Hei kaikille. Olen täällä, koska haluan lopettaa alkoholinkäytön kokonaan. Olen 40v nainen, lapsia ei ole. Alkoholi vie minua enkä minä sitä, näin on ollut jo vuosia ja tilanne pahenee koko ajan. Olen humalassa ylisosiaalinen, estoja ei ole eikä puheillani mitään rajaa. Soittelen, laittelen viestejä ihmisille, joille en koskaan sitä selvänä tekisi. Naapureiden nähden nolaan itseäni jatkuvasti toikkaroimalla ja höpöttelemällä typeriä. Häpeän tunne on valtava.
Työt hoidan vielä jotenkin, krapulan vuoksi on tullut jo sairauslomia ja krapulassa töihin mennytkin. Ongelma on siis todella paha. Eilen join ja nolasin taas itseni todella pahasti. Baareissa en käy, juon kotona. Tätä rajua, viikoittaista juomista on kestänyt jo yli 10 vuotta. Selviän muutaman päivän, kunnes tulee hyvä olo ja taas lähtee lapasesta. Mutta nyt kirjoitin tänne, jos tästä olisi apua. Häpeä on matkassa koko ajan, ruokakaupassakaan ei tahdo kehdata käydä, kun sielläkin taatusti alkoholistina pitävät kun sieltä juomaa tuon tuosta haen. Juon tylsyyteen, iloon, suruun, kaikkeen. Töiden takia rentoutuminen on varmaan suurin syy ja tästä puuhasta on kyllä rentoutuminen kaukana. No, päivä kerrallaan. Nyt on 1pv takana.
Otin juuri paniikkikohtaukseen saamani opamoxin, koska morkkis on niin paha, että en pärjää tämän ahdistuksen ja häpeän kanssa. Alkon kanssa en lääkkeitä ole koskaan ottanut, enkä ota. Paniikkikohtauksia ei juuri selvin päin tai ilman krapulaa tule. Väsymyksen ja fyysisen pahan olon lisäksi henkinen puoli on aivan rikki. Ihmisarvo on kadotettu, enkä näe enää valoa tulevaisuudessa, jos en pääse alkoholista irti. Tästä se lähtee, taas kerran.
Kiitos teille tarinoistanne. Aion lukea niitä nyt paljon ja kuulen mielelläni ajatuksianne. Vertaistukea en ole ennen saanut tai edes hakenut, tämä ryhmä voisi olla minulle toimiva ja kirjoittaminen auttaa onnistumisessa. No, katsotaan!