Vinkkejä impulsiivisen käytön estämiseksi

Laittelen tähän vähin erin näitä vinkkejä ja konsteja, joita lainaksi saamassani, otsikon asiaa käsittelevässä kansiossa on. En sanasta sanaan, mutta jotain, omien ajatusten muokkaamanakin. Jos kiinnostaa, ja on hyötyä ja halua, laittakaa kommentteja, lisävinkkejä, tulkintoja, kokeilkaa, kertokaa!

Hetken parantaminen

1. Mielikuvituksen avulla
Ajattele rauhoittavaa näkymää. Luo mieleesi salainen huone; kun turvattomuuden tunne, uhattuna olemisen tunne iskee, ajattele, että voit mennä tuohon huoneeseen. Sulje sen ovi kaikelta, mikä voi satuttaa. Rakenna rauhoittava ja kaunis mielikuvamaailma, jossa mieli voi “vaeltaa”. Ajattele, kuvittele satuttavien tunteiden valuvan pois itsestäsi kuin vesi ammeesta.
Omia ajatuksia : Mulla esim. yksi lapsuuden maapaikka on turvallinen mielikuva… Muistan sieltä myös sen, että kun motivaatio naapuriin menoon elokuvaa katsomaan oli suuri, kaikki pelot voitettiin. Pimeän pelko, irti olevien koirien pelko, ihmispelko. Kyllähän se nyt lapsen on Angelika-elokuva nähtävä :laughing: !

2.Uuden merkityksen avulla.
Etsi tai luo tuskalle merkitys, arvo tai tarkoitus.
Omia ajatuksia: Merkitys: vaikkapa oppiminen, sen ymmärtäminen, että m y ö s tällaista ihmiselämässä on joskus, muttei aina, ja muillakin kuin minulla. Minua tämä helpottaa…Yhteinen kokemus. Ajatus siitä, että mikään tuska ei kestä ikuisesti, ja ainakin suru lievenee, vaikka sitä tuntee menetyksistä, joita tulee kaikille.

3.Rukous
Avaa mielesi korkeammalle voimalle, suurelle viisaudelle, Jumalalle tai omalle viisaalle mielellesi. Luovuta.
Omia ajatuksia:
Minä en hallitse kaikkea, kaikki ei ole minun vallassani, eikä kenenkään ihmisen. Luovuttaminen ei minulle tarkoita luovuttamista pyrkimyksistä, mutta vaikkapa luopumista liiasta kontrollista, tai pyrkimyksestä kontrolloida sellaisia asioita, jotka eivät ole minun “aluettani” tai en voi niille mitään. On asioita, jotka ovat. Esim.tässä yhteydessä mulle se, että tänään en ota bentsoja. Olen myös onnistunut ainakin jonkin verran luopumaan hyvin läheisen ihmisen kontrolloimisesta, mutta joskus on vaikea arvioida, mikä on avuntarve. Haluan myös tuottaa iloa toiselle, en auta aina velvollisuudesta. Tietty hätätilanteet ovat sellaisia, että niissä on toimittava.

4.Rentoutus
Rentouta lihaksiasi vuorotellen jännittämällä ja rentouttamalla niitä. Jumppaa. Kokeile rentoutusta vaikka rentoutuskasetin tms. avulla. Ota kuuma suihku. Mene saunaan. Muuta kasvojen ilmettä, ota kasvoillesi ns.puolihymy.
Omia ajatuksia: Liikunta yleensäkin. Venyttely on mulla tärkeä keino lihasjännityksiin ja myös muuhun jännitykseen. Myös esim. joogahengitys joskus toimii rentoutuksessa. Musiikkikin voi toimia rentoutuksessa. Esim. juuri nyt täällä soiva Emilie Simonin “frozen world” on hyvä ja k a u n i s rentoutusbiisi. (Mulle hyvin tärkeästä elokuvasta “Pingviinien matka”.)

5.Tee yhtä asiaa kerrallaan
Kiinnitä huomiosi siihen, mitä juuri nyt teet. Pidä itsesi siinä hetkessä. Kiinnitä huomiosi ruumiillisiin aistimuksiin.
Omia ajatuksia:Hengitykseen keskittyminen on hyvä keino. Joskus mulla toimii sellainen, kuin liikkeiden hidastaminen, silloin keskityn helpommin hetkeen, tunnen oman ruumiini rajat. Sen vuoksi haluan mennä kokeilemaan tai chi:tä, heti kun alkeistunteja ilmaantuu. Kesällä luultavasti puistossa on. Keskittyminen o n vaikeaa, kun mieli on levoton, mutta sitäkin voi oppia. Eikä ole hyvä syytellä itseään, että pentele, kun taas meni pieleen, kun ajatus pääsi harhailemaan, enkä pystynyt keskittymään, vaan yrittää uudelleen… :slight_smile:

6.Rohkaisu
Keksi itsellesi kannustuslauseita. Toista aina uudelleen ja uudelleen: “Minä kestän sen.” “Se ei kestä ikuisesti.” “Minä selviän tästä.” “Teen parhaani ja se riittää.”
Omia ajatuksia: Eräs ihminen sanoi minulle joskus, että loppujen lopuksi olet itse itsesi tärkein kannustaja. Minulle tärkeä ohje. Toki kannustus muiltakin ihmisiltä on hyvä. Sama, rakas ihminen, joka sanoi tuon edellisen, on myös sanonut mulle: yritä uudestaan, aina. Voi olla apua myös täydellisyyteen pyrkiville tuo “Teen parhaani ja se riittää”… Minusta ajatus siitä, että ihminen on kokonaan täydellinen tai sitten totaalinen surkimus EI ole totta. Olen jossain hyvä, jossain en. Voin oppia uusia asioita. Tasa-arvo ihmisten välillä on minusta hyvin tärkeää… Jokin perusihmisarvo, joka ei ole kiinni mistään muusta kuin siitä, että on ihminen. En halua kilpailla siten kuin ennen. Kilpailen itseni kanssa. En halua itsetuntoni perustuvan vertailuun.

7.Puolesta ja vastaan

Tee lista ahdingon sietämisen hyvistä ja huonoista puolista. Tee toinen lista siitä, mitä huonoja seurauksia olisi sillä, ettet kestäisi ahdistusta, että teet jotain impulsiiivista ja vahingoittavaa. Keskity pitkän tähtäimen tavoitteisiin, valoon tunneliin päässä. Muistele aikoja, jolloin tuska on loppunut. Ajattele, miten hyvältä tavoitteen saavuttaminen tuntuu, jos et ala käyttäytyä impulsiivisesti. Muistele, mitä sinulle on tapahtunut menneisyydessä, kun olet toiminut impulsiivisesti hetkeä paeten.
Omia ajatuksia: Jos en ota bentsoja ja käytän muita keinoja ahdistuksen (joka ei edes tällä hetkellä ole voimakas :slight_smile: ) sietämiseen, yksi erittäin hyvä puoli on voimaantuminen, itsenäisyyden lisääntyminen, itsensä hyväksyminen, riippuvuudesta vapautuminen. Pystyn tekemään enemmän asioita, osallistumaan kurssille, jolle olen ilmottautunut. Koska en kertakaikkiaan haltsaa lääkkeen käyttöä, suunnitelmat usein jäävät toteutumatta. Jos otan bentsoja, se johtaa nopeasti yliannostuksiin, jolloin on ollut paljon tapaturmia, ja viimeinen sitten vieroitusoireissa, ja ne ovat vaarallisia, tietenkin myös tolkuttomat määrätkin ovat. Käyttäydyn sikamaisesti lääkkeissä. Rahaa menee laittomasti ostettuihin lääkkeisiin. Sitä rahaa voin käyttää johonkin itselle kivaan hankintaan. Bentsojen käyttö myös masentaa minua… Muistan jo lapsuudesta pitkään kestäneen jonkin sortin tuskaneuroosin tai minkä lie, joka sitten vain päättyi, ja olo helpottui suunnattomasti. Myös vuosia sitten olin taantunut bentsoriippuvuuden ja masennuksen ja ahdistuksen takia todella kurjaan tilaan. Luovutin kaikesta heti. Poltin lähes kolme askia tupakkaa päivässä. Tein hyvin itsetuhoisia tekoja, koska häpesin hirveästi omaa itseäni. Sain apua ja pikku pikku hiljaa sain otetta elämästä, ja pahimmat ahdistuksen menivät silloin poies.

8.Lomalla
Anna itsellesi lyhyt loma. Laita itsellesi jotain herkkuruokaa ja nautiskele siitä jonkin kivan luettavan parissa. Älä vastaa puhelimeen vaikka koko päivänä. Ota huopa ja mene puistoon istuskelemaan.
Omia ajatuksia
Mulle esim. elokuvan katsominen hyvä keino. Mielellään vaikka Marimint-karkkipussin kanssa. On tietysti velvollisuuksia ja asioita joita hoidetaan, mutta ei kaiken tarvitse niiiiin kamalan raskasta ja rasittavaa olla. Eli tietenkin on hyvä, kun pystyy toimimaan, eikä luovuta, mutta voi myös nauttia jonkin aikaa ilman päämäärää. Jopa ilman päihdettä! :smiley:

No joo siinä oli ekat. Lisää seuraa… :wink:

Hyvää tekstiä.

Mä mietin aina et jos oikein tahtoisin jotain tehdä ni voin tehdä sen huomennakin mikäli tekee vielä mieli. Jos kyse on ostoksesta, sen saattaa hankkiakin; sen sijaan päihde-mieliteot jäävät tuolla tekniikalla ottamatta lähes joka kerta. Lisäks päätin aikoinaan et mä en hanki mitään eli just ku olis sellanen retkahdus-hetki (joita harvoin on), pitäisi jonkun muun soittaa tai tulla ovelle tuomaan aineita. Se nyt on käytännössä jo mahdotonta.

Suon itselleni impulsiivisen käytöksen satunnaisesti silloin, jos laskut on maksettu ja masentaa pahasti. Silloin otan jonkun tietyn summan jolla voin shoppailla tai laittaa johonkin muuhun miellyttävään toimintaan. Kerran viikossa käyn esimerkiksi juomassa melko kalliin kahvin.

Mulla nuo rutiinit on erittäin tiukassa ja tärkeät. Siksi harvoin tekee mitään suurempia impulsiivisia tekoja. Tarpeeksi pitkällä lopetuksessa kun on niin käy kuten viimeksi viime syksyllä että alkaa vituttaa jo hakiessa et “miks mä suostuin edes mitään ostamaan”… Näin on olot pilattu jo ennenkuin mitään on otettu. Ei kannata muutenkaan sopia heti mitään tarkkaa aikaa vaan mielummin jos vaikka kyselisikin impulsiivisuuksissaan jotain, sopii vaikka soittavansa. Sen soiton voi sen jälkeen “unohtaa” kun huomaa ettei tarvitse retkahdusta.

Tuossa menee jonkun aikaa aivoille käsitellä asiat uudella tavalla ja muutaman kerran vuodessa tulee itsellekin sellainen fiilis että ei ole muuta keinoa kuin retkahtaa. Mulla tuo on kuitenkin usean viikon prosessi päästä tuohon pisteeseen. Mitä enemmän pystyy vaihtamaan noita käytösmalleja terveisiin malleihin ja kun huomaa että ahdistusta ja vitutustakin voi kestää; on jo paljon helpompaa… Tuo hyvä motivaatio auttaa asiaan… :slight_smile:

Tsemppiä, elämä on jatkuvaa oppimista mut onneksi ihminen on jatkuvasti oppiva eläin :wink:

Erittäin hyvä vinkki musta! Eli sitä impulssia ei ole pakko toteuttaa juuri nyt, vaan myöhemminkin voi, ja sit ei välttämättä edes halua, tai on jo keksinyt jonkin muun keinon vaik pahaan oloonsa.

Tääkin on miusta hyvä, koska kylhän ihminen nautintoakin tarvii, ja jokin kiva impulssi on jees juttu ja antaa hyvää mieltä :slight_smile: !

Tosi hienoa, että olet edistynyt noin paljon!!! Aikaa tosiaan menee. Ja rutiinit pitää kans päivää järjestykses.
Ja se, että sanot, että ahdistusta ja v*tutusta voi muutenkin kestää… Antaa toivoa, kiitos! Kyl mäkin opin, koska olen ennenkin pystynyt käyttämään muita keinoja, ja niin nytkin enimmäkseen. Ja enhän mä aina ole bentsoriippuvainen ollut :open_mouth: :smiley:! Eilen tosiaan otin vähän, kun oli surkia olo, mutta kuten tonne Tilanne tänään- topicciin kirjoitin, vaihtoehtojakin olisi ollut! Ei ainoastaan se, minkä mainitsin, vaan paaaljon paljon muitakin! Mutta opettelua tosiaan :slight_smile: !!! Ja kiitos mun ja varmaan muidenkin puolesta tsemppauksesta :slight_smile: !