^ Varmasti SNRI-/SSRI-lääkkeistä on jotakin apua Tramal-refloihin. Siihen SNRI-puoleen siis. Itse kyllä ajattelen, että se on turhaa kärsimyksen pitkittämistä, ellei meinaa niitä mielipidelääkkeitä lopun ikäänsä syödä. Toki tuossa sillä tavoin voi olla ihan ideaa, että perus-SNRI-/SSRI-lääkkeistä ei tule mitään oloja, joten niiden käyttöä ei sitten sen psyykkisen riippuvuuden vuoksi hotsita jatkaa pidempään, kuin tarvis. Ei niistä irrottautuminen mikään mahdoton rasti liene, jos käyttö on ollut ihan lyhytaikaista.
Mä en koskaan kehittänyt fyysistä riippuvuutta Tramaliin ihan siksi, että se valvotti mua niin tehokkaasti, etten jaksanut vetää sitä, kuin max. pari päivää putkeen ja sitten vähintään viikko taukoa. Satunnaisena arjen piristäjänä toimi mukavasti. SNRI- ja SSRI-lääkkeitä olen käyttänyt useampaakin pidempiä jaksoja ja pari kertaa katkaisin ne kuurit seinään. Omasta puolestani voin sanoa, että se oli täyttä helvettiä
. Otan koska tahansa mieluummin Subu-reflat, kuin sen sähköshokkiterapian, minkä noiden mielipidelääkkeiden lopettaminen aiheutti
. Joka kerta, kun erehtyi silmiään liikauttamaan, iski päähän sellainen sähköisku, että oksat pois, puhumattakaan, että olisi pitänyt liikkuakin, saati tehdä jotakin. Muitakin vieroitusoireita oli, mutta nuo sähköiskut olivat ehdottomasti pahin ja rampauttavin. No, en kuollut siihenkään, mutta silloin kävi kyllä mielessä, että lopetan itse tämän kärsimyksen. Onneksi se ei kestänyt lopulta kovin pitkään. Benzot auttoivat kyllä vähän, mutta ei niilläkään oloa mitenkään toimintakykyiseksi saanut. Eipä noitakaan lääkkeitä tosin suositella laakista katkaista, mutta minä nyt tein niin omista syistäni.
Edit: Unohtui ihan kertoa yksi olennainen fyysinen bupre-/opioidivieroitusoire, nimittäin aivan hillitön virtsaneritys. Tuohon meinasi kyllä kaatua mun vieroittautumiseni. Mua kusetti ihan koko ajan, eikä kyse ollut vain tunteesta, että kusettaa, vaikkei oikeasti olisikaan ollut hätä. Sitä kusta tuli, kuin kannusta kaatamalla joka ikinen kerta, kun vessaan menin. Pahimmillaan jouduin juoksemaan pissalla 5 min. välein. Se oli ihan uskomatonta ja järkyttävää, mistä sitä kusta riittikin aina, vaikka yritin minimoida veden juomisenkin(Ei tietenkään kovin terveellistä). Kaiken muun kyllä kestin pienellä vitutuksella, mutta en sitä, etten pystynyt nukkumaan silmällistäkään, murjottamaan sohvalla vällyjen välissä rauhassa tai käymään kävelyllä, kun piti pissata koko ajan. Ensin ajattelin, että mulla on jokin sairaus, joka aiheuttaa tuollaista ja jonka oireet opparit ovat vain piilottaneet. Nuorempana mulla ei nimittäin ollut tuollaista refloissa. Kävinkin lääkärissä tuon vuoksi. Siellä en puhunut sanaakaan siitä, että käytän/käytin oppareita ja olen tässä vieroittautumassa. Tutkittiin, eikä musta mitään vikaa löydetty. Sittemmin olen lukenut ja kuullut, ettei tuo ole ensinkään tavaton opparivieroitusoire. Lopulta asia ratkesi niin, että luottopsykiatrini, joka tiesi tästä vieroitusprojektistani, määräsi mulle Minirin-lääkkeen. Käytetään virallisesti diabetes inspiduksen, yökastelun ja yövirtsaisuuden hoitoon. Sillä sain yökusetuksen pois ja päiväaikainenkin harveni ihan siedettäväksi. Sitä käytin pari viikkoa ja sitten en enää tarvinnut.