Moro!
Kysyisin vinkkejä ja neuvoja subun käytön lopettamiseen, erityisesti niiltä kenellä omakohtaista kokemusta mutta toki kaikki apu on tervetullutta! Ollaan tyttöystäväni kans hakeuduttu a-klinikal, saatiin sieltä terapiaa (tosin liian harvoin käyntejä, resurssipula) ja lääkkeet refloihin eli lääkkeellinen avokatkaisu. Ongelma vaan et nyt kun pitäs lopettaa niin motivaatio katos yhtäkkiä jonneki… 
Pyörii koko ajan entist enemmän mielessä ja tulee jotenkin haikea olo, kuin joutuis luopumaan jostain ihanasta. Mut niinhä se on et luopumisestahan lopettamises on kyse.
Halu lopettaa kuitenkin löytyy, koska molemmat yhessä haluttiin apua hakea kun aikasemmat lopettamisyritykset kaatunu parin päivän sisäl. Muutama viikko nyt jo haettu ryynit aina apteekist ja vedetty silti melkeen joka päivä. Ei viittis valehdellakaa sille terapeutil ku sinne seuraavan kerra menee, siit ei olis hyötyy kenelläkää. Ja seulatki varmaan napsahtaa pian mut onneks eivät lääkityst pure heti ekast kerrast jollei seulat oo puhtaat. Ja tosiaan päivittäin subbarii kuluu ja i.v.-käyttöö et lisäks piikkikoukku. Mut nyt vähän pallo hukassa et miten psyykkaa ittensä taas motivoituneeks…??
Kiitos vastauksist jo etukäteen! 
Terve!
Itse yritin päästä Subutex -lääkkeestä eroon monta kertaa. Olin mm. 5 viikkoa käyttämättä mitään jarruja. En ole millään silti onnistunut lopettamaan Subutexin käyttöä. Nyt olen korvaushoidossa ja luulen olevani siinnä koko elämäni. Jotku pystyvät lopettamaan ja jotku eivät onnistu siinnä koskaan. Tsemppiä teille!
VH
Moi!
Kiitos vastauksestasi Viimeinen Hidas! Sitä itekkin on pohtinu et jospa korvaushoitoon pääsisi, voisi olla helpompaa yrittää lopettaa. Tuppaa vaan nuo jonot olemaan aikas pitkät isoissa kaupungeissa ainaki ja sitä ennen pitää olla yrittänyt muilla keinoin päästä irti, ennen kuin edes suostuvat korvaushoitoa myöntämään. Mutta toivottavast pystytään lopettaan tai edes vähentään näillä keinoil mitä meil nyt on. Pitää vaan alkaa syödä noit bentsoja ja tsempata yhdes muijan kans sen verran et päätetään joku päivä, minkä jälkeeen ei texiä enää haeta eikä vedetä. Aika näyttää miten onnistutaan, jollei niin sitten pitää yrittää päästä vaikka siihen korv.hoitoon.
P.s. Oon näitä sivuja lueskellu jo pidemmän aikaa, nyt kun sai rekisteröidyttyy niin varmaan tulee pyörittyy tääl vieläki enempi. Parhaiten päihderiippuvaist ymmärtää kuitenkin toinen riippuvainen/ käyttäjä. 
Kuulosti aivan minun kirjoittamalta tuo teksti. Tai no oikeastaan avomieheni kirjoittamalta, meillä on ihan sama tilanne. Tuntuu minusta siltä, että vaikea mun on ikinä päästä eroon (lopettamisyrityksiä ollut, kuten teilläkin) ja kaikenlisäksi tähän päälle on muodostunut bentsokoukku. Huomenna taas hakemaan rivat apteekista aamulla…katkolle olen jonossa, mutta mielessä pyörii ajatukset enemmänkin korvaushoidon tarpeesta… Jos jonain päivänä korvaushoitoon pääsen, elämä ei pyörisi subun hankkimisen ympärillä ja pääsisin ihan oikeasti kiinni muihinkin juttuihin.
Ei tekstistäni mitään ohjeita tai apua löydä, mutta tulin ilmoittamaan, että samassa sopassa ollaan. (Luulin ensin, että tämä oikeasti on avokkini kirjoitus. 
)
Terve bugger!
Vaikket neuvoja osannut antaakaan niin, silti iso kiitos et vastasit viestiini. En yhtään ihmettele et kuvittelit tekstini olevan avokkisi kirjottama. Monesti samassa tilanteessa olevien ja samojen ongelmien kanssa painivien tarinat voivat kuulostaa yllättävänki tutulta. Mua ainakin helpottaa jotenkin kun pääsee purkaa tuntemuksiaan jonnekin ja varsinkin sellaisten ihmisten kanssa ketkä ymmärtävät kun samassa tilanteessa ovat. Mulle saa laittaa kysymyksiä jos tarttee apua tai sitten ihan muuten vaan viestiä siitä kuinka lopettamisyritys onnistunut tai kertoa fiiliksiään jos haluaa. Kuten sanottu, niin parhaiten ymmärtää se joka on samassa jamassa tai samat ongelmat joskus kokenut. Mun puolesta jatketaan keskustelua täällä, toki jos se tuntuu sulle luontevalta ja haluat purkaa fiiliksiä jollekin. Tsemppiä kovasti teille!
HH
Itse kävin kanssa ensin A-klinikalla ja siellä annettiin vinkki että siinä olisi ihan vieressä katko. No parin päivän päästä ajattelin että nyt on pakko pistää asiat kuntoon ja lopettaa bupren käyttö tai sitten on henki pois tai loppuelämän vankilakierre.
Menin vaan ihan avoimin mielin sinne katkolle ja alkutunnelmat oli, että ei täällä viikkoa kauemmin jaksa.
Sitten alkulääkkeinä sain 6 x 10 mg Diapam päivässä, vitamiineja, Ranoprineja ja hetken päästä pahimpiin oloihin Tramalia 400 mg päivässä.
Alku oli todella perseestä ja välillä teki mieli heittää hoitajia tuolilla/repiä oma pää irti, mutta se meni sitten ohi ja kappas olin ollut siellä jo yli kaksi viikkoa. Pahimmat viekkarit lähtivät n. 2-3:ssa viikossa ja sinä aikana lääkityskin muuttui 3 x 2 mg Rivatril, 400 mg Tramal, 450 mg Lyrica ja unilääkkeet: 40 mg Tenox, 9 mg Melatoniini ja 75 mg Doxal. Niillä pärjäsi ihan hyvin ja kolmen viikon jälkeen pääsin kuntoutusyksikköön.
A-klinikan sosiaali-terapeutti hoiti kaikki asiat: Kämpän, raha-asiat, kaikki liput ja laput ja sanoi, että “keskity sinä vaan itseesi niin hän hoitaa loput”. Kuntoutuksessa ei enää buprea edes tehnyt mieli, kun oli ajattelematta sitä ja jos se tuli mieleen niin negatiivisena esim. että vittu missä kunnossa olin ennen kuin tänne tulin ja mitä vittua mä pilasin kaikki suhteeni perheeseen ja ystäviin sen paskan takia.
Nyt on taas luottamus palannut perheeseen ja vanhoihin narkkari “kavereihin” en ole yheydessä paitsi harvoihin ja valittuihin. Lihoin hoidon aikana 13 kg ja kaikki sanoi, että näytän terveemmältä ja lihastakin tuli kuntoilun vuoksi. Se auttoi jaksamaan ja aloitin myös kirjoittamaan päiväkirjaa varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni joka auttaa myös paljon vaikken sitä aluksi uskonut kun siitä muut puhuivat.
Noin 120 päivää olin iman mitään päihteitä (paitsi omat lääkkeet) ja sen jälkeen alkoi siviili elämä.
Olen ollut nyt jotain 3-4 viikkoa siviilissä, käyn huume-ryhmässä, a-klinikalla ja nuorten työpajalla.
Muutamia kertoja on kyllä mennyt Teemuja, mutta se ei ole enää sitä mitä ennen ja alkoholia tietysti menee, ettei ihan hulluksi ruveta.
Mutta vitusti tahtoa, muiden apua/tukea, oikeat lääkkeet ja kovat hermot se vaati, että näin pitkälle olen päässyt.
Tästä alkaa uudelleen elämän aloittaminen ilman sitä, että on joka päivä sekaisin ja lääkkeet pysyy melkein joka kerta sinnä missä pitääkin.
Ei ole helppoa, mutta enpä niin ole ajatellutkaan. Täytyy opetella käymään kaupassa ja ostaa kaikki mitä tarvitsee, eikä kaikkia varasteta ja säännöllinen rytmi, kun löytyy niin kaikki on reilassa.
Silloin tällöin saa ja pitääkin juhlia, mutta ei enää joka vitun päivä piikkiä suoneen mistä tuli juuri ja juuri “normaali” olo, mutta notkuista ei ollut enää tietoakaan. Ne oli vaan vedot, että sai koneen käynnistymään ja pelkästään sen muistelu tekee lopettamisesta paljon helpompaa.
Siinä minun tarinani, että toivottavasti tästä on apua. Ja neuvoni on vain, että mieti vuosi tai kaksi eteenpäin mitä tapahtuu/elämä on jos jatkat samaa itsensä ja läheisten huijaamista ja loukkaamista…
Oikein Thornad! Itse olen tänään juuri ottanut 0,4mg teemun ja nyt olen ajatellut tosissani jättäväni bupren pois. lääkekaapissani on n. 50 panacodia ja rivatrileja n.80kpl 2mg 1-3pv ja tenoxeja n.30kpl 40mg ilta plus parikymmetä opamoxia 30mg. Opamoxit olen kadulta hankkinut+panacodit. Seuraava aika lääkärille 10.1.2011 uusimaan respat eli 6mg rivatril pv ja tenox 40mg ilta ja sitten tramal 200mg vrk.ssa. Pääsenköhän noilla bupresta irti ilman katkoja ym.ita? Tahtoa on 110% Että saan elämän raiteilleen? Jos jollakin on jotain lisättävää tai palautetta nii kiitos,otan kaikki mielelläni vastaan.
No, kuten varmaan jokainen tietää, ei ilman vitutusta voi katkaista tuollaista tapaa, ja siinä ovat varsinaiset fyysiset oireet sivuosassa - mikään ei oikeasti riitä poistamaan vitutusta paitsi itse vitutuslääke.
Valitettavasti en osaa neuvoa. Itse olen päässyt eroon muutamista pahoista tavoistani kai lähinnä unohtamalla ne. Keksimällä sattumalta jotain muuta mielekästä tilalle. Sellaista taas on vaikea tehdä yrittämällä. Kunpa olisikin jokin taho joka osaisi asiassa universaalisti neuvoa! Mutta luulen ettei mielekkyys ole muodissa nykyään…
Hei,
oletteko huomanneet, että Päihdelinkissä on Kuivaushuone -keskustelualue huumeiden käyttöä lopetteleville? Siellä kirjoittaa muitakin samassa tilanteessa olevia. Keskustelussa on mukana myös sosiaaliterapeutti.
Kuivauhuoneeseen kirjoittamien vaatii ilmoittautumisen Päihdelinkin sähköpostiin
paihdelinkki@a-klinikka.fi
(ilmoita nimimerkkisi siitä sähköpostiosoitteesta jolla olet rekisteröitynyt Päihdelinkkiin)
Tervetuloa mukaan kaikki uudet!
Terkuin
Päihdelinkin toimitus
Moro Thornad!
Kiitos sulle et kerroit oman tarinas ja kokemuksesi vieroittautumisesta. Hienoa kuulla et olet itse päässyt irti ja toivon et pysyt jatkossaki kuivilla ja sulla menee kaik hyvin! Viestisi herätti tosiaan pohtimaan asioita lisää ja muistuttaan kuinka paljon narkkaamisen lopettaminen parantaa elämänlaatua (ja terveyttä) ja vähentää ongelmia. Onhan näitä asioita tottakai tullu paljon ennenki kelailtua mut aina kun kuulee jonkun omakohtaisia kokemuksia tosielämästä niin kyllä se vaan kummasti lisää motivaatiota ja avaa silmät uudestaan. Sitä kovin helposti vaan lykkää lopettamista sillon kun se pitäis tehdä. Ainaki itellä kävi niin että vahva halu lopettamiseen oli niin kauan kunnes se päivä koitti et pääsi a-klinikal, sai lääkkeet ja olis pitäny ottaa se ensimmäinen askel.
Nyt kuitenkin avovaimon kans puhuttiin pari päivää sitte vakavasti et mitä tässä oikeen tehdään ja päätettiin et nyt yksinkertaisesti yritetään olla täysin ilman ja alotetaan syömään noit lääkkeitä ihan määräysten mukaan. Mulla siis 3 x Diapam 10mg päivässä ja 2 x Stella 10mg iltasin uneen. Lisäks Catapresania, pumppulääket ja pahoinvointi- ja kipulääkettä (ei opiaatti) ym. määrätty refloihin eli aika perussetti mitä avovierotukses annetaan. Me ajateltiin et käydään NA-ryhmäs tutustumas meininkiin et jospa sielt sais sitä henkistä tukea kun klinikalt saa terapiaa vaan joku 3 vko. välein, vähän turhan harvoin käyntejä. Yritetään ihan tosissamme nyt jos päästäisiin kuiville tän avohoidon avulla. Toivottavasti onnistutaan! Mut jollei niin sit varmaan se katko olis ihan hyvä ja korvaushoitoa jonottaan.
Ja se on niin totta mitä sanoit et tää aine on niin perseestä kun sitä päivittäin vetää niin eihän siit tosiaan enää saa mitää oloja, just tulee vaan se “normaali” olo. Ja todellakin narkkariporukoihin on katkastava välit, onneks meillä on vielä vanhoja oikeitaki ystäviä jäljellä, vaikka tottakai huumeet on aiheuttanu vitusti ongelmia kaverisuhteisiin. Sitä pitää tehdä totaalinen asennemuutos, muistan joskus jonkun plinkissä käyttäneen ilmaisua “pitää lopettaa rikollinen ajattelu” tai jotain sinne päin, mun mielest aika osuvasti ilmaistu.
Tärkein ja suurin syy, miksi ite tahdon lopettaa on se et tiedän että elämällä on niin paljon muutakin parempaa annettavaa. En tahdo tuhlata enää lisää mun ja muijani yhteistä elämää ja nuoruutta huumeisiin ja antaa jonkun vitun paskan aineen pilata omaa ja rakkaimman ihmiseni terveyttä! Kiitti sulle viel kerran Thornad viestistäs ja tsemppiä sulleki jatkoon!
HH
Joo, kyllä olen huomannu ton Kuivaushuone-alueen. Mulla ei vain silloin vielä ollut kirjoitusoikeutta sinne kun tän viestiketjun alotin. Pitää varmaan siellä käydä kattelemassa myös, tosi hyvä et tollanenki osio on olemassa. Mutta vaikka sinne kirjoittaisikin niin eikai huumeiden käytön lopettamisesta keskustelu ole kiellettyä Saunan puolella, kun tälläkin ketjulla keskustelu on jo lähtenyt käyntiin? Lopettaminenhan on haittojen vähentämistä parhaimmillaan! 
Itsekuri.
Ole hyvä vain, autan mielelläni, koska tiedän mitä paskaa sen Bupren kanssa pelleily on…
Kuivilla olen pysynyt ja arki alkaa sujumaan joka päivä paremmin. En enää tee sitä virhettä, että jään sänkyyn masentumaan koko päiväksi tai joskus viikoksi, vaan lähden bussilla kaupunkiin palloilemaan niin virkistyy ja saa mielen rauhoittumaan… Ja käyn myös usein tervehtimässä kuontoutusyksikköä missä olin ja kerron kuulumiset. Vaikeaa on välillä mutta aina paranee ja pikkuaivot toipuvat ajan kanssa…
Onhan tossa miettimistä! Ite en lopettamisten jälkeen kuivillä koskaan kauan pysynyt ja vuosien jälkeen en kyennyt enää edes lyhyitä jaksoja ilman olee. Ainoa vaihtoehto SubuKorvaus!! Eipä loppunu piikittäminen ja alko myynti… Nykyisin Metiksellä, piikki ja myynti mennyttä elämää, ollut jo kaksi vuotta. Jälleen keväästä saakka ollut omassa asunnossa, 1,5vuoden laitosjakson päätteeksi. Muuten elämä vieläkin polkee paikoillaan, ei työtä, uusia raittiita kavereita eikä harrastuksia. Puhumattakaan vastuun ottamisesta omista lapsista, jotka menetin kaiken muunkin kanssa reilu 2 vuotta sitten. EN SUOSITTELE KORVAUSTA, ELLEI SE TODELLA OLE VIIMEINEN VAIHTOEHTO!!! Toivotan todella paljon voimia ja tahtoa yritykseesi lopettaa kokonaan
Moi,
Ai että voi ihminen olla idiootti!! Eli elämäni aikana olen ollut koukussa piriin ja kokaiiniin pahasti ja tultuani pari vuotta sitten Lontoosta Suomeen olin täysin kuivilla. Sitten aloin vitutukseen käyttämään bubrea nokkaan pianiä annoksia (n 1-2mg kerrallaan) ajatelleen että ei tämä mitään kun olen niin pahoista aineista selvinnyt. Viikko sitten tajusin että pari lainia oli muuttunut VUODEN pituiseksi “sillointällinviihdekäytöksi” kun ihmettelin kamalaa oloani. Syytin oloistani liiallista liikuntaa, stressiä, yms…kunnes tajusin googlata subureflat…
pointtina se, että en edes kuvitellut voivani jäädä koukkuun koska vedin vain n kerran viikossa, mutta nyt viikon jälkeen kun tajusin mistä ikuinen “flunssani” johtuu niin karmea totuus valkeni. Ja minä jo luulin olevani vain niin huonossa kunnossa oleva ihminen että olen koko ajan kipeä…toisaalta tämä on ihanaa, sillä nyt voin PARANTUA eli sitä myrkkyä en enää elimistööni laita. Hirveä masennuskin on alkanut helpottamaan kun olen voinut alkaa kärsimään VIEROITUSOIREISTA ja tajuta että olen NARKKARI huolimatta siitä että minulla on koulutus ja perhe eikä velkaa yms.asiat kunnossa.
Nyt siis mennään minuutti kerrallaan tai tunti kerrallaan ja korkeintaan päivä kerrallaan hoidellen oloja ja keskittyen kaikkeen ihanaan mitä minulla on. Aloitetaan siitä, mikä motivoi, eli suurin on liikuntaharrastus!!! Sen avulla jaksan hoitaa itseäni. Sitten on perhe, joka on ihana ja jonka eteen puurran. YSTÄVÄT eli oikeat pitkäaikaiset ystävät, jotka eivät käytä/ ole käyttäneet mitään. Muut harrastukset eli käsityöt ja ruuanlaitto pitävät myös motivaatiota yllä. Totuuden tajuaminen ja itsepetoksen lopettaminen, itsensä katsominen “ulkopuolelta”, se auttaa tosi paljon. Ja ennen kaikke se, että kun kärsin nyt niin JONAIN PÄIVÄNÄ KOITTAA SE AAMU, JOLLOIN HERÄÄN TERVEENÄ! Tähän uskon!
Ja ne oireet ja miten niitä hoidan. Ripuliin imodium, masennukseen Lyrica, seroxat ja deprakine, särkyihin ja flunssaisuuteen burana ja flunssajuomat, jäätävään kylmään saunassa istuminen ja villavaatteet, vitutukseen kahvi, rööki ja kaverien seura, unettomuuteen melatoniini ja valvominen…
Missä piilee vaara? Kamaa olen saanut rakkaalta ihmiseltä jota lähes mahdoton kokonaan sulkea elämästä eli hänelle jutteleminen ettei minulle enää koskaan saa antaa mitään ja kiusauksen vastustaminen, se on rankempaa kuin mikään fyysinen vieroitusoire sillä elämäni aikana olen muodostanut aikamoniin aineisiin aika vahvan psyykkisen riippuvuuden. No ainakin olen nyt myöntänyt ongelmani ja teen sille jotain jo pelkästään laittamalla tarinani tänne muiden ruodittavaksi.
- päivä menossa, palellaan niin perkeleesti mutta olen onnellinen siitä että olen päättänyt häätää aineen elimistöstäni!!
Moi DoubleHH! Joo, sitä itseki oon pohtinu et olishan se parempi tosiaan jos pääsis irti ilman korvaushoitoo. Kiitos tsemppaamisesta ja toivotan sulle myös onnea et saisit kaik asiat järjestykseen! 
HH
Moro MsArnora!
Se on just niinku sanoit et nyt olet itse tiedostanut ja myöntäny ongelmasi, ni se on ensimmäinen askel parantumiseen. Ja jos sulla on jo yli viikko takana ilman bupree, niin nyt ei kannata antaa periksi! Jatkat vaan samaan malliin. Kuulostat ihan järkevältä ihmiseltä ja kun sulla on perhe, ystäviä ja harrastuksia niin ei pitäis jäädä “tyhjän päälle” sitten kun oot irti päässyt. Sitten voit alkaa tosissaan nauttimaan elämästä, vielä enempi ja masennuskin helpottaa varmasti. Ja kuten kerroit niin sulla on aikaisempaa kokemusta huumeriippuvuudesta niin jos oot pystyny piristä ja kokkelista irti pääsee niin kyllä sä nytkin onnistut. Toivon sulle paljon voimia ja onnea jatkoon! Tsemppiä!
HH
Moro dark magus!
Ei tekstisi loukannut mitenkään, kyllä kaikilla on oikeus mielipiteeseensä. Enkä väitä etteikö subusta olisi mahdollista päästä irti ilman korvaushoitoa. Kyllähän tosiaan on moni ihminen päässyt bupresta ja vahvemmistakin aineista irti pelkällä tahdonvoimallaan. Helppoa tosin huumeriippuvuudesta irti pääseminen ei varmasti koskaan ole, mutta ei se niinku sanottu mahdotontakaan ole.
Onhan se tosiaan jotenkin nurinkurista että alunperin heroiini vieroituslääkkeestä on tullut Suomen yleisin iv-käytetty huume amfetamiinin ohella. Ja sitten sitä buprenorfiini-riippuvuutta hoidetaan buprenorfiinilla 
Mutta itse olen sitä mieltä et mikäs siinä, jos korvaushoito auttaa ihmisiä pääsemään subusta irti. Ymmärrän kyllä toisaalta kantasi että varmasti nykyään osa ihmisistä hinkuu korvaushoitoon ilman että tosissaan yrittäisi päästä ensin irti muilla keinoin. Mutta varmasti isoin osa korvaushoitoa saavista/ siihen jonottavista haluaa tosissaan päästä riippuvuudesta irti ja on kokeillut ensin tahdonvoimalla ja muilla keinoin. Eihän k-hoitoa kovin helposti myönnetäkään ja jonot on pitkät.
Siinä olen ihan samaa mieltä että kohtuullinen pajauttelu varmasti helpottaa esim. opiaattiriippuvuudesta irti pääsemiseen. Monesti vaan a-klinikalla ja muissa vastaavissa pitää antaa täysin puhtaat seulat jos haluaa lääkkeitä (bentsoja) saada. Mun mielestä on vähän turhan tiukkaa jos seuloissa näkyy et oot poltellu muttet vetäny mitään muuta ja sen perusteella katkaistaan lääkitys 
Itse en oo vielä pystyny lopettaa, ei itsekuri riittänyt ja retkahdin melko pian lopettamispäätöksen jälkeen. Mutta en aio luovuttaa; uudenvuoden lupaus itselleni on että vuoden 2011 (mielummin mahd.pian talvella/ keväällä) aikana pääsen riippuvuudestani eroon ja lopetan kovien huumeiden käytön ja piikittämisen. Sen jälkeen en pilveä vahvempaa vedä ja alkoholin käyttöni on nykyäänkin kohtuullista. Jos ja kun yhdessä muijan kanssa lopetetaan narkkaaminen, ei isompia ongelmia ole ja elämä aikas mallillaan
p.s. pikkasen kesti vastaa sun viestiin, ollu vähän kaikenlaista eikä ole ehtiny plinkissäkään pyörimään.
Edelliseen lisäten, onhan se hatun noston arvosta jos pääsee huumeriippuvuudesta irti pelkällä tahdonvoimalla. Mutta aina se pelkkä tahdonvoima ei riitä, vaikka olis sisukaskin kaveri. Eli en pidä minään “nykylusmuiluna” sitä jos hakee apua päihderiippuvuuteen. Itsekin koen olevani muuten melko kovan itsekurin omaava ja sinnikäs mutta huumeista en ole päässyt irti itsekurilla ja tahdonvoimalla. Että ei se aina niin helppoa ole että “sen kun vaan lopettaa käyttämisen”, jotkut pääsee irti vaan yksinkertaisesti lopettamalla, toiset tarttee jotain apua ja hoitoa. Mun mielestä on hyvä et nykyään tarjotaan apua sitä haluaville/ tarvitseville.
^Aika lailla samaa mieltä olen. Ihmetyttää vähän dark maguksen superjyrkkä linja korvaushoitoon, vaikka toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Itekin oon sitä mieltä, että iso osa khlaisista ei ansaitse paikkaansa hoidossa, eivätkä ole oikealla asenteella liikkeellä; yleisesti ottaen lähes kaikilla khlaisilla pitäs olla tähtäimessä lääkkeen lopetus aikanaan. Itse oon hyötynyt kh:sta älyttömästi, ja aion tosiaan olla pian kuivilla kokonaan (siis ihan ilman metadoniakin), joten kh:ni jää alle kolmeen vuoteen. Aiemmin en oo onnistunut lopettamaan opiaatteja, vaikka tahdonvoimaa on löytynytkin. Toki jokaisen kannattaa yrittää muita keinoja kun kh:ta ensin, ja khkin mahdollimman pienellä annoksella ja lyhyellä lääkejaksolla. Lääkkeiden poistamista, oheiskäyttöä, piikittämistä ym. en tietenkään hyväksy hoidon aikana. Tiiän muuten itse muutamia tyyppejä, jotka on kans olleet tosi epäileväisiä kh:n suhteen, mutta mielipiteensä on muuttunut lopulta pakon edessä, kun itse ei ole päässeet millään kuiville ja elämä on käynyt täysin mahdottomaksi, kunnes kh on jeesannut takaisin elämän syrjään kiinni (vaikkei toki mikään ihmepelastus olekaan).
Puhtaasti opiaattiriippuvaisille lyhyehkö korvaushoito on erinomainen vaihtoehto kuiville pääsyn avuksi, kun muut konstit ei tepsi. Toki tahdonvoimaa ja oikeaa lopetushalua kh:ssa olokin (ja sen lopettaminen) vaatii, sillä elämä ja asenteet pitää laittaa kokonaan uusiksi (lopettaa säätäminen, erota narkkipiireistä ja piikkikoukusta, ei saa enää nousuja… ja alasajossa kärsitään refloista); ja mielestäni klinikoiden pitäisi tarpeeksi nopeasti lopettaa kh ihmisen kohdalla, joka ei kykene noudattamaan sääntöjä ja irtautumaan nistielämästä (Usein muutama vuosi takasin käyttöelämässä vie “tarpeeksi pohjalle”, jolloin uusi kh-yritys saattaa jo tuottaa tulostakin ihan erilailla!). Korvaushoidon kriteerejä ja sääntöjä ja toteustapoja tulisi mielestäni yhtenäistää Suomessa, nythän eri kaupungeissa on todella erilaiset tilanteet. Lisäksi kannattaisi satsata ja panostaa lyhyisiin (muutaman vuoden) korvaushoitoihin, sillä juurikin monilla subunkäyttäjillä (mutta myös meillä muilla) ois erinomaiset mahikset päästä kh:n avulla takas normielämään, ja ajaa lääke kuitenkin alas rauhallisessa tahdissa. Liian usein nykyään ajatellaan korvaushoidon olevan loppuelämän kestävä asia.
Tsemppiä kaikille lopettajille ja irti pysyjille taas!! Tuli asiaa kh:sta, mutten todellakaan väheksy muita lopettamiskeinoja. Apua lopettamiseen kannattaa hakea, sillä yksin on usein vaikeampaa, esim. klinikat ja ryhmät voivat jeesata. Hyvä vaihtoehto on myös klinikan kautta osastokatkolle, ja sitten 3-12 kk:ksi jatkokuntoutukseen jonnekin kuntoutuspaikkaan! Kuivillapysymis-tsäänssit lisääntyy huimasti, kun malttaa mennä tollaseen kuntoutusmestaan, siis pelkkään 3-4vko:n katkojaksoon verrattuna (toki sekin voi olla hyvä sysäys selvistelyyn). Yksinkin voi pärjätä, mutta se ei oo mitenkään pakollista, eikä avun hakeminen ole osoitus heikkoudesta, päinvastoin.
Parisuhde ja kumppani voi myös jeesata ja tukea lopettamisessa, mutta ainakin meillä oli aiemmin toisinpäin. Eli kun yhtäaikaa yritetään lopettaa, ja molemmat on viekkareissa ja heikoilla, niin jos toinen ehdottaa vetämistä, usein toinenkaan ei jaksa olla niin vahva, että saisi ehdottajan pään käännettyä; ja molemmat retkahtavat. Noin meillä ainakin kävi usein, toki jollain voi toimia toisinkin. Ja ainakin kun pääsee alkuviikkojen pahimmista henkisistä viekkareista eteenpäin, sitä voi jo paremmin tukea toinen toistaan.