No joo… Vitutan itse itseäni… Oon nyt jotain pari viikkoo koittanu hoitaa ittelleni jonkinlaista hoito-systeemii. Varsinaista apua ei ole vielä tullut. Jotain A-klinikalla käyntejä ja lässyn, lässyn- jutteluu… Ens viikolla on sit A-klinikan lääkärillä käynti. En tiiä. Jotenki vaan oon nyt niin kyllästyny koko touhuun. Vittuuko niitä kiinnostaa onko pääkaupunkiseudulla yks käyttäjä vähemmän vai ei?! (Todennäkösesti hommahan karkaa kuiteski mun käsistä, jossain vaiheessa, ja löydän itteni jostain vetämässä hihaan. Yäk)
Olin tossa viime viikon saikulla, su töissä ja maanantaina jouduin hakee taas saikkua (oikeeseen flunssaan) ja nyt lauantaiksi töihin… Voi olla, että pomoille oli tää vika tikki… siis tää, kun mä oon koko ajan saikulla… Vitun, vittu!! Tosin ei toi mun duunipaikka ookkaan mikään unelmien täyttymys, ei oo koskaan ollutkaan. Jos tulis potkut, se olis toisaalta helpotus.
Syy miksi ajattelen bupren lopettamista, oli toi duuni… raha… Nyt tarkemmin ajateltuna ei sillä oo paskan väliä onko tota paska paikkaa, vai ei!!! Hermoromahduksenhan sieltä saa ja bupren lopettaminen on mahdotonta tuolla puljussa!! (Kiitos asiakkaiden, helvetinmoisen kiireen ja tauottomien työpäivien.)
Voisin tietty nyt ottaa itteeni niskasta kiinni ja ettii ittelleni uutta duunipaikkaa, mutta ei vaan jaksa innostaa. Oon viim. 6kk tehny töitä, kun hullu ja käteen on jääny vaan paskaa
. Luultavasti samanlainen tilanne ois sitten siellä uudessa duunipaikassa.
Oon nyt ruennu miettii, et mitä, jos laittaisin itse oman elämän ihan paskaks, jokuhan on aina tehny sen mun puolesta… Jos mä saisin tehdä elämälläni mitä haluan, edes kerran elämässäni, (Mähän se oon aina huolehtinu muista ja pitäny huolen, että on katto päänpäällä, ruokaa, laskut maksettu jne… MÄ EN OLE MIKÄÄN ÄITI!!), anyway… lopettasin työt ja olisin viikon niin sekasin, etten muistais ees kuka oon (tai sitten oisin kehitelly ittelleni jo uuden elämäntarinan ja nimen
). Sitten jossain vaiheessa kattoisin päivän kerrallaan miten pääsisin jaloilleni…
Minkä vitun takia mun pitää olla näin saatanan vastuuntuntoinen?!! Mähän menetän oman elämäni tän saatanan vastuuntuntoni kanssa…
Hmm… oonkohan mä nyt sekoomassa lopullisesti?
ÄÄh… Mitähän mä puran mun turhautumista omaan elämääni näin pitkillä tarinoilla…?!
-elämäkö parasta huumetta?-