^Mä oon aika samoil linjoil LL kanssa. Meillä vain taitaa olla, et ei makseta mielellään mitään ½v:n hoitoja. Täällä laitetaan mielummin korvaukseen. Jo muutaman kk:den hoito on harvinaisuus. Monesti mahis päästä vain (juoppo)katkolle…
Mut itelläni kans korvaus oikeastaan pelastan elämän. Ei oo enää narkki-kavereit, lääkkeiden väärinkäyttöä tms. ja pudottan vuodes kolmasosan lääkkeistä pois (korvaus-lääkkeistä) eli mullakin pitäis jäädä alle 3v:tee tuo hoito.
Bugger tässä taas hei. 
Oon ollu nyt 5 päivää ilman buprea ja se on pisin aika vuoteen. Tuntuu, että olisin käynyt helvetissä…en ole saanut yöllä nukuttua, valvonut pari päivää… Jalkoihin sattuu niin paljon, ettei kävellä pysty. 
Kai se on ratkettava taas. Olen sitä mieltä, että aion hakeutua korvaushoitoon. On vain sellainen tunne, että en tule pääsemään tästä buprekoukusta ikinä. En edes halua tällä hetkellä. Tuntuu niin vaikealta luopua ainoasta rutiinista, joka on minulla vuoden ajan ollut. Avomieheni on samaa mieltä. Korvaushoitojonoon pitäisi päästä… 
Toivottavasti viestini ei masentanut ketään…toivon todella kaikille samassa tilanteessa oleville, että pääsisitte eroon tuosta saatanan buprenorfiinista! Itse taidan olla liian heikkotahtoinen lopettamaan… 
Miten sinulla menee tällä hetkellä, Huuruinen Harhailija?
Vuosi takana päivittäistä subun nokitusta loppua kohden 1-2mg/pv nyt minulla menee pakottavaan tarpeeseen päivässä puolikas 0.4 teemu eli ei juuri mitään kokonainen teemu jo kolisee liikaa eli saan siitä euforian ja kohta aion tuonkin lopettaa kokonaan tarkoitus olisi, että lopetan tämän paskan kokonaan tässä kuussa. Saan vielä todella huonon olon jos ei ole vkr ottanu bubrea ollenkaan. Jos saisin jostakin noita halvemmalla kuin mitä joudun noista maksamaan en todellakaan nokittelisi enää vaan liuottaisin kielen alla kuten pitää. Tai ellei olisi duunia lopettaisin ne jo huomenna kokonaan.
Salvia divinorum (runsas) on ratkaisu buprenorfiinin lopettamiseen… En perustele!
Moro Bugger! 
Samalla tavalla itelläki menee vielä eli en oo onnistunu lopettaan. 
Syksyllä tosiaan hakeuduttiin avovaimon kans a-klinikal siihe lääkkeelliseen avokatkasuun ja yritettiinki muutamia kertoja olla ilman mut eipä montaa päivää kerrallaan pystytty olee ilman bupree. Sit katkastiin bentsotki kun seulat ei ollu puhtaat (tosin kerrottiin lekurille jo ennen kusareit ihan ite rehellisesti et ollaan retkahdettu). Meiän lekuri suositteli sellast hoitoo et pudotettais annosta pikkuhiljaa, ensiks osastol joku viikko ja sit ihan “siviilissä” jonku aikaa xonen hakua, annosta tasasesti laskien ja lopuks kun bupre ajettu alas ni sit bentsoi auttamaan pahimman alun yli ettei retkahda. Tohon hoitoon sit seuraavaks jonottaan.
Että sellasta mulle kuuluu… Kuitenki molemmat tahdotaan oikeasti päästä kuiville ja uskon et ton hoidon avulla voidaan onnistuu hyvinkin. Paljon tsemppiä sullekin ja kannattaa tosiaan hakea apua ja jotain hoitoa jos tietää ettei ite onnistu yksin lopettaan!
HH
Terve!
Buprenorfiini on todella ilkeä aine. Itse kun mietin omaa käyttöäni, niin aine toimi minulla kolme vuotta tuottaen päivittäisessä käytössä euforian tai kolmantena vuonna piristi. Nuo ensimmäiset vuodet olivat hankalia lopetuksen kannalta, kun mietti lopetusyrityksissä reflojen lisäksi aineen tuomaa euforiaa . Kolmen vuoden käytön jälkeen lääkkestä en saanut mitään oloja ellen ensin kärsi 2-3 vrk lievistä refloista ja sitten vetänyt subua. Ensimmäisinä vuosina ottamani Subu annokset olivat 1-2 mg/vrk. Nykyään joudun vetämään 8 mg saadakseni olot ja lisäksi on pitänyt olla sen 2-3 vrk ilman vetoja.
Jos mielit aloittaa buprenorfiinin käytön, niin kolme ensimmäistä vuotta ovat “ihanat”. Tämän jälkeen aineesta on vain haitta elämässäsi ja korvaushoito on hyvä vaihtoehto. Sitten kun olet ollut useita vuosia korvaushoidossa monelle tulee halu päästä aineesta eroon ja silloin se motivaatio on useimmiten myös kohdallaan.
Itse aloitin IV käytön lähes heti ja nokkaan aineen vedin vain ensimmäisen viikon.
VH
^Kyllä mulla itelläni ainakin on ollu koko korvaushoidon ajan halu päästä irti bubresta ja olenkin annosta laskenut sen kolmasosan vuoden aikana. Ellen olisi vaihtanut liuotus-kertojen määrää/pv ni olisin tod- näk. onnistunut pudottamaan 1-2mg enemmän… Mut ehtii sitä vieläkin annosta pudottamaan… Mä en ainakaan saa siitä mitään oloja irti, en buustaamaan muita lääkkeitä tms. Se on vain lääke jolla olo pysyy normina ellen annosta pudota ja erittäin usein olo ei ole aivan normaali, koska menee se kk jotta elimistö tottuu täysin pienempään annokseen. Siksi pudotankin aina iltapäivän lääkkeistä osaa pois, koska yöllä kestää paremmin viekkareita kunhan ne eivät ole niin pahoja että herää kylmästä hiestä märkänä jatkuvasti. On lämpimin peitto mitä kaupasta saa ostettua… 
Olen elämäni aikana kokeillut niin monia masislääkkeitä, ettei enää oikein kiinnosta. Ja en edes koe itseäni masentuneeksi, vaan kaksisuuntainen löytyy. Hypomaaninen olen lähes kaiken aikaa, suurempia manioita ei itselle ole tullut kuin pari kertaa.
Olen kokeillut alasajoa annosta laskien, sitten bentsojen kanssa, koko tuo juttu läpikäyty monesti. Viimeksi tramaleilla yritin lopettaa ja omilla bentsoillani. Vittumaiset ne kitkut, vaikka ei fyysisiä refloja olisikaan, niin psyykkisesti rankkaa! Vedin ehkä hernekeittopurkin nokkaan vastauksestasi, vaikka se onkin aiheetonta, mutta koko päivän kestäneen vitutuksen päätteeksi ei tuntunut hyvältä lukea tuota. Anteeksi. 
En vain yksinkertaisesti jaksa kokeilla olla pidempään ilman, en kestä sitä, että makaan toimintakyvyttömänä sängyssä ja hikoilen kuin sika. Siitä tulee järjettömän huono omatunto, kun ei saa mitään tehdyksi. Ja kun on tuo koulukin vielä takaraivossa kummittelemassa…
Avokki on katkolla nyt. Tämän paikkakunnan katkaisuhoitopaikka on oikeasti varmaan yksi Suomen surkeimmista ja itseä vähän pelottaa lähteä sinne piakkoin.
Ärsyttää, että ärsyynnyin tuosta. Paska päivä, paskenee vaan loppua kohti… niin ja buprekin on lopuillaan. Eläköön elämä.
Ja tsempit Huuruiselle Harhailijalle, vastailen sinulle myöhemmin!
Niin ja sellainen lisäys vielä. Katko ei ole auttanut ketään tuttuani ja kaikki ovat päätyneet korvaushoitoon. En halua lannistaa tällä ketään, jos tahdonvoimaa vaan riittää ja näin, niin kyllä vieroitus voi onnistua (tottakai!) Itse en vain satu tuntemaan ketään, joka siitä olisi hyötynyt. Kontakteja sieltä on vaan saatu lisää. Kurja juttu, mutta fakta (minun elämässäni ainakin.)
Saatanan bupre
EDIT/ alkoi vituttaa tämä oma vastaukseni. En siis tosiaan halua lannistaa ketään, tuolla kun sanoin, että “katko ei ole auttanut ketään tuttuani…” mutta ihmiset ovat yksilöllisiä, kannattaa olla hieman paremmalla asenteella tässä jutussa mukana, kuin minä!! Ja asennoitua siihen, että irti kyllä pääsee!
Moi vaan kaikki!
Tuonpa nyt oman historiani tähän esille ja toivoisin vinkkejä/apua.
16-v gangstana alkoi myssyttely joka jatkui päivittäiskäyttönä muutaman vuoden, kunnes intti katkaisi sauhuttelun. Sen jälkeen pari vuotta taas meni myssyttelyä kunnes kuvioihin astui tämä pirulaisen keksintö: Bubre.
Ensin se oli kokeilunhalua eli joskus ja jouluisin nokitettiin sällien kanssa, no problems. Nyt on mennyt n.1v-1,5v, n.2-3x viikossa ja annos on ollut aina sama 1mm ja nokkaan. Sitä on vaan huomannut että paska olo hiipii jos on ilman ja tuo 2xviikossa on jäänyt tavaksi. Olin minä syksyllä 1kk ilman mutta typeränä ihmisenä aloitin taas, kaverit veti vierestä niin minkäs teit.
NYT on niin että viimeksi otin tiistaina tutun millin ja paska olo alkaa taas hiipiä (4pvä ilman), mutta minulla on ihana nainen ja hyvä työ jonka haluan säilyttää, eli motiivit lopettaa kokonaan tämä: Se on ohi nyt. Tiedän olevani vahva ihminen, lopetin jopa tupakan poltonkin pari kk sitten (tosin nyt tullut joskus iltaisin poltettua kun bubre jäi… edes jotain rentoutusta tilalle…) eli tahtoa löytyy. Vanhat kaveritkin saivat jäädä, en voi olla samassa seurassa missä tuota paskaa vedetään. Onneksi on tosiaan oma rakas vieressä ja pari vanhaakin ystävää.
Olen kuitenkin asiakaspalveluammatissa ja mielelläni en näyttäisi nyrpeää naamaa asiakkaille… Kannattaisiko nyt varata tk:lle aika ja pyytää kenties jotkut bentsot jeesaamaan nää ensimmäiset viikot? Muutkin neuvot tulisivat tarpeeseen… Anteeksi sekava teksti, annan mielelläni lisätietoja jos haluatte…
Niin ja ainiin, omaan korkean verenpaineen mihin mulla onkin lääkitys, vissiin on odotettavissa korkeaa painetta taas?
Kiitos ja mukavaa lauantaita kaikille.
Aika harva havahtuu ihan kirjoittamaan asti tuossa sinun tilanteessasi. Sulla on nyt kaikki “menestymisen avaimet” halussa. Mene yksityiselle (tai miksei kunnallisellekin) lääkärille ja kerro toi tarina mitään lisäämättä tai pois jättämättä. Jos lääkäri ei reagoi haluamallasi tavalla, mene seuraavalle. Pyydä vaikka niitä pameja 1-2 kk:deks (toki sit ajallaan niistäkin joutuu irtaantumaan) ja pyydä esim. Panacodia ja/tai Tramalia bubren vieroitusoireisiin. Sä olet just koukussa, mutta et vielä pahassa, koska vieroitusoireet tulevat vasta 4. pvä:nä. Mitään enempää se Bubre ei tule tarjoamaan sun elämään, mutta se voi viedä kaiken ja katkeroittaa sut ihmisenä sellaiseksi, ettei sulla kivaa edes yksinään.
iBoy, bentsot voi olla pahimpaan vieroitusvaiheeseen ok-ratkaisu, mutta pidä huoli, ettet jatka niiden päivittäiskäyttöä kuukausia, vaikka lääkäri suostuisikin respat uusimaan. Bentsokoukku on paska homma myöskin, eikä missään nimessä kande vaihtaa riippuvuutta toiseen!
Moro iBoy!
Vaikutat fiksulta tyypiltä ja varsinkin koska sulla on tärkeitä asioita mitkä huumeiden käyttö voi pilata (tyttöystävä, työpaikka yms.) niin ehdottomasti kannattaa lopettaa bupren vetäminen nyt kun se on vielä huomattavasti helpompaa kuin silloin jos päästät itsesi pahempaan koukkuun. Kuten naksu tuossa sanoikin jo niin sulle on tosiaan kehittynyt riippuvuus koska huomaat paskan olon (reflat) tulevan jollet saa buprea mutta tosiaan riippuvuutesi ei ole vielä kovin paha jos vedät “vain” pari kertaa viikossa ja reflat tulee 4 pvän päästä. Tämä on hyvä asia sillä on PALJON vaikeampi päästä irti jos päästät itsesi siihen tilanteeseen että vetäisit päivittäin jolloin annoksetkin kasvaisivat ja ongelmat lisääntyisivät, kenties jossain vaiheessa tekisit vielä sen virheen et alkaisit heittää hihaan.
Todella fiksua että huomaat jo tuossa vaiheessa ongelman vakavuuden ja jopa kirjoitat tänne ja pyydät neuvoa. Nyt tosiaan varaat lääkärille ajan, joko arvauskeskukseen tai yksityiselle jos on varaa. Kerrot rehellisesti tilanteesi ja bentsoista on varmasti apua pahimpaan alkuun ja sitten myöhemmin jätät ne pois. Kannattaa lääkärilles kertoa myös tuosta verenpaineasiasta, bupren käyttö (ja lopettaminen) tosiaan vaikuttaa verenpaineeseen. Verenpainelääkettä määrätään (esim. Catapresan) myös yleisesti subureflojen hoitoon, auttaa tosi hyvin kylmyyteen. Muutenkin kannattaa kysyä lääkäriltä jos tulee mitä vain kysyttävää lopettamiseen liittyen.
Douppikavereiden seuraa kannattaa tosiaan välttää. Tietääkö sun tyttöystävä sun douppaamisestas? Hänen kanssa voi olla hyvä puhua, auttaa jos pystyy jakamaan fiiliksiään jonkun kanssa. Tai joku hyvä ystävä kehen luotat ja jolle voit avautua ja keskustella asiasta.
Tie alaspäin käy todella nopeasti ja helposti mut on paljon hitaampaa ja vaikeampaa kavuta ylös. Mitä pahemmassa koukussa ja ongelmissa on, sitä vaikeampi niistä on selvitä! Buprenorfiini on pirullinen aine ja riippuvuus siihen kehittyy ja pahentuu salakavalasti ja nopeasti. Jos jatkat douppaamista se voi tosiaan viedä sulta kaikki rahat, työpaikan, ystävät, terveyden ja paljon muuta ja aiheuttaa helvetisti ongelmia elämään.
Nyt vaan käyt siellä lekurilla ja hoidat lääkityksen kuntoon ja sitten paljon sisukkuutta peliin! Kuten naksu sanoi sulla on kaikki mahdollisuudet onnistua! Mun tekstissä on vähän toistoa edellisistä neuvoista mutta halusin ehdottomasti kirjottaa sulle koska painin itekin suburiippuvuuden kanssa ja toivon että pääset irti ennen ku oot pahemmas koukussa ja jamassa. Kunpa oisin iteki älynny hieman aikasemmin lopettaa…ei mun tilanne mikään toivoton ole ja mullaki on työpaikka ja tyttöystävä ja silleen asiat kunnossa mut vedän kuitenkin päivittäin subua ja hihaan. Meni ehkä hieman sekavaksi mun teksti, alkaa väsyttää. Noh, PALJON TSEMPPIÄ JA VOIMIA SULLE!
HH
Niin ja unohdin sanoa että kannattaa järjestää mahdollisimman paljon kaikkea kivaa puuhaa itelles, auttaa pitämään mielitekoja poissa mielestä ettei koko ajan kelaile subua. Tee kaikkea mukavaa muijas kanssa ja tapaa niitä ystäviä jotka ei vedä huumeita. Liikunta on myös yksi hyvä keino mitä moni on suositellu. Fyysisessä ponnistelussa saa purettua energiaa ja vitutusta ja sit liikunnan jälkeen saa kehon itse tuottamaa mielihyvää aiheuttavaa douppia, endorfiinia. Tai jos harrastat jotain musiikkia niin kuluta aikaa soittamisen parissa. Leffat, kirjat ja musiikin kuuntelu on myös hyviä ja hyvä ruoka. Tai mistä sit ikinä tykkäätkään niin tee niitä asioita.
Ja jos tulee jotain kysyttyvää tai haluat vaan jakaa fiiliksiä niin mä ainaki vastaan mielelläni!
HH
Ciao!
Kiitos kannustuksesta ja neuvoista!
No nyt tässä on menty jo yli viikko ilman bubrea ja olo on yllättävän hyvä, mitä nyt pientä “flunssaa” ja hetkittäistä ahdistusta ollut. Mut mut, sieltä ne “olot” vielä hiipii, there is no doubt about that. Lääkärille pääsy venyy vasta perjantaille, mutta hyvää kannattaa odottaa. Panacodit (bentsojen lisäksi…) vois olla ihan perusteltuja saada, tuntuu että pistelee vähän joka paikkaan.
HH:lle, juu kyllä tuo puoliso tietää asiasta. On tämä paljon helpompaa kun on vieressä joku joka tukee ja jeesaa kun alkaa ahdistamaan. Ja liikunta auttaa mun kohdalla, nyt oon rääkännyt itteäni kunnon lenkillä pari kertaa. Erityiskiitos sulle Huuruinen Harhailija kun paneuduit mun ongelmaan perinpohjin, tuntui ihan oikeasti että tulit lähelle ja sun tsemppi auttoi! 
Mä toivon että pääset itsekin yli omasta koukustasi ja en epäile hetkeäkään etteikö sulta löytys voimat siihen!
Päivä kerrallaan ja pää kylmänä, osaatteko sanoa miten pitkään tätä vilua ja särkyä jatkuu? Tietty pukeutumiskysymyshän tää on…
ps. Naksun sanatkin jätti miettimään: “Bubre ei tule tarjoamaan sun elämään, mutta se voi viedä kaiken ja katkeroittaa sut ihmisenä sellaiseksi, ettei sulla kivaa edes yksinään.” Amen.
Itse kun olin yli 5 viikkoa käyttämättä, niin sanoisin että viimeiset tärinät tuli kolmen viikon kohdalla ja sen jälkeen fyysiset reflat olivat ohi. Henkiset reflat jatkuvat kai useamman kuukauden. Tuon viiden viikon suljetulla osastolla viettämäni ajan jälkeen kului vain pari viikkoa ennen kuin taas retkahdin ja nyt olen korvaushoidossa. Yritin kaksi kertaa katkolla lopettaa Subun käytön eikä kumpikaan kerta tuottanut toivottua tulosta…
VH
Moro iBoy!
Tosi kiva kuulla jos mun neuvoista ja tsempistä oli apua, hyvä jos pystyin auttaa sua!
Miten sulla menee? Miten lopettaminen sujuu, ootko pysynyt päätöksessäsi?
HH
P.s. Kiitos itsellesikin onnen toivotuksesta ja että jaksat uskoa muhun. Kirjotan myöhemmin lisää omasta tilanteestani tällä hetkellä. Nyt en ehdi, pitää lähteä pian duuniin.
Terve mieheen ja naiseen!
Kuukausi on kääntymässä maaliskuun puolelle ja ilman bubrea mennään eikä meinata! Tänään taitaapi olla tasan kk viime nokista. Olo on hyvä ja “olot” olen koittanut hankkia erinäisillä aktiviteeteillä. Tosin itsetunto on painunut aika mataliin, jonnekin hävisi luottamus omaan tekemiseensä ja epävarmuus kalvaa. Päihteilyvuosien jälkeistä masennusta kenties? En mä tiedä…
Sain kaverilta 200mg Tramaleita pari lippaa ja niiden avulla oikeastaan viekkarit olivat aika vähäiset. Muutaman päivän vilu tuli Tramalienkin lopetuksesta, but not bad. Bentsot ovat auttaneet töissä kovasti, silloin kun on ahdistanut niin on tullut joku bentso napattua poskeen. Jospa nekin tiputtas tässä ajan kanssa poes poes unholaan.
Näinhän sitä mennään tänä päivänä. Fyysiset siis ohi, mut henkisten kanssa taistellaan varmasti hyvä tovi. Oikeasti te jotka kannustitte ja puhuitte täyttä asiaa: Iso kiitos. Miten voikaan pari viestiä auttaa ja antaa poweria pääsemään irti tuosta paskasta! 
Mites muilla “irroittelijoilla” menee? Huuruinen Harhailija, mikä on tän päivän tilanne?
Moi iBoy!
Mukava kuulla että lopettamisesi on sujunut hyvin ja oot pysynyt kuivilla. Epävarmuus ja huono itsetunto johtuu varmaankin juuri siitä että pääkoppa totuttelee uuteen olotilaan kun ei ole jatkuvasti aivot sumussa. Henkiset viekkarit ja mielialan ailahteluja saattaa kestää jonkin aikaa mut kyllä nekin siitä helpottaa pikku hiljaa ja sulla on kuitenkin bentsoja pahimpiin oloihin.
Niitä kannattaa syödä silleen ettei jatkuvasti rouhi pameja poskeen mut sitten kun paha vitutus, ahdistus tai himo iskee niin ottaa bentson tai vaikka toisen jollei yks auta. Mut sillon ku on helpompi olla ja parempi fiilis niin välttää napsimasta niitä. Näin estät ettet jää niihin koukkuun ja toimivatkin paremmin sillon kun on tarvis. Kyllähän bentsoihin vittumaisen riippuvuuden voi saada mut ei niihinkään nyt ihan pienestä koukkuun jää eli jos nyt tuntuu että joskus tarvii napata useana päivänä peräkkäin tai isoja annoksia. Mun mielestä on kuitenkin parempi syödä vaikka bentsoja jos niistä on apua huumeista irti pääsyyn. Kyllähän ne voi sitten tiputtaa pikku hiljaa pois kun tuntuu ettei niitä tarvitse. Mutta se siitä.
Jatkat vaan samaan malliin, sinnikkäästi! Kun olet jo päässyt noin pitkälle ei kannata luovuttaa! Jossain vaiheessa varmaan alkaa näkemään asioita eri tavalla ja huomaa eron entiseen eikä haluaisi palata siihen, näin olen kuullut käyvän.
Mitä mun tilanteeseen tulee niin samalla tavalla on mennyt eli n. 4 milliä päivässä subua kuluu, yleensä arkisin kahdet vedot päivässä eli aamutöötit et lähtee päivä käyntiin ja sit duunin jälkeen toiset. Nyt kuitenkin ollaan siinä pisteessä et meikäläisenkin narkkarin ura alkaa olla lopussa. Mulla alkaa viikon mittanen osasto hoito kohtapuolin (tällä viikolla), siellä alotetaan laskemaan annosta pikkuhiljaa alas. Eli alan käyttää subua kuten se on tarkotettu, kielen alle. Ja lisäks tietty omat henk.koht lääkkeet saa sieltä. Sen viikon jälkeen pääsen himaan pariksi viikoksi ja käyn joka päivä liuotuksessa kuten korvaushoitolaisetkin (sillä erotuksella et korv.hoidossa saa Suboxonea ja tässä mun hoidossa saan ihan Subutexiä). Sitten hoidon päätteeksi vielä viikoksi osastolle kunnes on bupre ajettu kokonaan alas. Eli semmonen kuukauden ruljanssi tiedossa…mutta kyllä se on vaivan väärti jos tän avulla pääsen kuiville!
Sen jälkeen jatkan avohoidossa eli saan mun päihdelääkäriltä taas bentsoja ja vissiin jonku aikaa terapiaa. Mun avovaimolla on tää ihan sama hoito, mut samaa aikaa ei sinne osastolle päästä et joudutaan olee vähän erossa toisistamme ja tietty duunista pitää ottaa saikkua pikkasen. Onneks sentään ollaan tos hoidon keskivaiheilla viikko samaan aikaan himassa ja käydään liuotuksessa molemmat. Rankkaa varmasti tulee olemaan kun tuolla ei ole vierailumahdollisuutta, puhelimessa sentään voin puhua muijan kanssa kerran päivässä. Myöskin ilman kännykkää ja nettiä tarttee olla, omia vaatteita ei saa pitää kuin alusvaatteita muuten sairaalakledjut. No paljon kirjoja messiin. Nyt jo alkuviikon kummallinen olo ja kelaillu tuota juttua. Mut jos ja kun hoito onnistuu niin meitsi iskee viimeisen kerran piikin suoneen hyvin pian.
Tällälailla… Tsemppiä sulle jatkoon!
HH
Vaikka oli tuo äskönen tekstini jo melkosen pitkä niin siitä piti vielä sanoa että mukava kuulla että mun ja muiden viesteistä on ollut apua lopetuksessa! Olen kyllä omalla kohdallakin huomannut että jollakin plinkkiläisen viestillä saattaa olla iso vaikutus antaan tsemppiä ja voimaa. Olen kirjotellu tuolla Kuivaushuoneen puolella myöskin lopettamisesta niin siellä varsinkin on tullut hyviä vinkkejä ja neuvoja. Kyllähän riippuvaista parhaiten ymmärtää toinen riippuvainen! Tää on tavallaan jonkinlaista vertaistukea. Mutta nyt tarttee mennä nukkumaan, palaillaan astialle!
HH
jos tämä jotain lohduttaa niin itse pääsin irti vasta noin 10-15 lopetus kerran jälkeen. käytin 10-vuotta ja korvaushoidossa en ole ikinä ollut. paras tapa itselleni oli se että päätin kääriytyä viimeisen kerran peiton alle ja benzoista on todellakin apua. minä en niitäkään ottanut vain buranaa särkyihin. onhan se lohdutonta että kun viikko on mennyt kaikki vasta alkaa. toisen viikon kohdalla iskee masennus joka kestääkin sitten puoli vuotta…omalla kohdallani oli saatanan vaikeaa, mutta kestin ja se vaati selkärankaa todella. joka päivä tiesin että pieni muru veisi tämän helvetin pois, mutta vain hetkeksi. stemppistä kaikille jotka haluavat koetella itseään. 
