Miltä irtaantuminen alkoholista tuntui, millaisia tunteita synnytti? Muuttuu varmasti matkan varrella.
En laske päiviä siitä kun koskin holiin viimeksi - ei siitä montaa viikkoa ole, viime vuosina pidempiä taukoja ollut ja sama tunneskaala toistuu joka kerta. Se on all or nothing, kiihkeä rakkaus tai pelonsekainen inho, ei harmaan sävyjä. Viimeksi kun olin kuukauden ilman niin se meni kivuttomasti, sitten kun annoin itselleni luvan lähteä kavereiden kaa rimpsalle niin pelotti ja ahdisti. Tuo pelko ja ahdistus alkoholia kohtaan alkaa noin kahden viikon totaalikieltäytymisen jälkeen. Siinä taas ollaan… oisko joku itsesuojelumekanismi?
Tunnistan ja muistan tuon olon kun pelkäsin ja vihasin viinaa ( ja humalaisia) silloin kun en juonut. Ja loppuaikoina ennekuin raitistuin pelkäsin viikonloppuja ja yleensä päiviä kun aloin kehitellä juomista, hirvitti mihin se minut taas vie.
yhä edelleen pelkään humalaisia, koska he ovat arvaamattomia puheissaan ja teoissaan.
Raittius AA:n ohjelman kautta antoi turvallisen olon etten enää tarvi pelätä viinaa, se ei minuun itsestään tule.
Hämmästytti ja ja helpotti, kun tajusin tehneeni oikean ratkaisun. Ratkaisu oli se, että menin hakemaan apua raitistuneilta alkoholisteilta. Olin ottanut selkoa heidän kokoontumispaikastaan ja ajasta. Sain avun ja sitten vahvistui usko, että minulla ei ole yhtään hyvää syytä ottaa ekaa ryyppyä.
Viimeisinä juomavuosina minulla oli yksi varhaisemmilta vuosilta satunnainen juomakaveri. Raittiina olen saanut kavereita niin raitistuneista alkoholisteista kuin myös tavallisista ihmisistä. Juhlinut ja matkustellut sekä harrastellut olen näiden kaikkien kanssa.
Alkoholisti voi kroonisesta sairaudestaan huolimatta elää raittiina päivän kerrallaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
En tunnista lähipiiristäni yhtään alkoholistia tai ongelmakäyttäjää. Voi olla, että olen tässä suhteessa sokea tai naiivi. Se, että kieltäytyy juomasta soittaa heti kelloja, ei siinä, että se olisi mitenkään tuomittavaa vaan silloin jokin on vikana tai meneillään. Kaveripiiri on lähempänä “etelänhetelmiä” juomakulttuuriltaan, ei ole tilannetta mihin hyvät kuplat tai täyteläinen punaviini ei sopisi…
En tiedä mitä itse olen, enkä näe tärkeänä kulkea leima otsassa minkään asian suhteen. Jotkut vetää mielialanappeja kuin karkkia ja toset lasin punkkua. Tosin se punkku saa aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Pidetään tämä terve tietoisuus ja pelko läsnä niin eiköhän stressileluksi valikoidu jotain aivan muuta.
Ei sen ole niin väliäkään, tuo lienee yksi alkoholiin liitetyistä harhaluuloista, että pitäisi olla alkoholisti tai ongelmakäyttäjä ennenkuin voi joko vähentää juomista tai lopettaa sen kokonaan.
Kuitenkin, tosellisuudessa, ihmiset lopettavat alkoholinkäytön mitä erilaisimmista syistä ja ihan ilman syytäkin, ihan silloin kun se sattuu itsestä hyvältä ratkaisulta tuntumaan.
Eikä tarvita “pääsylippuna” diagnoosia ongelmasta tai riippuvuudesta.
Kunhan mietit mitä haluat , niin sitten alat kyllä sitä saavuttamaankin.
Tänään siivotessa kattelin punaviinipulloa missä oli vielä 2/3 jäljellä. Ei säväyttänyt, muistin vaan miten kauhea olo siitä lopulta tulee. Taidan olla hemmetin hyvä itsesuggestiossa
Äärimmäisen helpottunut olo siitä kun ei tarvii juoda ja samalla kauhee pelko siitä et jos ratkeekin.
Toisten alkoholin käyttö ei häiritse jos ei nyt ihan nenän eteen tunge sen alkoholin kanssa, pystyn jopa olemaan jonkin aikaa juovassa seurassa vaikka raittiutta vasta vähän aikaa.
Havaitsin että pelkkä alkoholin hajukin ällöttää, että jonkinlaista itsesuggestiota kait?
Kyllä se hyvältä tuntuu. Ei voi muuta sanoa. Mainitsit itsesuojeluvaistonkin, niin kyllä se pistää miettimään pari kertaa, että ottaako sitä vai. Osaa tosiaan vihollista varoa.
Olo on hyvä ja seesteinen. Mitä pidempään ompi ilman tuota myrkkylientä, niin sitä kauemmaksi se mielen sopukoista häviää. Jossain vaiheessa sitä ei edes oikeen muista millaista se juominen oli. Suomessa se on niin normi tuo viinanjuonti, niin sitä alkaa lähinnä ihmettelemään miksi sitä muut oikeen juo. Mulla on yli 850 päivää tässä erossa oloa kyseistä myrkystä, niin tuommoisia mietteitä tässä elämän vaiheessa. En nyt kelloa pidä tossa vieressä tikittelemässä. Tohon kännykkään jäänyt laskuri päälle, niin yhtenä päivänä katoin. Mielestäni jokainen selväpäivä on hyväpäivä. Oikeastaan pitäisi olla normi se, että on raitis - viinaton.
Tierätkös, että sitä huomaa jossain vaiheessa, että sitä ei tarvii alkoholia mihinkään. Ei tarvii vihata tai rakastaa juomista, ku se on mennyttä . Silleen.
Se tulee se ihana vapauden tunne jossain vaiheessa. Sitä kannattaa tavoitella. Tosiaan kuumien löylyjen jälkeen parasta on kylmä vissy. Minäkin olen tämmönen reilussa kolmissa kympissä oleva naikkonen, niin sitä vanhakin nuortuu. Ei kaipaa viinan turvottamaa naamaa. Raskaita krapula, morkkisaamuja. Voi joka päivä nousta reippaana ja raikkaana sängystä ylös. Voi aistia luonnon kostuttaman aamukasteisen maan. Oikeastaan en voi kun suositella juomatta oloa. Etanolia ei tarvitse mihinkään. Etanolitta eteenpäin! ;D
ps. ajattelin vastata kysymykseen kun sellaisen näin… Jotkut sanoi, että ylpeä pitää olla, että ei juo. Jo vain! Pitää! Juominen ei ole enää jossain vaiheessa ollenkaan cool. Ei sitä tunkkaista, tukevahkoa kamalaa eukkoa enää kaipaa. Jäk. Mut, tämmöstä. Kannattaa ootella hyvää fiilistä. Eron huomaa jossain vaiheessa. Ei välttis mene edes näin kauaa…
Toivettelen, että huomaat Sinäkin ja Muutkin siellä ruudun takana, että mietitte jonain päivänä samoin.