Moi taas. <3 Oisko tänään joku 6-7 päivä juomatta, en jaksa muistaa/tarkistaa mistään. Edelleen tärisen, väsyilen, ahdistelen, valvoilen. Mutta kai toi fyysinen kunto jo sen verran parempi että pystyy/jaksaa vähän paremmin.
Ihan taas asiasta kukkaruukkuun: AHDISTAA kun tuntuu että joku 5 miljoonaa tahoa tuntuu tietävän KUINKA RAITISTUTAAN (En siis puhu nyt p.linkistä, vaikka onhan täälläkin koko kirjo edustettuna… x)
Pähkinänkuoressa: EN VOI LUOTTAA KENEENKÄÄN MUUHUN KUIN ITTEENI. Siis siinä, mikä on mulle hyväksi ja mikä ei. Joo, tajunnut vasta.
Mutta ei mikään ihme…! Kai nyt jos on nuori, kokematon ja helvetin epävarma itsestään niin nielee aika helposti eri tahojen propagandaa. Alkoi taas vituttaa… MINKÄ HELVETIN TAKIA ei voida sanoa että “tää on sitten meidän tapa, ei sovi välttämättä kaikille.”
Joo joo, mm. raha ja Duodecim, en mä nyt niin naiivi ole. Ja kai ne himouskovaiset vaan yleensä uskoo niin vahvasti siihen juttuunsa.
Joo, kunhan pisti tosiaan tämäkin vituttamaan (ei huomaa varmaan mistään.) Jos ois aiemmin vaan uskaltanut luottaa omaan mutu-tunteeseen. Kuinka paljon oonkaan ottanut kaikenmaailman syyllistämispaskaa niskoilleni, turhaan.
Olet oivaltanut just asian ytimen.
Aina löytyy joku taho joka kuljettaa… joko rahan tai vallan halusta. Tai vaan siksi että saa käännytettyä omaan uskoon, jonka pönkittäminen edellyttää sitä että uusia sieluja on kerättävä…
Tämmöinen tämä maailma on. Niin paskamaista kuin se onkin, on terve kritiikki syytä pitää aina mukana.
Jos nyt raittiuden ympärillä häärivistä tahoista puhutaan, niin uskaltaisin omasta kokemuspohjastani käsin tarkasteltuna todeta sen että vaikkakin jokaiselle on tarjolla sopiva taho taikka tyyli raitistella, eikö itse raitis päivä liene meille jokaiselle se tärkein. Se millä tavalla minä sen löydän, ei välttämättä sovi toiselle mutten silti koe mitään tarvetta alkaa parjata hänen tapaansa.
Jossain kohtaa keinoin etsintää tulin todenneeksi sen, että halutessani elää vapaana päihteistä, siihen kyetäkseni, minun oli luovuttava tavasta tietää kaikesta asioista kaiken. Niinpä tuli kokeiltua koko kirjo mitä erilaisimpia tapoja päästä tähän tavoitteeseen, eikä minun tänään tarvi alkaa kenenkään tapaa arvostella. Mieluummin pyrin hyväksymään erilaisuutta niin meissä ihmisissäkin, kuin tavoissamme tavoitella tämän päivän raittiutta.
Minä en yksilönä yksinäni olisi tähän kyennyt, mutten millään muotoa koe että minun itsemääräämisoikeuttani olisi millään tavoin rajoitettu, vaikka porukan avulla tämän päivän raittiuteni rakentelenkin. Siinä nimittäin piilee minulle yksi isohko mahdollisuus. Kun ryhmässä on esimerkiksi 10 henkilöä, saan yhtä monta erilaista näkökulmaa asioihin, silti halutessani voiden noista 10 kokeilemalla löytää itselleni sen omimman tavan ajatella ja elää.
Niin kauan kun en sorru arvostelemaan 9 muuta saati heidän ajattelutapaansa, pysyy tämän päivän raitis elämäni kokolailla mielenkiintoisena.
Olen jo elämässäni ihan liian kanssa ajautunut tukkanuottasille ihmisten sekä itseni kanssa, ymmärtääkseni sen että mitä vähemmän rakennan elämääni erilaista peloista rakentuvan vihan valtaan, sitä vapaampaa ja sen myötä antoisan rauhallista tässä hetkessä tallusteluni tulee olemaan.
Tämä lauseesi on täyttä totta, ihan ilman kysymysmerkkiä. Tuskan ja ahdistuksen kautta sinullekin on tullut halu muuttua, halu raitistua. Valitsetpa siihen minkä tavan tahansa, joku noista 5 miljoonasta on jo tehnyt sen samalla tavalla ja kuitenkin itselleen sopivasti, omat erikoispiirteensä ja olosuhteensa hyväksyen. Et ole yksin, sinulla on vaikeuksistaan selvinneitä kohtalotovereita.
Sinulla on ensimmäinen raitis viikko täyttymässä, siitä onnittelut! Päivä kerrallaan jatkamalla sinulla on mahdollisuus olla tänäänkin juomatta.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Harmittaa vaan niiden puolesta, ketkä ovat vasta lähtemässä apua hakemaan. Ettei kenenkään tarvitsisi tuntea olevansa huono ihminen jos jokin ei kertakaikkiaan itsellä natsaa…
“Se millä tavalla minä sen löydän, ei välttämättä sovi toiselle mutten silti koe mitään tarvetta alkaa parjata hänen tapaansa.”
Hyvä. En tiedä ymmärsitköhän jotenkin väärin, että tarkoituksena oli dissailla esim. aa:ta… Kun kirjoitin himouskovaisista, tarkoitin himouskovaisella yleisesti ottaen sellaista ihmistä/tahoa, joka pitää vain ja ainoastaan omaa auttamistapaansa oikeana.
niin se tahtoo olla, että ne, jotka ovat omassa uskossaan lujimpia, tietävät niin satavarmasti että juuri he uskovat oikein, ovat just niitä jotka myös keräävät ympärilleen “opetuslapsia”, kokoontuvat hurskaiksi “auttaviksi” ryhmiksi -ja jopa raitistumista keppihevosena käyttäen käännyttävät muita omaan uskoonsa.
Ja usein ne tavalliset, mihinkään sen kummemmin uskomattomat arjen harmaat ihmiset jotka eivät itsestään sankaritarinoita kerro, ovat arjen vastoinkäymisissä luotettavimpia auttajia.
Kokemus on osoittanut, että ne vähemmän puhuvat ja selittävät -puhujapönttöön nousematta- saattavat hyvinkin apua tarvitsevan nähdessään kääriä hihansa, sylkäistä paskaisiin kouriinsa ja tarttua työhön -raskaampaankin- ja auttaa sen minkä ihminen voi. Ja jatkaa matkaansa, ehkä toivoen että omalle kohdalle pahan paikan tullen sattuisi joku jolla ei ole kiire hyvien ihmisten tarinapiiriin tai kiittämään siitä ettei ole paha mieli vaan joutaa tarttumaan työhön kun sitä tarvitaan.
Onhan se jotenkin helpompaa ja itsetuntoa kohottavampaa esitellä avuntarvitsijalle omia työkalujaan ja selittää miten hienosti itse olen pärjännyt.
Mutta minusta sittenkin on parempi tukea ihmistä käyttämään omia työkalujaan, omia voimiaan ja juuri sen apua tarvitsevan ihmisen elämäntilanteesta käsin. Ei siinä auta vaikka minä olisin omista lähtökohdistani päässyt mihin asti.
