Vieroittautuminen kodeiinista

Olen uusi täällä. Pitemmittä puheitta asiaan.

Olen juonut noin vuoden yskänlääkkeitä, joissa on kodeiinia. Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta annostukseni on ollut yhdestä kahteen pullollista päivässä. (Siitä voi kuvitella vessaistuntojen määriä.) Kodeiinimäärät ovat siis olleet 150 mg-300 mg/vrk. Melko paljon ja melkoisen idioottimaisessa muodossa.

En yritä edes selvittää, miksi olen tehnyt näin. Syitähän nisti aina löytää. En myöskään kaipaa mitään päivittelyjä. Näinpä olen asiani sössinyt. Paskahan minä olen. Sitä ei tarvitse kenenkään tänne tulla erikseen mulle kertomaan.

Nyt sitten olen aivan omin pikkuisin karvakätösin vieroittautumassa. Viimeksi join pullollisen Recipectiä lauantaina, viisi päivää sitten. Sen jälkeen yksi hirveä humala ja kotilattiavieroitus.

Kysymykseni kuuluu: milloin se pahin vaihe tulee? Henkisesti olen ollut täysin hajalla tietenkin koko ajan, mutta missä vaiheessa tulevat ne fyysiset hirveydet? Olen jostain saanut päähäni, että syömäni SSRI-lääkkeet ovat jotenkin olleet vaimentamassa kodeiinin vaikuttamista koko tämän ajan. Pitäneeköhän tämä paikkaansa.

Ja lapset: älkää juoko yskänlääkkeitä. Älkää muutenkaan käyttäkö yhtään mitään päihteitä, jos ette tahdo ongelmia.

No, mutta kiitoksia vastauksesta.

Ajattelinpa kuitenkin tehdä hommelin kertalaakista, koska nyt olen ollut viisi päivää ilman tuota tosi hyvänmakuista juomaa eikä minulle ole tullut mitään odottamiani kramppeja tms. Voihan niitä tietenkin tulla vielä jossain vaiheessa, jos tämä kodeiinista vieroittautuminen onkin jotain rakettitiedettä. Luin jostain lääkäreiden sivustoilta nimittäin, että pahimmat päivät vieroituksessa tulevat vasta näin myöhemmin. Jospa esim. ensi viikonloppu tai seuraava viikko ovatkin kuolemaa. En tiedä. Toivon, että selviän pelkällä säikähdyksellä eikä tämän kummempaa vieroitushässäkkää tulekaan.

Matti Nykäistä mukaillen voisin kyllä sanoa, että sekakäyttöä en suosittele kellekään. Muutama viikko sitten vedin pullollisen Katapektia, jonka jälkeen tukevasti alkoholia. Ihme, että en kuollut. Tosin heräsin sangen jänskästä paikasta.

Olis sellainen suunnitelma, että lopettaisin nämä päihdehommelit nyt sitten kokonaan. Jotkut handlaa asian, minä en. Ja koskapa en ole nuori laisinkaan, tällainen sekoilu on myös erinomaisen outoa.

No, mitäs mieltä olette? Jos olen nyt ollut viisi päivää täysin päihteittä, niin ei kai mun kannata lähteä ostamaan niitä puteleita enää vain siksi, että saisin tehtyä oikeaoppisen lääkkeidenpudottelun pikkuhiljaa? Eikös tämän voi tehdä kylmä kalkkuna -tyylisesti vain?

^ Siitä vaan jos siltä tuntuu.

Kodeiinin puoliintumisaika on lyhyt ja näin ollen vieroitusoireet tulevat myös nopeammin eikä pitäisi myöskään kestää niin pitkään. Uskoisin kyllä, että pahimmat fyysiset vieroitusoireet on jo ohi, jos viisi päivää olet jo ilman ollut.

Psyykkiset vieroitusoireet voivat kestää pitkäänkin ja fiilikset voi tuntua aika latteilta jonkin aikaa, mutta on hyvä muistaa, että sekin on eräänlainen vieroitusoire ja menee ajan myötä ohi. Kannattaa myös psyykata itteään pysymään erossa senkin jälkeen kun vieroitusoireet ovat ohi, sillä homma ei suinkaan ole sillä selvä, että pääsee fyysisisistä viekkareista eroon.

Käyttäjän suuri ja yleinen ittensä kusetus on, se kun ajattelee voivansa “ottaa kerran”, mutta hyvin harva siihen pystyy ja jopa se yksikin kerta voi helposti pistää taas pidemmän käyttöputken päälle.

Puhu, kysele jne, täältä saa usein hyviä neuvoja ja hommahan on ihan hyvällä mallilla jo alkuun, kerta olet jo useamman päivän ollut kuivilla.

Onko kyseessä ensimmäinen vieroitusyritys? Onko käytössä muita aineita?

Jokatapauksessa tsemppiä ja itsekuria!

Kiitos vastauksista.

Olen vanha sekakäyttäjä, eniten kallellani alkoholiin. Kaksi vuotta sitten raitistuin ja se oli kova koitos monen vuoden miltei päivittäisen ryypiskelyn ja pillerinnapsimisen jälkeen (toki kävin töissä). Olin aika pitkäänkin raittiina kokonaan. Toki retkahteluja oli, pahojakin.

Sitten löytyi uusi aine, yskänlääke, joka tuntui kovin kivalta. Ei mitään sosiaalisia ongelmia, kuten alkoholista. Kaikki sujui eikä kukaan tajunnut mitään. Mutta. Minä vain heräsin nyt. En enää halua mitään tällaista sekoilua. En vain tahdo. Tahdon eroon kaikesta salailusta näiden päihteiden kanssa. En pidä itseäni minään raittiina alkoholistina, jos kiskon jotain säälittäviä yskänlääkkeitä päivittäin. Lisäksi kyllähän minua jo apteekeissakin katsellaan.

Minua hävettää tämä aivan suunnattomasti. Tiedän olevani nisti ja alkoholisti. Aina jonnekin suuntaan kallellaan, että mistä saisi helpotusta pahaan oloon. Tarvitsen tänne kirjoittelua nyt ja jatkossakin. En yhtään luule, että asiat selviävät, kunhan vain fyysisiä vieroitusoireita ei ole. Koska selvisin tosi helposti viidessä päivässä ilman mitään sairaalakeikkoja tästä, voin jatkossa leikkiä ajatuksella: kyl mä tästä aina irti pääsen.

Sitä ihmettelen, kuinka elimistöni ei pistänyt tämän enempää vastaan. Olin varautunut ihan kaikkeen mahdolliseen, koska olen kokenut kaikenmaailman krampit bentsoviinakoukussa ollessani. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen ollut sairaalassa, putkassa, selviämisasemalla tai sammuneena mihin sattuu. Jokin kerta on se viimeinen. Niin se vain on.

Kirjoittelen ihan väärälle palstallekin. Kai mä kuuluisin tuonne Kuivaushuoneeseen. Sinne en vain oo saanu oikeuksia. Sori nyt, jos mun jorinat haittaa.

Tosin täällä koen olevani jotenkin omieni joukossa. Johtuisikohan rakkaudestani päihteisiin kenties? :unamused:

No joo. Emmeköhän kaikki tiedä, että kodeiinia saadakseen hinta-laatusuhde ei ihan kohillaan yskänlääkkeissä ole? :sunglasses:

Olen nyt tosi kiitollinen elämälle. Ilmeisesti SSRI-lääkkeeni estivät kodeiinin muuttumisen morfiiniksi (tjsp.). Siksi olen ollut nyt VIIKON ilman ilman mainittavia vieroitusoireita. Okei, niitä kodeiinikicksejä - ja alkoholikicksejä - kaipaan. Aina tulen kaipaamaan kemiallista mielihyvää, MUTTA jospa sitä sitten oppisi elämään ilman niitäkin. Päivä kerrallaan.

On se kyllä kumma, kuinka vaikeaa on elää ilman kemiallisia aineita! Psyykkinen riippuvuus ei varmaan hellitä ikinä.
Paskaa!

^ Sellasta se on. Elämä selvänä on pääosin tylsää. Elämä kun ny tuppaa meistä suurimmalla osalla oleen arjanpyöritystä, töissä käymistä, tasasta olemista ja tasapaksua tapahtumaköyhää oleilua. Kummakos tuo, että päihteet houkuttaa. Vaan niihinkää ei liikaa saa innostua, ja jos ongelmaksi se käyttö kehittyy, niin selvistely lienee ainoa vaihtoehto. Toivottavasti joku harrastus tai innostus johonkin poistaa sen tylsyyden pahimman terän.

^ Ei arki oo tylsää, jos saa opiskella/ tehdä sellasta työtä, josta todella nauttii.

Oon Iinan kanssa samaa mieltä. Ei arki ole aina tylsää. Se vaan on haasteellisempaa ilman aineita. Mutta palkitsee myös usein runsaammin kun ensin voittaa ne arjen haasteet.

^^ Moni ei tee työtä tai opintoja josta erityisemmin nauttisi, ne on juuri osa sitä arjenpyöritystä. Usealle työ on välttämätön paha, opiskelu ajantappamista tai pareman puutteessa puurtamista. Sitä meinasinkin tuolla, että hyvä jos on ainakin joku asia tai innostus joka poistaa sen pahimman puurtamisen tunnun elämästä. Silloinhan se arki juuri ei ole jatkuvasti tylsää.

Siitä en oo ihan varma, että oottaako mitään kirkkaampaa palkintoa, vaikka voittaisi ne arjen haasteet selvänä tai vähemmän selvänä. En ole itse moista huomannut, tai ylipäätään että voittajafiilis saati palkintoja seuraisi oman elämän esteiden ylittämisestä. Mutta hyvä jos jollekulle seuraa, sehän varmaan motivoi.

Edittii: Vielä sen verran, että oon siis ite aika pessimistinen kaikkien “elämä on parasta huumetta ja selvänä olo palkitsee” -juttujen kanssa. Lähinnä oman elämän valossa ja lähipiirin kokemusten mukaan se vaan ei oo niin simppeli yhtälö, eikä elo selvänä ole sen parempaa, helpompaa, onnellisempaa tai palkitsevampaakaan. Lisäks ite en oo enkä ole ollu päihdeongelmainen, joten ei sikälikään ole tarvetta pyrkiä raivoraittiiseen elämään. Uskon kuitenkin, että päihdeongelmaisen on vähän jo pakkokin uskoa, että selvä elämä on itseisarvoisesti parempaa elämää, koska muuten ongelmakierteen katkaisu olisi kytännössä lähes mahdotonta. Silloin selväksi kannattaakin pyrkiä onnellisen, päihteettömän elämän kuva silmissä, ja toivottavasti se onnellinen elämä myös löytyy.

Kodeiini refloja on jalkasärky, ripuli, nuha, mahakivut. Ei juuri muuta, mutta nuo säryt on yleensä todella kovia. Jos näitä ei tullut jo ekana päivänä ilman kodeiinia niin ei niitä ole siloin tulossakaan. Ei kodeiinista mitään kouristuksia ym. tuu, ne on sit bentso ym. juttuja. Kodeiini määräsi ovat myös olleet ihan inhimillisiä, joten sekin vaikuttaa siihen, ettei refloja tullut tuossa normaalissa mittakaavassa. Jatkossa kantsii tosiaan pysyä kodeiinista kaukana, koska noi annokset ois voinu helposti kolminkertaisuta ja sit tilanne ois ehkä ihan eri.

Joo kyllä noillakin annoksilla monille tulee reflat, myös minulle alko muutaman vuoden käytön jälkeen tulla refloja pienienkin annosten jälkeen, mutta ekoina vuosina ei refloja tullu, vaikka söin 6-8 codia/vrk.

Minä kamppailen tämän asian kanssa. Onko tosiaan mahdotonta käyttää pieniä määriä? Panacod ollut tällä hetkellä käytössä jatkuvaan fyysiseen kipuun. 5 päivää nyt ilman ja kodeiinin tyypilliset vieroitusoireet on nähty. Ei ole todellakaan ensimmäinen kerta. Korkeintaan pari viikkoa olen ollut Panacodista erossa, jonka jälkeen taas repsahtanut joko kivun tai himon vuoksi. Alkaa vaan vähitellen tuntua siltä, että elämä kivuissakin on parempaa kuin tämä kaikkien asioidensa sössiminen nappien vuoksi.