Voiko jo ottaa vai ei?

Tuli mieleen tämmöistä pohdintaa. Eli nyt olen ollut reilut 2kk ottamatta Alkoa ollenkaan. Olen käsitellyt nyt mielessäni juomiseen johtaneita syitä ja onnistunut tunnistamaan juurisyyt liialliseen juomiseen.
Olen tullut siihen tulokseen että kohtuukäyttö ei aikaisemmin oikein onnistunut koska en edes ole sitä halunnut vaan tavoitteena on käytännössä aina ollut känä. Nyt aivokopan saatuani kuntoon ja muidenkin elämänalueiden ollessa kunnossa en näe syytä sille ettenkö voisi ottaakohtuudella? Kohtuudella tarkoitan 4-5 annosta. Siis pidän itseäni erittäin lujana henkisesti ja muutenkin ajattelen vastarintaan enkä hyväksy aina vallitsevaa narratiivia, mikä taas on tässä asiassa se, että jos on ollut alkoholisti ei voi koskaan enää ottaa? Siis järkeilen asian niin että ihmisellähän on vapaa tahto, eikä ole viettiensä/halujensa vietävissä niin kuin jokin elukka niin kyllä kai nyt tällainen Alfa-uros (lievää itsekehua, mutta pointin ymmärrätte :mrgreen:) hallitsee itsensä jos päättää että se 4 tai 5 on sitten se 4 tai 5??

Ja nyt ei tarvi tulla selittää et juoppo se nyt siinä petailee että pääsee juomaan tms ei ole siitä kyse, ei juotata ei mutta haluan näkökulmia tähän kun vastarannan kiiskinä kummastuttaa tuo ideologia.

Hei!
Kovin on tuttu kysymys meille monelle.
Ja monta kertaa on tullut tuota pohdittua, että miksi ei ottaisi muutaman.
Ehkä kysymys on siitä millaista alkoholin käyttösi on ollut aiemmin eli silloin 2 kuukautta sitten? Jos helposti lipsuu tai on vaaraa, että palaa pikkuhiljaa takaisin ns. alkupisteeseen, niin silloin kannattaa kysyä itseltään, että miksi ottaisin lasillisen tai pari.

Kun minä kysyn tuota samaa itseltäni, niin heitän itselleni tuon vastakysymyksen kehiin. Ja silloin muistelen sitä liikakulutustani ja ajattelen tarvitsenko vielä raittiita päiviä ja kokemuksia. Itse olen tuon turvin kasvattanut välimatkaa alkoholiin. Jos ottaisin tänään sen 4-5 drinkkiä, varmasti osaisin lopettaa siihen. Ei siitä ole kysymys. Minullakin on varmasti siihen selkärankaa. Se mikä kuitenkin sanoo mulle, että älä ota, on sellainen mahdollisuus, että otan seuraavanakin perjantaina sen 4-5 viinilasillista. Ja minun ote alkaa lipsua pikkuhiljaa ja seuraavaksi otan pari lasillista myös lauantaina.

Näin minä pähkäilen oman tilanteeni. Jos sulla ei ole ns riippuvuutta, niin eihän silloin muutama lasillinen silloin tällöin ole ongelma. Se on ihan ok. Tietysti. Mun pointti on siinä, että toiset pystyy pitämään asiat hallinnassa pitkälläkin tähtäimellä.

Minusta tuntuu, että ihan varmasti minäkin osaisin jo ottaa vain muutaman. Olenhan jo näinkin pitkään ollut ihan ilman. On ristiriitainen olo. Useasti. Mutta joku sisälläni estää ja sanoo, että voit olla ilmankin. Minulle parissa lasillisessa on riski pidemmällä tähtäimellä. En halua olla enää siinä pisteessä kun väsytti, masensi ja keho voi huonosti. Olen saanut maksa-arvot normaaliksi. Juuri sain labratuloksetkin! :smiley: Ja niitä kehtaa esitellä!

Kaikki on siis minusta hyvin henkilökohtaista. Kaikki ollaan yksilöitä ja meillä on erilaiset taustat ja kuluttamisen tavat. Ei ole olemassa yhtä kaavaa, jota noudattaa.

Haluan tässä muuten samalla kiittää plinkkiä siitä kun noin puolisen vuotta sitten olin todella lähellä ottaa sen muutaman lasillisen. Se oli lähinnä sosiaalisesta paineesta johtuvaa. Oli ne tärkeät juhlat ja siellä piti kilistää. Usein olen sitä ajatellut, että teidän tuella, pyysin alkoholitonta. Olen ajatellut, että tuo hetki oli aika merkityksellinen. Pidin teidän avullanne pintanne! Kiitos.

Hyvä pohdintoja edellä. Tosiaan voi olla että se juominen pikkuhiljaa lisääntyisi hiljalleen siihen ongelma juomiseen taas niin kuin aikaisemminkin. Mut toisaalta silloin en edes nauttinut siitä kohtuudesta kun taas nyt on olo et se muutama riittäisi ihan hyvin ja se tolkuton känni ei kiinnosta yhtään. Monimutkaisia asioita nämä. En myös usko et mulla olis kemiallista piipuvutta tyyliin yksi annos ja armoton känni päälle. Hmm kai se selviää vaan kokeilemalla. Mut siihen ongelma juomiseen en kyllä halu palata vaan jos huomaan että kohtuus tuntuukin vaikealta tai ajatukset alkaa pyöriä liikaa alkoholissa niin voin aina palata täysraittiuteen kun on tämäkin mukava tapa elää :slight_smile:

Jatkan paapatustani vielä :smiley: Tämä kaikki siis koskee itseäni.

Olen myös paljon miettinyt omaa “tiukkuuttani” tämän juomattomuuden suhteen. Välistä koen, että olen aika ns. tiukkis ja moni ajattelee, että toki voisit nyt vähän ottaa. Ja ajattelen itsekin. Mulla on menny niin, että ajan myötä alan unohtamaan millaiset fiilikset vuosi sitten oikein oli. En enää muista niin helposti morkkiksia ja sitä sunnuntaina valtaavaa fiilistä kun perjantaina ja lauantaina oli tullut juotua se viinitetra. Täytyy oikein muistella.

No, entäs sitten jos ottaisin ne lasilliset ja pikkuhiljaa kuukausi kuukaudelta kulutus lähtisi taas nousuun? Ei kait sekään mikään sellainen asia olis, etteikö voisi tehdä uutta ryhtiliikettä. Tiukentaa ja vähentää taas kulutustaan. Minä ehkä loppujen lopuksi ajattelen, että tuollainenkin kuluttaa ja vie voimia. Kun pohtii mikä on sopiva kulutus ja mikä ei. Jos vaan pystyn olemaan juomatta, niin ehkä se on vaan mulle parempi. Olen jossain vaiheessa kirjoittanut, että juoksen alkoholia karkuun. Mitä kauemmas pääsen, niin sitä parempi, sillä silloin se ei pyöri mielessä niin paljon ja vapaudun siitä. Ehkä joskus pääsen niin kauas, että nämä pohdinnat eivät enää vaivaa. Aika tekee tehtävänsä. Alkottomuudesta tulee ihan normaali asia eikä tarvitse pähkäillä niiden muutaman lasillisen takia.

Täällä on varmasti monella toisenlaiset ajatukset. Että se kohtuukäyttö toimii ja on olemassa ne rajat, joissa pysyessä kaikki on hyvin. Onko se niin, että jos kerran on ylittänyt juomisen “rajat” kunnolla, joutuu aina pohtimaan omaa käyttöään? Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettei enää voisi juoda, mutta että juomiseen liittyy sen tarkkailu. Jos ongelmaa ei ole ollut koskaan, niin silloin ei edes kysy voinko ottaa tämän yhden lasillisen? En tiedä.

Nyt annan sananvuoron muille! :smiley: :sunglasses: :laughing:

Harhailija,

Ihan samoja asioita pohditaan! :laughing: :laughing: ja samanaikaisesti.

Moi! Tärkeä pointti tuo halu, siis että ennen et halunnut edes kohtuukäyttöä vaan tavoite oli aina känni. Tunnistan niin tuon ajatuksen! Mulla vasta viime aikoina kun oon tässä yrittänyt vähennellä, on tullut halu kohtuukäyttöön. Ennen tavoite oli aina känni. Ja tunnistan myös tuon pääkopan kuntoon laittamisen, se kun kulkee käsi kädessä vähentelyn kanssa, vaikkei sitä aina huomaakkaan. No mutta kokeilemallahan se selviää, pysytkö 4-5annoksessa ja jos tuntuu että alkaa lipsumaan niin sitten on taas ongelma. Kannattaa yrittää pitää vaikka viikon taukoja aina välissä, ite huomaan kun oon pitäny taukoa niin se himo pikkusen laskee kerta kerralta. Mut hidasta puuhaa tää vähentely kaiken kaikkiaan on. Tsemppiä! :slight_smile:

Heh :slight_smile: eipäs tosiaan ollutkaan niin yksinkertaista tämä. En siis ole vielä ottanut mitään, mutta aloin tässä jo miettimään et jos otan niin voisinhan mä ottaa sen 3 annoksen sijasta hyvin 7 annosta kun enhän mä siitä juuri humalaan tule. No en niin, mutta fakta on myös että voipi olla sitten jo vaikeeta jättää tohon se juominen ja totuuden nimessä tuo 7 ei kyl enää ole kohtuujuomista vaikka miten asiaa pyörittelis. Elikkä olenpa sit ny toistaiseksi kuitenki ottamatta kun helpompaa näin.

9.8 Kerroit näin rankoista kokemuksista ja nyt jo pohdit kohtuutta. Taitaa olla jotain perää kun puhutaan kolmenkuukauden kiusauksesta.
Minä en ainakaan menettänyt mitään kun lopetin. Päinvastoin asiat parani kaikilla elämänalueilla.

Hei,

Komppaan muita siinä että älä nyt ihmeessä ala mitään kokeilemaan tuollaisella historialla.

Mun kokemusten mukaan homma menee esimerkiksi näin (siis itselläni, muista en tiedä):

  • Ajatus siitä, että ihan hyvin voin ottaa yhden → Otan yhden

  • Parin päivän sisällä sama ajatus, kun meni niin hyvin viimeksikin → Otan yhden

  • Siitä 1-2 päivää, mutta tällä kertaa ajatus se, että kun yhden ottaminen sujui, niin voin ottaa kolme → Otan kolme

  • Tästä seuraavana päivänä ajatus, että kun otin kolme ja se meni hyvin, niin yhtä hyvin voin ottaa enemmänkin → Otan enemmän

→ Seurauksena parin kk ränni, joka päättyy ahdistukseen, epätoivoon ja uuteen yritykseen ilman alkoholia.

Päivitin jo “omaan” topicciin mut laitetaan nyt tähänkin miten se kohtuukokeilu meni: lyhyesti sanottuna Uho, Nousu ja Tuho, eli perseelleen meni :unamused: eli kyllä se nyt vaan on hyväksyttävä ettei sitä voi alkaa entiseksi alkoholistiksi vaikka kuinka haluaisi. Sekin pitää hyväksyä, että omalla tahdonvoimalla ei ole mitään merkitystä, vaikka kuinka luulisi toisin.
No eipä tarvi tätä asiaa jatkossa pohtia, joten täysrsittius ainoa vaihtoehto nyt ja hyvä niin. Antabuksetkin taas käytössä.
Summa summarum: paska reissu mutta tulipa tehtyä :confused:

Paljon onnea valitsemallasi tiellä! Uskon että raittius alkuun vähän ottaa, mutta sitten antaa monin verroin takaisin. Kova tsemppi päälle ja jos tulee retkahdus niin uutta matoa vaan koukkuun!

t. Juhani

Kyllä se raittius on hyvä elämäntapa. Kun erään pahan jakson, johon sisältyi usea katkoreissu ja joka päättyi teholle, päättyi, oli aivokemiat niin sekaisin että jutellessani psykiatrin kanssa, (mulla siis ei oo mitään terapiaa, vaan oli määrätty keskustelemaan kanssani tuon sairaalareissun takia) niin epäili vakavaa masennusta.

Tuon jälkeen olin 2kk juomatta, ja jo sinä aikana huomasin, miten mieliala kirkastui ja ilo palasi elämään eli tuo masennus oli vain alkoholilla hankittu. Nyt olen ollut reilun viikon juomatta tuosta kohtuukokeilusta, ja taas huomaa miten elämä tuntuu paremmalta ja pystyy iloitsemaan kaikista pienistä asioista, mitä ei juodessa edes huomaa saati pysty tekemään kuten esim aamukahvi :smiley:

Yleistä pohdintaa alkoholismista ja sen kehittymisestä: ainakin omalla kohdalla huomaan tietyn kaavan ja sairauden kehittymisen. Eli parikymppisenä join säännöllisesti, mutta annokset pysyivät aina välillä 2-4 ja joskus vkl enemmän mutta silloinkin kun huomasin että alan jo olla “riittävän” humalassa pystyin lopettamaan juomisen. Koskaan ei seuraavana aamuna tullut mieleen ottaa krapularyyppyä.

Jossain vaiheessa sitten tuo veteen piirretty viiva ylittyi ja en enää pystynytkään lopettamaan juomista vaan join niin paljon kuin pystyin ja alkoivat juomaputket ja aamun aloittaminen oluella.

Tässä vaiheessa ja jo oikeastaan vähän aikaisemminkin alkoivat läheiseni huolestua ja huomautella juomisesta. Vastaus oli tietenkin että enhän minä nyt mitenkään voi olla alkoholisti. Eli kaava menee jotenkin näin: kieltäminen → hyväksyminen → omin voimin yrittäminen, sillä hoitoon hakeutuminen tuntuu äärimmäisen vasten mieliseltä. Seuraavaksi: sen hyväksyminen ettei omat voimat riitä vaan hakeuduttava hoidon piiriin. Sitten: vähän jo raittiutta takana niin vielä viimeinen epätoivoinen kokeilu että jos kuitenkin voisi kohtuukäyttö onnistua sillä juuri minähän olen POIKKEUS-yksilö.

Viimeinen vaihe: Sen hyväksyminen ettei minkäänlainen alkoholin käyttö onnistu joten turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Tämän kun oivaltaa alkaa itse asiassa tuntumaan hyvältä se ajatus ettei tarvitse juoda vaan raittius onkin ihan hyvä juttu eikä mitään kärsimystä.
Näin nyt siis ainakin tiivistettynä omalla kohdalla mennyt tämä alkoholismini.

Lisäys: tämä oli nyt aika yksinkertaistettu tiivistys, sillä minä join alkoholistisesti yli 10v ja siitä kun ensimmäisen kerran hakeuduin päihdeklinikalle on jo 6v. Eli aika kauan tässä prosessissa on kestänyt ennen kuin pääsin tuohon viimeiseen vaiheeseen.
Helppoa se ei todellakaan ole sillä alkoholistihan pitää viimeiseen asti kiinni rakkaasta ystävästään, mutta mahdollista se on.

Moikka Harhailija!

Hyvä että olet päättänyt Ettei voi ottaa. Sulla on muutenkin hyviä kirjoituksia. Olin jo kehottamassa Sinua kirjoittamaan tuonne Lopettajien puolelle saadaksesi paremmin vertaistukea kun täällä vähentäjissä puhutaan välillä positiivisestikin alkoholista, kuten kuohuva skumppa, kylmä saunaolut etc. Mutta huomasin että oletkin jo Lopettajissa. Ja kyllähän jotkut kirjoittavat sekä Lopettajiin että Vähentäjiin!

Toivon ettet koe enää yhtään deliriumia! Paljon tsemppiä!

t. Juhani

On se nyt ihme ettei jo mene perille!! 1kk sisään kaksi katkoreissua muka kohtuuyrityksien seurauksena. En voi käsittää kertakaikkiaan miten voi olla mahdollista tällä tiedolla, ja kokemuksella on se nyt saatana kumma :cry:

No joo kun on nyt niin ettei enää ryhmät tai tarvalammet, päihdepuolen keskustelut tai mikään mukaan auta vaan aina jos jätän antabukset ottamatta alkaa juominen jossakin vaiheessa. Kai siinä jotain perää on että alkoholistille on alkoholi, heroiiniin verrattavissa oleva päihde mitä tulee sen koukuttavuuteen, ei tätä voi muuten selittää. Ja kun mitään mt-häiriöitä saati traumojakaan ei ole taustalla, vaan ihan juomalla hankittu riippuvuus niin ei tässä mitkään terapiatkaan mitään auttaisi.

Kai se sitten on vedettävä sitä antabusta vaikka lopunelämä kun ei siitä mulle mitään haittavaikutuksia tule ja eipä se kalliiksiksaan tule.

Niin olen tätä miettinyt.Itselläni juominen on kahden vuoden sisällä lisääntynyt.Melkein joka päivä tulee otettua muutama ja sitten kännit yhden tai kahden kerran viikossa.Mahtuu viikkoon vesi selviä päiviäkin mutta se tissuttelu välillä lähtenyt käsistä ja sitten se kännijuominen on liian usein.Täytyisi lopettaa tämä.Nyt päätin että en enää halua juoda humaloita,mutta kuitenkin join eilen itseni humalaan.En kestä alkoholia kovin paljon ja minulle riittää jo 4 juomaa siihen että tulen humalaan.Nyt kuitenkin terveys alkaa ottaa päälle,kokoajan semi masentunut,krapula päiviä liikaa,ei oikeen virtaa tehdä mitään…ja verenpaineetkin on noussut.Ajattelin sen nyt näin että nyt en ainakaan voi ottaa ollenkaan joksku aikaa.
Vaikeeta kun kaikki kaverit juo ja ihmis suhteet pyörii ton alkoholin ympärillä.Mitä sitä sitten tekisi ja ketä nähdä kun kaikki haluaa aina ottaa silloin kun näkee…Olin monta vuotta juomatta tätä paria vuotta aikaisemmin.Mut sit aloitin nää tavat uudestaan,nyt on taas olo että pitää lopettaa.en tiedä voinko ottaa enää ollenkaan.seikkailen sen ajatuksen kanssa että kyllähän nyt 2 voi juoda viikossa…mutta jääkö se sitten siihen?joku alkoholin himo siinä sitten aina kasvaa kuitenkin…ehkä pitää lopettaa kokonaan.

Suosittelen vahvasti, että jos se juominen päätyy usein humalaan vaikkei ollut tarkoitus niin jättää sen ottamisen vaikka yhteen annokseen tai lopettaa kokonaan.

Tuosta on vielä suht helppo lopetella mut sitte kun alkaa tulee viikkojenkin rännejä, mihin aina on riski lopulta ajautua humalahakuisella juomisella niin sit on fysiikka jo kovilla.

Hei!

Hyvä kysymys. Itse lopetin toista vuotta kestäneen raittiuden uteliaisuuden vuoksi. Se alkoi näin että join puoli lasia viiniä. Viikon päästä oluen. Kahden viikon päästä kaksi olutta. Ja nyt puolen vuoden päästä siitä juon melkein päivittäin. Tiedän myös raittiita, jotka juovat yhden lasin ja jatkavat raittiutta kuten ennenkin. Harmi ettei minulle käynyt niin.

Jos kykenen vielä saavuttamaan raittiuden, tuskin enää kokeilen, mitä tapahtuu kun juon. Tällainen tarina minulla.

Onnittelut Lempeä kettu lopetuspäätöksestä! :smiley:
Onnea matkaan! Ehkä minäkin joku päivä?

t. Juhani