Vinkkejä kokeneemmilta

Hei,

Lopetin alkoholinkäytön kokonaan muutama päivä sitten. Olen käyttänyt tähän asti viimeiset vuodet alkoholia varain harvoin, noin kerran 2-3 kuukaudessa, mutta joka kerta humalahakuisesti, enkä pysty lopettamaan kun aloitan. Näin on ollut aina. Ennen join useammin samalla tapaa.

Nyt kuitenkin näen että juomiseni on ongelmallista ja haluan lopettaa kokonaan. Miten olette itse kieltäytyneet alkoholista tilanteissa joissa sitä tarjotaan? Minun on vielä vaikea sanoa tuttavapiirille että alkoholinkäyttöni ei pysy käsissä. Ystävät tietävät, mutta en toisaalta myöskään halua kaikkien sukulaisteni tietätävän. En kuitenkaan halua olla täysin pois kaikista juhlista kun tiedän että voin osallistua myös ilman alkoholia.

Sama kysymys on varmasti askarruttanut montaa muutakin.

Ongelma on ihan todellinen, tulee eteen tilanteita joissa kieltäytyminen aiheuttaa ainakin sellaisen olon että tätä pitäisi jotenkin nyt sitten selittää.

Ja kuitenkin, suurin osa siitä tunteesta on ihan pelkkää tunnetta. Ja omissa aivoissa. Yleensä ihmiset ovat kuitenkin enemmän kiinnostuneita omista asioistaan kuin vaikkapa siitä miksi joku ei nyt sitten ryyppyä ota.

Ensimmäinen asia siis on homman mittasuhteen määrittely realistiseksi. Ei se ole niin suuri asia, muille. Ja vaikka olisikin, se on ensisijaisesti sinun asiasi, ei muiden.

Toinen huomioitava juttu on se, että ei ole mitään selittelyvelvollisuutta. En nyt sit vaan ota, ja se siitä. Puhutaan jostain muusta. Vähän tiukkuutta ja sen ilmoittaminen että tämä on minun yksityisasiani, ei millään pahalla mutta rajat menevät tässä.

Ei myöskään ole mitään mieltä alkaa etsimään myötätuntoa tai sääliä julistautumalla omista asioistaan hunningolle joutuneeksi joka on elämänsä ja tulevaisuutensa paskantanut eikä siis voi edes olutpulloa juoda… jos itsestä siltä joskus tuntuisikin, niin ei kannata tehdä siitä itselleen roolia ja etikettiä. Semmoisen julkisuuskuvat poissiivoaminen voisi nimittäin olla jälkeenpäin kovin hankalaa, jopa mahdotonta. On asioita joista ei ainakaan ilman todella pitkää harkintaa kannata isompaa numeroa tehdä. Todellisuudessa nimittäin käy useimmiten niin, että kun esimerkiksi päihdeongelma on voitettu, siihen liittyvät asiat ovat kokoisikseen kutistuneet, niin sen vaan huomaa että en minä nyt ihan niin paska ja toivoton ihmisenä tainnut ollakaan, pikemmin sitä samaa harmaata sakkia muiden ihmisten kanssa.

Rauhallisesti eteenpäin, ilman kovin suuria julkisuustempauksia, vaikka tuntuisikin siltä että tarttis nyt taas olla kaikki ja heti ja kovalla räiskinällä …hiljaa hyvä tulee.

Tuhannet kiitokset. Juuri tätä mietin että pitääkö tässä nyt sitten suurella äänellä tulla esiin asiansa kanssa. Jostain olin saanut sellaisen pelon että en saa muutettua tätä toimintaani ellen sen lisäksi että myönnän itselleni tämän, myöntäisi myös toisille. Ja juuri tämän kanssa painiskelin, koska kyllähän se nyt ihan liian paljastavalta tuntuu esimerkiksi työhön liittyvissä tapahtumissa alkaa selvitellä että en aloittaessa kykene lopettamaan ennen kun liki sammun ja matkalla siihen ehtii käydä kaikenlaista hävettävää. Ja vahingollistakin. Ja että vähentäminen ei siksi ole vaihtoehto Tottahan se tosiaan taitaa olla että ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita toisen juomisista ja juomattomuuksista. Kaikki on vaan niin uutta nyt minulle ja koitan valmistautua tulevaan. Nyt kun työpaikka on vaakalaudalla oman hölmöilyn vuoksi, pakko se on herätä ettei tämä ihan normaalia ole vaikka en usein juokaan.

Hei Lilia.
Nyt olet kyllä oikealla tiellä. Eihän sitä tarvitse juoda itseään turmiolle, voi sitä asiata aikaisemminkin miettiä.
Kaikille alkoholi ei vaan sovi. Eikä se mikään häpeä ole jos ei ota. Miksi pitäisi ottaa, jos muut ottaa?
Tiedät hyvin että yksikin kerta voi olla liikaa. Miksi siis?

Tässä piileekin se joskus esille nouseva asia. Eli jos joukossa on joku, jolla on alkoholin kanssa ongelmaa, myöntää hän sen itselleen tai ei, niin joka tapauksessa tämä kyseinen on myös monesti (valitettavan) kiinnostunut muiden juomatavoista ja täten myös juomattomuudesta. Olen itsekin ollut molemmissa rooleissa - ensin reilu kymmenen vuotta sitten eräässä saunaillassa kun oli yksi, joka ei alkoholia juonut, vaan oli sen lopettanut, niin minua kiinnosti kovasti syyt juomattomuuteen. Muut eivät tuntuneet olevan kiinnostuneita tästä.

Toisessa mieleen jääneessä tilanteessa roolitus meni niin, että itse olin firman vuosijuhlissa selvinpäin ja silloinen työkaverini alkoi inttämään syitä juomattomuudelleni. Kenellekään muulle reilusta sadasta juhlijasta asia ei tuntunut olevan kiinnostava. Juhlatila oli sen verran iso, että pääsin tilanteesta irti vaihtamalla fyysisesti paikkaani. Käsittääkseni kyseinen tyyppi on ainakin jonkinlainen tuurijuoppo, eli tuppaa otto hirttämään herkästi kiinni, kun kuppi kerran nousee. Ja sanomista tulee. En tiedä kyseisen nykyistä tilannetta.

Suhtautumisesta alkoholin juomattomuuteen tuli mielestäni oiva podcast viimeviikolla Suplaan, missä Juha Vuorinen ja Andre Wickström keskustelevat aiheesta. supla.fi/supla/3291841

No, eräs tavikseksi luokiteltava alkoholin kohtuukäyttäjä sanoi haastattelussa: “Huomasin alkoholinkäyttöni kasvaneen pikkuhiljaa joten päätin luopua alkoholista joksikin aikaa kokonaan. Se on ihan helppoa ja on hyvä konsti kun näin sattuu käymään.”

Itse olen sanonut joskus että minulla on nenänvalkaisukuukausi. Se oli tuurijuoppouden aikaa ja se lausunto oli sillä kohtaa saletti totuus, eikä ryypyn tarjoaja edes ryhtynyt inttämään. Toisella kertaa olen selittänyt totuudenmukaisesti että en ota yhtä koska elimistöni on sellainen että alkaisi tehdä mieli useampia, eikä se olisi kivaa. (Tuossa “tunnustuksessa” on tietysti vaara että toinen ottaa ja leimaa alkoholistiksi, niin että helähtää…)

Usein se kyllä on niin että lähipiiri ja työkaverit ovat jo aiemmin huomanneet ettei alkoholi sovi ja alkoholisti luulee etteivät muut tiedä, tai huomaa tai välitä. Voi olla iloinenkin asia jos myöntää ettei alkoholi sovi minulle, etten sitä enää juo, muutkin rentoutuvat eivätkä pelkää ja huolehdi. Varsinkin ystävät, jotka ovat tietämättään joutuneet huolehtimaan siitä, joka on aina kännissä… Ehkä tuntevat tiettyä paremmuuttakin siitä etteivät itse juo liikaa. Ystävyyssuhteisiin tulee muutoksia ja sehän aiheuttaa hämminkiä ja jopa välirikkoa.
Jostain luin näistä roolien muuttumisesta ihmisuhteissa.

Omalla kohdallani olen oikein tyytyväinen siihen että lopetin juomiseni hyvin matalalla profiililla.

Ei se selviäminen olisi ensimmäisten viikkojen aikana tietysti kestänytkään mitään sorkkimista muiden taholta, sen verran henkilökohtainen juttu se oli.

En sitten alkanut sen jälkeenkään asiasta numeroa tekemään, ohitin harvat ja hyvin satunnaiset kysymykset olankohautuksella, ja nyt, tämän kahdeksan vuoden kuluttua olen varma siitä että niinhän se helpointa olikin. Sattumaa varmasti, suurelta osin, että sen hoksasin noin tehdä, ei siinä ansimmäisinä päivinä ja viikkoina niin tarkkaan pystynyt tulevaisuuden kannalta toimintatapoja ajattelemaan -kunhan pysyi selvänä ja toivoi ettei tarvitsisi kenellekään mitään selitellä. Ei onneksi tarvinnut, läheisetkin ymmärsivät pitää suunsa kiinni.

Nyt on sikäli hyvä olla, ettei tullut otettua kannettavaksi mitään “alkoholin kurimuksesta pelastuneen” tai mitään muutakaan roolia, sen mitä olen itsestäni muille kertonut ja antanut ymmärtää, koskee kyllä ihan muita, koko elämän kannalta varmasti olennaisempiakin asioita. Juopottelu on menneisyyttä, en minä sitä kiistä etteikö olisi tullut otettua mutta tämän päivän elämään se ei enää ulotu.

Eikä tarvitse toisaalta myöskään korostaa sitä että en nykyään käytä alkoholia, asia nyt vaan on näin eikä siihen mitään sen kummempaa dramatiikkaa tai ideologiaa liity. Tämä nyt vaan on jokin osa minun tapaani elää. Tällä hetkellä. En mene semmoisiakaan vannomaan että loppuikäni samalla tavalla eläisin, nyt vaan ei ole mitään tarvetta tai mielenkiintoa tuon asian suhteen muuttaa mitään.

Olen huomannut, että hyvin tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa täällä elävässä elämässä kun en niin yritäkään korostaa omien tekemisteni merkitystä -useimmiten se merkitys ei kuitenkaan muulle maailmalle niin suuri ole. Ihmisten kanssa on jopa mukavampaakin jutella hiukan yleisemmistä asioista, yhteisemmistä ja yhdessä vaikutettavammista kuin just minun elämäni intiimeistä yksityiskohdista.

Eikä niitä uteliaita nyt niin kauheasti ole ollutkaan, tirkistelynhaluisistakin suurin osa on niin fiksuja ettei ihan suoraan tule kaikkea kysymään.

Kiitos kaikille vinkkejä antaneille! Minulla tosiaan menee nyt lähimmän ystäväpiirin silmissä juomattomuus varmastikin työuupumuksen piiriin, ja koska olen siinäkin piirissä ollut aina kaikkein harvoin missään käynyt niin en usko että heidän silmissä hämmennystä sen enempää herättää. Olen kyllä huomannut myös tuon ilmiön että yleensä ne, joilla homma lipsuu, ovat yleisesti kiinnostuneimpia myös toisten juomistavoista. Mutta ehkä koitan ne kyselyt vaan jotenkin sitten ohittaa sanomalla ettei siihen nyt sen suurempaa syytä ole, en vaan nyt juo. Tuskin heidän tarvitsee toisaalta millään tasolla tietää että olen täysin lopettanut. Toivon kyllä kovin paljon samaa lopputulosta kuin viimeiseltä kirjoittajalta, että ilman sen suurempaa numeroa tekemättä tästä asiasta voisin neutraalisti 8 vuoden päästä itse katsoa taaksepäin ja olla ylpeä itsestäni.