Viimeinen pisara

Me Lopettajat
1

Olen oikeastaan tiennyt jo kauan, että lopettaminen on paras vaihtoehto, vähentäminen ja kohtuukäyttö kun ei onnistu. Viime vuosina juomamäärät ovat päin vastoin lisääntyneet.

Olen lukenut paljon teidän muiden tarinoita, kun nämä sivut pari viikkoa sitten löysin ja saanut paljon hyviä vinkkejä ja ohjeita, sekä lisäksi ymmärtänyt, että on muitakin … … ja että tästä ehkä sittenkin on mahdollisuus selvitä!

Olen ollut tällainen kulissien ylläpitäjä, juonut kotona ja hoitanut asiani. Yleisissä tilaisuuksissa olen hallinnut juomiseni, mutta jatkanut kotona. Perheeltä (mies ja aikuiset lapset) ei ole kuitenkaan jäänyt huomaamatta äidin juopuminen ja krapulapäivät. Mies, joka hallitsee kohtuukäytön, on valmis tukemaan ja lisäksi toivon saavani apua kirjoittamalla tänne. Ajatuksena on, että kun “ilmoittautuu”, on helpompi motivoida itseään.

Siispä ajattelen, että eilen tuli otettua viimeinen pisara ja tästä ei voi muuta kuin mennä eteenpäin. Thuja

2

Tervetuloa mukaan.
Joskus päätöksen tekeminen on se vaikein osa hommaa.
Selviytymisen mahdollisuuksia varmasti on, luultavasti on aina helpompaa jos päätöksen tekee ajoissa eikä vasta sitten kun se tuntuu “pakolta” terveyden pettäessä tai pöntön fiiratessa siihen malliin ettei enää tule toimeen itsensä tai muiden kanssa .

Selviytymistarinoita löytyy -toki myös paljon väritettyjä mutta myös sellaisia joissa ongelmansa selvittänyt on jo päässyt sen yläpuolelle ja pystyy katselemaan asioita muutenkin kuin putkea pitkin.

Joka tapauksessa, olet luomassa itse omaa selviytymisprosessiasi.

Menestystä siihen, ja pysy mukana kirjoittelemassa. Mukavaa saada tänne uutta joukkoa mukaan.

Meidän “vanhojen” mielipiteet ja ajatukset alkavat joskus olla liiankin tuttuja lukijoille. :laughing: :laughing: :laughing:

3

[size=110]tänne muiden alkoholivammaisten seuraan. Olen jo kanssa iäkkäämpi nainen, jolla on aikuiset lapset. Tällä erää olen ollut vähän yli vuoden raittiina. Aikaisempiin kokemuksiin kuuluu myös kaksi yli toistakymmentä vuotta kestänyttä raittiutta, jotka olen mennyt romuttamaan juomalla, kun kuvittelin hallitsevani kohtuukäytön. Viimeinen juopottelujakso oli todella tuhoisa joka suhteessa. Toivonkin sinulle raitistumista ja pääsyä elämäniloon.
[/size]

4

Kiitokset vastauksista mies metsänreunasta ja helisee. Päätöksen lopettamisesta olen toki tehnyt monta kertaa, se vain ei ole pitänyt, koska olen jonkun ajan kuluttua ajatellut voivani ottaa pari olutta … Nyt olen siis päättänyt olla suunnittelematta koska taas voisi juoda - nyt viimeistään on ymmärrettävä että pari olutta ei riitä … niitä tulee aina otettua enemmän!

Terveyden päälle ei onneksi ole käynyt (näkyvästi …?) ja kun kotona olen juonut, en ole itseäni pahemmin töpeksinyt, paitsi läheisten nähden.

Krapulaa ei tänään ole, paitsi surullinen olo, kun ajattelen miten paljon aikaa olen tuhrannut juomisen kanssa.

Ja tiedän ettei tämä helppoa varmasti ole, sen verran olen yrittänyt aikaisemminkin, mutta jotenkin nyt on kuitenkin “lopullinen” olo - näin ei voi jatkua! Olen tosi iloinen, että löysin tämän keskustelufoorumin!

5

Tervetuloa minunkin puolestani!
Juomisongelmani ratkaisuksi tuli, että päätin lähteä hakemaan apua. Koska tiesin jotain AA:sta, menin eräänä iltana palaveriin ja sanoin siellä olleille naisille ja miehille olevani alkoholisti. Siitä pääsin toipumisen tielle, olen saanut olla raittiina siitä ensimmäisestä illasta alkaen.
Sinulla on sama mahdollisuus. Mukaan pääsee kuka tahansa, jos haluaa lopettaa juomisen.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

6

Kiitos neuvosta.

Olen lukenut täällä paljon niistä, jotka ovat sitä mieltä, että ilman AA:ta ei voi onnistua ja niistä, jotka ovat onnistuneet ilman…

Itselläni on syitä (monen mielestä tekosyitä), joiden vuoksi en ole ajatellut AA:ta, mutta aika näyttää …

Jokin ajattelutavassani on kuitenkin muuttunut, niin kuin lainauksessa sanotaan: ensimmäistä kertaa en mieti milloin voisin seuraavan kerran juoda ja miten paljon … … olenhan tätä juomista yrittänyt lähimmiltä salailla ja kaunistella totuutta, piilotellut pulloja, tuntenut huonoa omaatuntoa … … nyt yritän sanoa itselleni, että en voi juoda, en tänään, en huomenna, en viikon päästä, en lomamatkalla, en konsertissa, en mökillä.

Kesäloma alkaa vähän päästä - tapojen ja tottumusten täytyy muuttua!

7

AA:n toimintaan osallistuneista moni on lopettanut juomisen. Monelle heistä on käynyt niin, että luja usko siihen, että ilman AA:n kokouksiin osallistumista ei voi pysyä selvänä ja kun siihen lujasti uskoo niin toteutuuhan se.

Aivan varmasti on myös heitä, jotka ovat AA-palaverikuurinsa jälkeen pysyneet raittiina ilman iankaikkista sidonnaisuutta tuohon sen paremmin kuin mihinkään muuhunkaaan järjestöön.

Ja on niitä jotka eivät raitistuneet siitä huolimatta että ovat liittyneet AA.n joukkoihin.

Minulle ennustettiin tuhoa ja kärsimystä, lähes kaikkea helvetinlieskoista lähtien jo silloin kun muutaman vuosikymmenen pöhnän päätyttyä aloin tänne kirjoittelemaan. Vieläkin se näyttää tiukimmin krjansa lukeneita harmittavan, kun elämäni meneekin ihan rauhallisesti ja omasta mielestäni mukavastikin eteenpäin. Kun just kerroin että kattos perhanaa, siitähän tulikin viisi vuotta, siitä viimeisestä ryypystä, ja tosiaan, kävi kuten halusinkin, ei ole sillä aineella enää merkitystä elämässäni… tuli sellaistakin kommenttia että kyllä vielä kärsit kun et ymmärrä askelia ja viinapirun pelkoa…

No joo, selviytymistapoja on monia, ja mistäpä minä tiedän, vaikka juuri sinun kohdallasi olisi AA askelineen ja korkeamman voiman tahtoon alistumisineen se sopivin vaihtoehto. Voipa hyvinkin olla. Mutta voi se olla joku ihan muunlainenkin.

Ja harkita kannattaa. Mutta, ehkä ensin on parasta ottaa hiukan etäisyyttä juomiseen, kutistaa ongelmaa kokoisekseen, niin ettei se ihan koko ajattelua vääristä, ja nuo katsomukselliset ja liittymisineen ja loppuelämän henkisine sitoumuksineen kannattanee tehdä vasta sitten kun pönttö on rauhoittunut tuon juomisongelman suhteen.

Ei ole kiirettä, tuollaiset päätökset ja valinnat ehtii kyllä -suosittelen että ihan rauhassa nyt vaan!

8

Netissä pyörii pari AA ryhmää:

Nettiryhmä:
Vieraile Kiihtelys-ryhmän sivulla!

Skyperyhmä:
Vieraile Bolle-ryhmän sivuilla!

AA:n periaatteella toimiva ryhmä, jonka toi Iltsu ja kumppanit ovat perustaneet:
Vieraile Rajattomat-ryhmän sivuilla!

9

Kiitos helisee, olen näitä sivuja katsellut!

Mutta luulen, että juuri nyt minulle on parasta, niin kuin mies metsänreunasta kirjoittaa, saada etäisyyttä juomiseen. Tarvitsen vähän tuulettaa ja selvittää päätäni ja ajatuksiani. Hengellisten asioiden suhteen luulen kantani jo muodostuneen ja en ole koskaan ollut mikään ryhmäihminen … … olen niin alussa, että tarvitsen vähän aikaa. Tärkeää olisi varmasti päästä vanhoista tavoista ja tottumuksista eroon - oppia ajattelemaan uudella tavalla.

Olen lukenut paljon! Ja jo oppinutkin paljon uutta, se vain pitää soveltaa käytäntöön.

10

Nämä ovat kovin yksilöllisiä ja henkilökohtaisia juttuja. Samat konstit eivät kaikille sovi.

Yhteen asiaan tuossa kiinnittyi huomioni, kerroit että nyt on pääasiana “en voi juoda…”

Joo, kun lopetin, itseni kanssa asiasta painiskelin niitä ensimmäisiä päiviä ja viiikkoja, psyykkasin minäkin itseäni toistelemalla samaa asiaa satoja-ehkä tuhansiakin kertoja. Mutta kun ihmisen mieli ei tykkää kieltosanoista, vaan pyrkii ottamaan aina sen toisen kannan, niin epäilin että just tuo en voi juoda saattaakin siellä ajatusten kiemuroissa poukkoillessaan muuttua yleensä vain kysymykseksi siitä voiko juoda -ja se kieltosana on siinä sitten sen oikausumekanismin mukaan vähän turha… ja ristiriitainen.

Niinpä minulla toimikin paremmin sellainen “mantra” jossa sanoin itselleni että minun on hyvä olla selvänä ja että alkoholi on minulle täysin yhdentekevä aine.

Ja tarpeeksi monta kertaa mielessä toistettuna se muuttui totuudeksi.

No, mikä on itselle se sopivin totuudeksi muutettava väite, sitä on tietysti mietittävä itse.

Pääasia että toimii.

Eipä muuta kuin voimia , alkuvaihe on vähän semmoista… mutta aika auttaa!

11

:smiley: sen verran olen näitä sivuja lukenut, että samantien kun olin lähettänyt tuon “en voi juoda”, tulin ajatelleksi, ettei pitäisi ajatella negatiivisesti, vaan positiivisesti. Kaikki ohjeet otetaan vastaan!

12

Itselle sopiva ajatuksenkulku löytyy varmasti. Just sellainen jonka haluaa muodostuvan omaksi ajattelutavakseen.

Minulla toimivat nuo kertomani “mantrat”. Ensimmäisen päivän ajan ehkä hiukan takelteli kun sitä’ varmuutta ei vielä ollut muodostunut, mutta sen huomasi itsekin että todella, ajatteluni muuttui sellaiseksi että totta ne kohta olivat; minun oli hyvä olla selvänä!

Voisiko ajatella jopa toistavansa itselleen niin voimakasta sanaa kuin raitis?

“Olen raitis henkilö ja alkoholi on minulle täysin yhdentekevä aine…” Ainakin jos huomaa tunti tunnilta ja päiväpäivälötä sen olevan yhä enemmän totyta omissa ajatuksissa, ja tuntuvan yhä vaan luonnollisemmalta, se varmasti toimii.

Mutta, kun meillä jokaisella on oma katsantokantansa, omat kokemuksemme, omat ennakkoluulommekin, niin enpä väitä että tuo olisi parempi kuin joku toinenkaan lauseke itsensä psyykkaamiseen.

Mutta maistelemaan eri mahdollisuuksia, ja rohkeutta !

Siitä se sitten…

13

En ole lukenut mistään AA:n teksteistä, että se olisi ainoa keino, millä alkoholisti raitistuu. Olen ollut pitkään AA:n jäsenenä ja nähnyt suuren joukon ihmisiä raitistuvan sen tukemana yritettyään ensin muilla tavoilla. Silti en mene sanomaan, että ilman AA:ta alkoholisti ei muka voi raitistua tai tulla kohtuujuojaksi. Ymmärrettävästi en tunne juuri ketään sellaista. Sen sijaan tunnen ja tiedän monta lääkäriä, jotka ovat hakeutuneet AA:han huomattuaan olevansa kykenemättömiä irtautumaan alkoholista lääkkeiden voimalla. Alkoholismi on monimutkainen ja vaikea sairaus, joka nykyään jo sinällään ja sivuvaikutuksineen on Suomessa työikäisten miesten yleisin kuolinsyy.

Ryhmien tarjoama apu on vapaasti käytettävissä ja niistä voi omasta tahdostaan luopua milloin tahansa. Huomennakin kokoontuu pitkälti yli 100 ryhmää, aina Hangosta Sodankylään.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

14

Onnistumisen kokemukset, muuten, ovat mielestäni keräämisen arvoisia. Niiden varaan on helpompi rakentaa kuin epäonnistumisten ja kielteisen ajattelun ympärille.

Taisin sen joskus täällä kertoakin, silloin kun tänne juttelemaan muutaman viikon lopettamiseni jälkeen, sen yhden mieleenjääneistä onnistumisistani just tässä päihdeasiassa.

Olin pari viikkoa ilman ryyppyä oltuani, (sinä vaiheessa ihan tunti ja päivä kerrallaan, opetellen , ja vasta irrottautuen) lähtenyt heinäkuun kuumuudessa retkeilemään muutaman kymmenen kilometrin päähän, sellaiselle luontoreitille jossa oli myös jonkinlaisia yöpymismahdollisuuksia luonnon helmassa.

Iltamyöhään saavuin rinkkani kanssa autiotuvalle, jonka useimmiten tiesin ihan tyhjänä olevan. Siinä patikoidessa ei muuten ollut lainkaan huurteinen kalja muistunut mieleen, ihan oli ihmismoinen olo.

Mutta eikös perhana. En sitten ollutkaan sillä kertaa yksin. Siellähän jo istuskeli rantanuotiolle toinen äijä, samaa ikäluokkaa kanssani. Ja repullinen lasitavaraa.

No, mitäpä siitä, aloin siinä minäkin kahviani keittelemään, ja juteltiin, tutustuttiin. Ihan mukava mies, samassa kaupungissakin oli asuttu vuosikymmenet, mutta eipä kai oltu törmättyä. Kaveri kertoi ihan tarkoituksella tulleensa retkelle viinoineen, ettei ainakaan kukaan perheestä pääsisi paheksumaan hänen tämänkertaista naukkailuaan.
Istuttiin iltaa, kertoiltiin juttuja, ja hyvin tultiin toimeen. Juotavaa kaverilla oli todella runsaasti. Oli väkeviä ja olutta, ja tyhjien pullojen määrä pöydällä kasvoi.

Koko illan kaveri muisti huomauttaa, että tätä on kyllä niin paljon, että otahan siitä vaan jos maittaa. No, jotenkin pääsin just yli siitä alkuhämmennyksestä -minä kun olin tullut metsään just ottaakseni etäisyyttä juomiseen. Kerroin sitten, että olen lopettamassa vallan, ja että pari viikkoa tässä on selvänä mennyt. Tyrkyttäminen loppui siihen, fiksu mies. Lopun iltaa, aamupuolelle asti, hän naputteli tasaiseen tahtiin juomiaan, minä taas kahvia ja paistelin makkaraa. Ja juteltiin.

Selvänä siitä sitten menin nukkumaan, ja selvänä aamulla heräsin.

Minulle se oli kai ensimmäinen sellainen “koetus” lopettamisessani, että se onnistuminen antoi mahtavan määrän uskoa siihen että hei, minähän saan ihan hyvin oltua ottamatta, tuollaisessakin tilanteessa.

No joo, se siitä.
Ei muuta kuin voimia ja innostusta raitistumiseesi. Minä taidan taas enemmän siirtyä tuonne “omaan” ketjuuni höpisemään niitä lopettaneen turinoita, mitä nyt milloinkin mieleeni tulee.
Voi nimittäin oplla niin, että ilmestymiseni jonkun muun ketjuun aina joskus innostaa näitä jonkun organisaation mainosmiehiä “pitämään puoliaan”. Usein nimittäin käy niin, että jos täällä joku lopettaja toteaa ettei ole ainakaan just nyt siihen AA- yhteisöön liittymässä, niin kahta varmemmin saa vastauksia joissa sanotaan että sinne vaan, kyllä se oikea totuus sieltä löytyy… ja nämä minun juttuni näyttäävät pikemmin yllyttävän.

Mutta sinne maallisten (ja kesäaikaan hiukan merellistenkin) asioiden ketjuuni saa kans tulla moikkaamaan. Jopa vähän odotelen joskus juttukumppaneita.

Hyvää jatkoa, olet hyvässä alussa!

15

Alussa tosiaankin … selvin päin menossa nukkumaan.

Kaikki neuvot tervetulleita, mutta olisin kuitenkin sitä mieltä, että täytyy olla erilaisia keinoja selviytyä - yhdelle sopii yksi, toiselle toinen - ihan niin kuin muillakin elämän osa-alueilla.

Jokunen vuosi sitten kävin psykologilla, joka viisaasti sanoi, että vaikka olen kuullut toisten saavan apua masennukseen kuntosalilla käynnistä, niin ei se kuitenkaan “väkisin väannettynä” onnistu, jos itse asiassa kammoan kuntosaleja … … en ole koskaan viihtynyt ryhmäjutuissa. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, ettenkö jossain vaiheessa tarvitsisi ulkopuolista apua, nyt vain haluaisin päästä alkuun kaikessa rauhassa, siksi tänne kirjoittaminen omaan tahtiin tuntui hyvältä. Tänään olen lukenut näitä juttuja melkein koko päivän, se ei arkena eikä lomalla onnistu.

16

Tervetuloa minunkin puolestani Thuja! :slight_smile: Minä en tosin (enää) mikään vakipalstalainen ole, joskus tulee kuukausienkin taukoja kirjoittelussa. Aiemmin kyllä kirjoittelin tosi paljon, kuten viestimäärästä voit päätellä. Miun mietteitä voit lukea tuosta Mirtillon uusi elämä (osa 2)-ketjusta, jossain tuolla myöhemmilla sivuilla on tarinani alkupääkin, sen ketjun nimi on Mirtillon uusi elämä (no, tietenkin…). Se ketju (kuten tuo toinenkin) on pitkä kuin nälkävuosi, joten en todellakaan suosittele koko ketjun lukemista, mut alkupään viesteistä selviää millaisessa tilanteessa ja miten minä raitistuin.

Lyhykäisyydessään, join pahimpina aikoina monta kertaa viikossa ja lähes salkullisen olutta kerrallaan (olen nainen, näin sivuhuomautuksena). Kännissä mulla oli kivaa loppuun asti, mut töpeksittyä tietenkin tuli. Miäkin join loppuvuosina lähes aina yksin kotona, tietokoneen ääressä… Lopulta mulle rupes tulemaan krapulapäivinä paniikkioireita. Juomiseni väheni, tai oikeammin harveni, ennenkuin loppui. Viimeinen känni oli 8.1.2011. Sunnuntaina heräsin paniikkiin ja se kesti koko päivän. Sama maanantaina, tiistaina, keskiviikkona…kunnes tuli torstai 13.1. Silloin heräsin ilman paniikkia ja päässäni oli kristallinkirkkaana ajatus, että tämä oli nyt tässä. Minun ei tarvitse enää kiduttaa itseäni.

Seuraavana vuonna oli kaikenlaista, elämä tuntui potkivan päähän, joten piti vielä kerran kokeilla auttaisiko juominen murheisiin. Ei auttanut, syyskuussa tulee siis kolme vuotta täyteen siitä viimeisestä kännistä, mut itselleni henkilökohtaisesti tuo retkahtamispäivämäärä ei ole tärkeä, enkä myöskään laske päiviä, kuinka kauan olen ollut täysin selvinpäin. Tärkein on se oivallus, minkä koin silloin tammikuussa 2011.

Minä en myöskään ole ryhmäihminen, en sitten ollenkaan. Raittiudessani mulla on ollut tukena läheiset (mieheni lopetti myös juomisen samaan aikaan kanssani, siskoni on raitistunut alkoholisti ja samoin kaikki ystäväni ja tuttavani tietävät tilanteen, en ole salaillut tätä keneltäkään), sekä alussa hyvinkin tärkeässä osassa oli tämä palsta. Tosin löysin tämän vasta oltuani jokusen kuukauden selvinpäin. Viime vuonna perustin Facebookiin ryhmän raitistuneille naisille, se on tärkeä tukikanava myös. On mukavaa jutella samaa kokeneitten kanssa, vaikka en varsinaisesti tukea enää tunnekaan tarvitsevani. Raittius on mulle nykyään täysin luonteva tapa elää.

Täysin neutraalisti en kuitenkaan alkoholiin suhtaudu ja se johtuu siitä, etten haluakaan suhtautua. On olemassa raittiita, jotka ovat tyytyväisiä kun “oma tontti on puhdas” ja sitten on meitä, jotka ovat huolissaan koko kansasta… Tyhmää ja turhaahan se kai on, mutta kun on tuo empatia luonteeseen istutettu, niin siitä on aika vaikeaa päästä eroon. Meidänkin suvussa viina on saanut niin paljon pahaa aikaan ja saa koko ajan, kun tuttavapiiriä katsoo, niin todellakaan en voi, enkä halua suhtautua siihen neutraalisti. Mutta se on kai vain minun ongelmani… :wink:

Taas kirjoitin vahingossa romaanin, vaikka piti vain lyhykäisesti tervetuloa toivottaa. Hienolle tielle olet lähtemässä, onnittelen! (ja eikös muuten olekin ihanaa herätä ilman krapulaa? Se ihanuus pysyy ja vain vahvistuu, kun aikaa kuluu…) Mitä parhainta jatkoa toivottelee Mustikka. :slight_smile:

17

Kiitos toivotuksista, Mirtillo! Olen ainakin osia ketjustasi lukenut - luin näitä sivuja kaksi viikkoa ennenkuin rekisteröidyin.

Ihanaa tosiaan herätä ilman krapulaa ja tänään tulin suoraan töistä kotiin, ei siis kaupan kautta muutaman kaljan kanssa. Kirjoittelen tässä selvinpäin enkä parin kaljan pöhnässä. Tuntuu hyvälle.

Haluan nyt keskittyä täysillä tähän selvänä oloon, en jaksa käyttää energiaa osallistumalla keskusteluihin mikä tapa on paras raitistua. Minulle oli iso asia löytää tämä plinkin keskustelu - se riittää toistaiseksi …

Kohta kesäloma ja mökille lähtö - uusia mökkitraditioida täytyy kehittää … …selvinpäin.

18

Hienoja kirjoituksia olen tämän illan lukenut täältä- paljon tuttua tekstiä … … piilottelua, valehtelua, pikakännin ottoa salaa (aikaisin nukkumaan …), tyhjien pullojen ja tölkkien piilottelua, lopettamisen lupaamistä, häpeämistä … … en ole jaksanut kommentoida, mutta on ollut “terapauttista” luettavaa … … kävin kaupassakin, mutta ei tehnyt mieli ostaa olutta.

Menen nukkumaan selvin päin!

19

Mies tuli työmatkalta kotiin. Ei tarvinnut miettiä vaikutanko tarpeeksi selvältä, kun OLEN selvinpäin.

Saunassa käynyt ilman saunakaljaa. Tuli jopa epämiellyttävä olo, kun ajattelin olutta … … mitä jos tulisi taas humalaan, ja joisi toisenkin ja … … aamulla olisi taas vähän epävarma olo. Paras satsata krapulattomaan aamuun.

Sain tehtyä tänään paljon pihatöitäkin, kun en istunut sisällä tölkin kanssa. Tai maannut sohvalla, kun lapsi tuli käymään ja pyysi keittämään kahvit. Huomenna mennään yhdessä kaupungille, kun ei tarvitse varata aikaa juomiselle.

20

Kiitän kaikkia tästä ketjusta ja muistakin. Olen lukenut kuvauksianne elämäntilanteistanne nyt kohta puolisen vuotta ja pohtinut, tulisiko minun koettaa lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. Tänään, nyt, päätin koettaa.

Olen ollut elämäntilanteen niin vaatiessa vuosiakin juomatta, mutta ymmärtääkseni aina olen ollut jonkintasoinen suurkuluttaja. Olen nyt nelikymppinen nainen ja tätä on jatkunut on-off kohta 13 vuotta. On myönnettävä, että olen alkoholisti. Tuurijuoppo. On saattanut mennä viikkoja ja jopa kuukausia ilman alkoholia, liikkuen, treenaten ja töihin sekä ystäviin keskittyen. Kuitenkin lähes aina, kun alkoholia olen sitten käyttänyt, on mennyt överiksi. Päätöksistä huolimatta. Seuraavana aamuna, usein lauantaisin, jos on ollut mahdollista, olen korjannut tilannetta ensin muutamalla miedolla juomalla ja päättänyt pitäytyä niissä. Lähes säännömukaisesti olen kuitenkin hakeutunut iltapäivällä Alkoon hakemaan viiniä ja/tai teräviä. Sunnuntaina sama uusiksi, mutta vähemmällä määrällä, jotta maanantaina selviää töihin. Ne harvat kerrat, joina ei övereitä ole tullut, olen kuitenkin saanut itseni kiinni siitä, että piilottelen juomiani määriä, jotka useimmiten ovat huomattavasti suuremmat kuin muun seurueen tai puolisoni. “Minä voin hakea sinullekin lisää shampanjaa kulta.” Sitten molemmat lasit täyteen, toinen kerralla kurkkuuun, toinen uudelleen täyteen ja takaisin patiolle istuskelemaan muina naisina. Piilopullokaan ei ole mitenkään tavaton ilmiö ollut.

Aika tuntuu katoavan jonnekin, mitään ei saa aikaan, paitsi pahimipina morkkispiikkeinä, jolloin lähes maanisesti paiskin kotihommia tms ja hyvittelen itseäni ja olen hetken tyytyväinen. Morkkikset ovat saaneet aikaan niin suuren sisäisen tyytymättömyyden, että ajoittain purskauttelen itkuisia raivokohtauksia puolisolleni, mikä on muutoin ollut minulle aika epätyypillistä. Pahimmillaan menen itsekseni jopa marttyyritunnetilaan, jossa syytän puolisoani ongelmastani. “Kyllä lopettaisin, jos hänkään ei käyttäisi.” Puolisollani ei ole mielestäni ongelmaa eikä hän sen kummemmin paheksu juomistani tai juomattomuuttani. Saattaa tosin olla sisäisesti huolissaan, mutta on varustettu korkealla itsehillinnällä sekä hyvin hyväksyvällä asenteella elämän ilmiöitä kohtaan. Nykyään jos istumme yhdessä iltaa, ei minulla ole enää silloinkaan hauskaa, kuten aiemmin, koska olen jo ensimmäisen juoman juotuani huolissani, koska tiedän, mihin se johtaa. Kadotettuun viikonloppuun.

Työni, joka on aika vaativa, olen hoitanut, mutta huomaan, että alkoholinkäytön aiheuttama väsymys tms. on vähentänyt pikkuhiljaa stressinsietokykyäni ja kiinnostusta ongelmanratkaisuun. Menen siitä, mistä aita on matalin ja kaikki alaiset pulmineen ärsyttävät.

Olen pahoillani, että oksensin tähän keskelle toisten keskusteluketjua. Tuli äkillinen impulssi saada kirjoittaa. Kukaan muu paitsi puolisoni ei tiedä ongelmastani, korkeintaan ajoittain joissain juhlissa joku on ihmetellyt juomiani määriä, mutta näitä tilanteita on ollut harvakseltaan. Olen kotituurijuoppo. Kiitokset. Tuntuu helpottavalta sanoa / kirjoittaa tämä ulos ilmoille.