Päihdeongelma ei yleensä parane päihteitä käyttämällä. 
Pääsiäinen ahisti vielä eilen mutta tänään oivalisin että mun ei tarvi yrittää yhtään mitään muuta ku oon. Jos ei riitä että oon minä ja selvinpäin So what! Vanhin lapsi ei mua hyväksy toki en voi häntä moittia. Äiti kun on alkoholisti ja paljon hoitanu hänen lapsiaan. Vaikkakin aina selvin päin mutta eihän sitä voi uskoa enkä syytä. Mutta ite tiiän niin ei mun tarvi jaksaa syytöksiä enää. Meille ovat tervetulleita mutta ihan mun ehdoilla ei mun tarvi nöyristellä. Oon selvin päin ja sen pitää riittää!
Tsemppiä “pitipä.taas”, täällä toinen äiti joka on pistänyt korkin kiinni jo aikoja sitten mutta samat kamppailut olen käynyt sukulaisten ja lasten kanssa. Kun lopettaa juomisen niin kaikki ihmissuhteet muuttuu. Ensin ne tuntuvat epäoikeudenmukaisilta ja kamalilta kestää, mutta kun olen vain selvinpäin aina vaan eteenpäin niin jossain vaiheessa ne muuttuu ja paremmiksi, rehellisimmiksi ja lapset alkaa luottamaan.
Toinen juttu on se kun juoppoa yleensä yritetään käyttää hyväksi, hänen syyllisyyden tunne saa tekemään mitä vain, tai ainakin melkein. Joten terve pohja on se ettei anna enää käyttää hyväksi eikä ole muiden kynnysmattona. Toivottavasti sinulla on joku tukihenkilö tai omainen joka tukee raittiina olemista. Tsemppiä eteenpäin!
Kiitos tsempeistä huolestunutläheinen. Meillä tahtoo olla juuri tuota että käytetään syyllisyyden tunteita hyväksi. Pitäs olla valmis vaikka mihin vaatimuksiin ja jos ei oo niin osotetaan mieltä. Toistaiseksi kaikki on sujunut rauhallisesti toivottavasti sama jatkuu koko pääsiäisen ajan.
ei yleensä, mut voi joskus
“asiat yleensä selvii tuumimalla”
Tätä sanomaa levitti mm. Beatlesien “hengellinen opettaja” Intian suunnasta
eli neljän pennyn aattelijajeppe maharassi-jotain… tämä siis n. 1967…
Lennon uteli helikopterissa, että mikä se on se elämän tarkoitus, muttei
saanut suoraa vastausta - eihän piitlet sitä kauko-idän pellee tosissaan ottaneet…
sen verta viksui olivat liki kaikki ja itsekin tiiän paremmin, että elämässä
on itse viimein tajuttava, että tietenkin on [i]
rakentavamapaa koittaa kerätä asioista matskuu sieltä, missä siinä tuntuu olevan järkeä…[/i]
ja ei tehdä virheitä ja ollaan vakavia läpi elämän.
Elämän tarkoitus on tarkoituksellinen elämä.
On tavallaan hauska paradoksi, että elämän tarkoituksellisuus ei aina löydykään rikkaalle ja menestyvälle. Esim. John Lennon tunsi kenties olevansa kaikista saavutuksistaan huolimatta joskus tarkoitukseton, ja kirjoitti biisit nimeltä Nowhere man ja Help!
Sitä vastoin joku toinen miljonääri, vaikkapa Teemu Selänne, vaikuttaisi hyvinkin tyytyväiseltä ja onnelliselta elämänsä kanssa. Sen tarkoitus on ollut lätkä, ja sittemmin ehkä perhe-elämä, eikä siinä sen kummempaa.
Ihan yhtä lailla joku tavallinen matti ja maija meikäläinen voivat löytää elämän merkityksen lastensa kasvattamisesta, jostain tavis-työstään tai harrastuksestaan. Kaikki eivät osaa pukea sanoiksi vastausta, jos heiltä yllättäen kysyy mikä on elämän tarkoitus. Ehkä juuri he ovat löytäneet elämän tarkoituksen, jotka kohauttavat koko kysymykselle vain olkapäitään, ja jatkavat muita askareitaan.
^ No, justiinsakin noin määkin asiat näen. omaeläämää täs on elettävä ja siitä revittävä huumoria ja “tarkoitus”,
viihdeosastoa unohtamatta, määrätyssä mittasuhteessa, ettei se vallan ota kaikkea aikaa ja koko elämää haltuun.
- [i]rikkinäinen ei vissiiin kauheen hyvin toimi, vaikka sitä teipittimellä fiksais ja liimais ja kutois ja neulois ehjemmäks
- monesti viuna vie energiaa tulevasta päivästä edelliseen iltaan ja toimii näin nopeena, mut huonona aikakoneena
- kaadettu maito ei voi päivää pilata, sitä saa melko edullisesti sakemannista ja vastoinkäymiset kuuluukin elämään
- vappunaamari voi toisella olla syntymälahjana, mutta ihmistä pitää kattoo sisään ja ettiä sieltä sitä aitoa hyvyyttä
- vaikkka mun aamu menee aivan ketuiksi, niin muille mouhoominen ja raivoominen auttaa oikeestaan aika vähän[/i]
Tämmönen ketjun tynkä osui lamppuihin menneiltä vuosilta. Olkoon se nosto tälle päivälle, jolloin oomme elossa viimeisen kerran.
Oman elämänsä vaikeuttaminen on vähän kuin kusisi joka kerta ja joka aamu omaan saappaaseensa.
Nettiaikoina on keinot ja alustat tietenkin moninkertaiset siihen menneeseen, vanhan maailmanaikaan verrattuna…
hehhehhheeeee! Parempia jatkoja vaan itse kullekin!
Ei sellasta kaipaa mitä ei ole !
kuten huonoa suhdetta, on/off-vuoristorataa, seksitöntä viikkoa, bentsorefloja, täysmittaista deliriumia
tai rapulaista aamua, paskoi housuissa, tyhjää tiliä, poliisikuulustelua ja putka-aamiaista, kaikki vielä samalle päivälle…
en kaipaa, enää…
, 
ja 
[size=150]Kuka sen dokutörpön poijes hörpöttelijän handusta ottaa, kuin törpöttelijä ITSE ![/size]
[size=200]Ken tästä käy, saa KAIKEN [/size]
Paras tietämäni ja omistamani t-paitateksti:
[size=150]ODOTAN NOUTAJAANI[/size]
No, semmosta
sano
”Denial ain’t just a river in Egypt."
Parempi helppo paari, kuin ei paaria.
[size=150]Urheilu on vaarallista ja kuntoilu on terveellistä[/size]
Olen valinnut jo kasarilla jälkimmäisen, enkä suinkaan ole vähentäjä sen suhteen.
[size=150]Olipa sitten tällä kertaa niin tahi näin, niin tänään kantsii olla ihan selvinpäin[/size]
Hapuilevasti muistan vanha kunnon Koe-eläinpuiston yhden välitunnarin:
[b][size=150]Valtava meno, rankka etukeno
Tiukalla tatsilla, rumpusatsilla,
Jee jee jee
[/size][/b]
Mikään ei koskaan muutu, ellen tee asialle jotain.
[i]"Kyllähän se lopettamisen duuni on tehtävä täysin itse. Muista se ei kyl ole kiinni tai minä en ainakaan ole huomannut.
Yleensä nämä elämänmuutosrempat tarvii duunia, vaivannäköä ja sitkeyttä.
Ja meillähän ois vieläkin Paasikivi pressana, jos kaikki ois muuttumatonta ja ennallaan.
Manselan Hämeenkadulla ajeltaisiin vossikalla ja kerättäisiin hevosen paskoja…" [/i] Petteri
niin ja helppoahan se on huudella, kun ei ole enää akuuttia päihdevammaa.
ja luulee olevansa jotenkin muita parempi ja fiksumpi.
Ehkä se ei ollutkaan niin helppoa. 
Ehkä jokainen muukin voi vaikuttaa vain itseensä. 
Ehkä kukin ansaitsee lopputuloksensa.
Ehkä sille fiksuudelle ei kannata antaa liikaa painoarvoa.
Hyvää tätä päivää !
Raitista pukkaa tulemaan, vaikkei oikein yrittäskään, sano
Monilla näistä, niin tästä kuin myös elämää alkoholismin jälkeen -ketjusta poimituilla päivän tarinoilla voisi jopa facebookissa tykkäyksiä ja kommenteja kerätä. Miksi me täällä niin pelkäämme tarttua sanottuun? Rohkaista puhumaan enemmän.