Viikonloppujuoppo

Kotikanava
521

Se olis sitten perjantai taas…

Kyllä se varman noin on, ainakin suurimmaksi osaksi aikaa. Välillä kyllä mietityttää, että minkälaisen perhe-elämän pohjan tämä jättää lapsille, jos he kuvittelevat tällaisen olevan normaalia. :unamused: Meillähän naapurustossa, varsinkin vanhemman lapsen, vanhemmat ottavat yleensä viikonloppuisin jonkin verran. Eli se on kavereillakin “normaalia”. Ehkä se ei juuri sen vuoksi lapsia niin paljon haittaa. He eivät tiedä muusta. En tiedä kuvittelevatko lapset, että minä olen sitten epänormaali, kun en yleensä ota. Tai voinhan ollakin :laughing:

Kyllä ne vanhat kerrat muistaa pitkään. Vanhoista tavoista voi päästä eroon, mutta pitkään voi vanhat tavat kummitella. Toivotaan, että nuo satunnaisetkin kerrat vähenevät niin paljon, että uudet tavat tulevat pysyviksi.

Ja sitten taas tätä rakasta päiväkirjaa…
Viime viikonloppu meni kivasti. Perheen voimin käytiin kaupungilla ja muutenkin vietettiin aikaa. Selvinpäin, niin minä kuin mieskin. Lauantaina mies teki autoremonttia naapurin kanssa ja minä olin kotosalla nuorimman kummipoikani ja lasten kanssa. Mies kotiutui jo kymmenen aikaan ja meni nukkumaan. Sunnuntaina touhuttiin yhdessä ja erikseen. Mukavaa, tavallista perhe-elämää.

Tällä viikolla mies on ollut paljon omissa oloissaan. Eilen kuitenkin käytiin yhdessä lenkillä ja mies sai vähän valaistua mieltään painavia asioita. Suru-uutisia ollaan myöskin kuultu, mitkä antavat ajattelemisen aihetta. Eilen miehellekin totesin, että jokaisen pitäisi pitää omasta itsestään niin hyvä huoli ettei mitään radikaaleja ratkaisuja tarvittaisi. Toivon, että mieskin ymmärtää tämän ja alkaa pitää itsestään parempaa huolta.

Tuleva viikonloppu hieman jännittää juomisen suhteen, varsinkin, kun näitä uutisia on tullut. Mitään paineita en siitä kuitenkaan ota, eletään hetki kerrallaan ja katsotaan mitä tulee. Aika rauhallinen on olo.

Hyvää viikonloppua!

522

Perjantaita täältäkin :slight_smile: !

Meillä on ollut nyt vähän erilainen viikko, kun mies kutsuttiin yllättäen työhön toiseen kaupunkiin ja on ollut siellä koko viikon. Tänään pitäisi kotiutua. Ymmärtääkseni on ollut sen verran raskas työviikko, että ihmettelen, jos mies innostuu viikonloppuna juomaan. Eiköhän tuo keräile voimia ensi viikkoa varten, kun sunnuntai-iltana taas palaa tuonne lähes 200 km:n päähän.

Olen siis nauttinut olostani tytärten kanssa; ollaan katseltu tv:tä yhdessä iltaisin jne, mitä ei tule tehtyä, jos iskä on vallannut olohuoneen sohvan (ja telkkarin). Toisaalta, onhan se omakotitalon lumitöiden ja lämmitysten hoitaminen yksin melko raskasta ja kun autoakaan ei ole ollut käytettävissä, niin työmatkat ja kauppareissut ovat menneet vähän niin ja näin.

Odottelen siis miestä ja viikonloppua lempein ja luottavaisin mielin, vaikka joku pirulainen tuolla mielenpohjalla yrittääkin kiusata :slight_smile:

Tsemppiä jokaiselle täältäkin!

523

Noniin, sain vihdoin aikaiseksi rekisteröityä tähän yhteisöön. Johan tässä on pyörittykin 11.11.11 alkaen :slight_smile:

Viikonloppuni sujui mukavissa merkeissä. Alko ei näyttäytynyt siinä missään muodossa, ei edes “kutinana”. Lauantaina tosin anoppilasta (taas kerran!) soiteltiin miehelle ja houkuteltiin peliin, mutta aikataulu ei oikein sitä sallinut, joten jätti lähtemättä.

Nyt, kun mies on viikot reissuhommissa, on tunnelma kotonakin leppoisampi ja lämpimämpi silloin, kun ollaan taas yhdessä. Tekee siis kaikin puolin hyvää tämä tällainen elämäntilanne, jota kestänee nyt pari kuukautta.

Eipä tässä oikein muuta, kuin valoisaa viikon alkua kaikille!

524

Hienoa! :smiley:

Meillä ei alkoton viikonloppu todellakaan ollut. Ihan perjantaista eiliseen meni. Eilen aamulla näytti, että ei enään jatka ja pojan harrastuksesta kotiutuessani näki, että enemmän kuin yksi oli mennyt. Eniten tässä asiassa ottaa päähän se, että jätin nuoremman hänen huolehdittavakseen, koska niin oli sovittu. Selvinpäin piti herrasen olla.
Aamuisin mies oli selvinpäin, joten pääsin lenkkeilemään. Tunnin lenkit molempina päivänä. Eilen vielä illasta lähdettiin nuoremman kanssa kävelylle. Muutenkin viikonloppu meni meillä muilla ihan mukavasti.
Ensi perjantaina meitä pyydettiin mökkeilemään. Näillä näkyminen lähden nuoremman ja koiran kanssa. Poika jäisi isänsä kanssa kotiin ja autoharrastuksiin. Tämä täytyy vielä varmaankin uudelleen sopia (selvinpäin). Ihanaa vaihtelua tiedossa :smiley:

Hyvää viikonalkua! :smiley:

525

Hiljaista tuntuu taas olevan, mutta kirjoittelen silti pari riviä näin viikonlopun alla :slight_smile:

Niin, yksi viikonloppu on taas edessä ja mies tulee matkatöistään kotiin tänä iltana. Meillähän on mennyt nyt useampi viikonvaihde ilman juomista ja baarireissuja, mutta jotenkin tuntuu, että johan sitä kohta taas “pitäisi” jotakin ottaa/johonkin lähteä. Onneksi on tullut kerätyksi energiaa riittävän levon kautta, joten mahdollinen illanvietto vaikkapa anoppilassa tai sitten miehen menojen takia valvominen ei EHKÄ niin hirveästi haittaisi - saa nähdä :slight_smile:

Nyt viikonloppuna pitää kyllä siivota tavallista tarkemmin, koska viikolla on tulossa yksi yövieras kahden pienen lapsensa kanssa. Tuo yökyläilykään ei kyllä onnistuisi, jos mies olisi kotona - ei ole niin sosiaalinen ihminen, että viitsisi katsella käytännössä vierasta naisihmistä kotonaan saati sitten tämän pieniä lapsia. Itsellänikin on tietynlainen stressi tuosta, mutta ajattelin, että kerrankos sitä sukulaista tavataan - edellisestä ja toistaiseksi ainoasta tapaamisesta onkin jo noin 13 vuotta :smiley: Ei myöskään ole pelkoa, että pitäisi viiniä lipitellä illanistujaisissa, koska tuo nainen on ymmärtääkseni vakaasti uskossa oleva eikä käytä lainkaan päihteitä.

Näin ne viikot vaan kuluvat ja kevättä kohti mennään hurjaa vauhtia :slight_smile: Toivottavasti muillakin on pirteämpi mieli. Tsemppiä “siskot” - taas yhteen viikonloppuun!

526

Pikaiset sunnuntaiaamun kuulumiset :slight_smile:

Miehellä pyöri eilen useampaan otteeseen mielessä, että lähtiskö sitä olusille tai käymään äidillään kyläilemässä. Jotenkin se ilta sitten meni kuitenkin kotosalla ja nukkumaan tullessaan puoliltaöin tuo vaan sanoi, että ne sitten jäi ne olusille menemiset. Eikä tuntunut mitenkään pahoillaan olevan :slight_smile:

Totesin tuossa perjantaisessa viestissäni, että pitäisi siivota. No, enpä ole saanut aikaiseksi, mutta onneksi kyläilijä saapuukin vasta keskiviikkona, joten onhan tässä “aikaa” :wink:

527

Hei vaan kaikille. Aika rientää niin kovin nopeasti. Päätös on kypsynyt ja laitoin asuntoasian eteenpäin. Haen siis omaa asuntoa ja jotenkin on huojentunut olo. Mies oli leikkauksessa perjantaina ja jo sunnuntaina alkoi lipittely, nyt se on sammuneena sohvalla. Noinkohan se leikkaus oli turha, koska kaatuilee ja huojuilee siihen malliin, että taitaa olla leikattu kohta kohta ihan täysin paskana, kun ei ole ollut vielä tarpeeksi aikaa sen edes millään lailla alkaa parantua. Kaljaa on mennyt ihan järkyttävä määrä ja taitaa mennä vielä monta päivää, jollei henki lähden ennen sitä. Mittani siis tuli täyteen, nyt se loppuu kun saan asunnon ja muutan lapsen kanssa pois. Juokoon sitten itsensä vaikka hautaan, ihan sama mulle. Jos ei auta itseään niin sille ei voi vain mitään. Tämä on ollut aikamoista tunteiden vuoristorataa, sääliä, inhoa, vihaa, surua, väsymystä ja helpotusta. Tulemme kyllä muksun kanssa olemaan viikonloput muualla siihen asti kuin saamme uuden paikan, ettei tartte kattoo tätä älytöntä pelleilyä. Tässä ei ole enää mitään järkeä, tuntuu että se viimeinenkin järjen ripe on kadonnut ton miehen päästä ihan kokonaan. Noinkohan se on juonut viimeisenkin aivosolunsa?

528

Heipsis :smiley:
Pikaisia kuulumisia täältäkin suunnalta.

Ensinnä totean kodinhengettärelle: Hyvä, että olet saanut päätöksen aikaan. Se jahkailu ja epävarmuus rasittaa omaa mieltä todella paljon. Toivottavasti elämänne kääntyy nyt paremmalle polulle :smiley:

Hemminalta saa nykyään lukea onnistuneista viikonlopuista viikonloppu toisensa jälkeen. Hyvä niin, saat niitä positiivisia kokemuksia huonojen tilalle. :smiley: Nautihan vieraan seurasta, se on kanssa arkeen vaihtelua.

Omasta arjen vaihtelusta: viime viikonloppuna mökkeiltiin perjantaista lauantaihin tyttöporukalla, siis äidin, tytön ja koiran kanssa :laughing: Ulkoiltiin, saunottiin ja olti möllöteltiin. Kivaa vaihtelua. Mies oli pojan kanssa kotona ja toihusivat poikien juttuja. Hyvin oli heilläkin mennyt, perjantain oli ollut selvinpäin. Lauantaina mies kyllä otti illalla ja kävi baarissakin. Sunnuntaina korjaili. Me lasten kanssa touhuiltiin sitten omiamme.

Tulevana viikonloppuna on taas vaihtelua, kun suuntaamme porukalla messuille. Ja sunnuntaina on laskiasirieha. Eikä tässä ole montaa viikkoa enään hiihtolomaankaan… reissu lasten kanssa tiedossa. :smiley:
Olen ottanut taas aamulenkkeilyt ohjelmistoon, kun pakkanen on laskenut. Tekee kyllä hyvää käydä happihypyllä kunnolla ennen töihin lähtöä, päiväkin alkaa jo valostua siihen aikaan. Jostain syystä pinna on ollut pari päivää kireällä ja lasten nahistelut ei siihen auta. Osasyy siihen on varmaan pari huonosti nukuttua yötä, onneksi viime yö meni jo paremmin ja tänään aamulla onneksi päästiin liikkeelle ilman hermojen kiristelyä. :smiley:

Auringonpaistetta kaipaillen toivotan hyvää viikon jatkoa :smiley:

529

Kodinhengettärelle voimia uuteen elämään! Jotenkin uskon, että tulet olemaan tyytyväinen tekemääsi ratkaisuun, vaikkei se helppo ollutkaan. On suuri helpotus, kun ei tarvitse kantaa huolta alkoholi-ongelmaisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, vaan voi keskittyä oman arkensa rakentamiseen.

Delfistäkin oli taas kiva kuulla :slight_smile:

Omat viikonvaihteet ovat tosiaan menneet nyt kohtalaisen pitkään ilman juomisen aiheuttamaa päänvaivaa. Jotenkin on sellainen tunne, että viimeisin kerta oli silloin, kun miehelle avauduin puhumaan, että olen “taas” aika väsynyt hänen menemisiinsä. Silloin kyllä korjasin sanomaani, että olen yleisesti väsynyt (kuormittunut töissä yms) ja että siihen päälle sitten mahdollisesti huonosti nukutut yöt eivät oikein ilahduta mieltä. En siis halunnut syyttää miestä kehnosta mielialastani.

Tänään koen oivaltaneeni taas kerran, että suuri syy ahdistuneisuuteeni on juurikin väsymyksessä ja huonosti nukutuissa öissä - ei niinkään alkoholin käytössä. Meillä on nyt yövieraana pikkusiskoni kahden pienen lapsensa kanssa. Lapset ovat reilun vuoden ja vajaatk olme vuotta eli todellakin pieniä; tuo nuorempi vielä mm. heräilee yöllä rinnalle. No, esikoinen on tullut kipeäksi, mutta siskoni halusi silti tulla meille, koska emme ole nähneet 13 vuoteen (käytännössä sisarpuoli…). Viime yö meni siinä, että tuo yskäinen lapsi heräsi noin tunnin välein yskimään ja itkemään. Noin joka toisella kerralla myös pienempi havahtui isosisaren itkuun ja yskään ja alkoi kitisemään. Minä jouduin nukkumaan viereisessä huoneessa, joten unentulosta ei ollut tietoakaan kuin joskus aamuneljältä, jonka jälkeen ehkä pari tuntia sain “kunnolla” nukuttua. Yövieraat lähtevät vasta huomenna eli sama kärsimys taitaa odottaa myös ensi yönä.

Tuohon kun miettii, että JOS mies haluaisikin viikonloppuna pitkästä aikaa olusille tai vaikkapa anoppilaan iltaa istumaan, niin tiedän jo nyt, että ajatus ahdistaisi enemmin, kuin se levänneenä tekee. Inhoan tällaista väsymystä!

Ei tässä nyt tämän kummempaa. Kaitpa tämä ahdistunut/kuormittunut olotila taas helpottaa, kun saan muutaman yön kunnolla nukutuksi :slight_smile:

Iloa loppuviikkoon!

530

Lumisateista maanantaita… Viikonlopun jälkeisissä tunnelmissa…

Viikonloppu meni ihan hyvin. Perjantaina olin nuoremman kanssa kahdestaan, mies pilkillä ja vanhempi kavereillaan. Lauantaina oltiin porukalla messuilla. Sunnuntaina laskiaistapahtumassa ulkoilemassa koko perheen voimin.

Alkon suhteen aika vähillä mentiin: lauantaina mies otti jonkin verran messuilla ja illalla kotona, mutta aika vähissä määrissä pysyttiin. Lähinnä itseä jäi viikonlopusta harmittamaan oma tunne, kun lauantaiaamuna kuulin, että miehellä on kaljaa mukana. Suuttumus, pettymys mikälietunne. En kuitenkaan antanut sen päästä niskan päälle. Samoin ärsytti, kun messuilla piti pakolla baariin päästä muutaman kerran. Tuntuu, että jostakin se aika sille juomiselle on viikonlopusta löydettävä. Hyvin retki muuten meni.
Kyllä näitä ärsyyntymisiä vieläkin näköjään tulee vaikka kuinka on koittanut irroittautua juomisesta. Jollainlailla tuli mieleen viime kesä, kun tunsin olevani ansassa järvellä, kun mies otti enkä päässyt pois.

Talvista viikonalkua :smiley:

531

Hei pitkästä aikaa :slight_smile: !

En ole oikein ehtinyt mitään kirjoittelemaan eikä tässä mitään kummempia kuulukaan. Mies on viikot matkatöissä ja viikonvaihde menee nopeasti eikä siinä onneksi pahemmin innostu juopottelemaan. Sitä en kyllä yhtään tiedä, ottaako tuo viikolla yksin ollessaan, mutta jotenkin en tahdo siihen uskoa. Tekee pitkää päivää ja joutuu aamuisin heräämään aikaisin ja nousemaan kuorma-auton rattiin, joten eiköhän tuo pyri viettämään mahdollisimman tervettä elämää :slight_smile:

Nyt on taas viikonloppu tulossa. Esikoinen lähtee abiristeilylle, tulee takaisin huomeniltana. Mies tosiaan tulee illalla kotiin ja vähän tietysti jännitän, missä merkeissä lyhyt viikonvaihde sujuu. Sen nimittäin huomasin viime viikonloppuna, että mieli oli jotenkin herkillä eli nähtävästi ihan tiedostamattani olin “latautunut” viikonloppuun sillä tavoin, että silloin on mukavaa ja riidatonta yhdessäoloa, mutta sitten ei ihan ollutkaan. Mies purki väsymystään minuun ja päin vastoin.

No, tänä viikonloppuna toivottavasti sitten paremmalla onnella otetaan toisemme huomioon :wink:

Jaksamista kaikille!

532

Noniin, jos sitä sitten maanantaikuulumisia kirjoittelis :slight_smile:

Ei mennyt oma viikonloppu ihan sellaisissa merkeissä, kuin perjantaina täälläkin toivoin. Toistemme huomioon ottaminen oli aika kaukana ja on ollut itse asiassa jo jonkin aikaa, mikä alkaa pikkuhiljaa huolestuttamaan minua, mutta tuo on ihan toinen tarina, joten säästän teidät siltä :slight_smile:

Lauantaina kävin nuoremman tytön kanssa kaupoilla ja kun palasimme puolilta päivin kotiin, teki mies eteisessä lähtöä johonkin. Minä siinä sitten vähän töksäytin, että “jaaha, sä oot sit lähdössä…”, johon mies tuumasi, että eikö saisi. Pieleen meni siis tuo(kin) puheenavaus ja kun mies hetken kuluttua tuli käymään vielä sisällä tuomassa autostaan vesipullon, niin huikkasi minulle, että “saatan käydä samalla olusella”. En tiedä, provosoiko oma käytökseni tuohon toteamukseen vai oliko miehellä jo alunperinkin moinen aikomus, mutta mitäpä sillä onkaan väliä. Ainoa merkittävä asia tuossa oli se, että ylipäätään olut oli taas mielessä.

Mies viipyi reissullaan muutaman tunnin. Kun tuli kotiin, avasi heti pullon olutta (normaalisti ei siis ole tuolla tavoin jo päivällä kaivannut olutta, mutta sama asia tapahtui myös viikko sitten). Tuon pullon jälkeen vaikutti hetken aikaa siltä, ettei halunnut juoda enempää, kunnes tuumasi, että taitaa käydä ostamassa olutta. Kello oli noin 15. Kyseli minulta, haluanko minä jotakin, vaikka siideriä tai muuta. Itsellä oli tosi paska fiilis jo valmiiksi, mutta ajattelin, että EHKÄ voisin illemmalla pari ottaa ja pyysin tuomaan kolme pulloa.

Murehdin kurjaa tunnelmaa (jonka perimmäistä syytä en edes ymmärrä; minulla taitaa nykyisin viirata päästä) sängyssämme ja joskus 17 aikaan revin itseni sieltä ylös ja menin miehen seuraksi olohuoneeseen. Sain selville, ettei kumpikaan lapsista tarvitse autokyytiä, joten annoin itselleni luvan korkata siiderin. Oletin meidän viettävän yhteistä koti-iltaa, mutta melko pian tuon jälkeen mies pomppasikin sohvalta ja sanoi, että lähtee käymään baarissa. Siellä viettikin sitten loppuillan kotiutuen kahden aikoihin selkeästi juovuksissa.

Eilinen päivä sujui kuitenkin paremmissa tunnelmissa, mutta nyt on sellainen fiilis, että luottamus tulevaan on taas harmillisen heikoilla. En tiedä, miten pitkään kestän sitä, että mies on viikot matkatöissä ja kun tulee pariksi vuorokaudeksi kotiin, niin puolet siitä ajasta menee olutta lipitellessä ja/tai poissa kotoa. Toisaalta, ymmärrän kyllä, ettei viihdy “turpa rutussa” olevan vaimon kanssa :wink: Mutta katsellaan nyt viikko kerrallaan, miten tämä meidän elämä etenee. Eihän tätä “huolta” ole nyt kuin kahdelta viikonlopulta, mutta selvästikään en tahdo kestää sitäkään vähää, kun jo valtava epävarmuus hallitsee mieltä.

533

Jaahas, lievää yksinpuhelua taas, mutta haitanneeko tuo. Pääasia, että johonkin foorumiin saan sekavaa mieltäni purettua :slight_smile: Ja tämä taitaa olla niitä ainoita paikkoja, joissa toiset ymmärtävät, miten “pienestä” voi ihmisen mieli mennä sekaisin…

Eilen oli normaali (= ajatustoimintaa kuormittava) työpäivä ja ulkona paistoi aurinko, siispä mielen olisi pitänyt olla jotakuinkin tasapainossa, mutta ei! Päivä meni vielä jotenkuten, mutta töistä kotiuduttuani huomasin taas rämpiväni syvissä vesissä. Mielen valtasi täysin ajatukset, joissa mies vaan joka viikonloppu käy juomassa piittaamatta muusta perheestä tuon taivaallista. Mietin aivan tuskaisena sitä, miten minä kestän terveenä seuraamassa tuollaista elämää. Avioerokin pyöri jälleen mielessä. Olo oli todellakin ahdistunut ja tuntui, että verenpaine senkun kohisi.

Mies oli minulle maanantaina laitellut sähköpostia, että Rinta-Joupilla olisi huudettavana kiinnostava auto ja voisinko käydä sitä katsomassa ja koeajamassa, jos hän innostuisi sitä huutamaan. Sovimme, että käyn katsomassa autoa tiistaina. Minulle kaikki ylimääräinen meno tuntuu aiheuttavan tuskaa, niin tuokin asia, mutta enpä siitä osannut kieltäytyäkään. No, eilen kävin sitten koeajolla ja jo ko. auton penkille istuessani mieliala alkoi hälventyä. Ajelun päätyttyä soitin miehelle, joka oli vielä töissä (siis reissuhommissa tätä nykyä). Juttelimme kokeilemastani autosta ihan normaaliin sävyyn ja myöhemmin illalla soittelimme asiasta vielä uudelleen. Mielialani oli tuossa vaiheessa normalisoitunut ja suorastaan ihmettelin, mistä ne möröt taas ryömivät aikaisemmin päivällä mieleeni.

Jos nyt yhtään rohkenen analysoida näitä omia mielenliikkeitäni, niin nähtävästikin taustalla on alkuvuoden kestänyt rankka työkuormitus eli olen rehellisesti sanottuna uupumisen partaalla. Siihen päälle sitten kun tulee ylimääräistä tekemistä tai tosiaan mies toimii toisin, kuin toivoisin, ei mieleni kestä sitä juuri lainkaan.

En tosiaan tiedä, miten kevät tulee jatkumaan, koska tästä aiheesta en oikein voi miehellekään puhua. Ei hän ymmärrä, mikä vaimolla viiraa, koska mitään konkreettista ikävää asiaa ei ole tapahtunut. Se, että mies on käynyt parina viikonloppuna taas olusilla ja vain toisena noista saapui juovuksissa kotiin, ei pitäisi vielä maata kaataa, mutta niin vain meinaa tehdä. Nuo reissuhommatkin ovat meille jo entuudestaan tuttuja eikä minulla koskaan ennen ole ollut näin vaikeaa.

Mutta näin - ehkei tässä vaiheessa enempää. Tänään on onneksi terapiailtakin ja saan myös siellä avata ja pohdiskella tuntojani :slight_smile:

Kuulumisiin!

534

Tuo kuullostaa kyllä tutulta. Jos saa levättyä tarpeeksi ja työt sujuvat hyvin, eivät muutkaan vastoinkäymiset tunnu niin suurilta. Ainakin minua tekemättömät työt ahdistavat sekä sellaiset, joissa on tiukka aikaraja, johon resurssit eivät meinaa riittää. Stressi myös kirvoittaa työskentelemään tehokkaammin - tiettyyn rajaan asti. Kun tilanne jatkuu liian kauan ja deadlinet tuntuvat juoksevan karkuun samaa vauhtia kun niitä yrittää saavuttaa, jossakin vaiheessa se kostautuu. Minäkin uuvuin pari vuotta sitten, enkä pitkään aikaan meinannut saada edes töitäni tehtyä. Silloin kaikki muukin ahdistaa. Suurin syy uupumukseen oli kai kotitilanne, mutta yhdistettynä työn haasteisiin ja pariin muuhun asiaan, siinä tuli jaksamisen rajat vastaan.

Yritä, Hemmiina, keskittyä itseesi. Töiden suhteen olen itselleni yrittänyt nyt oppia sanomaan, että se että yrittää parhaansa, sen pitää riittää (klisee, mutta totta). Ei keneltäkään ole oikeutta vaatia enempää, emme ole yli-ihmisiä. Yksityiselämässä, yritä kääntää ajatukset pois miehestä ja miettiä, mitä hyvää voisit tänään tehdä itsesi hyväksi. Hyvä, että saat apua terapiasta! Olisiko jotain muutakin, johon saisit ajatuksesi siirrettyä. Ehditkö ulkoilla? Mutta, myöskään vapaa-ajan ei pidä olla pelkkää suorittamista ja kellotettua. Jos sinulla on hetki vapaata ja univelkaa on takana, voit mennä hyvällä omallatunnolla vaikka päivänokosille! Et ole siitäkään tilivelvollinen kenellekään. Meillä monella on tämä suorituspaine ja velvollisuudentunto niin voimakas, että keskittyminen omaan hyvinvointiin voi herättää huonoa omaatuntoa - minulla on ainakin ollut niin. Mutta kun se asia onkin päinvastoin: meillä nimenomaan on velvollisuus pitää huolta itsestämme. Kun voimme paremmin, muutkia asiat sujuvat paremmin (ja jolleivat suju, niistä ainakin selviää paremmin :smiley: )

Hemmiina, keskity nyt omaan hyvinvointiisi! Olet ansainnut sen :smiley:

535

Kiitos, Rinalda, kannustuksesta :slight_smile:

Paljon olen toki oppinut tähän lähes 50 ikävuoteen mennessä mm. kiireen hallinnasta, mutta se, ettei esim. työasiat suju parhaalla tavalla minusta riippumattomista syistä (vaikkapa tietojärjestelmä oikuttelee toistuvasti), saa minut turhautumaan ja tuskastumaan eli stressaan enemminkin tuon kaltaisista asioista, kuin työkiireistä.

Eilinen päivä oli mielentilan kannalta huomattavasti kevyempi ja tämäkin päivä on alkanut kohtuuhyvin, mutta… Pahaa pelkään, että mieliala alkaa muuttumaan viikonloppua kohti, kun tiedän, että mies palaa työstä kotiin ja samalla pohdin, minkälainen viikonloppu tällä kertaa on vastassa.

Minulla on yksi sellainen harrastus, jossa käyn nuoremman tytön kanssa kaksi kertaa viikossa. Jokunen vuosi sitten minäkin harrastin tuon asian parissa lähes päivittäin, mutta silloin mies koki jäävänsä yksin (niinkuin jäikin, kun me perheen “naiset” vietimme aikamme pois kotoa harrastuksen parissa) , joten vähensin omia reissujani. Sitten tuli jonkin asteen uupumus, jolloin vähensin omat menoni vain tuohon kahteen iltaan. Nyt käytännössä vapaita ovat tiistai ja torstai-illat ja viikonlopun päivät, jotka menevät aikalailla kotiaskareita touhutessa ja levätessä.

Perhe-elämä on minulle jotenkin erityisen tärkeää ja sen takia helposti unohdankin omat tarpeeni, kun pyrin pitämään huolta perheenjäsenteni hyvinvoinnista. Tiedostan tuon erittäin hyvin ja nyt esim. olen varannut neljän päivän matkan Riikaan erään työkaverini kanssa, tosin hänen houkuttelemana, en niinkään oma-aloitteisesti. Seuraavan loman aion viettää pääsiäisenä tavoitteenani olla yksin kotona eli sellaiseen aikaan, kun lapset ovat koulussa ja mies vielä työreissullaan. Saan mennä ja tehdä - tai olla tekemättä - juuri sitä, mitä itse haluan muiden aikatauluista ja tarpeista riippumatta.

536

Tosi kurjaa Hemmiina tuollainen olo. Olen samaa mieltä Rinaldan kanssa, että nyt koitat hoitaa itseäsi, juurikin päivänokoset, ulkoilu ja muu ei kellotettu tekeminen tekisi nyt varmastikin hyvää. Kotitöistä voi välillä vähän laistaa, pyykit voi pestä vasta seuraavana päivänä, jos tänään tuntuu ettei jaksa. Viikonloppunakin vaikka mies on kotona, niin olet ansainnut tarvittaessa vaikka kävelylenkin yksin. Se auttaa selvittämään ainakin minulla päätä. Lapset ja mies kyllä pärjäävät puoli tuntia, tunnin keskenään/ itsekseen. :slight_smile:
Tämän olen itsekin saanut opetella. Ei minua koko ajan tarvita vaikka joskus olen niin kuvitellutkin. :wink: Tietysti siihen auttaa sekin, että lapset alkavat olemaan sen verran isoja, että heidät voi hetkeksi jättää vaikka kahdestaan.

Itse olen alkanut tulemaan taas riippuvaisiksi noista päivittäisistä kävelylenkeistä. Eilenkin vaikka oli vähän kipeä olo, niin pienten iltapäivätorkkujen jälkeen teinkin tunnin lenkin suunnittelemani puolen tunnin sijaan. Auringonpaiste piristää :smiley: Muutenkin tuntuu, että henkinen hyvinvointi on nyt parempi, kun ulkoilee säännöllisesti.

Ajatusmaailma on muuten ihmeellinen. Olin silloin muutama viikko sitten tytön kanssa mökkeilemässä. Silloin, kun meitä sinne pyydettiin, lupauduin heti. Pari vuotta takaperin olisin kysynyt “lupaa” mieheltä ensin. Mökilläkään en tuntenut huonoa omaatuntoa, kuten ennen olisin tuntenut koko reissun ajan siitä, etten ole tarvittaessa kotona saatavilla. Jos olisin edes uskaltautunut lähtemään. Havahduin siihen, että jotain on omassa mielessä tapahtunut parempaan päin. Hitaasti, mutta varmasti :smiley:

Matkasi Hemmiina kuulostaa mukavalta. Irtaantumista arjesta. Ihanaa, kun on jotakin mitä odottaa. :smiley:

Itse olen lähdössä ensi viikolla lasten ja kaverin perheen kanssa risteilemään. Se on sellainen mitä on odotettu ihan kaikki. Viimeksikin meillä oli tosi mukavaa :smiley: Mies jää kotiin koiran kanssa, pitää lomansa vasta myöhemmin ja lähtee perinteiselle, joka keväiselle, kalareissulleen.

Tulevasta viikonlopusta: ei mitään kommentoitavaa. Mitään erikoista ei ole tiedossa. Ei stressiä, ei odotuksia.

537

Minusta ei ollut juopon kanssa elämään, en vaan kestänyt sitä että jokainen teko minkä teen, teen yhtäkkiä “jaksaakseni paremmin” juopon metkuja, odottamista, pelkäämistä. Jokaista juopon retkeä kohti, minä istun metsässä tai “harrastan itselleni jotain kivaa” ja hoidan itseäni,…voi kesä mitä pelleilyä se olis ollut.
Metsään meno on hienoa sekä lukeminen ja muu rentoutus. Mutta kyllä jos se mun rentoutuksen tarpeeni johtuu jostain aikuisen ihmisen vahtimisesta, joka temppuilee kuin kakara, niin rentoutus loppuu hyvin äkkiä.
Musta ei vaan olisi tuohon, ei muuta, mutta palaa vain elävästi mieleen näistä tarinoista se, kun minäkin “ajattelin itseäni” ja jossain kaupassa valikoin kukkia itselleni lahjaksi sentakia että kukaan ei välitä niin välittelen siinä itsestäni…kotona käärin itseni tuoksuviin voiteisiin ja muka rentoudun. miksi kaikki tämä vaivannäkö. Jonkun miehen takia. Minun pitää sitten rentoutua. :laughing: Hah…onneksi ei tarvitse enää.

538

Ei sitä varmaan noin jaksakaan, jos juopon takia ne tekee.

Itse ainakin olen onnellinen, että olen löytänyt lenkkeilyn ilon. En tee sitä miehen vuoksi vaan sen vuoksi, että nautin koiran kanssa ulkoilusta, olen pirteämpi ja oloni tuntuu paremmalta. Toki sitten sen vuoksi jaksan paremmin töissä, kotona lasten kanssa ja tietysti myös miehen kanssa. Itse lähden lenkille vaikka mies ei ottaisi tai tapahtuisi mitään sellaista mikä käy hermon päälle tai aiheuttaisi pahaa oloa.

Kyllähän sitä sellaisetkin ihmiset hoitaa itseään joilla ei alkoholismia lähipiirissä näy. Hyvää se tekee ihan kaikille. :laughing:

Hemmiinallakin on mielestäni ihan muut syyt, jotka ovat pahan olon nyt ensin aiheuttaneet. Miehen ottaminen vain pahentaa sitä oloa, kun muutenkin on vaikeampaa. :frowning:

539

No en mä nähnyt että mitään tarvetta on erikseen hoitaa mitään, ellei ole jokin elementti joka syö voimia.
Miksi ei hoideta itse syytä, eikä vain seurauksia. Jos mä palan miehen takia niin loppuun, että pitää ihan lomia vietellä parisuhteesta, niin ei se ole mikään parisuhde, eikä rehellinen parisuhde varsinkaan että mies on joku mitä katsotaan ikäänkuin häkkieläintä vierestä “ryyppääköhän se huomenna vaiko eikö ryyppää”…
en mä kans juopon kanssa voinut pitemmän päälle elää, heti jos lakkasi odottamasta ja keskittyi itseensä, niin kyllä se juoppo jonkun tempun keksi että estää minun tekemiset viimeistään, vaikka en juopon takia niitä tekisikään. Jos ei muuta niin osoittaa mustasukkaisuuden oireita, tai ihan pienillä asioilla mitä jättää molemmat sanomatta. Siinä vaan huomaamatta sitten luopuu aika paljosta, vaikka luulee että minä tässä elänkin itselleni ja hoidan ihan itseäni.

540

Tuo on totta. Jos tuntuu siltä on loppuunpalanut eikä jaksa enään ja tuntuu, että elää vain miehen ehdoilla, niin silloin ero on silloin vaihtoehto.

Sinulle ei varmasti olisi sopinut vaihtoehto, juopposi temppuilujen ja mustasukkaisuuden vuoksi, mitä minä olen käyttänyt. Olen tehnyt itselleni suunnitelmia ja menoja mitkä eivät ole riippuvaisia miehen tekemisistä. Teen ne joka tapauksessa. Useimmat ovat sellaisia mihin mies voi osallistua halutessaan ja ollessaan selvinpäin. Jos häntä ei kiinnosta, niin teen asian kuitenkin, mutta ilman miestä. Näin en jää kyttäämään miehen tekemisiä vaan elän omaa elämääni ja miehen eläessä omaansa. Mies on tätä keinoa omalta osaltaan helpottanut sillä, että ottaa yleensä poissa talon sisältä, kun tietää, että ryyppäämisen katseleminen tuottaa minulle pahan olon. Yhteisiäkin tekemisiä kyllä välillä löytyy, selvinpäin.

Toki tähän tilanteeseen on ollut matkaa. On vienyt aikaa, että olen opetellut sen, että minun ei tarvitse elää miehen menojen mukaan. Varsinkin kun niitä menoja olen tuijottanut vain minä. Miestä ei varmaan koko aikana ole kiinnostanut mitä minä teen, jos hän on ryyppäämässä.

Toivottavasti nyt teet itsellesi mieluisia asioita, ihan oman itsesi vuoksi :smiley:
Oma hyvä olo on pidettävän arvoinen asia, siitä täytyy pitää huoli!