viina ei ollut syy eikä seuraus vaan huono työkalu

Helppo ratkaisu; usko johonkin ja elä uskossa.
Uskot korkeampaan voimaan tai sosialismiin tai nationalismiin tai mihin vaan, uskomalla lujaa se täyttää elämän niin ettei ajatteluun jää aikaa.
Minua on viety moneen kertaan ja luulen että vieläkin mutta nyt on elämässäni seesteinen kausi ollut jolloin olen paljon ajatellut itse.
Ajattelin omaa alkoholismianikin, Lopulta huomasin, korjauta sillä yritin olotiloja ei se muuta ollut. Mutta se oli huono työkalu, sillä ei saanut kuin huonoa jälkeä, jälkeenpäin ajatellen.
Toivottavasti tämä itse ymmärretty asia myös pysyy muistissa kun tulee joku muu yhtä huono työkalu eteen.

Tää on tosiaan jännä asia ja yksilöllinen itse kullekin. Joillekin viina tai muut päihteet tosiaankin ovat ensin todella hyvältä tuntuva työkalu, niin hyvältä että se täyttää elämän. Sitten siitä ajan mittaan tuleekin huono tai jopa tuhoava työkalu.

Näkisin kuitenkin omalla kohdallani itse henk.koht. että alkoholi oli nimenomaa sekä syy että seuraus. Ei niinkään työkalu eikä “lääke” mihinkään, vaan itse tarkoitus alusta asti. Toki olen käyttänyt alkoholia myöskin lääkkeenomaisesti moneen vaivaan, mm. esiintymisjännitykseen, mutta kyllä suurimman osan juomisurasta alkoholi oli se pointti itsessään.

Vaikka tietysti sitä juomisaikoina piti “vain välineenä” johonkin; hauskanpitoon, juhlmiseen, relaamiseen tms. Nykyisellä näkemykselläni ja järjelläni olen kuitenkin sitä mieltä että se ei ollut väline, vaan itsetarkoitus.
Sekä syy että seuraus. :bulb:

Mulla alkoholi on ollut pitkään ainoa työkalu oman ajan ottamiseen ja rentoutumiseen. Tosi paska työkalu.
Ei ollut ’ oman ajan’ jälkeen hyvä olla ja ’ rentoutumisen’ jälkeen hermot katkeamispisteessä oksetti ja vapisutti.
Kyllä raittius on paljon parempaa settiä,ihan kaikkeen.
Olipa se juominen ollut syy tai seuraus.

Huonoonkin työkaluun tottuu. Ja kun sillä jotain kuitenkin aikaan on saanut niin odotusarvo jää, vaikkei enää parhaalta vaihtoehdolta tuntuisikaan.

Luopumisen vaikeutta on niin vanhasta tutunmallisesta moottorisahasta kuin olemisenkorjaustyökalusta luovuttaessa.

Mutta, olen huomannut että kun jostain huonosta työkalusta, työtavasta tai elämisen säätämistavasta on irti päässyt ja uusia löytänyt niin jossain vaiheessa jo naureskelee itsekin että olihan se räpellystä sekin kun tuollaisella yritin.

Aikansa kutakin, ja ehkä alkoholilla oli aikanaan joku käyttöarvonsakin elämässäni, mitäpä sitäkään kieltämään.
Onneksi kuitenkin minäkin jossain vaiheessa huomasin että muitakin vaihtoehtoja on.

Tämä ketju pistää miettimään. En tiedä, miten pitkälle ketjun aloittajan alkoholismi oli edennyt, itselläni se oli vuosikausia ainoa ohjaava voima elämässäni. Eli jotenkin mun non vaikea ystävystyä “työkalu-käsitteen” kanssa. Itsetarkoituksen ymmärrän.
Alkoholi on selvästi suurin syy kaikkeen siihen, mikä elämässäni on mennyt pieleen. Ja seuraus mistä? Alkoholismini on seurausta sekä nuoruus-että aikuisvuosieni vaikuttimista, alkoholi sinänsä ei aiheuta mitään jos sitä ei pistä suuhunsa.
Se, miksi huiskin itseäni tuolla “työkalulla” päähän, on selvinnyt. Terapiassa löytyi syy niihin kuhmuihin
joita saa, jos jollain “työkalulla” huiskii itseään päähän. Hullukaan ei tee tätä vapaaehtoisesti. Miksi sitten minä? Koska itselläni ei ollut enää juovana aikanani vaihtoehtoa jättää ryyppyä ottamatta. Päivittäiset promillet olivat ehtona edes pystyssä pysymiselle.
Keton mainitsema lääkefunktio on yksi niistä harvoista asioista joihin kiinnitän vieläkin erityistä huomiota. Hammas- tai vatsakipujen “lääkitsemisen” yhdistän helposti nykyäänkin lievittävään konjakkiryyppyyn. Onneksi on purinkalusto kunnossa, eikä muitakaan kipuja ole ilmennyt. :smiley:
Kuten mainitsin, mun on vaikeaa saada otetta tähän teemaan. Ehkä siksi, että joku työkalu sinällään ei aiheuta hyvää eikä pahaa. Ellei sitä aktivoi johonkin suuntaan. Joten alkoholilla näin tarkasteltuna ei ole myöskään “itseisarvoa”??? :confused: Mulla on aavistus siitä, mitä ajetaan takaa, mutta nyt ei välky.
Rientäkääpä apuun!

Työkalu tai työtapa. ohjelma ja polkujota noudattaen se oma elämä omannäköiseksi muodostui. Sisältäen ne omat jutut, huonoudessaankin niin tutut että ne olivat turvallisempia kuin vaihto uuteen ja tuntemattomaan.

Työkalu -vertaus kelpaa kyllä minulle, mutta kuten kaikki vertaukset, jostain se tietysti ontuu. Jonkun asian pakottaminen rautalankamallin vertauksen ja symbolien sisälle väkisin karsii jotain pois.

Olihan se juominen muutakin, mutta hyvin paljon kyllä työkalu tai toimintamalli.

Mutta, yksi asia kai on työkalumallin mukainen ja vertauksen arvoinen.
Eihän se riitä että heittää huonon työkalun pois, on otettava joku parempi (tai vaikka useita) tilalle, samojen asioiden kanssa kun on edelleen elettävä ja jotenkin niistä selvittävä. Pelkkä negaatio, jonkin kieltäminen ei kai johda muuhun kuin yksitoikkoiseen varjokuvan vaalimiseen oikean asemesta?

No joo, ei minulla ollut työkalua valittuna kun lopetin päivieni sisällön muokkaamisen alkoholilla. Hyppäsin siinä asiassa tuntemattomaan. Ja ehkä se ensimmäisten päivien ja viikkojenkin avuton olo johtui siitä että vanha"työkalu" oli heitetty pois, eikä uusia ollut vielä muodostunut.

Onneksi tyhjiö täyttyy, se on noita luonnonlakeja. Niinpä, kun hetki kului, niin ihan omat aivot alkoivat muodostamaan uutta sisältöä elämään, ja parempaan päinhän se selvästi muuttui. Ja kohta ei enää tuntunutkaan siltä että tekisi mieli palata vanhaan malliin -olkoon sitten työkalu, toimintatapa, itsetehty ohjelmointi aivojen tietokantoihin tai vain helppoimpana valittu irrottelukeino. Samapa se minulle mihin verrataan. Paitsi alkoholin henkiolennoksi korottamista vieroksun aikalailla, se kun kokemusteni mukaan saa ihmisissä aikaan monenlaista ristiriitaa todellisuuden kanssa, kun alkavat ihan maallisia asioita ylihengellistämään ja piruja näkemään. Kun ei uskonnonkaan tarvitse ihan sitä olla.

Tervehdys metsänreunaan ja anteeksi rankka leikkely. Tämä osa tekstistäsi kuitenkin kiinnitti huomioni, koska minulla on jo aika pitkään ollut sellainen tunne, että nimenomaan vanhaan malliini haluankin palata. Tosin juomista edeltävään aikaan. Elän samankaltaisissa fiiliksissä kuin liki 30 vuotta sitten. Rahallinen tilanteeni on likipitäen sama kuin opinnoista valmistuessani, uutta suuntaa tänäpäivänäkin etsimässä. Pitäiskö sanoa, että “paska reissu, mutta tulihan tehtyä”? Ei ainakaan tällä hetkellä siltä tunnu. Päinvastoin, uusi peli-uusi onni. :smiley:

Mulle alkoholi oli työkalu tai väline ehkä loivarin tai joskus unen jouduttajan ominaisuudessa. Muuten sillä ei ollut kyllä mitään muuta funktiota kuin GÄNNIIII.

Mulla tökkii vieläkin käsite “työkalu”. Työkaluthan palvelevat rakentavia tai korjaavia tarkoituksia. No- jääkööt semanttiset ja muutkin kuperkeikat tähän.

Mä käytin alkoholia nimenomaan välineenä, tai pikemminkin eräänlaisena poistajana; ahdistuksen poistajana, ujouden poistajana, vitutuksen poistajana, stressin poistajana ja joissain tapauksissa jopa fyysisen kivun poistajana. En toki vielä alle parikymppisenä, mutta jo ekoilla kerroilla tajusin jollain tasolla sen, kuinka helppoa omien luonteenpiirteiden, joista ei pidä, häivyttäminen oli humalan avulla. Pitkään se toimikin noihin kaikkiin, muttei enää viimeisen parin vuoden aikana ellei sitten juonut ihan megalomaanisia lärvejä (joita tuli toki niitäkin harrastettua :blush: ). Tajusin tän jo vuosikausia aiemmin mutten jaksanut välittää asiasta kun silloisessa tuttavapiirissäni suurin osa kävi töiden jälkeen parilla muutaman kerran viikossa. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun aloin “lääkitsemään” itseäni myös itsekseni tajusin, ettei tää nyt ihan tervettä ole :unamused:
Musta(kin) on aika hämmentävää, kuinka moni täällä on juonut ainoastaan sen humalatilan tuoman euforian takia. Yhtälailla paskaksihan elämänsä toki saa alkoholilla vaikka syy olisi mikä tahansa…

“Mittel zum Zweck”= väline tai keino tarkoitukseen. Tämän kanssa voin painua tältä erää yöpuille. Hyvät yöt.:smiley:

Ach so! Gute Nacht und schlaf gut, herr Meister!

Ihan hyvin ajateltu. Varmasti minullakin on myös jotain paluuta alkoholia edeltäneeseen elämäntapaan, pääasia kai on se että tuo huonoksi nyt havaittu keino tai työkalu on sitten siirretty sivuun.

Minulla tietysti on “paluumuutto” hiukan hankalampi juttu, kun aikaa on vuosikymmeniä kulunut ja niiden nuoruuden, pikemmin kai varhaisnuoruuden olosuhteita ei enää ole tähän päivään siirrettävissä. On jo sen aikaisista kavereista kovin paljon poistunut elävien joukosta ja maailma muutenkin kovasti muuttunut.

lähes neljäkymmentä vuotta, se on aika paljon… vaikka tietysti joku paremmalla fysiikalla varustettu ehtisi kahdessakymmenessä vuodessa juomaan yhtä paljon -tuosta nyt ei sitten kannattane kilpailua laittaa?

Mutta, tottakai tuossa elämäntavan, ohjelman tai työkalun hylkäämisessä ja vaihtamisessa josta mainitsin, oli taas kovasti yksinkertaistamista ja oikaisemista mukana. Ei tässä tietenkään kaikkea ole hylätty. Ensinnäkin siksi ettei se olisi mahdollista ja toiseksi siksi ettei se olisi järkevääkään. Tietysti siinä alkohlin käytön aikanakin tuli jotain ihan kelvollisia aineksi elämään, sellaisia jotka on syytäkin säilyttää. Paljon tuli opittua niidenkin vuosikymmenten aikana, paljon rakennettua kunnollistakin, paljon tuli myös ihmissuhteita, sellaisiakin jotka eivät ole ryyppykaveruudesta tai yhteisestä asennoitumisesta viinaan kiinni. Ihan hyvä sekin vanha sanonta ettei pidä heittää lasta pesuveden mukana.

Tervehdys metsänreunaan ja kiitti vastauksesta. Minä taas koen paluumuuton juuri mainitsemisesi asioiden takia jopa helpompana. Vanhat rasitteet ovat poistuneet tai olen poistanut ne. Mitä maailman muuttumiseen tulee- se koskee kaikkia, ei pelkästään alkoholisteja. Ongelmallista toki kun on elänyt vuosikymmeniä kuplassa. Silti mahdollisuus aloittaa täysin tyhjältä pöydältä täysin uusin kortein. Ja tosiaan lapsena, joka on kastunut, muttei hukkunut. :smiley:

Jep.

Sieltä menneisyydestä ne omat vahvuudetkin on suurelta osin kaivettava. Vaikka moni asia on kovinkin kaukana niin kai ne paremmatkin puolet, onnistumisen kokemukset, opitut asiat ja kokemukset sieltä aktivoituvat tulevaisuuden tueksi.

Kovin kärjistetysti sanotaan ihmisen olevan kokemustensa summa. Miksei tietysti olekin -mutta huomioiden että tuokin on kärjistetty ja yksinkertaistettu ilmaisu.

Sieltä menneisyydestä, kokemuksistaan voi jossain määrin myös valikoida asioita eväiksi -ja taas työkaluiksi, jos sitä nimitystä halkuaa käyttää- tähän päivään. Ehkä juuri se, mitä sieltä valikoi ja mitä asioita haluaa mukaan kantaa, vaikuttaa paljon siihen miten sitten uusissa tilanteissa toimii.
Luulenpa että kovin helposti tulee tartuttua siihen työkaluun jota on esillä pitänyt , olipa se sitten vaikka aivan väärä ja rikkovakin silloin kun rakentaa tarvitsisi.

Osaltaan tuon ajatteluni takia lopettaessani juomisen päätin myös mitätöidä alkoholinkäytön osaltani yhdentekeväksi ja unohtuvaksi asiaksi, ettei se olisi esillä valmiina käytettäväksi jossain yllättävässä tai työkalua vailla olevassa tilanteessa. Ja siinä olen kyllä onnistunutkin, ei ole sen alkuvaiheen itseni kanssa tehdyn selvittelyn jälkeen ollut kaipuuta ryypyn ottamiseen.

Jotkin asiat minun on kannattanut unohtaa, ja jos jostain nyt olen kiitollinen niin valikoiden huonosta muististani :laughing: :laughing: :laughing:

Mullapas onkin oikein lääkärin paperit rajoittuneesta muistista ja kogniitiivista puutteista. Ja 50% invaliditeetti myös näihin perustuen. No- miten ton nyt ottais? Tilanne oli pari vuotta sitten osittain katastrofaalinen. Muistin osalta onneksi huomattavasti parantunut. Ajattelukyky? Haluan pitää 50% kiinni. Sehan kyllä onnistuu jos sanon lekureille, että turha heidän mitään on mussuttaa, jos lähtökohtana on IQ 180 niin puolet siitä on 90. Riittää arkikäyttöön. :laughing: Tarvittaessa on joskus käytännöllistä potea TÄM-syndroomaa. Tarkoituksenmukainen äkillinen muistinmenetys. Silti olen kyllä ylikiitollinen, että vaivani ovat lähestulkoon parantuneet. Enkä halua niitä missään tapauksessa takaisin. :open_mouth:

Toi on ihan totta: IQ 90:llä pärjää ihan hyvin ja suurin osa meistä keikkuukin jossain 100-120 pojon paikkeilla. Minun ÄO:ni on sitä luokkaa, että pääsin juuri ikävuosien lukumäärässä tasoihin :laughing: