Ajattelin lyhyesti laittaa tilannettani, miksi liityin taas tänne. Olen juonut liikaa varmaan viimeiset 10 vuotta ja ennen sitäkin ajoittain lähti homma lapasesta. Nyt en jaksaisi enää. Krapulat on sitä luokkaa että tärisen vielä ilta kuudeltakin. Töissä pystyn käymään ja perhe on tallella, vielä. Mutta ei ole kauaa jos tämä jatkuu. Mies ilmoitti että ero tulee jos ei lopu. Olen odottanut alitajuisesti tätä kohtaa elämässä vaikka välillä olen luullut ettei se näin pahaksi voi mennä. Ainakaan minulla, koska niin sitä luulee olevansa vahva. Olen niin vihainen itselleni etten pysty ajattelemaan selkeästi.
Kohtuujuomiset on kokeiltu ja tulos on tässä, pahemmaksi vain mennyt. Onnistun olemaan kohtuulinjalla pari kuukautta ja sitten viimeistään tulee taas muistutus etten hallitse tätä oikeasti ollenkaan. Mitään juomapäiväkirjoja en ole onnistunut pitämään koska valehtelen niihin ja yleensäkin sekoan laskuissa.
Kannattaa ottaa yhteyttä oman kunnan päihdehuoltoon. Ei tarvitse olla ongelman kanssa yksin, sinua kyllä autetaan! Olen itse aivan samassa jamassa…Juomisesta on kehittynyt ongelma kuin varkain. Jossain vaiheessa pitää vain olla rehellinen itselleen ja pyytää apua. Ei me olla niin vahvoja kuin halutaan uskoa.
Heippa, Arvon Aloittaja, lienetkö harkinnut Antabusta? Se nimittäin meikäläisellä piti aivan järjettömän hyvin ihan kaikki juomishimot poissa näkyvistä, niin kauan kuin vain oli Aaata suonissa. Sen jälkeen kun Aaaa resepti lakkasi tuossa kuukausi takaperin, niin vaivihkaa aloinkin tinttaamaan samalla normisetillä kuin aina ennenkin.
Nyt pitäisi sitten käydä uusimassa resepti, mutta tämä saatanan viinapiru sanoo ettei saa eikä voi, koska muuten ei voi ryypätä eikä tule muutoin hyvä olo. Just, parasta olotilaahan se oli kun veti antabusta ja kraanavettä. Silloin oli hyvä olotila, parasta vuosikausiin.
Joten, käy edes sä pyytämässä terkkarista Antabusta loppuelämäksi, koska jos sen teet, niin mun elämä ei ole ollut turha, koska kirjoitin näin. Ja ei, mulla menee ihan hyvin, eli en ole kuolemassa tai muuta, mutta vituttaa koska kaikki voisi olla niiiiiiiiiiiiiiiin hirveän paljon paremmin. Aivan kuten Arvon Aloittajallakin! 
Kiitos vastauksista.
Oletko Sarimadeira itse hakenut apua? Mä menen huomenna käymään päihdepolilla, pelottaa. Antabusta olen kokeillut joskus aikoja sitten, mutta mun mielestä oli liian helppo “unohtaa” ottaa se tabletti. Mutta jos se toimii sinulla Narkkitehti, mars uusimaan se resepti!
Puhuin tästä ongelmasta ekaa kertaa täysin rehellisesti kahdelle ystävälle. Toinen sano suorat sanat, ja hyvä niin. Toinen vähätteli, mutta hänellä on itselläänkin samaa ongelmaa ja taisi vain ajatella että perhana jos tuo ei enää lähde juomaan mun kanssa. Kauhea häpeä. Jotenkin lähipiiristä olen huomannut että naisia hävettää vielä enemmän kuin miehiä ja eivät oikein pysty rehellisesti puhumaan alkoholiongelmasta. Saatan olla väärässäkin.
No nyt annan vinkkejä omasta kokemuksesta, vaikka itsekään en vielä raittiina ole kuin toista päivää. Olen kuitenkin aikaisemmin näillä keinoin pystynyt olemaan pitkäänkin juomatta.
Ensimmäiseksi kannattaa tosiaan käydä juttelemassa siellä omalla päihdeklinikalla. Sieltä voivat antaa hyviä ensikäden vinkkejä miten vältellä juomistilanteita. Tämä päihdeklinikka systeemi toimii myös osana tästä eteenpäin rakennettavaa tukiverkkoasi. Klinikalta myös annetaan normaalisti pyynnöstä vinkkejä erilaisiin vertaistukiryhmiin, jotka ovat myös yksi osa tätä tukiverkkoa. Se verkko kannattaa rakentaa koska se tosiaan toimii. Ryhmiä on erilaisia joten ei kannata pettyä jos ensimmäinen ei olekaan se sinulle paras, vaan käydä useammassa ryhmässä tutustumassa. Päihdeklinikat normaalisti järjestävät omiakin ryhmiä.
Toinen tärkeä vaikkakin tosi hankala vaihe, jos tosissaan haluaa raitistua, on jättää kaikki sellaiset kaverit elämästään pois jotka käyttävät alkoholia. Tämä on ihan yleinen tapa raitistujien keskuudessa, vaikka se kuulostaa aluksi aika hurjalta. Tämä siksi, koska monesti niinkuin sanotaan niin seura tekee kaltaisekseen. On helppo lähteä juomaan niiden vanhojen ryyppykavereiden kanssa kun se on normaalistikin ollut ainoa asia mitä yhdessä siinä porukassa tehdään. Myöskin muut alkoholia runsaasti käyttävät ihmiset pitäisi sulkea tylysti vaan elämästään pois, sillä hekin vaikuttavat sinun juomiseesi.
Kolmantena lenkkinä kannattaa tosissaan harkita sitä Antabusta. Se vaatii vähän selkärankaa ottaa se ensimmäinen, mutta kun se on otettu niin sitten vaan sinnikkäästi joka aamu otat sen niin pysyt ainakin voiton puolella myös psykologisesti, koska silloin ei voi edes suunnitella lähtevänsä juomaan. Jos ei se onnistu itsenäisesti kotona ottaa sitä Antabusta niin sen voi myös valvotusti pari kertaa viikossa käydä ottamassa paikallisella päihdeklinikalla. Silloinpahan ainakin tulee otettua.
Nämä kolme asiaa kun saat järjestettyä kuntoon niin olet jo melkolailla vahvoilla. Kun otat Antabuksen et voi juoda, jätät ryyppykaverit pois ja löydät uusia raittiita kavereita varmasti erilaisista ryhmistä. Ei tule olemaan helppoa tehdä näin isoja muutoksia mutta vähintään tätä se vaatii jos tosissaan aikoo raitistua.
Itse ajattelin tänään soitella kaverit läpi että olen raitistunut ja en voi siksi pitää yhteyttä enää, niin kauan kuin he käyttävät alkoholia. Ja missään nimessä ei ole tekopyhää tehdä näin vaikka retkahtaisikin juomaan, sillä raitistuvalle alkoholistille retkahdukset ovat osa toipumisprosessia. Näin opin tänään omassa paikallisen päihdeklinikan järjestämässä ryhmässä.
Moi. Tässä pari viikkoa sinnitellyt kohtalotoveri. Viime viikonloppu raittiina meni ihan mukavasti, olin kai niin innostunut ja energiaa täynnä. Huomenna on vapaapäivä ja kas kukahan se korvassa kuiski miten hyvältä se olut maistuisikaan. Selvänä tässä sitkutellaan mutta sen huomasin että omin avuin ei kauan pärjää. A-klinikalle minäkin aion ensi viikolla mennä. Meillä olisi hoitomuotona tarjolla korva-akupunktio, kuulemma toisia auttaa. Jos jollakulla on kokemuksia niin olisi kiva kuulla. On totta että kynnys klinikalle on kova ja korkea, liian korkea se on minullekin ollut mutta apua on saatava ennenkuin hyvät päätökset lentävät taivaan tuuliin. Kirjastosta hain lukemista ja nimenomaan alkoholia käsittelevää juttua luettavaksi. En pidä itseäni mitenkään uskovaisena mutta kahtena sunnuntaina olen käynyt kirkossa, en papin saarnan vaan kauniiden virsien ja rauhallisen tunnelman vuoksi. Samuli Edelmann kertoi jossain että hänen raitistumistaan auttoivat virret, ehkä minullekin niiden melodia ja poljento sopii mielen rauhoittamiseksi. Toinen hyvä keino itselläni on luonto,metsässä kävely auttaa ahdistusta kummasti. Nämä meikän keinoja,niin ja sitten se aa:n ajatus siitä että mennään hetki kerrallaan, vaikka selvä tunti kerrallaan. Voimia täältä syksyn pimeydestä toivottelen kaikille.
Olen hakenut apua, juurikin tällä viikolla. Kokonaista 3 päivää juomatta. Viimeisen vuoden olen juonut päivittäin -olen sellainen viininlipittäjä, salajuoppo. Kynnys päihdehuoltoon oli megakorkea, mutta onneksi vastassa oli erittäin ymmärtäväinen työntekijä. Rehellisesti kerroin tilanteen. Pikatestit perusteella vakava alkoholiriippuvuus ja myös vaikea masennus…Eilen kävin kokeilemassa korva-akupunktiota. Hyvä kokemus. Piikit korvissa kuunneltiin klassista musiikkia ja huoneessa sai olla sen aikaa kuin halusi. Yöllä nukuin kuin tukki. Suositus min. 3 kertaa. Tulen saamaan myös yksilöaikoja, joissa käydään läpi asioita. Sen lisäksi vielä 4 viikon ryhmäterapia. Jos tällä ei pääse raitistuminen alkuun, millä sitten? Kävin yli vuosi sitten yksityisessä psykoterapiassa. Sekin auttoi, olin n. Puoli vuotta juomatta. Mutta kun terapia loppui, painelin heti hakemaan punaviinipullon. Jatkumoa siis pitäisi olla, esim. Ryhmäterapian muodossa. Hyvin olen juomisensa salannut. Ei tästä tiedä kuin omat lapset (hävettää!) ja oma aviomies, joka asiaa vähättelee. Edes parhaalle ystävälle en ole kertonut, häpeä on niin suuri.
Itse en ole jättänyt juovia kavereita mihihkään.Käyn jopa heidän kanssaan baarissa,en vaan itse juo. Itsehän sitä viinaa kurkkuun kaataa jos kaataa.Jos joku ei hyväksy,etten juo niin ei se ole kaveri ollenkaan.
Kävin siellä polilla ekaa kertaa ja ihan ok kokemus oli jutella ammatti-ihmisen kanssa. Olin kuitenkin jotenkin “turta” enkä oikein saanut kerrottua paljoakaan. Ei edes jännittänyt kun vaan robottina menin sinne. Sain kuitenkin kaikenlaista materiaalia jne. Käyn sitä läpi kun jaksan. Ensi viikolla menen lääkäriin.
Nyt lienee tärkein asia on, että nyt on neljäs selvä päivä. Ei ole tehnyt edes mieli vielä, ihme kyllä. Fyysiset oireet on olleet kummallisia, en tiedä mikä johtuu mistäkin. Pahoinvointia ja hikeä, päänsärkyä. Ekat kaksi päivää oli varmaan ihan krapulaa mutta jatkuu vieläkin vähän heikko olotila. Psyykkistä on osa, käyty todella rankkoja asioita puolison kanssa läpi. Onneksi olen sairaslomalla muista syistä vielä pari päivää.
Tuntuu todella rankalta ajatukselta “hylätä” ystäviä jotka juo liikaa. Mutta pakko kai se on ainakin aluksi? Juhlia on tulossa kamala määrä näin pikkujouluaikaan, ilmoitin eilen jokaiseen etten osallistu. Ihmetystähän se herätti, mutta en välitä tällä hetkellä yhtään. Kuulemma loukkaan ihmisiä jotka ovat minut kutsuneet. Suurin osa ei tiedä ongelmastani joten eivät käsitä etten voi mennä ja olla selvinpäin. En luota itseeni.
Olen ollut myös sellainen kotona tissutteleva rouva, pikkuhiljaa määrät suurenivat. Nyt, kun lapset ovat aikuisia, olen myös alkanut “ryyppyreissuille” eli päivä-pari ihan kujalla jossain. Aloin juomaan jo 13-vuotiaana. Ongelma ehkä alkoi kyteä jo silloin, mutta lapsia kasvattaessa oli muuta tekemistä enkä juonut paljon. Olen nyt lähelle 40-vuotias.
Kiitos vinkeistä. Luonto ja musiikki voisivat olla mun juttu. Aiheeseen liittyvät kirjat olen lukenut, kaikki mitä löysin, aikanaan kun olin myös täällä, eri nimellä. En muistanut salasanaa tai sähköpostia. Mutta sama se, siitä on vuosia. Silloinen heräämiseni kesti säälittävät pari kuukautta muistaakseni.
Onko täällä tai jossain chattiä, jossa voisi reaaliajassa jutella jos ja kun tulee heikko hetki?
Torstai-iltaisin on chatti, missä voi jutella ammatti-ihmisen kanssa. Kellonaikaa en muista, löytynee toimituksen viesteistä kyllä. Muuten täällä ei chattia ole… Harmi sinänsä! Voimia!
Hei, jos yhtään lohduttaa, voin omasta kokemuksestani kertoa, että ne ystävät, jotka juovat liikaa pikemminkin hylkäävät sinut kuin sinä heidät. Sitten kun raittius on vakiintunut elämäntavaksi, voi mennä pikkujouluihin yms eivätkä ihmiset hirmuisesti kiinnitä huomiota selvänä pysyviin. Heitäkin on juhlissa useimmiten yllättävän paljon. Iloisen juhlahumun keskellä ja porukkaan kuulumattomuuden tunteena väärä itseluottamus alkoholin suhteen voi merkitä lasiin tarttumista.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Olen täsmälleen samaa mieltä lomamuiston kanssa.
Ihmiset tottuvat yllättävän nopeasti. Ja sitten ympäristölle onkin aivan luonnollista ettet ota.
Omalla kohdallani olen huomannut että useimmat alkoholia käyttävätkin kaverit pysyvät kavereina -he ottavat yhteyttä ihan itse kun haluavat tehdä kanssani jotain selvin päin.
Ne taas, joiden kanssa ei muuta yhteistä ollut kuin päihteisiin liittyvät asiat -ei niissä ihmissuhteissa ollutkaan mitään säilyttämisen arvoista.
Oma suhtautuminen alkoholiin -sen tarjolla olemiseen ja juomisen mahdollisuuksiin- sekin vaatinee oman aikansa. Kyllä sen sitten tietää kun homma on hanskassa. Mitäpä siinä itseään kiusaamaan jos siltä tuntuu ettei houkutusta olisi vielä helppo vastustaa.
Hyvä, että menit polille. Mutta sait siis vain jotain esitteitä mukaan, ei muuta? Onko tarjolla mitään yksityiskeskustelua (liittyykö se lääkärikäynti tähän?) tai ryhmäterapiaa? Uskoisin, että vertaistuki on hyväksi. Mulla on nyt viides päivä juomatta. Sain peruutuspaikan 4 viikon terapiaryhmästä, alkaa jo maanantaina. Onneksi, koska viini houkuttaa koko ajan…vaikka fyysisiä vierotusoireita ei ole. Laskin, että syys- ja lokakuussa olen laittanut 160-180€/kk Alkoon, sen lisäksi vielä oluet…Nopeasti laskien siis minimissään 1/2 pulloa viiniä per päivä. Ihme on, jollei sisuskalut ole tästä kärsineet. Juominen on jatkunut jo vuosikausia päivittäisenä “harrastuksena”.
Mä en ole yhtään energiaa täynnä mutta kuitenkin kohta eka selvä viikonloppu aikoihin takana. Kauhea väsymys vain päällä, mutta ei tee mieli juoda.
On tarjolla yksityiskeskustelua, menen ensi viikolla uudestaan. Ja ryhmiäkin toki, mietin vielä mihin uskaltaudun. Olen käynyt 3 vuoden psykoterapian aiemmin ja siitä tiedän että terapia auttaa ainakin mua tosi paljon.
Kiitos Metsänreunalle, Maxille ja Lomamuistolle noista ystävä-kommenteista. Olette varmasti täysin oikeassa. Onneksi tähän asti olen saanut ymmärrystä kaikilta paitsi parilta ystävältä. Ja perhe on ykkönen joka tapauksessa eikä ystävät, vaikka tärkeitä ovatkin.
Olen lukenut monta ketjua täältä ja itkeä pillittänyt tässä 
Tunnistan jotenkin tosi vahvasti ekaa kertaa elämässä tuon monen mainitseman voimattomuuden tai heikkouden tai miksi sitä haluaa kutsua. Kauhea ja toisaalta vapauttava tunne.
Kiinnostaisi kuulla kokemusta tuosta terapiaryhmästä, jos tahdot kertoa?
Viestistäsi sain kimmokkeen laskea omia juomis-menoja. Hassua kyllä, en ole ikinä laskenut paljonko alkoholiin kulutan rahojani. Muut rahareiät kyllä tiedän aika tarkoin. Kertonee taas tästä itsepetoksesta, en ole edes halunnut tietää… Järkytyin, kun sain tulokseksi n.200 euroa kuussa alkoon ja baareihin! Ja lisäksi tosiaan ruokakaupasta oluet ja siiderit. Plus taksikulut, joita ei onneksi ole joka kuukausi mutta joka toinen ainakin. Aivan käsittämätöntä tuhlausta 
Olen siis puhunut tästä ongelmastani nyt ensi kertaa rehellisesti läheisilleni. Se on ollut vapauttavaa, vaikka kynnys tuntui kovin korkealta. En jaksa hävetä tai miettiä muiden mielipiteitä enää. Tärkeintä on olla juomatta, olen valmis kestämään kysymyksiä ja muiden reaktioita. En odotakaan että kaikki ovat kanssani samaa mieltä ja tarjoamassa apua. Sain kyllä tukea yllättävältä taholta. Soitin eräälle vanhalle ystävälle kuulumisia ja kerroin missä mennään. Hän oli huomannut juomisongelmani jo aikaa sitten ja muistinkin, että yritti puhua minulle siitä jo vuonna… Nyt keksimme heti selväpäistä puuhaa ja saan soittaa hänelle koska vain jos on paha olo.
Minua kiinnostaisi kovasti, miten parisuhteessa olevat pystyvät olemaan juomatta jos puoliso juo, vaikka kohtuudellakin? Tai miten teidän puolisot suhtautuvat lopettamisyritykseenne? Kaikki eivät varmasti jaksa tukea jos ovat katselleet toilailuja ja pettyneet monesti. Tai jos eivät näe ongelmaa tai eivät välitä.
Tulipa pitkä viesti. Hei, viikko selvin päin takana! Alkaa tuntua jo ihan hyvältä. (Onko selvinpäin yhdyssana?)
Minä olen miettinyt tätä asiaa pitkään ja minustakin täällä kuuluisi olla päihdechatti jossa saisi akuuttia vertaistukea heti kun sitä tarvitsee. Ettei aina tarvitse odottaa toisten vastauksia niin pitkään heikolla hetkellä. En tiedä tuleeko sille suosiota mutta minä aion nyt laittaa sellaisen pystyyn. Laitan linkkiä sitten kun se on valmis.
Hyvä idea. Mulla oli tämänkaltainen yhden plinkkiläisen kanssa muutama vuosi sitten. Ei pelkästään hätätapauksiin vaan ihan vain ajatusten vaihtamiseen. Jotenkin nuivahti, pöh. Tällä hetkellä vaihdan ajatuksia Suomessa asuvan miniäni kanssa. Ex-alkkis ja ihan antoisa meilikumppani. Chatti olisi kuitenkin parempi.
Mitenköhän toimitus suhtautuu. Toivottavasti positiivisesti? Muistaakseni tällaisia hankkeita on jo ollut ainakin pohdintatasolla.
Onhan plinkissäkin käsittääkseni mahdollisuus keskusteluun ammattilaisen kanssa onlinessa. Millä taajudella - en tiedä.
Käykää kommentoimassa tähän ketjuun mielipiteitänne: viewtopic.php?f=42&t=35322
Laitoin Maxin säikeeseen ehdotelman IRC-huoneesta (Freenode / #plinkki) … Toimii webissä ja natiivisovelluksilla.
No minulla on nyt tehtynä ihan viittä vaille valmiina sivut tuota chattiä varten! Hetken vielä hienosäädän että tulee täydellistä jälkeä mutta ihan kohta päästään juttelemaan ihan reaaliajassa! Laitan linkin tänne teille sitten kun on tullut valmista. 