Vieroitusoireiden ennakointi?

Onko mitenkään mahdollista arvioida omasta kunnosta, onko tiedossa jotain vakavampiakin vieroitusoireita reippaasta alkoholin käytön vähentämisestä tai peräti lopettamisesta?

Olen tissutellut pidemmän aikaa tyyliin arkena sen verran (4-7 annosta), että tulee jonkinasteinen pikakänni, mutta aamulla ei alkoholia varmuudella ole enää veressä (eikä ainakaan havaittavaa krapulaa ole). Viikonloppuna sitten enemmän, muttei kuitenkaan niin, että toimintakyky menisi. Omaa yksin juopotteluani pystyn jotenkin säätelemään, mutta kun siihen yhdistyy satunnainen muiden kanssa kapakassa käynti tms., on pahempi krapula tullut viime aikoina tutuksi. Viimeisin oli muutama päivä sitten, jolloin seurauksena oli täysin uusi kokemus eli neljän-viiden päivän kaatokrapula, jonka aikana ei tiennyt, miten päin olisi, hikoili, oli paha olo ym. ja jota oli pakko yrittäää loiventaa, olon parannuksessa onnistumatta.

Nyt pitäisi oikeastaan lopettaa kokonaan, mutta ei uskallus täysin riitä. Tuon kaatokrapulan jälkeen nimittäin on tullut ensimmäisenä päivänä vähän omituisia kolotuksia siellä täällä, pelkään, että alkaa joku tärinäkohtaus tms. (jotka ovat olleet minulle erittäin harvinaisia) tai peräti viinakramppi tai vastaava. Tuolloin (illalla) tissuttelin neljän kaljan voimin “ennaltaehkäisevässä” tarkoituksessa. Olo on suht ok, mutta pientä tärinää on käsissä havaittavissa, vähän vatsa- ja selkäkipuja kropassa ja tietysti väsymystä ja kyvyttömyyttä sekä työtehon laskua ja yleistä saamattomuutta.

Mutta pointtina, onko tästä enemmän tai vähemmän suurella varmuudella tiedossa jotain todella vaarallista akuuttia vaivaa, jos lopettelen tänään tai huomenna ihan kokonaan? Eli pitäisikö muustakin syystä mennä äkisti a-klinikalle (tai lääkärille) kuin yleisesti ottaen ilmiselvän alkoholismini takia?

Moikka.

Mahdotontahan mitään varmaa on ennustaa, mutta jos olo on kovin huono, kuten sulla ilmeisesti on ollut, eli ei vain mitään peruskrapulaa, niin kannattaa ehdottomasti hakeutua avun piiriin(A-klinikka, päivystys) mieluummin liian aikaisin, kuin liian myöhään, koska se liian myöhään voi todella olla liian myöhään. Monestihan delirium iskee kunnolla päälle vasta siinä vaiheessa, kun on ollut jo 2-3 vrk täysin selvinpäin ja luulee jo selvinneensä pahimmasta.

Mulla ei ole omakohtaista kokemusta deliriumista(Jotakin lievempää derealistista oloa ja harhaisuutta mulla on juopottelun jälkeen esiintynyt ja sekin on ollut ihan tarpeeksi :open_mouth: ), mutta joskus aikoinani sain todella pahan viinakrampin. Sitä edelsi n. parin viikon HC-dokuputki, joka mun oli pakko lopettaa seinään, kun kunto ei enää yksinkertaisesti kestänyt viinan kaatamista. Olo ennen kramppia oli toki aivan hirveä, mutta ei se kramppi silti mitään kirjallista varoitusta tulostaan antanut, vaan iski ihan yhtäkkiä.

Vaikkei olisi ollut kaiken aikaa aivan päissäänkään, vaan ainoastaan tissutellut ja antanut promillejen välillä käydä nollissakin, niin silti se, että on pitänyt keskushermostonsa pidemmän aikaa hyvin säännöllisesti jonkinasteisessa alkoholipuudukkeessa, voi aiheuttaa totaalilopetuksen yhteydessä vakavatkin vieroitusoireet. Loiventaminen ei ole kovin varma keino vieroittautua, koska alkoholin puoliintumisaika on niin nopea, että on oltava melkoisen tarkka kelloseppä saadakseen titrattua ne loivennusannoksensa juuri nappiin. Toki sekin joiltain onnistuu, mutta siinä taitaa olla paljolti vaikutusta hyvällä tuurilla, ei niinkään taidolla :confused: . Suosittelen siis A-klinikkaa tai päivystystä/terveysasemaa, mikäli A-klinikka ei ole auki tai sinne on liikaa matkaa. Siellä antavat paremmat lääkkeet putken lopetukseen.

Hei, kiitos vastauksesta!

Yritän saada itselleni tarpeeksi rohkeutta lähteä apua hakemaan.

Pahimmat superkrapulaoireet ovat pois ja sain viime yön ensimmäistä kertaa monen monituiseen aikaan nukuttua kuin tukki (tai siltä se ainakin tuntui, heräilin vain pari-kolme kertaa). Töissä silti oli aivot normaaliin verrattuna reilulla vajaateholla, vaikka kuinka yritti.

Pelottaa viinakrampin (tai vastaavan) mahdollisuus ja aioin yrittää sitä iltaisella ensin vain neljä, sitten kolme, kaksi, yksi kaljaa -vähentämisellä lieventää, mutta eipähän tuo tunnu onnistuvan: eilen otin neljä, tänään aioin olla ottamatta yhtään, mutta nyt on neljäs jo menossa, eli en tunnu tätä omin voimin kykenevän selvittämään.

Lisäksi pelottaa se, että miten paskana sisäelimet oikein ovat. Pari kertaa on tullut oltua jonkin tason hoidossa tästä (masennus, katko ja työterveys) ja sen ainakin tiedän entuudestaan, että verenpaineet huitelevat todennäköisesti taivaissa viinan takia ja lääkitys vähintään siihen olisi syytä saada sydänlaajentuman ehkäisemiseksi, mutta entä jos ilmenisi jotain muuta, pahempaa, peruuttamatonta? Esim. tuo sydämen laajentuma?

Äh, voi sitä ihminen (minä) olla idiootti ja turhasta pelokas. Mutta eniten pelottaa, että työsuhde päättyy tämän takia, jos menen taas hoitoon (pomo tietää ongelmastani ennalta). Viimeisen kerran, kun vastaavantyyppisiä ns. oikean elämän katastrofeja tapahtui, oli elämä selvinkin päin (ja sittemmin viinalla lääkittynä ja sitten taas selvin päin) niin lähellä jotain, että vieläkin ihmettelen, miten pääni selvisi siitä ilman lopullista romahdusta.

Aiemmat hoitokerrat ovat kyllä tuoneet selkeän mahdollisuuden parannukseen, mutta aina sitä jotenkin on retkahtanut, joko itsestä riippuvasta tai riippumattomasta syystä. Viimeisin vuosi on lisäksi tuonut elämään erinäisiä aiemmin tylsässä elämässäni täysin tuntemattomia sekä ulkoisista syistä että itsestäni johtuvia riemun ja itseluottamuksen kohoamisen aiheita, joita on säännönmukaisesti seurannut romahdus ja ryypähdys ja ollut kuin vuoristorataa, etten tiedä, mitä tässä ajattelisi. Mutta juopon selittelyjä nämä ns. syyt ryyppäämisen jatkamiselle toki ovat. :blush:

Jopas sitä voi ihminen olla tyhmä. Ennen lomia pohdin, josko käyttäisi lomat avokatkolla ja muutenkin hyödyllisesti. Eipä siitä mitään tullut kuin rankkaa ryyppäämistä ja jäätävä monen päivän krapula. Taitaa olla viimeisiä aikoja tehdä tälle ryyppäämiselleni jotain. Kun vain saisi aikaiseksi. :imp:

“Jopas sitä voi ihminen olla tyhmä.” Vieroitusoireiden ennakointi?

No, niin voi olla ja vieroitusoireita takuuvarmasti tulee pitkään kestäneestä läträämisestä. Mutta voi viisastua! Olet näitä ketjuja lueskellut ja neuvot ja keinot ainakin siten tiedätkin. Yksinkertaisuudessaan ja kaikessa “helppoudessaan” ja vaikeudessaan on kuitenkin vain yksi ohje: Pidättäytyä alkoholin käytöstä kokonaan. Kun on kehittynyt alkoholiriippuvuus, vaikka vain tuurijuoppouskin puhumattakaan diagnoosista -alkoholismi päivittäinen käyttö! Sen jälkeen kohtuukäytön mahdollisuus on mennyttä. Ainoa tehoava hoito on pidättäytyä alkoholin käytöstä kokonaan. Ei ole helppoa, ei. Tiedän sen. Mutta mahdollista se on, jos syntyy halu parantaa terveydentilaansa ja pidemmällä tähtäimella elämänlaatuansa kaikin puolin.

Useimmille elämäntavan muutos yksin on vaikeaa. Tilannettaan ja onnistumistaan voi helpottaa hakemalla apua. Apua saattaa löytyä toisista raittiista ihmisistä, vertaistuesta. Samoin kannattaa kääntyä terveydenhuollon ammattilaisten puoleen.

Kyllä, ei tässä näillä alkoholitoleransseilla enää muuta voi tehdä kuin täysstopin. Ehkäpä päivä kerrallaan olisi sopiva alku. Ja tilanteisiin hakeutuminen, joissa alkoholin vaikutuksen alaisena ei kerta kaikkiaan voi olla. Vähimmässäkään määrin. Vertaistukeakin täytyisi uskaltaa hakea, työmatkan varrella taitaa olla useampikin aa-kerhon kokoontumispaikka.

"Ja tilanteisiin hakeutuminen, joissa alkoholin vaikutuksen alaisena ei kerta kaikkiaan voi olla. Vähimmässäkään määrin. "

Näinpä olet jo pitkälle miettinyt itsellesi selviytymisreitin. Mm. AA on tosiaan paikka, missä ei olla päihtyneenä. Sieltä saataa tulla kokemuksena muutakin aktiviteettia, mistä saatat kiinnostua. Alku saattaa tuntua puuduttavalta, mutta ota itsellesi se, mikä sinulle sopii. Jos haluaa raitistua, ollaan sillä aallonharjalla, missä osa entistä kaverijoukkoa jää takavasemmalle. Jos ainoa yhdistävä tekijä on ollut alkoholinkäyttö, niin ei pelitä raitistumispyrkimyksessä. Kyllä se väki jää tavallaan automaattisestikin pois, kun ei enää mene mukaan kaljapöhinöihin. Alkuun saattaa tuntea itsensä yksinäiseksi ja neuvottomaksikin, mutta pian se elämä täyttyy muulla. Nopealta kehitys ei tunnu kärsimättömälle alkoholistille, mutta itsekin totesit- “Päivä kerrallaan; hitaasti hyvää tulee!”

Jos tällaisen vähän kannustavan viestin tekisin niin en ehkä sinuna huolehtisi krampeista tai deliriumeista ensimmäisenä vielä tuollaisilla alkoholiannosmäärillä. Kannattaa olla enemmän huolissaan siitä juurikin että miten saa juomisen pois. Itsellekin on juuri selkäkivut, kylkikivut ja lihaskivut hyvin tuttua kauraa juomisen seuraamisena eikä tässä vielä ole tarvinnut niiden suhteen lääkäriin vaivautua koska ovat aina seuraavan 3-7 päivän aikana hävinneet kun on jättänyt alkon pois. On saanut kävellä niin sanotusti kaksinkerroin. Pahimmat enteet krampeista on olleet juuri nukahtamista ennen krapuloissaan tapahtuneet kovat sätkähtelyt hereille ja siinä sitä sitten taas on valvottu mutta ei vielä ole kramppejakaan tietääkseni koskaan tullut. Niin ja viimejouluna sain 6 päivän juomisen jälkeen selvänä päivänä seuraavan 24 tunnin aikana kolmesta viiteen paniikkikohtausta mukaanlukien noita aiempia oireita joita tässä viestissä listailin. On se hieno aine tuo alkoholi. :blush: Minun puolesta joutaisi hyllyiltä kaupoista kokonaan pois kaikki alkoholipitoiset juomat.

Toistaiseksi on ilmennyt äärimmäisen pahaa oloa, tärinöitä, vapinoita, unettomuutta, hikoilua, ahdistusta, pelkotiloja. Ei kohtauksia, ellei sellaista sitten ole tullut yöllä, yksi painajaiseen herääminen oli aivan hirvittävä. No, joka tapauksessa tein tuonne Lopettajat-foorumille ketjun, jolla yritän painostaa itseäni lopettamaan kokonaan, ihan vain seuraamalla ja ilmoittamalla “kehitystäni”. Näkee siinä sitten itsekin tämän ketjun lisäksi, mitä tämä krapulointi ja vieroitusoireet on.

Tein tarkistuslaskelmaa tuosta arki-iltojen juomisesta netin alkoholilaskurin kanssa ja olihan siinä toukokuussakin ollut jo 6-9 annosta illassa, kesäkuussa sitten jo 10-12. Pe-La sitten näiden lisäksi parhaassa tapauksessa varmaankin Suomi-viinapullollisen verran, pahimmassa tapauksessa enemmän (en muista). Kesäkuussa taisi olla yhteensä peräti yksi juomaton ilta, ehkä kaksi. :frowning:

Täytyy muistaa tolkuttaa itselleni myös olon parantuessa: et juo, et juo, et juo. Varsinkin, kun olen huomaavinani, että muutaman vuoden takainen pysyvä ahdistus, joka oli päällä juodessa tai ilman, näyttää menevän nopeahkosti pois juomisen loputtua (perustuu vuoden takaiseen pidempään jaksoon ja nyt suuntaan, johon mieliala on pikkuhiljaa menossa) ja selvin päin tulisi oikeasti jonkin näköinen vauhdinpoikanen ja aktiivisuus päälle, joka sitten pysähtyy vastoinkäymisten saapuessa kuin seinään ja rankan ryyppäämisen aloittaminen uudelleen on tällöin varmaa. Tämän viimeisen havainnon muistaminen voi olla itselleni vaikeaa. (Siis perusmasentunut luonne olen, mutta paha siihen liittyvä ahdistus on jostain syystä iän karttuessa mennyt pois ja se ahdistus ilmenee lähinnä alkoholinkäytön seurauksena.)

Tuollaiset määrät on “aika yleisiä” ihmisten keskuudessa joilla on siihen varaa ja joille alko ja kalja maistuu. :unamused: Ei missään nimessä tuollaiseen kannata tosin pyrkiä sillä kyllä ne terveysvaikutukset alkaa näkyä vuosien saatossa(ja jos on heikko niin päivien ja viikkojen ja kuukausien ajassa ja erityisesti tykkää käyttää lääkkeiden ja huumeiden kanssa sekaisin :smiling_imp: ). Sulla nuo pahimmat oireet on sattunut ehkä juuri viikonlopun loputtua? Nimittäin jos lopettaa tuollaisen 6-12 kaljaa arkipäivisin lipittämisen niin onhan ne ensimmäiset päivät hankalia tottakai. Mutta kyllä se viikossa-kahdessa yleensä on hellittänyt että ei kannata uskoa näitä juttuja että menee monta kuukautta siihen että saa elämän kasaan. Kyllä silloin ihmisillä on valitettavasti ollut muitakin huolia kuin alko jos aletaan puhua mukamas kuukausista että olo on alkanut helpottua. Perusterve ihminen jolla on elämä muuten kunnossa niin paranee alkon vieroitusoireista parissa viikossa kun muistaa levätä ja syödä kunnolla. Tarkoitan tosiaan sitä että menee ihan oikeasti öisin sinne sänkyyn vaikka ei uni tulisikaan ja söisi vaikka ei nälkä olisikaan.

^ “Luojan kiitos” tässä alkaa jo olla palautunut siinä määrin, että ahdistus on lähtenyt ja aivotoimintakin palautunut sellaiselle tasolle, ettei minään zombina kulje. Mutta jatketaan juomattomuusharjoituksia hamaan tappiin asti. Fyysisen ja ennen kaikkea henkisen kunnon ylläpito edellyttää sitä. Nyt kun on ns. valoa tunnelin päässä kosketusetäisyydellä, en aio sitä pilata. ← Paitsi että tuli sittenkin pilattua. :cry:

Sitä paitsi ei edes tee mieli viinaa ja yhdenkin kaljan aiheuttama pöhnä etoo ajatuksenakin.