Alkoholin ja troppien lopetus mielessä, lopullisesti. Lopetuksia on takana kymmeniä, ellei satoja. Pisin aika juomatta 9 viikkoa, siitä on jo vuosia. Nykyään dokataan sienenä, aina ja koko ajan. Se, että on päästy edes näin pitkälle johtuu siitä, että koti, työpaikka ja ajokortti on säilynyt näihin päiviin. Nyt saattaa tuo koti vaihtua. Kännissä olen luonnollisesti täysi idiootti ja viime viikonloppuna suoritin idioottien paraatin esimarssin poliiaseman juoppoputkaan. Promilleja 3,3. Hakivat kotoa vaimon pyynnöstä. Sekosin täydellisesti ja aloin riehumaan kotona. Fyysistä väkivaltaa ei tapahtunut, mutta joka tapauksessa tuo hävettää niin paljon, että rintaan sattuu. Ja päähän. Olen lueskellut tätä palstaa ja nyt sitten lopettamisen kynnyksellä päätin kirjoitella itsekin. Kenties omien tuntojen purkamista, kenties halu viihdyttää/lohduttaa muita asian kanssa painiskelevia, mutta ajattelin lähestyä asiaa reaaliajassa, eli korkki menee kiinni juuri nyt. Aikasemmista lopetuksista päätellen tiedossa on kammottavat kärsimykset. Fyysiset oireet ei juurikaan hetkauta enää, mutta askarruttaa jo etukäteen kuinka polttimo kestää tulevat ajat. Sekavaa tekstiä, mutta lähinnä kirjoitan itselleni kuitenkin. Palaan asiaan kunhan saadaan oireet käyntiin kunnolla.
Tervetuloa Poliisin tuttu joukkoon tummaan!
Poliisin tuttuja tässä ollaan itsekin,tosin niinpäin että poliisi on TUONUT kotiin…
kysymyksessähän on paheneva sairaus,sellaiset tapaukset vaan lisääntyy jos jatkaa juomista,olen huomannut.
Silti itse olen aina jatkanut,pisin raittius 3kk,nyt 9 päivää takana ja kävin tänään aa-ssa !Suosittelen,tämän plinkin lisäksi
Tsemppiä!
Harvinaisen omaelämäkerrallista luettavaa täällä. Kaatokännit, putkakeikat, häpeä, viha, masennus, suunnaton mustuus. Mulla ei ole raittiutta takana vielä juurikaan, mutta lohduttaa lukea muiden kokemuksia ja huomata, että raittius on kuitenkin saavutettavissa. Mä ihmettelen tasoa, jolla porukat kirjoittelee. Melkein kirjakieltä, ei kirosanoja. Kaikilla on jotain SANOTTAVAA. Onko kyseessä kenties palstan säännöt, joita en vaivautunut etsimään, saatikka lukemaan vai onko raitistuva tai sitä haluava ihminen jo luonnostaan niin mudassa möyrineen nöyrä, ettei ole tarvetta sortua epäasianmukaisuuksiin? Mielenkiintoista luettavaa riittää. Taidan kuitenkin sännätä kirjastoon lainaamaan muutaman opuksen heti aamulla. Nyt kuitenkin odotellaan koska liskot saapuvat.
Ei kai kirjoitustaitoa mikään edellytys ole… Ehkä vaan ne, jotka on tottunu tai osaa ilmaista itseään kirjoittamalla, kokevat eniten hyötyvänsä tästä ja pysyvät täällä. Löytääkö muut jotain muita keinoja… Toiminnallisia tai vertaistukea naamakkain. Ajattelisin, että osan ihmisistä on vaikeampaa sanoittaa tunteitaan esim kaikki epämukavat tuntemukset on vaan “v*tutusta”. Joku taas pohtii sävyjä, ahdistusta, masennusta ja syitä niihin, joillakin se on musta möykky, jota liuotetaan viinalla.
Pääasia, että jokainen löytäis jotakin itselleen sopivaa apua. Puhumista, kirjoittamista tai vaikka porukalla jalkapallon pelaamista tai muuta tekemistä.
No, ja putkasta heränneet tietää kyllä, mikä se olo on… :mrgreen: Sen kun hiivit luiskaa ylös tai missä kaupungissa mitenkin, ja vilkuilet, että kun nyt ei kukaan tuttu näkis. Ja se henkinen olotila… Mun via dolorosa ehkä kiteytyy siihen keikkaan, kun sitten rahattomana hiertävissä puukengissä 200m välein oksentaen kävelin 5km kotiin. Mutta luojan kiitos, ei ole siellä tarvinnut vuosiin majoittua.
Tervetuloa tänne lukemaan ja kirjoittamaan. Tekstistäsi saa sen vaikutuksen, että olet päässyt pohjalle, omalle pohjallesi. Alkoholismi on kurja kaveri, saattaa viedä pohjan läpikin. Kun kohtuuyritysten ja pätkäraittiuksien jälkeen pääsin omaan pohjaani. kypsyi päätös lähteä hakemaan apua. Toteutin päätöksen ja avasin eräänä iltana AA-palaverin oven. Ei ole juotattanut sen jälkeen.
mariamagdaleena kirjoitti
Naamakkainen vertaistuki on on auttanut minut uskomaan, että raittius on mahdollista kenelle tahansa. Usko on auttanut ymmärtämään jotain lukemistani alkoholismia käsittelevistä kirjoista. Pelkkä tieto ei kuitenkaan kaikkia alkoholisteja raitista. Apu tulee “sydämen murtumiskokemuksen” kautta. Paradoksaalista on, että ensin on luovuttava taistelemasta ja sitten on viivyttelemättä ryhdyttävä toimintaan, kuitenkaan hätäilemättä vaan päivä kerrallaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Samaa ajattelin kuin Lomapuisto tuossa yllä, että nyt olet tainnut kohdata oman pohjasi. Saman kohtaamisen tarvitsin itsekin vajaat 11 kk sitten. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli elämänin tärkein päivä, halusin raitistua ja päätin raitistua. Ensimmäiset päivät vieroitusoireineen ja ahdistuksineen olivat kyllä karmeita, karmeimpia ikinä omalla kohdalla. Tarvitsin lääkitystä, jotta pääsin niistä yli. Hain myös apua A-klinikalta ja käyn säännöllisessä terapiassa edelleen. Ei mitään nuppitohtorointia vaan ihan puretaan näitä menneisyyden kännitouhuja, aika monelle jutulle on selitys löytynyt. Ja aika monta juttua on loppuun käsiteltynä voinut taakseen jättää, lopullisesti. Se, mikä tässä on ollut todella positiivista, on se kuinka nopeasti toipuminen lähti käyntiin kun haki apua. Avun hakeminen on jotenkin itsellekin signaali siitä, että nyt olen tosissani, en vai toivo vaan toimin.
Vertaistukena tämä plinkki on mielestäni ehdoton, ensimmäisinä raittiuskuukausina “roikuin” täällä ihan joka ilta. Olen sitä mieltä, että lopun perin alkoholistia ja alkoholismia ymmärtää vain alkoholisti. Pelkästään opiskelemalla ja asiaan perehtymällä ei siihen maailmaan täysin sisään pääse, vaikka paljon voi auttaa. Niinkuin minun terapeutti, joka ei ole ex-alkoholisti. Monesti olen huomannut, että hän ymmärtää ja hyväksyy juttuja, mutta pohjimmiltaan ei sitten kuitenkaan voi käsittää! Juopon pään sisään ei raittiilla ole ovea
Aika pahat liskot tuli, varmaan joutuu viemään patjan ongelmajätteisiin hikoilun takia. Jotenkin jäi kuitenkin puuttumaan se totaalinen kauhuntunne ja epätoivo, joka normaalisti tärähtää päälle. Voiko olla mahdollista, että täällä luetut ja kirjoitetut asiat jäi jotenkin alitajuntaan ja rauhoitti, edes vähän. Sain kuitenkin nukuttua ihan hyvät unet, sitten kun sain päästä kiinni, vaikka unettomuudesta olen kärsinyt vuosia. Nyt sitten herätessä olikin aurinkoinen päivä, kävin kirjastossa hakemassa vähän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Sain jopa syötyä kunnolla. Mikä tärkeintä, kotona on puheyhteys jälleen avoinna. Ei tosiaan kovin lämmintä tukea ole tiedossa ainakaan heti, mutta valoa näkyy hiukan. Luulen, että olen kypsytellyt raitistumista tarpeeksi kauan ja tarvitsen vain kunnon potkun ahteriin. AA-han aion tutustua ensin lukemalla pari kirjaa. Mielipiteitä olen lukenut paljon ja kommenttia kuullut puolesta ja vastaan. Ehkä sitten perjantaina menen katsomaan paikan päälle. Eihän siellä kukaan pakota pysymään jos kerran on ovesta sisään tullut.
Tervetuloa vaan palstalle Poliisin tuttu. Suosittelisin kokemuksesta ottamaan yhteyttä paikkakuntasi päihdehoitajaan tai A-klinikkaan samassa asiassa. Juu Ei tuossa mainitsikin asiasta ja oivallisesti kertoi, mistä kyseisen tyypin kanssa keskustellaan. Oma kokemukseni on kaupungin paihdehoitajasta (oman alueeni). Tuo tahohan on vaitiolovelvollinen ja omalta kohdaltani lähestyttävyyttä paransi, että se on ulkopuolinen taho. Olisin voinut asiassa ottaa yhteyttä myös työterveyshuoltoon (joka nyttemmin myös tietoinen kyllä), mutta halusin käyttää ulkopuolista tahoa. Paihdehoitaja teetätti perus maksakokeet plus pienen verenkuvan, mikä antoi lisätietoa kropan kunnosta. Tapaamisia oli mahdollista sopia sopivin välein - itselläni noin kerran kuukaudessa oli sopiva tahti.
Tapaamisissa käytiin asiaa läpi ja tutkailtiin, mistä muualtakin voisi lisäapuja saada. Eli tuo ei sulje pois mitään, vaan on yhtenä osasena kokonaisuudessa. Päihdehoitajani mm. suositteli AA:han menoa, mutta en ollut innostunut, kun aiempaa kokemusta oli jo, enkä sitä omakseni kokenut. Paikallisella A-klinikallakin kävin keskusteluryhmässä pari kertaa, mutta kyseinen ryhmä oli keskellä päivää, mikä ei sittemmin sopinut minulle. Päihdehoitaja myös valvoi lääkärin konsultaatiolla Antabus-kuurin, joka tosin piti lopettaa jo kuukauden jälkeen, kun ei minulle sopinut. Miksi kirjoitan menneessä muodossa? Siksi, että seuraavaa tapaamista ei ole sovittu, koska en koe sen olevan tarpeellista. Voin kuitenkin tarvittaessa soittaa, ja soitankin, jos tilanne sellaiseksi menee, että koen apua tarvitsevani. Edellinen tapaaminen oli toukokuussa ja edellinen alkoholijuoma meni alas viime vuoden lokakuun alussa.
Joo. Päihdehoitajan numero on jo puhelimen muistissa. Odottelen kuitenkin vielä hetken. Mulla on vähän sellainen periaate, että lekuriin ei mennä kuin kuolemaan, enkä todellakaan halua juuri tällä hetkellä tietää mitä kaikkea mulla on kropassa vikana, luultavasti kaikki. En vaan halua ottaa lisäpaineita juuri nyt. Edessä on suhteellisen pian kuitenkin työpaikan pakollinen terveystarkastus ja siellä sitten otetaan vastaan mitä on tulossa. Pelkästään juttelemaan voisin lähteäkin. Ongelmahan on mulla aina ollut sellainen, että kierteen katkaisu on tullut luonnostaan, koska työt on pitänyt hoitaa. Ne liskot ja krapulat kestää kyllä, mutta se selvänä olemisen hohto katoaa viikon aikana, ja kun viikko on kerran mennyt loistavasti niin kyllähän siitä pitää palkinto saada. Palkinto on viime vuosina poikkeuksetta
ollut märkä palkinto. Mitään iloa juomisesta en ole saanut niin kauan kuin muistan. Se on sen ensimmäisen oluen kylmä puraisu, muutaman sekunnin euforia, jota seuraa lava kaljaa jonka juomisessa ei ole mitään järkeä. ja seuraavana aamuna krapulan tasosta riippuen mä olen lähikaupan hyllyllä viimeistään tasan yhdeksältä. Aika usein joutunut tekemään täyteostoksia muutaman minuutin, että kello tulee tasan. Ja aina kaikki alkaa siitä yhdestä.
Tervetuloa palstalle, Poliisin tuttu. Kiva kun olet mukana. Ylempänä on paljon hyviä vinkkejä jotka kokemuksieni perusteella allekirjoitan. Yksi lause pisti erityisesti silmääni. Mariamagdaleena suositteli sinulle itsellesi sopivaa raitistumisreittiä. Tämä on mielestäni tärkeä pointti tajuta jo aluksi. Ei ole mitään “oikeaa” tai “väärää” raitistumistapaa. Vaan ainoastaan juuri omalle itselleen sopiva. Tavallaan räätälöitynä minäkin oman tapani koen. Mulla oli alusta lähtien tiivis kontakti paikalliseen Caritaksen päihdeneuvojaan ja Diakonian sosiaalityöntekijään. Näihin on yhteys vieläkin - jo kymmenettä vuotta. Toki keskustelujen painopisteet ovat muuttuneet ja liittyvät nykyään yleiseen elämänhallintaan. Jos niihinkään. Useimmiten käyn vain noin kerran kuukaudessa moikkaamassa ja pitämässä neuvojiani ajan tasalla.
Ryhmät eivät ole mun juttuni, vaikka niihin tutustumista suosittelen ehdottomasti. Voi saada vinkkejä ja saa joka tapauksessa viikkoon uuden rytmityksen.
Sulla on hyvä ja selvä linja, Poliisin tuttu. Olen aika vakuuttunut siitä, että jos pidät sen niin ollaan molemmat poliisin tuttuja (minäkin henk.kohtaisesti) ihan toisessa yhteydessä. Nimittäin osallistumassa puhujina poliiseille tarkoitetuissa infotilaisuuksissa! Tällaseen toimintaan mulla oli kosketuspintaa viimeisen narkkareitten ja alkkisten sekaryhmän puitteissa johon tutustuin noin puolen vuoden ajan.
Pysyhän palstalla ja ala aktiivisesti etsimään sopivia tahoja sitten kun siltä tuntuu. Täällä olet joka tapauksessa oikeassa paikassa ja jengissä!
Kauan jouduin minäkin kypsyttelemään ennen kuin tunnustin hävinneeni alkoholille. Vasta hädän hetkellä läksin pyytämään apua. Kirjatieto oli auttanut tunnistamaan juomiseni luonteen, ja nyt raittiina kirjojen sisältö on auennut lisää mm. kuultuani toisten alkoholistien oivalluksia. AA on siitä mahtava, että se antaa mahdollisuuden raitistumiseen ja toimii joustavasti. Voi tulla selvin päin mihin ryhmään tahansa ja lähteä, jos ei sovi tai huvita. Palaverit eivät miellyttävyydestään huolimatta silti ole huvittelua, vaan kokoontumisia yhteisen ongelman ratkaisemiseksi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Ensinnäkin, kiitos kaikille. Ihan vaan siitä, että olette olemassa. Päihdelinkki ja nämä keskustelut auttoivat pahimman edessä. Nyt kun mä olen saanut itseni irti kierteestä, eli päivä ei ala, eikä pääty kännissä niin onkin aika pohtia, mitä seuraavaksi.
Eilen oli hyvä päivä, vapaapäivän aatto ja olin tarkoituksella tyhjentänyt kalenterin KAIKESTA. Mä kieltäydyn systemaattisesti ottamasta stressiä yhtään mistään ja keskityn hoitamaan itseni ja jos mitenkään enää mahdollista parisuhteeni kuntoon. Tavallaan hauska episodi eilen oli se, että sain verottajalta postia. Kyseessä oli veropäätös viime vuodelta ja mulle tulee mittava palautus. Kymmenen sekuntia mietin ihan tosissaan, että tämähän vaatii vähän paremman pullon illaksi, kunnes muistin etten juo enää. Mietin eilen illalla, että pitäisikö aktivoitua ja ajella paikalliseen AA-kokoukseen katsomaan mikä meininki siellä on. Päätin kuitenkin mennä uimaan. Tosin uimista ei kauaa kestänyt, koska happi loppui ja luulin saavani sydänkohtauksen. Saunassa oli kuitenkin kiva käydä rentoutumassa ja siihen päälle kunnon ruoka. Eipä siinä kauheasti alkoholia kaivattu.
Tänään on myös hyvä päivä. Vaikka päätin, etten ota stressiä, olen saanut stressittömästi hoidettua enemmän asioita
kuin koko kesänä yhteensä. ja päivää on vielä jäljellä. Useita tehokkaita tunteja selvinpäin. Osittain, ellei kokonaan vaimon painostuksesta menin ja varasin ajan päihdehoitajalle. Vaimo on sitä mieltä, etten selviä tästä kaikesta yksin.
Saattaa olla oikeassa, eihän se mitään maksa jos käyn juttelemassa asiantuntijan kanssa. Toisaalta, mä en katso olevani yksin. Mulla on vielä parisuhde ja paras ystävä saman katon alla. Ainakin toistaiseksi. Lisäksi mulla on päihdelinkki. Ensi viikolla mukaan astuu terveydenhuolto ja ehkä jonain päivänä, ellei jopa tänään, AA.
Minäkin olen uusi täällä, ja siltähän tämä vaikuttaa, että sekaan mahtuu itse kukin Hyvä niin.
Itse vietän nyt ensimmäisiä raittiuden päiviä useiden vuosien krebailun, ajoittain jopa onnistuneen kohtuukäytön, mutta suurimmaksi osaksi alkoholin suurkulutuksen jälkeen. Pohjakosketusta olen ottanut jo valitettavan monta kertaa aiemmin, mutta nyt tuntui, että sinnepä jään pohjamutiin ameebaksi, ellei nyt prkl tule rotia tähän hommaan. Haluan raitistua, ja voin vannoa, että se ei tule olemaan helppoa. Ei tarvitsekaan. Mua myös auttaa tieto siitä, että en ole yksin, ja voin purkaa ajatuksiani ja tilojani tänne plinkkiin. A-klinikka käynnistyy ensi viikolla, ja siitä sitten etiäpäin.
On tämä jännää aikaa. Olen iloinen, että puolisosi on vielä (ja toivottavasti jatkossakin!) vierelläsi. Minun mieheni sai viime kertaisesta sekoilusta tarpeekseen, ja nytpä saankin kuulostella raskaan mieleni ääniä kotona ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni. Ymmärrän häntä täysin, Alkoholistin käytös, ainakin omalla kohdallani, on pahimmillaan itsekästä ja välinpitämätöntä. Sellainen ihminen minä en luonteeltani ole. Toivon, että elämänmuutokseni myötä voimme ajan kanssa korjata pahimmat vauriot, ja minä voin olla hänelle sellainen kumppani, jonka hän ansaitsee.
Eipä muuta kuin lisää kokista yhteen, ja vichyä toiseen lasiin. Mukavaa perjantaita!
Tervetuloa. Mä löysin muutama viikko sitten ensimmäisen Plinkki-kirjoitukseni tuolta Vähentäjien puolelta. Se oli kirjoitettu morkkiksessa vuonna 2008 sen jälkeen, kun olin taas kerran ollut poliisien kanssa tekemisissä. Juoppoputka on meikämandoliinolle tuttu paikka, ja nyt asialle voi jo naureskella. Mut eipä se tuolloin putkareissujen jälkeen naurattanut.
Hieno homma Poliisin tuttu, että tunnet löytäneesi oikean suunnan ja motivaatiota raitistumiseesi. Kyllä se päihdehoitajakin varmaan on ihan paikallaan. Alkuvaiheessa kannattaa ottaa vastaan kaikki saatavissa oleva apu. Ehdit kyllä myöhemmin valikoida itsellesi sopivalta tuntuvat keinot.
päivä ilman pisaraakaan etanolia. Paras tapa näköjään mulle on yrittää olla ajattelematta asiaa. Toisin sanoen olen pitänyt itseni kiireisenä ja aion pitää vielä pitkään. Fyysiset oireet oli täyttä helvettiä. Jäljellä on enää outo rauhattomuus ja levottomuus. Hämmentävää kyllä, mä olen saanut nukuttua hyvin ja alkanut näkemään unia taas. Ihmettelin yhdessä vaiheessa miksi en näe unia lainkaan, mutta varmasti olen ollut niin kännissä että uni ei ole ollut oikeaa unta tai sitten vaan en herätessä ole muistanut niitä. Tänään sitten päihdehoitajalle ja alan kirjallisuutta unen saamiseksi. On tää HIENOA!! Kiitos kaikille teille. Päihdelinkki oli ensimmäinen kanava exitissä ja mä olen saanut täältä uskoa ja voimaa homman läpikäyntiin. Nyt jatketaan hyväksi koetulla linjalla.
Alkoholistit laskee päiviä. Näin minun on annettu ymmärtää. Kaikkien odotusten vastaisesti olen jatkanut selvin päin höperöintiä ja taitaa vallan olla 20. päivä tätä erittäin omituista olotilaa meneillään. Kiirettä on pitänyt. Yritetty hoitaa kaikki tekemättä jätetyt hommat pois kummittelemasta, sivussa pumpattu salilla niin, että oksennus lentää ja asuttu töissä. Kotona vallitsee seitinohut rauha. Häiritsee todella pahasti nyt kotiolot, tilanne on aika motissa ja sitä pitäisi alkaa purkamaan, mutta en oikein tiedä mistä aloittaa. Melko jäätävää on ollut ja tukea raitistumiseen on ilmeisesti turha hakea. Juomaan en ala vaikka ahdistaa aika tuntuvasti. Selityksiä toimintaan on vaadittu, mutta millä selitetään toiselle tapahtumia joista ei todella muista mitään. Tai yritäpä selittää kohtuukäyttäjälle mitä tarkoittaa kun aletaan juomaan, tai mitä krapula on. Viikonloppukäyttäjät eivät ole minun mielestäni a) olleet koskaan humalassa b) kärsineet krapulaa. Perjantai-bilettämällä ei saavuteta turnauskestävyyttä, joka riittää useamman promillen höntsään. Myöskään rapelot ei voi täten olla juuri mitään, verrattuna todellisten voittajien oloihin. puhumattakaan usean päivän tai viikon jatkuneen tumutuksen tuottamista kauhuista. Vaikeat on ajat edessä. Juomisen kannalta olen positiivisella mielellä mutta saattaa olla, että muut seikat menevät hankaliksi ja sitten tarvitaan oikeasti tahdonvoimaa pysyä kaidalla tiellä…
Tyypillistä aikaansaannoksistaan kauhistuneen alkoholistin alkuraittiuden toimintaa on yrittää saada asiat ja ruumis nopeasti ihannekuntoon.
Perheen sisäinen vallanjako voi muuttua rajustikin, kun tossun alla olleesta juujuu-miehestä tai määräilevästä diktaattorista tulee tavallinen asioistaan ja perheen arjesta huolehtiva aviomies.
Alkoholistin sairastuttaman perheen toipumiseen on aikoinaan syntynyt Al-Anon-yhteisö. Päihdelinkissä samaa tarkoitusta varten toimii Kotikanava.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
