Juon liikaa, ja ystävätkin on siitä huolissaan. Juon lähes joka päivä 3-6 olutta ja viikonloppuna niin kauan kuin käsi nousee. Normaaliviikonloppuna voi mennä 48 olutta.
Haluaisin vähentää, mutta se ei onnistu. En pysty nukkuman kunnolla, jos illalla en ota muutamaa olutta.
Jos olen viikon juomatta, juon sitten entistä enemmän.
Tänään en juo, mutta ensiviikosta en tiedä.
Jos on olo ettei yksi pärjää, lienee paras pyytää apua? Minä ainakin miettisin tuossa tilanteessa katkaisuhoitoa osastolla. Miten ajattelit pärjätä?
UkCo: Vaikka tuo niin yhdeltä isolta ongelmalta kuullostaakin, että vejetähän arkisin vähän vähemmän ja vkl sitten aikuuisen oikeesti, niin kuitenkin mun mielestä tilanetta onpi helpompi taklata jos tässä nähdään ihan kaksi eri ongelmaa:
1: Arkipäivisin tapahtuva tissuttelu, joissa määrät ovat hyvinkin kohtuullisia, ja…
2: Viikonloppuisin tapahtuva perisuomalainen klassikko, jossa kohtuus on rikos ja eteennousevat tilanteet ovat niitä joista ikimuistoisia “legendoja” leivotaan.
Kumpaa pidät omasta mielestäsi harrastuksena jonka voisi aivan hyvin vaikka lopettaa, kunhan vain toisen voisi säilyttää, jos vain terveys, psyyke ja muu elämä säilyisi (toisen dumppaamisen johdosta) semmoisena joita sitten satavuotiaana voisi hyvillä mielin muistella?
2 selvää viikonloppua vuodessa ja laskurilla sain 78 annosta viikossa… Pystyisin olemaan viikon, ehkä parikin juomatta ja kärsiä sivuvaikutukset. Mutta heti kun ottaa edes yhden, sama kierre on heti päällä. Ja viikonloppuna juon niin kauan kun saan tölkin auki tai baarista ohjataan ulos.
Montako kuukautta nuo vieroitusoireet kestää, jos lopettaa vähäksi aikaa koko tenuttelun? 8 vuotta on takana hallitsematonta viikonloppukohellusta ja viimeisin vuosi melkein joka päiväistä tissuttelua päälle.
^ Alkoholin akuutit, vaikeat vieroitusoireet(vapina, hikoilu, sydämentykytykset, rytmihäiriöt, vaikea unettomuus, motorinen levottomuus, paha ahdistuneisuus, pahimmissa tapauksissa hallusinaatiot, psykoosi, delirium ja krampit) eivät yleensä kestä viikkoa kauempaa, vaikka takana olisi pitkä ja rankkakin putki, sillä alkoholi on hyvin nopeasti elimistöstä haihtuvaa tavaraa. Jos tuntuu siltä, että nuo oireet käyvät todella pahoiksi, niin kannattaa hakeutua katkolle, joko avo- tai suljetulle sellaiselle. Katko ei kuitenkaan auta juuri muuhun, kuin noiden pahimpien olojen poishoitamiseen.
Pidempiaikaisten, pitkälti psyykkisten vieroitusoireiden(univaikeudet, masennus, ahdistus, sosiaalisten tilanteiden pelko, levottomuus) kesto on hyvin yksilöllistä(Yksilöllistä toki on myös noiden akuuttien vieroitusoireiden kesto ja rankkuus), mutta 6-12 kk niihin saattaa hyvinkin mennä, jos on ollut kovakin tinaaja ja jollei niihin hanki mitään apua.
Lievemmät psyykkiset vieroitusoireet, eli lähinnä viinanhimo ja kitkutukset siihen, pitäisikö tätä tai tuota olotilaa lääkitä nyt alkoholilla, voivatkin sitten kestää koko loppuelämän, jollei, tavalla tahi toisella, käsittele ja hoida niitä psyykkisiä syitä, jotka ryyppäämisen takana vaikuttavat 
. Jos siis tuntuu siltä, että omin avuin on vaikeaa saada korkkia kiinni, niin A-klinikka on oikea osoite. Todellisessa hätätapauksessa tietysti päivystyskin auttaa, mikäli se hätätilanne iskee silloin, kun A-klinikan ovet eivät ole nk. virka-aikaan auki. AA:takin voi kokeilla ja monille siitä on ollut apua(monille tosin ei sitten vähimmissäkään määrin), mutta ammattiapua sieltä ei saa, eikä se auta niihin akuutteihin, mahdollisesti hyvinkin vaarallisiin, fyysisiin viekkareihin.
Nyt on toinen täysin raitis päivä menossa, keskittymiskyky vähän reistailee ja sormenpäissä kihelmöi. Pystyin silti jotenkin nukkumaan ja päätin jatkaa juomataukoa. Kait se tänne kirjoittaminen sitten auttaa.
Tsemppiä sinullekin ukCo, päivä tai hätätilassa tunti kerrallaan! Ihan mahtavaa, että sait jo kaksi raitista päivää, tulisiko pidempikin raitis putki? 
Jätä rahat töihin. Toimii nääs tosi hyvin töiden jälkeiseen himotukseen! 
Taas on yks päivä takana ilman alkoholia. Kello on kohta yksi yöllä ja aamulla pitää mennä töihin. Nyt ei väsytä, aamulla karu herätys taas (huonosti nukutun yön jälkeen?). Muutaman oluen jälkeen olisi mukava mennä nukkumaan… Mutta kun ei ole sitä muutamaa olutta. Perjantai on sitten vielä vaikeampi päivä… Jos repsahtaa edes yhden oluen, niin juon koko viikonlopun ja sama taistelu alkaa alusta.
Nyt on sitten perjantai. Joudun huomenna tekemään hommia, ja ehkä siksi pyristelen mielihaluja vastaan. Nyt menee kyllä tunti kerrallaan. Kotiin tulo oli ensimmäinen paha tilanne. Tai eihän tämä oikein kotikaan ole. Kämppä, joka ei tunnu kodilta. Muutin eri kaupungista vasta tänne. On vain pakolliset huonekalut. Tai ei kaikkia niitäkään.
Sitten ennen yhdeksää, kunnes lähikaupan olutmyynti loppui. Se onneksi meni jo. Lähibaareihin alkaa kohta virrata porukkaa… Yritän mennä nukkumaan, koska tuntuu, että on univelkaa… Ei oikein väsytäkään, vaan jotenkin rauhaton ja sekava olo. Muutama olut vapauttaisi mielen ja tulisi hyvä olo… mutta tuhoaisi huomisen ja koko ensiviikon. Ja sitä seuraavan. Ja koko helevetin pinnistely menisi hukkaan. Jatkan kohta lisää, jos en pysty nukkumaan. Ja jos huomenna alan taas ryyppäämään…
Tänään onpi siis harvinaisen tiukka päivä päätöksille… kuinka siellä sujuu?
Mä aloitin oluen kiskomisen aamuviideltä, ja jatkunee pakillisen verran isänpäivään asti. Jep, ei saa tehdä kuten teen, vaan pitää tehdä kuten sanon. Joten sanonpa tässä että TÄNÄÄN ei saa juoda! 
Yksin kotona. Lähikaupasta saisi olutta vielä… Jäänkö yksin kotiin, vai haenko olutta ja illalla kuppilaan?
En menny ostamaan olutta. Viimeksi viime talvena olin lauantain selevinpäin, ja siksi nyt on outo olo. Nyt pitää kärsiä loput vieroitusoireet, ja voisi alkaa keksimään ryyppäämisen tilalle jotain muuta. Viimeaikoina minut on kannettu baarista ulos liian monta kertaa, ja se pilaa jo kavereidenkin illan. On tämä kotona kyyhöttäminenkin perseestä. Ihan helevetin perseestä. Ite oon itteni tähän kuntoon ryypänny ja aion selvitä siitä. Kirjaimellisesti.
Hyvä ukCo! Hienoa että et antanut periksi! Minulla päivä 4, hirmuinen himo alkoholiin ja hiton tylsää yksin kotona mutta enpäs korkkaa. Ainakaan tänään…
Se kannustaa, että oon onnistunu lopettamaan tupakoinnin 10 vuotta sitten kerrasta poikki ja silloin fyysiset vieroitusoireet oli vielä kovempia. Nyt taas vaikeimmalta tuntuu, että selvin päin ei voi mennä viikonloppuna minnekään. Mutta nykyään juon aina liikaa, ja oon loppuillasta siksi aina yksin. Se ei oo enää mukavaa vaan ryyppääminen hallitsee koko vapaa-aikaani. Harrastuksetkin on lähes loppunu ryyppäämisen takia.
Tuttu tunne. Joskin olen ollut illanvietoissa myös juomatta (niinä muutamina juomattomuus-aikoina), kestää sen mutta onhan se pirun tylsää. Tietenkin voi mukamas hymistellä kun muut humaltuu, vaikka pohjimmiltaan haluaisi itsekin saada sen nautinnon - siihen asti kun sammuu…
Kiitos kannustuksesta, minni2! Tulit kyllä kriittisellä hetkellä apuun.
Hyvä jos auttoi, itsekin olen saanut täältä usein avun. 
Tuo riippumattomat.net on myös hyvä kanava, siellä voi chatissa purkaa tuntojaan. Tältä illalta taisi jo hiljentyä mutta usein siellä itsekin hengailen. Vertaistuki on tarpeen joka tuutista… Jatketaan tsemppaamista!
