Hei,
Kirjoitan siis itse addiktina. Vajaa kuukauden päivät sitten sanoin jotain, mitä todella kadun . En halua olla kanssasi enään.
Olin jättänyt a-klinikat ja psykoterapiat väliin jo tovi sitten, juominen oli alkanut jo aiemmin. Tunteet ovat aina olleet minulle syy juoda tai käyttää, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Olin hoidon piirissä noin 6-8 kk ja sen aikaa täysin raitis, elin onnellisessa parisuhteesa, onnellista ja ennenkaikkea avointa elämää.
Kunnes lopetin hoidot , menin lukkoon ja aloin juomaan. Tyttöystävä pelkäsi joka kerta kun lähdin kotiin . Tulisinko takaisin , jäisinkö reissulle . Varmasti hänellä todella turvaton olo. Joimme muutaman kerran kahdestaakin , ei mennyt hyvin , riitelimme… Asiat tulehtuivat, emme puhuneet enään. Päätin lähteä suhteesta koska halusin juoda.
Se putki kestikin sitten 1,5 viikkoa ja emme olleet missään väleissä . Olen aloittanut taas hoidon ollut juomatta ja aikomus on jatkaa sitä normaalia ja päihdevapaata elämää . Mutta Olen varma että hän oli minun elämääni oikea nainen , mun elämäni rakkaus . Hän on täysin sulkeutunut minulle , pari kertaa ollaan juteltu ja molemmin puolista itkua se vaan on . Näimme jopa kun hain kamani pois, hän itki , pussasimme, halasimme 30min … Sanoi mulle että pääsee tästä yli ajattelevansa eron olevan väliaikaista … Sain itsekkin siitä voimaa aloittamaan hoidot koska halkuan perheeni takaisin , toki mun pitää korjata tilanne itseni takasin ,mutta perhe on aika hyvä kannustin .
Rakastan häntä enemmän kun ketään ikinä ja tiedän olevamma onnellisia ja hyhvä pari selvinpäin ollessani …