Viini vievä mamma..Merenneito kohta upoksissa?

Olen 40-vuotias yhden teinin äiti,sairaseläkkeelle pääsynyt/juotunut puoli vuotta sitten,diagnoosina vaikea masennus,rajatilapersoona ja ADHD,ja hypomanisia piirteitä.Lääkityksenä aamuisin Venlaflaxin depot 150mg ja iltasin Ketipinor pitkävaikutteinen 600mg,lisäksi menee Opamoxia 15mg TARVITTAESSA,eli käytännössä joka ilta…Tyohon ADHD:seen en käytä nyt lääkitystä.Olen aloittanut psykoterapian Elokuussa 2018,vuoden sopimuksella,kerta viikossa.En tiedä onko se terapian aloittaminen,ja vaikeiden asioiden läpikäyminen tän takana,mutta viina on alkanu maistumaan.Erityisesti tän kuluneen vuoden aikana Touko-Joulukuussa…Aiemmin käytin aika kohtuudella,kerran kuussa max.ja alle 10 annosta.Tälläistä elämäntyyliä pidin yllä ehkä puolitoista vuotta(siis kohtuullisuutta),sitä ennen oli puolentoista vuoden bailausvaihde…Sitä ennen kolmen vuoden parisuhde,jolloin en juonut lainkaan,koska mies ei juonut eikä tykännyt ryyppäävistä naisista…

Alkoholia maistoin ekan kerran 16-vuotiaana,mutta käyttö oli hyvin vähäistä,olin nk.kiltti tyttö.20-vuotiaana tapasin tyttäreni isän,hän oli alkoholisti…tytön sain 27-vuotiaana ja olin mielestäni ihan hyvä äiti.Juuri alkoholinkäytön takia erosinkin tytön isästä tytön ollessa 1-vuotias.34-vuotiaana pudotin yli 60kg painoa ja suurin osa onkin pysynyt poissa…Valitettavasti laihtuminen laukaisi sairaalahoitoihin johtaneen masennuksen,ja sain nuo diagnoosit…Sairaalahoitoa olen tarvinnut tuon jälkeen vuosittain,keran tai kaksi.Lyhyitä viikon,kahden osastojaksoja,ahdistuneisuuden(en poistu kotoa),unettomuuden-en nuku lainkaan! ja itsetuhoisuudelta takia.Myös lyhyet eroon päättyneet parisuhteet ovat ajaneet tilanteisiin jossa vaivun lähes katatoniseen tilaan tai alan nykyisin juomaan…
Kun kirjoitan tätä,on uudenvuoden aatto ja olen yksin ahdistuneena koirien kanssa kotona.Olen tässä kuluneen viikon ajalla ollut 2 kertaa viihteellä,toisen kerran alkoholiannossaldo 5 lasia viiniä,7 tuoppia ja 2 G&T:tä,kaverin kotona ja karaokessa.Toisena iltana yksin himassa 4isoa olutta,baarissa 3lasia viiniä ja vielä 6 pientä olutta…eli paljonhan tuota menee…Noi on ihan tyypillisiä määriä.Ennen en kyennyt menemään yksin baariin,nyt se on mulle ihan piece of cake-melkein menenkin mielummin yksin,niin ei tarvitse draamailla ja läntistä turhia kavereiden(niitäkään mulla ei kovin montaa ole )kanssa.
Ja baarista tulee sitten haettua satunnaista seuraa…Mulla on voimakas läheisyyden ja seksin tarve.Kun parisuhteet ei onnistu ihailua ja seksiä hakee sitten tällä tavalla.Olen vielä juovuksissa erittäin hurmaava, seurallinen ja iloinen,joten satunnaisen seuran saanti ei ole ongelma.Selvinpäin kun yritän miehiä treffailla olen ujohko ja saatan töksäytellä…Miesystävänkin puuttuminen elämästä masentaa,tuntuu etten ole rakkauden arvoinen ja toisaalta pelkään sitoutua.Kokemusta on alkoholistimiehistä ja väkivaltaisista miehistä…tuntuu etten omine ongelmine ketään normaalia ansaitsekkaan…ikinä.
Tälläkin hetkellä tekisi mieli juoda,niin paljon…kaapissa on punkkupullo…ja lähteä sitten ulos,yksin uudenvuoden viettoon.On niin yksinäinen olo.Lapsenkin kasvaessa nyt 13-vuotiaaksi tunnen itseni entistä tarpeettommammaksi.Lapsi on joka toinen vkl isällään (raitistunut) ja silloin kun olen yksin täällä kotona olen viimeisen 7kk:n aikana ollut lähes aina juovuksissa.
Ulkoisesti mulle on tärkeää pitää kulissit kunnossa-on oma pieni ja viihtyisästi sisustettu koti,lapsi harrastaa ratsastusta ja viulunsoittoa,koirat on hyvinhoidettu,matkustellaan mitä mun pieniltä tuloilta voidaan ja itse olen aina satsannut vaatteisiin ja ollut kauneudenhoidosta kiinnostunut,ripset kulmat ja tuukka laitettu.Kukaan ulkopuolinen ei välttämättä uskoisi mitkä ongelmat mulla on päällä näiden kulissien takana…

Miksi kirjoitin tämän?No olen tosi yksin ja ahdistunut ja halusin purkaa tämänhetkiset tunnetilan johonkin.Ehkä kaipaisin vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta.Palaillaan,
Merenneito

Hei Merenneito :slight_smile:

Tervetuloa tänne palstalle.

Luin kirjoittamasi.

Sinulla lienee elämä aika hukassa juuri nyt.
Mutta kiva kun tänne tulit. Itse olen tuolta kokonaan lopettaneiden puolelta tullut vierailija. Sinua parikymmentä vuotta vanhempi. Voisin olla isäsi. Jos olisin, antaisin remmiä persuksillesi :slight_smile: Vitsi vitsi.

Sinulla hyvä paikka muuttaa elämäsi kurssia. Ei varmaan ole hyvä juoda, varsinkaan kun on tuota lääkitystäkin.
Minulla on myös ollut kaikenlaista, mitä olen paennut juomalla. Oli kyllä itsellä lapsuudessa remmiä säästämätön isä, mutta ei enää aikuisena minusta välittänyt. Eikä nuo lapsuuden jutut juomiseen liittyneet, ehkä osaltaan tekivät minusta alkoholiongelmaisen?

Syvällä kokemuksen rintaäänellä: Ei kannata jatkaa juomista ja hukata vuosia, kuten minä tein.
Juomista vähentämällä ja ehkä kokonaan raitistumalla elämä muutttuu ihan toisenlaiseksi. Usko huviksesi.

Lapsesi on vasta 13, tarvitsee äitiä ja äidin rakkautta, turvallisuutta tosi paljon vielä ja pitkään. Jo hänenkin takiaan skarppaa.
Kun olet päässyt koivillesi, kyllä se kunnollinen selvä mieskin vielä tulee elämääsi.

Olen läheltä katsellut melkein ikäistäsi naista, joka oli juonut alle parikymppisestä. Avovaimon tytär. Häntä pidettiin toivottomana tapauksena.
Mutta hän tapasi suomi24:n kautta miehen, jonka tuella sai elämänsä kuntoon, eikä ole juonut pisaraakaan yli kahteen vuoteen.
Ja hän on tosi ihana ihminen nykyään. Humalassa oli ihan muuta.

Toivon, että kuulemme sinusta vielä. Sinuakin odottaa parempi elämä. Jätä se alkoholi pois. Aluksi päivä kerrallaan. Helppoa se ei ole, mutta onnistut, kun itse haluat.

Me täällä tsemppaamme sinua ja toivomme sinulle todellakin hyvää, parempaa uutta vuotta!

En oikein muuta osaa kirjoittaa. Haluan vain viestiä, että sinusta välitetään.

Kirjoita, Merenneito. Minä ainakin välitän sinusta.

Hyvä Merenneito,
Aika solmussa taitaa nyt asiat olla. Mutta ei ole olemassa niin tiukkaa umpisolmua, etteikö sitä saisi auki. Terapian aloitus on aina rankkaa juurikin sen takia, että niissä pureudutaan niin syvälle. Mutta sitä kautta myöskin ne umpisolmut lähtevät aukenemaan. Ja merenneidot ovat hyviä uimaan, sinäkin pystyt siihen.

Kapteenikoukku kirjoittaa aina hyvin viisaasti, ja hänen mielipiteensä kannattaa kyllä ottaa tosissaan. Ja hän on 100 % oikeassa sanoessaan, että mainitsemasi lääkkeet ja alkoholi eivät sovi yhteen. Niin kuin ei mitkään lääkkeet sovi Alkon kanssa yhteen. Saattaapi jopa tuhota lääkkeiden vaikutuksen.
Oletko maininnut tästä juomisesta siellä terapiassa, yksin lopettaminen ei aina ole helppoa.

Toivon, että tämä vuosi 2019 on sinulle muutoksen vuosi. Pienistä askeleista kertyy lopulta maratonmatka, jonka päätteeksi saa onnitella itseään. Hyvä minä, minä tein sen.

Parempaa juuri vaihtunutta vuotta sinulle, kirjoittele tänne, niin ilot kuin surutkin.

Hei Merenneito
Ja tervetuloa kirjoittelemaan.
Olen itse sairastanut vaikean masennuksen ja ahdistuneisuudesta ja masennuksesta vieläkin kärsin. Mulla lääkityksenä Venlafaxin. Vaihdoin syksyllä Optiparista siihen. Olen syönyt myös betsoa, jota nyt pudottelen pois. Ketipinor tuttu pahimman masennuksen aikana, koska en saanut nukahdettua. Ei nykyään enää käytössä. Se oli kovin väsyttävä.

Hyvä kun olet terapiassa. Olen itsekin sitä pohtinut, mutta ei suositeltu ennenkuin saan alkoholin käytön aisoihin. Ja siinä asiassa oli lääkäri kyllä oikeassa. Kyllä alkoholi vaikuttaa siihen miten lääkeaineet pääsevät pureutumaan ja vaikuttamaan. Liika juominen vie lääkkeestä tehon. Juominen väsyttää ja masentaa ainakin minua ja aina ei tiedä mikä johtuu mistäkin. Nyt kun olen ollut tauolla, tuntuu, että voimia on enemmän ja lääke pääsee tekemään tehtäväänsä.

Aivan pahimman masennuksen aikana en pahemmin juonut. Oli niin paha ja epätodellinen olo jo muutenkin. Kun alkoi helpottaa viini alkoi sitten maistua ja maistua enemmän ja enemmän. Liiaksi.

Sinuna yrittäisin vähentää tai pitää taukoa. Lääkkeet on määrätty sinulle tietyistä syistä ja alkoholi ei sovi niiden kanssa. Tuntuu tyhmälle kirjoittaa näin. Ihan kaksinaismoralistiselle, sillä monen monta vuotta olen itse toiminut juuri päinvastaisesti. Olen asian ymmärtänyt, mutten sisäistänyt. Mutta ehkä voin toimia esimerkkinä, jota ei kannata seurata.

Saisit sairautesi ja itsesi parempaan kuntoon jos alkoholin kulutus olisi sellaista kun se ei ollut ongelma.
Myös terapiasta saisit enemmän irti kun et olisi alkoholin aiheuttaman väsymyksen vallassa.

Kirjoitit myös yksinäisyydestä kun lapsesi on nyt 13 -vuotias ja välillä viikon toisen hoidettavana. Tyttäresi kyllä kaipaa äitiään vielä todella pitkään! Ymmärrän toki yksinäisyyden tunteen. Sanotaan, että lapset ovat vain lainassa. Ja se on totta. Emme voi heitä omistaa ja irtipäästäminen on minullekin hankalaa… itse ole elänyt liikaa lapseni kautta. Oma elämä on jäänyt vähemmälle huomiolle. Minulle lääkärissä sanottiinkin, että juuri lapsen teini-iän alku voi lisätä juomista, ellei elämässä ole muuta sisältöä. Minulla on opettelemista tämän suhteen. Ja se on yksi syy, miksi haluan alkoholia vähentää, sillä tunnistan itsessäni heikkouden tarttua viinilasiin kun yksinäisyys iskee. Tyttäreni on lastasi nuorempi, joten nyt on hyvä varautua tulevaan.

Varmasti terapia nostaa negatiivisia asioita pintaan ja saattaa lisätä halua juoda eli siis torjua niiden käsittelyä. Minäkin olen kovin yksinäinen ja sille täytyy tehdä jotain. Kun en ole juonut, itsetuntoni on noussut ja sosiaalisuuden tarve on voimistunut. Mielekästä tekemistä kyllä löytyy, kunhan vaan saan itseni kiskottua kotoa ulos. Tänä syksynä olenkin ollut aktiivisin vuosikausiin.

Kannattaa siis pohdiskella asiaa ja punnita mikä sulle olis nyt hyväksi.
Kirjoittele fiiliksiäsi lisää.

Kiitoksia erittäin hyvistä palautteista-Erityisesti Kapteeni Koukulle.Viisaasti kirjoitettu.Ja kaikista muistakin sain ajattelemisen aihetta.Hyvä mulle.Tää vertaistuki,ja ylipäätänsä että on joku kanava jotakautta purkaa tuskaansa ja tunteitaan on tärkeä.
Joo,käyn terapiassa ja siellä olen nostanut tätä juoma-asiaa esiin.Tuntuu vaan niin vaikealta olla siinä rehellinen.Tai oikeastaan pelkään että terapeutti”huolestuu” mun lapsestani ja tulee lastensuojeluilmoitus,ym.muuta paskaa.Mä olin tässä 6 vuotta psyk.polin asiakas ja tuntui että siellä ylireagointiin kaikkeen mitä sanoin,juuri lapsen kautta.Puhumattakaan siitä,että joka kerta kun olin sairaalassa(lataamossa) tehtiin lastensuojeluilmoitus,joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään,lasta ja mua vaan haastateltiin…Mitään apua ei saatu.En kyllä tiedä millaista ois edes haluttu.Ehkä keskusteluapua lapsellle,jos se kärsisi jotenkin mun mt-ongelmistani?Sanoo kyllä ettei kärsi ja puhuu paljon kavereidensa ja isänsä kanssa.Samoin olen puhunut koulukuraattorista ja opettajasta hänen mahdollisen ahdistuksessa purkukanavana,jos haluaa”säästää”allekirjoittanutta mahdollisilta huoliltaan.Aina olen pyrkinyt olemaan tytölle(ikätason mukaan)mahdollisimman avoin mun mt-ongelmista.Omien ongelmien taustalla on se,
että oman äidin mt-ongelmia ja aggressiivisuutta salailuineen ja piiloteltiin…Ihana 1990-luvun alku.

Kuitenkin olen terapiassa nyt kertonut tossa Marraskuun aikana juomisestani,ja kuinka se on lähtenyt lapasesta…ollaan sitten käsitelty siellä sen syytä=yksinäisyys,rakkaudettomuus ja ahdistus.Tiedän hyvin että juominen on yksi tapa johon puran yksinäisyyttä ja ahdistusta.
Sellaisina päivinä jolloin olen dokannut olen jättänyt lääkkeiden syönnin väliin,mutta kyllähän niistä on jäämiä koko ajan verenkierrossa ja elimistössä.Ja krapula nostaa mulla joskus aivan mielettömän ahdistuksen pintaan,jota olen lievittänyt Opamoxilla.Tän keinon opin aikoinaan yhdeltä eksältäni jolle oli ihan laitoskuntoutuksessa tarjottu sitä vieroitusoireisiin.Kyllähän se auttaa,mutta syyllisyys on valtava.Sekakäyttöä.Että näin alas sitä on vajottu.Jotenkin en olisi vielä 3-2 vuotta sitten uskonut tätä itsestäni.
Huomenna terapia 3 viikon terapeutin joululoman jälkeen.Jatkan siellä näistä asioista ja palaan tänne.
Merenneito

hei hyvä Merenneito, tervetuloa mukaan porukoihin. olet tosiaan sydämellisesti tervetullut.
moni on tuossa jo kirjoittanutkin viisaita sanoja. itselleni osui silmiin tuo käyttämäsi sana “sekakäyttäjä”.
minusta sekakäyttäjä-sana ilmentää sellaista päihdeongelmaista, joka alkoholin lisäksi “nauttiin” samaan aikaan myös lääkkeitä. tarkoitan juuri bentsoja esim.
joten se, että olet ottanut Opamoxia ahdistukseesi, ja nimen omaan krapulassakin, ei tee sinusta sekakäyttäjää.
älä syyllistä siitä itseäsi. tunnut tekeväsi sitä muutoinkin liikaa, syyllistät valtavasti itseäsi. se ei aina aja ihmisen etua, hyvinvoinnista puhumattakaan. en tarkoita sitä että asioita pitäisi hyssytellä, ymmärrät varmasti pointin. ja juuri tuota sinä et tee ollenkaan, hyssyttele.

lisäksi nostankin hattuani sulle siitä, että olet puhunut lapsellesi hänen ikänsä aina huomioiden mt-ongelmistasi. et varmasti kaatamalla hänen niskoille raskasta taakkaa vaan puhunut niistä asiallisesti. kunpa oma äitini (kuten siis sinunkin) olisi toiminut joskus samoin! lapsi saa siitä tukea, se on vanhemman rakkautta se.
kaikkea hyvää Sulle ja jatka kirjoittamista täällä.
minäkin kirjoitan toisella kerralla enemmän.
lämpöisesti, Sylvia