin joskus voi olla ihan tervettäkin torkahtaa pahimmista angstihumaloista jäähylle hetkeksi. Menee tosin vähän hyvä humala hukkaan, mutta erhe se on yleensä siihen joutuminenkin.

Mutta niin, voiko ketiapiiniin jäädä koukkuun, olenko jo siihen koukussa?! Tätä nimenomaan tyrkytettiin niin lääkärin kuin psyk. sairaanhoitajan toimesta, koska kuulemma ei voi jäädä koukkuun. Ymmärrän toki, ettei voi puhua koukusta samalla tavalla kuin bentsojen, opiaattien tai muiden vastaavien kanssa…

Tulipahan vaan mieleen huvikseni tänne kirjotella, kun illan ketiapiiniannoksen ajankohta lähenee taas. Onko muita ketiapiinin päivittäiskäyttäjiä?

Kyllä voi. Ihan mihin tahansa voi kehitellä itselleen psyykkisen koukun, lepteihin nyt harvemmin varmaan, sen verran epämukavana porukka sitä oloa pitää, että niitä mainostetaan “riippuvuutta aiheuttamattomina.” Tosiasiassahan Ketipinor, kuten muutkin leptit (ja mielialalääkkeet) aiheuttavat fyysisenkin riippuvuuden.

Mä käytin viime talvena hetken, kun ei vaan uni tullut ja bentsoista oli päästävä. Kyllä niihin varmasti henkinen koukkukin tulee, kun se nukahtaminen on mukavan helppoa ja varmaa. Toisilla myös ekat yöt ilman niitä voivat olla hieman hankalia. Onko niistä toisaalti kovasti haittaa? Ainakaan siinä vaiheessa, kun toipuminen on kesken? Tai toki tiedän, etteivät täysin vaarattomia ole, mutta moneen muuhun lääkkeeseen verrattuna aika kevyttä kamaa. Tsemppiä, kyllä ketiapiinista pääsee eroon, en ole itse tarvinut enää aikoihin mitään lääkkeitä. A-klinikka pelasti :slight_smile:

Kyllä voi jäädä koukkuun ja aivan varmasti jääkin, jos pidempään yhtäjaksoisesti kuurittaa. Neuroleptien aiheuttama koukku on tosin yleensä ennemmin fyysinen, koska harva niitä ihan himoonsa kiskoo(Jotkut ilmeisesti tosin tuntuvat sitäkin harrastavan :open_mouth: :unamused: ), mutta erittäin vaikeaa sitä voi olla purkaa siinä vaiheessa, kun aivot ovat aineeseen tottuneet. Äärimmäisen pahojen univaikeuksien lisäksi saattaa puskea kaikenlaista muutakin varsin tuskaista vieroitusoiretta ja pahimmillaan, puhuttaessa siis vuosikausia kestäneestä, säännöllisestä leptilääkityksestä, seinään lopettaminen tai liian nopea pudotus voi olla jopa hengenvaarallista. Neuroleptejä, etenkin tuota ah, niin muodikasta ihme-Ketipinoria tyrkytetään usein riippuvuutta aiheuttamattomana lääkkeenä, mutta tuo on täyttä paskaa, eivätkä ko. lääkkeet ole muutenkaan mitenkään harmittomia, vaan kaikkea muuta. Sinänsä kyllä ymmärrän tuon ei-aiheuta-riippuvuutta, että harvemmin kukaan noiden vaikutuksesta niin nauttii, että niitä söisi, jollei pakko ole ja näin ollen toki riippuvuus pääsee muodostumaan heikommin, kuin kuosaukseen sopivien lääkkeiden kanssa.

Jää siihen koukkuun, mutta saa sen koukun pois muutamassa viikossa, jos on ollut pieni annos nimenomaan nukkumiseen. Itse juuri parhaillaan pyristelen eroon. Kahdeksas yö meni jo ilman mitään korvaavaa lääkettä. Tosin yököttävä olo koko ajan päällä.

Kolme viikkoa olin ilman huonoilla unilla. Tenox auttoi hiukan. Eilen otin 50 mg ja taas nukuin 9 1/2 tuntia. Onko se sitten koukku vai taustalla jotakin muuta.

Ketipinorkoukku on jotain ihan helvettiä.Mulla oli sitä oikein myrkkyjen äitiä,prolong-versiota 400mg /vrk ja pariin otteeseen yritin lopettaa seinään.Virhe!Oksentelua,vapinaa,unettomuutta,tärinää,pyörin jossain ihan ihme sfääreissä.
Pikkuhiljaa tiputtelemalla pääsin tuosta järkyttävästä aivojen pakkopaidasta irti enkä enää suostu syömään ikinä.

Miten se lopettaminen sujui siinä loppuvaiheessa? Itsellä on hankala päästä eroon edes 50 mg annoksesta. Lopetin sen suoraan ja yritin nukkua Tenoxin avulla. Ei se Tenox auttanut ellei ottanut useampaa kerralla. Kolme viikkoa tosiaan oli huonoa unta ja toissa yönä otin taas 50 mg ja heti hyvät unet. Viime yönä taas en ottanut mitään lääkettä ja unta vain 3-4 tuntia. Ärsyttää suoraan sanottuna, kun koko ajan pitäisi jotakin lääkettä popsia, jos haluaa olla virkeä ja nukkua kunnolla. Nyt aion kokeilla, että en ota mitään lääkettä viikkoon ja katson viikon päästä onko jo unet yhtään paremmat.

Joo siis kyllähän se nukkuminen on hankalampaa ilman.>keho tottunut aineeseen eikä meinaa toimia normaalisti ilman. Mutta kaippa me ihmiset tässäkin ollaan yksilöitä, toiset sopeutuu muutokseen paremmin kuin toiset.
Henk.koht mennyt ehkä 6-7 vuotta ketiapiini “unettomuuteen ja yleiseen ahdistukseen”. Nukun kyllä sillä 100mg mutta mielialoihin ei vaikuta ollenkaan.
Välillä oon itsekkin ollut jopa huolissaan tuosta että pärjäänkö ilman ja kuukaudessa saanut tiputettua 200mg-25mg. Annos ollut joskus alussa400 ja se vetää ainakin mut niin jatkuvaan usvaan että en muista päivistäkään oikeestaan mitään. :confused:

Joo, en itse ihan noin paljoa tarvi ainakaan vielä. Olen yleensä 25-50mg ottanut iltaisin. Välillä jätän ottamatta, mutta silloin yleensä menee melkein aamuun, että saa unta. 25mg sopii, jos muutenkin suht levollinen olo ja tuntuu, että uni saattais tulla. 50mg sitten jos meinaa illalla ahdistaa tms. Se 50mg jo vetää itsellä olon suht veltoksi, että on melkein vaikeuksia pysyä hereillä

Sydärikö,mun kohdalla lopetus tapahtui niin että eka siirryttiin ns.normi-ketipinoriin ja sitä hiissattiin pikkuhiljaa alaspäin, 25-50mg kerrallaan. Lopussa annos oli 25mg ja sitä söin varmaan…puoli vuotta ja olin varma että en nuku ilman sitä. Sit lähdin viikoks reissuun ja unohdin ketit kotiin.Kylmä kalkkuna siis.Ekat pari yötä oli ihan paskaa,ei auttanut Stella,Imovane tai Tenox mutta sitten oisko ollu neljäntenä yönä yhtä äkkiä uni tuli Imovanella enkä ole sen jälkeen ketiin koskenut.

Sydäri: Jos tosiaan koettaisit tiputtaa sitä annosta iiiihan piiiikkuhiljaa alaspäin, etkä vain kylmästi jättää lääkettä tyystin ottamatta, jolloin sitten lopulta vain turhaudut, kun uni ei tule ja taas palaat samaan alkuperäiseen annokseen. Eihän sulla suuri tuo annos ole, mutta kyllä siitä 25 mg tabletistakin saa murenneltua vaikka kuinka pieniä paloja, joilla lasketella loppuun saakka. Apteekista saa sellaisia pillerinpuolittajia, joilla on tosi kätevää pilkkoa lääkkeitä pienemmiksi, eivätkä maksa paljoa :wink: . Oletan, että sulla on ihan niitä perus-Ketipinoreita. Jos sulla on tuota penelufusin mainitsemaan SeroQuel Prolongia, niin sitä tabua ei saa mennä rikkomaan, koska se on depotti ja jos depot-muotoisen lääkkeen rikkoo, se saattaakin vaikuttaa paljon voimakkaammin, kuin oli tarkoitus.

Ei tuo hidas tiputuskaan välttämättä lainkaan kivuttomasti käy, mutta siinä voisi olla sentään paremmat mahdollisuudet onnistua, kuin hätiköiden seinään lopettamalla. Ja voihan se sun unettomuutesi johtua jostakin ihan muustakin, kuin ketiapiinin vieroitusoireista(Tosin kait sulla ainakin jonkinasteinen koukku on, jos olet pidempäänkin tuota troppia syönyt), eli olisit uneton yhtäkaikki ja Tenox ei auta tarpeeksi, koska olet ketiapiininukutukseen jo tottunut :confused: . Sitten kun Ketipinor laittaa sut untenmaille, niin roikut siinä kiinni. No, koukku se on psyykkinenkin koukku ja monesti jopa pahempi, kuin fyysinen.

7 kk söin sitä. Ennen sitä nukuin kohtalaisesti ilman, mutta lääkäri määräsi kesällä tuota antabukselle seuraksi. On minulla ollut muutama vuosi sitten aiemmin ketipinor samalla annoksella ja silloin sen lopetus onnistui suoraan pois tiputtamalla ja viikko Imovanea syöden. Nyt tuntuu olevan tuskaista tiputtaa. Kyllä se vielä onnistuu, vaikka turhauttaakin.

terveyskirjasto.fi/terveyski … am00073#s6

Sedatiiviset psykoosilääkkeet

Eri psykoosilääkkeitä on aina käytetty kroonisen unettomuuden hoidossa etenkin, jos unettomuuteen liittyy alkoholin liikakäyttö. Perinteisistä psykoosilääkkeistä tässä suhteessa yleisesti käytettyjä lääkkeitä ovat mm. klooriprotikseeni (25–200 mg iltaisin), levomepromatsiini (10–100 mg iltaisin), melperoni (25–100 mg iltaisin) ja promatsiini (50–200 mg iltaisin). Uuden polven psykoosilääkkeistä etenkin ketiapiini (25–200 mg) on käytännössä osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi kroonisen ja vaikeahoitoisen unettomuuden lääkkeeksi. Psykoosilääkkeiden käyttö unettomuuden hoidossa on niiden haittavaikutusten vuoksi viisasta rajoittaa vain tilanteisiin, joissa muilla lääkkeillä ei saada toivottua tulosta.

Mulle nimenomaan ketipiaania “kaupiteltiin” melkein maailman suurimpana ihmeenä. Ois kuulemma saattanut auttaa ahdistukseenkin sosiaalisissa tilanteissa (toki zombina ei niin paljon ahdista kaikki, mutta sitten ahdistaa olla zombina).

On vaan muillakin unilääkkeillä ongelmansa, esim. bentsoilla ainakin mm. riippuvuusmahdollisuus. Mitäköhän lie muita lääkkeitä unettomuuteen… Parashan se olis tietenkin, jos ilman mitään selviäis. Tai korkeintaan melatoniinilla tai kamomillateellä :laughing:

Mitähän nämä psykoosilääkkeiden haittavaikutukset ovat käytännössä? Tottahan sitä miettii, ettei se varmasti voi hyväksi olla päälle popsia mitään kovin sumuttavaa päivittäin. Mitenhän on verrattuna haittavaikutukset vaikka kannabikseen? Sillähän ainakin itse kans nukahdan ja nukun todella hyvin ja herään pirteänä. Asiaa tuskin on tutkittu ja toki jokainen enemmän kannabista käyttänyt kenties ylistää hyötyjä eikä huomaa haittoja. Itsellä on ollut joskus “ongelmia” kannabiksenkin kanssa. Se menee helposti itsellä siihen, että jos on mahdollisuuksia, niin polttaa aamusta iltaan. Ketiapiinia ei sentään tulis mieleenkään itsellä “vetää” aamuisin (vaikka tätä mulle lääkäri ehdotti sosiaaliseen ahdistukseen?!)

Katso se linkki siitä minun edellisestä viestistä. Siinä oli aika paljon eri vaihtoehtoja.

Juu. Vaan nimenomaan nuista toimivimmista (eli ei melatoniini tms) näyttää suurinosa olevan bentsoja lähinnä. Ja niitä kai vähän nihkeästi nykyään määrätään juurikin riippuvuuspotentiaalin takia. Ja kaipa niilläkin joitain haittavaikutuksia on. Mirtatsapiinistä tai muista en oikeastaan tiedä, vaikka nimi on tuttu kavereiden viihdekäyttöjuttujen takia

Itsellä on kokemusta Imovanesta ja Tenoxista. Ne menettää ainakin minulla hyvin nopeasti tehonsa. Ne masennuslääkkeet ei itsellä toimineet juuri ollenkaan. Allegialääkkeistä Atarax auttoi nukahtamaan.

Tavoite on maaliskuussa yrittää totuttaa itseni lääkkeettömään nukkumiseen. Siihen asti popsin suosiolla tuota Ketipinoria, kun se tuntuu auttavan.

Itsekin ketiapiinia popsin, tosin nyt olen tämän viikon ollut ilman. Aika vaikeaa on ollut nukahtaa. Yleensä saa unta vasta aamuyöstä, vaikka yrittäisi jo kymmenen aikaan nukkumaan. Toisaalta vituttaa mennä sänkyyn pyörimään, joten jää se nukkumaan meneminenkin välillä myöhemmäksi. Ja sitten kuitenkin herään usein aikaisin aamulla, mutta helvetin väsyneenä. Tuntuu, ettei jaksais nousta, muttei enää saa untakaan. :confused:

Jos ottaa ketiapiinia, nukahtaa helposti, nukkuu suht sikeästi ja herätessäkin olo on mulla usein pirteä. Ehkä joskus vähän “tokkurainen”, mutta silti pääsee heti ylös sängystä, tulee heti keitettyä kahvit, käytyä suihkussa, syötyä aamupala ja sitten se tokkuraisuus onkin jo unohtunut aika hyvin.

Siinä artikkelissa luki väärässä kohtaa seuraava:

Promatsiinin, levomepromatsiinin ja ketiapiinin käyttöön yhdessä alkoholin kanssa liittyy kohonnut kuolleisuus.

Minä olen kyllä nukkumaan ruvetessa jopa umpikännissä ottanut tuota. Pitää jatkossa varmaan jättää väliin, jos siis tulee juopoteltua. Yritän siitä tavasta kyllä päästä eroon.