Hei, päätin vihdoinkin tulla mukaan vaihtamaan ajatuksia juomisesta. Olen lukenut vasta vähän näitä keskusteluja mutta riittävästi todetakseni että täällä voi käydä asiallista keskustelua juomisesta.
Olen 40+ nainen ja suurkuluttaja. Juominen ei ollut nuorena ongelma koska kotitaustani ja harrastusteni takia en juonut, oli 90% absolutisti ja rehentelinkin sillä. Olutta opin juomaan vasta yliopistossa. Sitten elämässä tapahtui paljon, vähän liikaakin myös ikäviä asioita 
Avioeron jälkeen juomiseni lisääntyi. Olinhan oppinut juomaan sosiaalisesti ja asiallisesti alle kolmekymppisenä. Nyt kun katson 10 vuotta taaksepäin määrät ovat vain lisääntyneet ja olen huolissani. Liikaa ihmissuhderiitoja (nykyinen mieheni juo myös liikaa ja häntä syytänkin, hänhän minut tähän alamäkeen vei!), tapaturmiakin on sattunut ja muisti pätkinyt viime vuosina. Työt hoidan hienosti eikä kukaan ole huomannut vaikka olen ollut kamalassa päänsäryssä tai krapulassa töissä ihmisten parissa!
Ehkä viimeisin piste iin päälle on ollut juomisella aiheutettu lihominen 
Ennen niin hoikka nainen on muuttunut lähes sadan kilon keijukaiseksi!Jo juomisen jättämisellä saisin monta kiloa pois kun vielä harrastan liikuntaa! Olen aloittanut nyt elämäntapojen muuttamisen johon juomisen vähentäminen kuuluu olennaisesti. Se vaan tuntuu NIIIIN vaikealta:((. Ja jos mies retkahtaa jo maanantaina niin minä viimeistään tiistaina ja viikonloppuisin huh huh… jotenkin se ajanvietto lipsahtaa yhdessä juomisen ympärille eikä muihin harrastuksiin (paitsi sitä liikuntaa jos en ole krapulassa).
Vaikeinta on tehdä tätä yksin kun mies ei ole yhteistyössä kanssani (haluaa olla mutta ei vielä ainakaan kykene).
Täytyy myöntää että viime syksystä olen jo vähän vähentänyt ja olen toiveikkaalla mielellä. Elämässäni on katkeruuden lisäksi vielä unelmia, asioita jotka haluan toteuttaa. Aion tehdä itselleni Aarrekartan johon kerään unelmiani ja tavoitteita tulevaisuuttani varten.Onhan minulla myös lapset joille haluaisin olla hyvänä esikuvana - mitä aina en ole ollut ja olen sen kuullutkin heiltä.
Tarvitsen vertaistukea enkä vielä ainakaan halua mennä AA:n toimintaan vaikka uskon että sinne meneminen olisi hyvä asia ja on monia auttanut.
Aurinkoisia talvipäiviä kaikille!
Hei,
Kiva löytää sinut täältä, jonka elämä vaikuttaa samanlaiselta kuin minun. On ensimmäinen kerta, kun näillä sivuilla käyn, kello on 5 aamulla enkä taaskaan pysty nukkumaan. Paha omatunto painaa. Olen 50v 2 ihanaa lasta ja mies, joka juo päivittäin ja aivan liikaa. Ei kuitenkaan usein kännissä, mut kuitenkin. Hänen seurassaan olen tähän jamaan päässyt eikä hän halua puhua asiasta.
Juon päivittäin ja kriittinen hetki on työpäivän päätyttyä ruokaa laittaessani. Silloin on saatava 1-2 lasia viiniä. Jos en tietoisesti lopeta siihen, juomme pullon vielä ruuan kanssa. Joskus otan vielä tv:nkin äärellä. On päiviä, jolloin pystyn pysymään noissa apero-laseissa. Lasissa olevan viinin määrä ei kyllä vastaa virallista annosta… Viim. 2 pvn aikana joimme 2 pekkaan pänikällisen viiniä ja se on aivan liika se ! Aion seurata noita oma-apu-palstan ohjeita. Nyt eka kertaa. Onko sulla joku hetki päivästä tai jotain muuta vastaavaa, joka tarvitsisi muutoksen. Siis uudet rutiinit tai muuta tekemistä? MIten se onnistuu?
Hei, kiva kun vastasit minulle 
!
Tuota noin…minulla ei ole tuota ongelmaa että alkaisin ottaa aina jo ennen päivällistä tai sen jälkeen…tai siis, joskus kyllä kuten tänään kun vituttaa. Niin ja eilenkin mutta ma-ti en ottanut mitään. MIes lupasi olla juomatta tällä viikolla ja repsahti jo tiistaina!!!Olisin ollut eilen juomatta jos hän ei olis pettänyt minua ti:na.
Minä olen urheillut ja se on pelastukseni. Kävin maanantaina liikkumassa sekä eilen. Siinä se ilta menee mukavasti ja sen jälkeen on niin raukea ja ihana olo ettei kaipaa muuta. Joka yö urheilun jälkeen on kuin vauvan unta, syvää ja kunnollista. Jos olen juonut, nukun rauhattomasti ja aamulla on tönkkö olo. Kun olen ed. iltana urheillut seuraavana aamuna on aivan ihana, virkeä olo!Miksi siis en valitsisi toisenlaista elämäntapaa? Olen jopa pystynyt laihduttamaan pari kiloa ja lisää aion tiputtaa.
NO, tässä eilen koitin vääntää näitä asioita miehelleni, ja sitä ennen, monena päivänä. Mitään muutosta ei tule hänen puoleltaan. Nyt kun olen urheillut taas ahkerasti alan saada itseluottamustani takaisin ja päättäväisyyttä - MINÄ SELVIYDYN, OLEN VOITTAJALUONNE 
Suosittelen liikuntaa missä muodossa vain!Minulle sopii monenlainen liikkuminen, rennompi ja sitten se kunnon hikiurheilu myös. Ongelma on vain se että kun masennun riittävästi niin saatan lopettaa urheilemisen. Mutta nyt on “härän raivo” päällä. Minä voitan tämän kisan, voitan elämäni itselleni takaisin!
Tänään juon viiniä tähän kestovitutukseen (niin ja minähän ansaitsen sen kun olen niin kovasti urheillut!?).
Mies ei ole tullut kotiin ja varmaan korkkaa pullon kun tulee. Näin meillä tänään.
Tsemppiä sinne sinulle, koita pärjäillä 
Kiva, kun vastasit.
Tänään en ole ottanut mitään, enkä tarvinnutkaan. Olen istunut tietsikan ääres tekemässä töitä, se on mulla myös tapa pysyä viinistä pois. Lapset olivat pois isällänsä, joten ei ruokaa tarvinnut laittaa eikä aperoa ottaa. Oon printannut tuolta Oma-apu kohdasta noi lomakkeet ja ajattelin ruveta sen pohjalta seuraamaan määriäni. Eihän se kuulosta pahalta, jos sallittu määrä on 12 annosta viikossa eli 2 pulloo punkkuu. Jos viikolla vois olla ilman niin sit vkloppuna vois juoda hyvällä omatunnolla. Mies tuli taas kassit kilisten kotiin ja aukaisi heti viinipullon. En puhu sille mitään, aion tehdä tän jutun ite - JA MINÄKIN OON PÄÄTTÄNYT ONNISTUA NYT !
Jumppa auttaa myös, käyn ainakin torstaisin. Ehkä vois mennä lenkille joku toinenkin pv kun tekee vaikeeta.
Aattelin, että jos juon kerta rentoutuakseni työpvn jälkeen niin miksen mene päikkäreille tai sänkyyn lukeen jotain hyvää kirjaa ikäänkuin rentoutuakseni ennenkuin laitan ruokaa. Pitää kokeilla. Huomenna on perj ja mulla naiskavereiden ilta. En aio juoda koko pulloa !
Heippa,
suosittelen teille asian kanssa painiville että käykään hakemassa päihdeklinikalta Antabukset. Minä tein niin juuri tänä aamuna.
Sitten ei tarvitse pohtia voiko juoda vai ei, kun ei tosiaankaan voi juoda. Ei ole vain tahdonvoimasta kiinni onnistuminen.
Hei vaan,
samantyyppisten asioiden kanssa täällä taistelee itse kukin, joten tämä plinkki on ihan oikea paikka pohdiskella asioita.
Minulla oli aikamoista taistelua viime syksynä, mutta onneksi ymmärsin hakea apua. Vertaistuesta, sekä livenä että täällä, on ollut paljon apua: saa myötätuntoa, ymmärrystä, ei tarvitse häpeillä juopotteluaan. Olen tavannut ymmärtäviä ihmisiä. Aika monen naisen tarina alkaa:“… minulla on periaatteessa kaikki hyvin, en tiedä miksi juon…” Aika monella tarina jatkuu:“… en tajua missä vaiheessa tämä pääsi menemään näin, juomiskerrat ja -määrät ovat lisääntyneet, en mahda mitään…”
Minun on omalla kohdallani vaikeaa hyväksyä selityksenä alkoholismi -nimistä sairautta. Ajattelen nimittäin niin, että olen tullut alkoholiriippuvaiseksi juomalla. Se miksi sitten olen alkanut juoda enenevissä määrin… se on vielä osin mysteeri itsellenikin. Tosin joitakin asioita olen tässä syksyn ja talven mittaan tajunnut. Kaiken kaikkiaan tärkeintä näyttäisi olevan, että on rehellinen itselleen eikä enää selittele tai perustele juomistaan millään ulkopuolisella henkilöllä tai tapahtumalla.
ja tuo on juuri sitä selittelyä. Sori vaan. Mutta näin on.
Minusta on tärkeää jutella ihmisten kanssa, lukea näitä juttuja, vertailla kokemuksia. Yllättävän paljon samankaltaisuutta löytyy, vaikka kyseessä on hyvin eri-ikäisiä, eri taustoista tulevia ihmisiä.
Ajoittain olen ollut hyvin aktiivinen täällä plinkissä, sitten on taas kausia ettei lainkaan jaksa pohtia mitään juomiseen liittyvä problematiikkaa. Ja onneksi ei tarvitse: täällä voi piipahdella ihan omien tarpeittensa mukaan.
Minulla näyttäisi menevän nyt hieman parempaan suuntaan juomisen suhteen. Sellainen pakkoraitistelu ei oikein toimi. Olen välillä kysellyt täällä, että mistä saisi sen oikean motivaation, sen tunteen, että ei tarvitse juoda. Vastaukseksi olen saanut (yleensä tuolta Lopettajien puolelta), että ei sitä voi selittää, se jokin oivallus vaan tulee jos on tullakseen. Kun kävin AA:ssa tunsin itseni teeskentelijäksi, kun sanoessani “kiitos raittiista päivästä”, koska en ollut oikeasti sitä mieltä vaan päinvastoin, mielessäni ajattelin, että prkle kun pääsisi vetämään taas ja kunnolla eikä olisi pakko olla juomatta.
Nyt on alkanut ajoittain tuntua siltä, että ihanaa, kun saa olla rauhassa, että ei tarvitse juopotella. Vaikka aika ajoin vetäisenkin jurrit, niin silti nämä yhä pidemmät kaudet täysin selvinpäin ovat alkaneet tuntua siunaukselta rangaistuksen sijaan. Tämä johtunee osin siitä, että elämäntilanteeni on kokonaisuudessaan alkanaut selkiintyä ja siitäkin, että aloitin masennuslääkityksen. Elämä on kokonaisuus… kaikki johtuu kaikesta. Ja silti kaikkea ei voi muuttaa tai parantaa kerralla. Asia kerrallaan, ensimmäiset asiat ensimmäiseksi ja päivä kerrallaan (AA jargonia, mutta näyttäisi toimivan. )
Hyvät viikonloput. Kirjoittelemisiin,
Foggy Lady
…mie olen päätynyt omalta osaltani paljolti samaan päätelmään. Ja tuo alleviivattu on alkosta eroon pääsyn kannalta aika oleellista. Toki moni asia voi ns. edesauttaa sitä taipumusta torjua vaikeita asioita alkolla, mutta ei ne selitys juomiselle kuitenkaan ole. Muillakin ihmisillä arki kaatuu joskus niskaan ja elämä heittelee kovilla, silti he eivät pulloon huku. 
…mukava, että muutkin ovat tuon “ei tarvi juoda”-toteaman kanssa päätään seinään hakanneet. 
Itselläni siinä ei lopulta ollut kyse motivaatiosta…yhtenä kauniina päivänä (ja se oli oikeasti kaunis päivä…auringon heikkoja säteitä ihastelin kuuraisessa metsässä) vain tajusin, ettei minulla enää ole pääni sisällä niitä (teko)syitä juomiselle. Ei se “herätys” tullut tuosta vain, vaan se vaati paljon henkistä kieppumista omien ajattelukuvioiden ympärillä…aika itsekästä touhua on ollut muutama kuukausi, oman navan ympärillä pyörimistä. Mutta se oli vain pakko tehdä. Tuossa rytinässä tuli mietittyä toki ne ulkopuoliset “syytkin” juomiseen…oli pakko nostaa esille ne asiat, jotka laukaisivat juomisen tarpeen. Sitä kautta sitten löytyi ne omat ajatuskuviot jotka tuohon kestämättömään/ahdistavaan tunnetilaan ajoivat.
Pakkoraitistumisesta 
…mie en olisi päässyt puusta pitemmälle, ellen ensin olisi pakottanut itseäni lopettamaan alkon käytön…alkuunhan se oli sitä “en saa juoda”-kärvistelyä. Ongelmiin reagointitavasta eroon pyristelyä…kun siitä alkon puudutuksesta pääsi eroon niin lopulta pää oli sen verran pirteä, että jaksoi sukeltaa syvemmälle ongelman ytimeen.
Semmottii, mutta nyt säänherra paiskoo taas lunta taivahan täydeltä, joten kolan kera treeneihin…eikä muuten viduda, kun otan sen kuntoilun kannalta! Mukavaa vkonloppua tänne Vähentäjillekin tuolta Lopettajien kellarista…ja uusille; kannattaa Lopettajiin uskaltautua tarinoita lueskeleen, niistä voi saada inspiksiä omaankin tilanteeseen, vaikka olisikin vain vähentelemässä. 
Minä en heikkotahtoisena ihmisenä pystynyt “pakkoraitistumaan” vaikka sitäkin yritin. Kun ajatusmaailma kulkee tyyliin : “Minähän teen mitä haluan”, niin piti todellakin haluta lopettamista ennen kun siihen kykenin.
Onneksi kroppa auttoi haluamisen kanssa, kun oli vaihtoehtona kuolla ja jatkaa tai elää ja lopettaa 
Nyt kun tulee ensi kuussa vuosi täyteen, alkaa tulemaan niitä mietteitä että olenkohan alkoholisti vai pelkästään tapojen orja 
(eikä tuolla seikalla ole loppujen lopuksi mitään väliä, alko ei enää kuulu elämääni)
Ilmeisesti tuo jälkimmäinen (onko niillä muuten eroa) sillä nyt olen niin tottunut tapaan olla alkottomana että mikään asia maailmassa ei minua saisi enää etanolia sisääni kaatamaan, sen todistaa viimeaikaiset vaikeudetkin.
Entisaikaan olisin tempaissut pään turvoksiin ja lähtenyt lahtauskeikalle 100% varmasti, sillä agressiivisuuteni oli aika hurjasti kasvanut alkon myötä
Kokeilemalla selviää onko kohtuukäyttäjä vai koukkuun jäävä, itse olen tuo jälkimmäinen ja kokeillut jo ihan tarpeeksi 
Kaikille plinkkiläisille, niin vähentäjille kuin lopettajillekkin nautinnollista lauantai päivää, kullekkin tyylillään
Hei vain te 3, jotka annatte uskoa, että tämä kannattaa ja onnistuu
Kerroin miehelleni, että aion tästä edes olla viikolla raittiina ja juoda max 2 pulloa punkkua viikonlopun aikana. Toki sallin poikkeuksen, jos on joku illallinen viikolla. Mutta etten enää juo päivittäin vajaa pullollista viiniä. Heräsin, kun huomasin,että rupesin haluamaan kossua - muutaman kerran piilotinkin pullon !!! Voi että hävetti oma itteni. Hankalin hetki on töiden jälkeen kun laitan illallista. Yritän juoda silloin teetä ja napostella jotain ikäänkuin korvikkeeksi. Illalla en enää kaipaakaan ja etenkin aamuisin olen NIIIIIN iloinen ja ylpeä, että taas onnistuin
Maan en ottanut, tiistaina illalliset ja bileet yömyöhään 10 annosta, kesk nix eikä tänäänkään …
En syytä miestäni enää enkä nalkuta - tiedän, että sitä ottaa päähän oma juomisensa. Toivon, että esimerkilläni saan hänet muuttumaan…
Hei kaikki 
!
Vasta liityin tähän “rattoisaan” jengiin! Olen jo eläkeiässä, eronnut pari kertaa, kissat seuranani, ja viihdyn niin. Pidän punaviinistä, hyvästä ruuasta sen kanssa, sohvannurkasta, hyvistä teeveeohjelmista. Useimmiten juon yksin, ja pidän siitä. En saa pahaa krapulaa viinistä, vaikka joisin litran, parikin illassa. Pahinta on, että juotuani alan usein kirjoitella nettiin, ja sitten häpeän kirjoitteluani seuraavana päivänä, ja poistelen viestejäni, vaikkei ne nyt mitään hirveitä olekaan, ehkä hieman provosoivia, mutta todellakin HÄPEÄN niitä. Olen nyt vähentänyt sometilejäni, mutta eilenkin tuli kirjoitettua jotakin, mitä en nyt tänään selvin päin paljastaisi. Tavoitteenani on vähentää viininlipittely vain pe-la -iltaan. Aloitan ensi viikon maanantaista!! Nyt on vielä viiniä ja sauna-oluita pariksi päiväksi, nammm… Mutta tsemppiä hirveästi kaikille! Kerään tässä ryhtiä ensi viikkoa varten…