Voiko juoppo onnistua kohtuukäytössä?

Hei vaan kaikille!
Olen käyttänyt alkoholia väärin ja havahtunut sen negatiivisiin vaikutuksiin. Olen päättänyt, että juominen ei voi sellaisena jatkua. Olen kirjoittanut tuonne lopettajien puolelle ajatuksella, että juomiseni on kokonaan loppu. Saavutan nyt vuoden mittaisen täysraittiuden pätkän ja olen siitä saavutuksesta todella ylpeä. Elämä ilman viinaa on ollut luxusta, etenkin alkutaipalella, jolloin raittiuden edut parhaiten tuntuivat. Nyt elämä ilman alkoholia on normaalia. Ei mitään viinanhimoa tai juomisen odotuksia, mutta toki ajoittain tuntuu, että voisihan sitä eri tilaisuuksissa vähän “rentoutuakin”.

Nyt haluaisin kokeilla juomista kohtuukäyttäjänä. Pelottaa, että vanha juomisen kierre jatkuu, eli vanha juomatapa palaa ja juokaviikko pitää ottaa. Mikä sitten onkaan se kohtuus, mutta haluaisin palata kohtuukäyttäjäksi. Oma näkemykseni kohtuukäytöstä on alempi, kuin mitä se oli vuosi sitten. Jokaviikkoinen känni on ehdottamasti holistista, etenkin jos juominen ohjaa ajatuksia/tekemistä. Ehkä sellainen naisten kohtuukäytön raja olisi minulle sopiva tavoite, eli max 16 annosta/vko.

Onko teistä joku ollut pidempään juomatta ja aloittanut kohtuukäyttäjänä siinä onnistuen? Miten se teitte ja miten sitä ylläpidätte? Millaista tapaa ehdottaisitte minulle, joka ei halua päästää juomistaan enää lapasesta? Kaikki kommentit aiheeseen liittyen ovat tervetulleita ja luen ne ajatuksella…

Täällähän toitotetaan mantran lailla, miten alkoholistista ei koskaan voi tulla kohtuukäyttäjää. Jos näin on, niin entinen juoppo (=alkoholisti?) ei kai voi enää muuttua kohtuukäyttäjäksi. Itse en usko tähän väitteeseen siten, että se olisi absoluuttisesti tosi. Varmasti maailmalla on ihmisiä, jotka ovat olleet ihan lääketieteellisen määritelmän mukaan alkoholisteja, mutta rajoittaneet juomisensa kohtuuteen. He ovat varmasti todella harvalukuinen joukko, arkinen hokema “kerran juoppo, aina juoppo” sen sanoo. Mutta jos et ole ollut varsinainen alkoholisti, niin kohtuukäyttö lienee mahdollista. Itse olen vahvasti menossa alkoholin suurkuluttajasta kohtuukäytön suuntaan. En kyllä pitänyt enkä pidä itseäni minään alkoholistina tai juoppona. ne ovat mielestäni liian vahvoja ilmauksia ja antavat aivan väärän kuvan alkoholinkäytöstäni nyt tai ennen.

Kukaan ei voi antaa sinulle mitään nyrkkisääntöä. Ei niitä ulkopuolelta yksinkertaisesti voi antaa. Minusta alkoholinkäyttö on niin yksilöllinen ja intiimi asia, että omat rajasi löydät vain sinä itse. En silti suosittele lopettamaan raittiutta, kun olet noin kauan ollut juomatta. Ennemminkin miettisin, kannattaako siitä luopua ja onko vaarana juuri sinun kohdalla, että juominen luisuu taas käsistä. Mihin tarvitset omassa elämässäsi kohtuukäyttöä? Voithan tietysti aina yrittää, mutta ole tietoinen siitä riskistä, että et sitten enää ole entinen juoppo.

Voi vittu näitä itsekusetusten parhaimmistoja :laughing: :cry: . Tai ei tuo nyt ehkä ihan mitään parhaimmistoa ollut, mutta kuitenkin… Jos mun ei tee yhtään mieli tehdä jotakin asiaa, joka ei ole ns. välttämätöntä ja josta tiedän vieläpä olevan mulle todennäköisesti haittaa, niin en taatusti tekisi sitä. Jos mun ei esim. tekisi yhtään mieleni polttaa tupakkaa ja elämäni olisi vallan ihanaa ilman moista hirvittävää myrkkyä, niin tuskinpa mä ehdoin tahdoin, jostain “velvollisuudesta”, menisin sitä hampaat irvessä käryttelemään.

Enkä ole mikään raittiussaarnaaja lopettajien puolelta, vaan yksi pahasti bentsodiatsepiini- ja kipulääkeriippuvainen juova alkoholisti tuolta Saunasta, enkä arvostele ketään siitä, jos haluaa ryypätä tai narkata itsensä hengiltä, koska mulla ei sellaiseen varaa ole. Hyvä asia toki, jos onnistuu olemaan ilman päihteitä, ja mitä pidempään, sen parempi, mutta kyllä mä ainakin omalla kohdallani olen tajunnut sen, että se riippuvuus ei katoa yhtään minnekään, vaikka olisi ollut pidempäänkin selvinpäin, joten jätän itsekusetuksen muiden vaivoiksi. Kerran narkkari, aina narkkari, vaikka olisi loppuikänsä kuivilla. Sama juttu se on viinan kanssa, huume se on muiden huumeiden joukossa.

Moro.

Mie olen siirtynyt ns. kohtuukäyttäjäksi lopettajista. 1 vuoden ja 1 kk olin raittiina yhtäjaksoisesti.

Nyt olen ottanut kolme kertaa olutta. Alkoholiannoksia kertyy yhteensä 6. Pidän päiväkirjaa juomisestani.

En ole määritellyt viikkorajaa, mutta olen rajoittanut juomisen kahteen alkoholiannokseen kerralla. Jos lipsun niin palaan raittiuden ääreen välittömästi.

Semmosta.

Kiitos kommenteista, oli kiva lukea ne kaikki ja jokainen pysähdytti!!!
Alkoholistin diagnoosi on jokaisen “omatekemä”, niin mistä sitä tietää, kuinkä syvällä sitä on? Milloin se oli liikaa, ettei ikinä voi juoda? Noh, minulla on kiva reissu edessä ja jos mokaan sen juomalla, niin arvatenkin olen liian syvällä alkoholissa…eikä paluuta kohtuukäyttäjäksi ole. Pakko tämä on testata, ei muuten tiedä :slight_smile: Ikävä minun kohdalla on kuitenkin se, etten yleensä mokaa, joka voi luoda väärän mielikuvan onnistuneesta reissusta… Juominen on nyt Tarkkailussa!
Te repsahtaneet tai tietoisesti juoneet, miten palasitte takaisin raittiuden/kohtuukäyttäjien tielle, kun kokeilu ei onnistunut? Tarvitsitteko ulkopuolista apua, vai pärjäsittekö ilman?
Minun on ihan pakko kokeilla tämäkin hölmöys…

Kokeile.

Mä henkilökohtaisesti uskon, että kerran riippuvainen on aina riippuvainen. Että sikäli en lähtisi pilaamaan hyvää elämää tarpeettomalla alkoholilla. Omalla kohdalla ei ole vielä koskaan kokonaisen vuoden raittiutta ilmaantunut mutta 6-8 kk:n raittiusjaksojen jälkeen olen huomannut ettei se “halu rentoutua” (???) mihinkään ole hävinnyt eikä kokemus ole kuitenkaan mistään kotoisin…Tosin kosteimpien aikojen tasolle en ole enää muutamaan vuoteen yltänyt vaan käyttö on ehkäpä viidesosa entiseen verrattuna ja jää reilusti alle kaikkien “kohtuukäyttörajojen”. (On varmaan aina jäänyt, mutta silti olen melko riippuvainen henkisesti.) Varsinaisia kännejä en enää ole harrastanut pariin vuoteen. Mitä tuohon nyt muuta sanoisi kun Foggy Ladya mukaellen Kokeile, jos pakko on. Ja ohimennen sanoen olet jo näin päättänyt tehdäkin :wink: ihan riippumatta siitä, mitä muut ajatuksistaan/kokemuksistaan kertoilevat.

Jokainen hakkaa päätä seinään niin kauan kuin on tarve. Ei auta, vaikka joku kokenut kertoisi hakanneensa päätään seinään vuosia ja se ei kannata. Joskus voi jopa käydä niin, että oppii hakkaamaan päätään seinään niin, että se onnistuu ilman kipuja ja vaurioita. Kuten edellä todettiin, kokeile, sen päätöksen olet jo tehnyt, että näin aiot tehdä. Ehkäpä onnistut kohtuukäytössä. Nähtäväksi jää.

Olipahan rankka reissu, mutta kannatti käydä. Nyt löytyi halu jatkaa selvin päin. Ei ole juominen sen arvoista, että minun kannattaisi sitä jatkaa. Vuoden raittuis on opettanut sen, että aamulla ei väsytä, eikä vituta. Nyt sitten muutama aamu toisin… Vaikka tällä ei olekaan mitään merkitystä omaan viinankäyttööni, niin kylläpä osasi muutkin juoda. Voi hyvä sylvi sentään millanen ralli päällä. Ei ole minu juttu, jatkakoot ne keille se sopii.

Viikonloppuna sattui minullekin semmoinen retkahdus, että päätin jatkaa selvinpäin. Tipaton tammikuu osoitti hyvät puolensa, ja tämä retkahdus taas huonot puolet. Niin että ei tässä todellakaan kannata kiusata itseään enempää.

Kyllä se kokemus opetti, eikä omasta elämästään kannata tehdä yhtään raskaampaa alkoholin kanssa läträämällä. Ei vaan meinaa päästä yli :frowning:

Veit sanat suustani. Harmittaa ihan vietävästi ja on niin vaikeeta päästä tästä potutuksesta eroon :frowning: Vaikka ehkäpä meikä tarvitsi just tätä tajutakseen, että parempi pysyä aineesta kokonaan erossa. Kun pitemmän tauon jälkeen huomaa entistä selvemmin nämä myrkytyksen oireet, että todellakin alkoholi on meikäläiselle myrkkyä.

Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä Jessica68. Minäkin olin tosiaan vuoden juomatta, eikä sinä aikana koskaan vituttanut, kuin nyt. Maanantaipäivät olivat työpäiviä siinä missä muutkin. Nyt huonosti nukutun ja hikoillun yön jäljiltä sitä on kuin joku horkkatautinen säikky idiootti. Alkoholi on todellakin myrkkyä, eikä sen negatiivisia vaikutuksia täysin huomaa, ellei ole pidemään juomatta. Kun ei juo, liikkuu säännöllisesti, nukkuu erinomaisesti ja on kaiken aikaa pirteä. Minulle tuo ryyppyreissu ei maksanut senttiäkään, mutta ei se tässä konkurssissa yhtään helpota…tuli mentyä ryyppyporukalla ja silloin se oli mukavaa, mutta nyt on pakko myöntää, ettei juopon elämä ole minua varten. Minulle on katastroofi juoda ja sen painan nyt lähtemättömästi mieleeni. Juokoon muut, minulle se myrkky on liikaa. Voikohan tähän vitutukseen kuolla…toivottavasti tämä lähtee aika helvetin nopeasti pois!!

Minä taas retkahdin ihan yksin ja kotona la-iltana (tai yöllä). Eli huomasin toistavani samaa kuviota, jonka olin päättänyt jo lopettaa. Ja todellakin olo eilen oli kuin horkkatautisella idiootilla ja jatkuu vielä tänä päivänäkin. Vaikka moni ehkä sanoisi nyt, että siinä meni sit ne tipattoman hyödyt… :laughing: Uskon, että jossain määrin tämä kokemus oli tarpeen. Ainakin halu jatkaa tästä eteenpäin selvinpäin on entistä vahvempi. Ehkäpä tämä homma edistiyykin just takaiskujen kautta. Tsemppiä myös sinulle :wink:

Eipä taida vielä tänään saada olla oma itsensä. Vaikka perhe on antanut ryyppyreissun anteeksi ja vaikka siitä jo naureskellen puhun, on kaikki ihan päin veetä. Kylmänväreet, levottomuus ja säikkyinen olo on ihan sietämätön vieläkin. En haluaisi odottaa enää tässä olotilassa, haluaisin että voisin jo lähteä lenkille. Nyt ei mikään ole ok…turha tässä on tietysti märistä, onhan tämä täysin oma vika. Eikä tämä taas hukkaan mene, raittiuden tavoittelu tuntuu taas kaikkein tärkeimmältä elämäni asialta. Mikään ei mene sen ohi ja kun olen vasta ollut vuoden juomatta, niin enpä usko juomatta olemisen olevan taas kovinkaan vaikeaa. Päinvastoin, se tullee sujumaan vanhoja tottumuksia noudatellen. Tällaista shokkihoitoa en kenellekään suosittele, mutta näköjään minun piti tätä testata… enää ei sentään käy asekaapilla käyminen mielessä. Viikko tässä varmaan menee, että voi sanoa olevansa kunnossa. Se on täysin hukka-aikaa. Rankkaa on, mutta se lienee näillä sivustoille vieraileville tuttua. Tästä se raittius taas alkaa, olisiko ketään, joka haluais jakaa tämän raittiuden täällä ja olla kanssani juomatta taas sen vuoden? :wink:

Minä käväisin tänä iltana jo vähän ulkona lumessa tallaamassa. Sulla tipaton vuosi on tosi pitkä aika, onnittelut, kun olet päässyt jo niin pitkälle. Vaikka ehkä se ei just nyt paljon lohdutakaan. Minulla yhteensä 8-9 tipatonta viikkoa viiden kuukauden sisällä. Mutta just nyt kuitenkin samanlaisilla “luuseri” fiiliksillä täälläkin mennään :frowning: Silti eteenpäin on yritettävä, vaikken pysty lupaamaankaan mitään muuta kuin että muutosta päin, ja näistä takapakeista vaan on opiksi opettava. :mrgreen: Olen alkanut ajatella, että ehkä onkin helpompaa olla kokonaan ilman, kuin kärvistella kohtuukäytön ja kontrollin kanssa koko ajan…

On helpompaa olla kokonaan ilman, tissuttelu kun lähtee helposti käsistä. Viime kerralla viinan himo helpotti vasta 3 kk kohdalla. Se on kuulemma yleistä. Totta on sekin, että turha tässä on valittaa ja muistella. Eteenpäin vissyn voimalla ja kohta ollaan pahin ylitetty :slight_smile: kyllä se onnistuu, kun muutkin pystyy. Korkki kiinni ja keskustelee täällä ja muualla. Yksin ei ehkä onnistu…pitää luottaa. Raittiina ihan kaikki on paremmin :smiley:

Kylläpä vitutukseen palaa nyt energiaa. Vuoden raittiuden aikana oli oma rima vedetty niin ylös, että tällainen ryyppyreissu ei ole itselle vieläkään anteeksi annettu. Luultavasti tämä menee ohi vasta kuukauden tai useamman jälkeen. Nyt joutuu jaksamattomuutensa vuoksi paikkailemaan kaikkea mahdollista. Opiskeluihin tuli poissaolo, lopputyö ei etene, töissä oltiin tehottomampia ja liikuntaharrastukset kusee! Miten tällaisen voi kestää? Joku sanoo varmasti, että ei kestä perse merivettä, ehkä se on just niin. Tai sitten se on sitä, että nyt rikkoo omia periaatteita. Kun rikkoo sisintään, ei se enää ole pelkästään alkoholin suoraa vaikutusta, vaan ennemminkin tehty alkoholin myötävaikutuksella. Alkoholi kyllä rentoutti reissun, mutta jälkikäteen ajatellen maksan sitä rentoa oloa kierällä mielellä ja melkein luovuttaneena. Näin ei voi minun elämässäni jatkua - eikä jatkukaan. En enää yritä kohtuukäytöä, koska vähäinenkin alkoholi rikkoo aivoja, eikä elimistö sitä muutenkaan tarvitse. Se aikaisempi skarppi olo on nyt hukassa, eikä tule näköjään helposti takaisin. Pakko odottaa, vaikkei se sieltä tulisikaan… Juomattomuuteen kuitenkin tarvitaan motivaatio. Sitä minä sain, ehkä sitten tarvitsinkin, että voin jatkaa. Nyt voin ja voin tukea jotakuta joskus, että jos otat, niin ota niin perkeleesti, että riittää varmasti. Hymyä huuleen, kun kaikki on kuitenkin hyvin ja kohta taas erinomaisesti :wink:

Kyllä suoraan sanottuna v*****ttaa täälläkin edelleen. Ja etenkin se mitä kännipäissään tuli taas kirjoiteltua fb:ssa ventovieraille, hävettää ihan hirveesti. Henkinen morkkis onkin juuri se pahin ja se, että oli päättänyt, ettei enää krapulapäivin tartteis herätä, ja petti lupauksensa. Lisäksi kun lievää alakuloa on jo muutenkin olemassa, niin sekin vain paheni. Sen verran sain itseäni eilen niskasta kiinni, että pojan kanssa selvisin salille spinninkiin. Siellä tuli hikoiltua loputkin viinahöyryt pois, silti tämän henkisen puolen kanssa on vielä tekemistä… :angry:
Mutta ehkä tämä esti tulevat retkahdukset, kun olin juuri suunnitellut baari-iltaa lähitulevaisuudessa, mutta tulipahan sekin nyt sitten peruttua :bulb:

Kirjoitin tuossa viestin, joka oli kaiketi niin hyvä, että kuun miehet veivät sen :slight_smile:
No mikä ei tapa, selvästikin ainakin vituttaa! Mieluusti jatkaisin tuota, että se samalla tarjoaa oppimisen paikan, jossa on loppujen lopuksi mahdollisuus tehdä itsestään, ja ainakin itselleen, vahvempi. Minua pyydettiin tuossa, että lähdettäis porukalla samaan paikkaan, kuin missä ryypättiin viimeksi. Vastasin ennen lauseen loppumista, etten lähde porukalla mihinkään. Minulle on nyt ihan yhdentekevää, jos joku loukkautuu siitä, etten osallistu johonkin. En lähde kuin paikkoihin, jossa voin varmasti olla selvä ja menen sinne vielä autolla. Jessica68, nuo fb mokat varmasti harmittaa, mutta eivät loppujen lopuksi ole yhtään mitään. Laita toki reilu oikaisu, jossa sanot, että humalassa tehty ja voi unohtaa. Mutta kannattaa päättää samalla, että ne oli viimeiset mokat kännissä. Joillein tulee niitä jatkossakin, mutta Jessica68, meille niitä ei tule enää ikinä…mietippä sitä :wink: