Vertaistukea omin avuin raitistuneelle..?

Me Lopettajat
1

Päivää!

Olen 41-vuotias mies ja ollut nyt tänä kesänä vuoden raittiina ilman ulkopuolista apua. Ihan hammasta purren välillä ja välillä taas helpon oloisesti, fiilikset heittelevät laidasta laitaan ja vaimolla on varmasti ollut vaikeaa. Kun päätin lopulta lopettaa, sitä edelsi paniikkihäiriökohtaus jäätävässä krapulassa, auton ratissa. Olisin voinut kuolla, jos en olisi puutunein käsin saanut ohjattua autoa jalkakäytävälle keskellä päivää Helsingissä! Korkki meni kiinni.

Alku oli hankalaa ja etsin vertaistukea ties mistä ja mieluiten ihmisistä/sestä, joka olisi ollut pidemmän aikaa raitis, mutta ennen sitä ihan kunnon alkkis, kuten minäkin. Löysinkin muutamia ehdokkaita, mutta homma tyssäsi aina AA:n tyrkyttämiseen. Olen pinttynyt introvertti enkä kykene osallistumaan ryhmiin. AA ei tunnu oikealta paikalta minulle.

Onko täällä paikalla omin avuin raitistuneita? Olisi mukava jakaa kokemuksia ja vinkkejä kirkkaassa arjessa jaksamiseen!

2

Tervetuloa vaan mukaan keskusteluun.

Onhan meitä, ilman mitään virallista tai muuta organisaatiota raitistuneita.
Heinäkuussa 2010 lopetin juomisen, johan sitä kestikin useamman vuosikymmenen ajan. Ja jokapäiväistä se oli.

Alku oli hankalaa, ei niin pinttyneistä tavoista ollut helppoa ,poisoppiminen.

Vajaa pari viikkoa korkin kiinni laittamisen jälkeen asia oli niin kipeä ja tiukka, että en olisi siitä uskaltanut hiiskahtaakaan edes täällä nimettömänä. Oli se niin henkilökohtainen päätös ja niin henkilökohtainen koko ongelmakin.

Sitten tulin kirjoittelemaan, keskustelemaan niin elämästä alkoholismista irrottautumisen jälkeen kuin monesta muustakin elämäntapoihin ja elämänhallintaan liittyvistä asioista.

Kai tästä kirjoittelusta on jotain tukea ollut -moni asia on saanut lisämausteita ajatteluun, kun erilaisia mielipiteitä on löytynyt ja niitä on puoliun ja toisin avattu ja kommentoitu.

Eli, tiukastio ottaen voitaisiin tietysti väittää että eipäs sittenkään ilman ulkopuolista apua, kun täältäkjin on tukevaa ja alkoholismin uudelleenpuhkeamista ennaltaehkäisevää vuorovaikutusta etsitty.

Ja minun puolestani asian saa noinkin määritellä, ei siinä mitään pahaa ole, jos vaikkapa keskustelusta on apua, niin voimaantumisessa kuin ajattelun virkistymisessäkin.

Olen kai ollut aika aktiivinen keskustelija, joskin aina joskus työ-harrastus-tai muiden kiireiden takia hiukan hiljentynytkin.

AA.n opit eivät minunkaan ajatteluuni sovi, jos kohta eivät oikein muutkaan “ohjelmalliset” ja tiukan puhdasoppiset maailmankatsomukset ohjeineen ja askelmerkkeineen.

Mieluummin ajattelen itse, pällistelen tätä maailmaa ja kerronkin, miltä minusta mikäkin näyttää.

Omasta alkoholismin hävittämisestäni pois omaa elämääni ohjailemasta olen täällä tainnut kertoilla niin useaan kertaan, että osa pitempiaikaisista keskustelijoista on jo sen asian selittämiseeni kyllästytnyt ja osa kiukustunutkin.

Ja mieluummin jo tietysti itsekin juttelen näistä selvän elämän asioista, mutta kyllä minusta juttukaverin ja kommentoijan saa myös selviytymisen akuuttivaiheessa.
Sinulla on vuosi mennyt, hieno juttu!

Sitten jo tiedätkin mikä elämässäsi on muuttunut ja muuttumassa, ja mitkä asiat ovet edelleen olemassa.

Laita vaan tulemaan kirjoitusta, en tiedä onko minusta isoakaan apua, mutta vastailen kyllä ja keskustelen! Ehkä siitäkin joskus oma hyötynsä voi olla?

3

Kuin myös!
Uskalsit kirjoittaa ja asettaa itse rajasi mihin mukaan menet. Se on tärkeää.
Mielialanvaihtelut ovat luonnollinen asia kun lopettaa alkoholinkäytön. Vain harva pääsee ilman niitä.
Aika , aika, ja taas aika on se joka tasoittaa ja tuo mielenrauhan.
Kirjoita lisää. Keskustellaan.

4

Loppujen lopuksi jokaisen on itse tehtävä työ että pysyy raittiina. Voi vain jutella tai kirjoitella muiden kanssa niistä ongelmista joita tulee eteen.
En minäkään tykkää jos tuputetaan jotain, itse haluan lukea ja tutkia mitä haluan elämältä. Vaikka meninkin Aa-ryhmään kun olin ollut raittiina jo useita kuukausia, niin silti olen oman tien kulkija enkä kenenkään talutusnuorassa.
Jokainen kokee raitistumisen eritavalla, niin luulen. Ja koska olen nainen niin senkin takia koen asiat eritavalla, kuin mies.
Olin jo monta kertaa yrittänyt kaikin keinoin, mutta en ollut viikkoa kauempaa enää vuosiin ollut selvänä. ja työttömyys vain pahensi juomista, oli aikaa. Sitten se ihme tapahtui, en ollut tosiaan mikään uskovainen, mutta silti illan tullen tärisevänä ihmisraunioina ristin käteni ja pyysin apua joltain, joltain joka auttais. Sen jälkeen asiat alkoi mennä kuin itsestään siihen että olin kuukauden päästä yrittämässä raittiutta ja kun olin jonkin aikaa kyennyt olemaan ilman viinaa niin aloin uskoa että pysyn selvinpäin. Päivä kerrallaan. En luvannut mitään kenellekään, vähiten itselle, en kertonut kenellekään, olin vain juomatta ja ostamatta viinaa. Illalla kiitin ja aamulla pyysin raitista päivää ja tein kaikkea mistä tuli hyvä mieli, liikunnasta, musiikista, lukemisesta ja siivoamisestakin. Pullataikinan teko oli yksi huippu kokemus, tuntui autuaalliselta vaivata taikinaa. samoin ikkunoiden pesu. Yms. Teillä miehillä on varmaan muita sellaisia asioita joista hyvä mieli tulee, kun tekee jotain mistä näkee kättensä jäljen.
Mies metsänreunasta kertookin varmaan mielellään mitä ja miten raittius eteni!
Tsemppiä sinulle ja muillekin.

5

Edit: väärä ketju

6

Moi! Jos haluat, niin lue minun ketju ja mieti, olisinko mielestäsi sopiva kyseiseen hommaan. Mielelläni jeesaan, jos haluat.

7

Anti-sankari ei ehkä saanut kaipaamaansa vastakaikua, tai sitten ei ole muuten vaan ehtinyt jatkamaan kirjoittelua.
Jäin vähän odottelemaan josko vuorovaikutus olisi lähtenyt liikkeelle -aihettahan varmasti riittäisi.

Arjen elämään, ihan siihen ihmisen tavalliseen taapertamiseen, ilman juhlallisia ja filosofisia tai hengellisiä epistoloita, siihen tässä olen minäkin katseeni kääntänyt. Ja aivan niistä arjen asioista, niissä pärjäämisestä, niistä mieluummin juttelisinkin kuin miettisin montako viinapirunpoikasta neulankärjellä mahtuu tanssimaan tai muista henkielämän oikean ja väärän opin pohdinnoista.

Tule vaan takaisin, anti-sankari.

8

Tervetuloa Antisankari!

Tässäpä ois keskusteluketju meikäläisen mieleen, kun en myöskään introverttinä koe saavani face-to-face -ryhmätoiminnan kautta irti sen tarjoilemaa antia. Samoin MM:n tavoin koen vieraaksi AA:n periaatteet.

Uskon kuitenkin, että AA:n kaltainen toiminta sopii erinomaisesti monelle ja mielestäni on upeaa, että kukin löytää omille askelilleen sopivan polun, suunnan ja vauhdin. Mutta uskon myös vahvasti, että raitistua voi muullakin tapaa. Siksi olisi mielenkiintoista kuulla enemmän raittiista vuodestasi ja siitä, mitä kaikkea olet pääkopassasi sen aikana kelaillut.

Itse en ole vielä täysin raitis, mutta tavoite alkaa kirkastumaan. Vähän niinkuin keräilen päänsisäistä työkalupakkia näitä Plinkinkin juttuja lukiessani. Miehellä sama tavoite kuin minulla, hänelle tosin näyttäisi juomattomuus olevan paljon helpompaa, kun on niin onnellista sorttia oleva ihminen.

9

Jos ei muutenkaan ole “kimppakivaa”-ihminen, yksin raitistuminen on varteenotettava vaihtoehto. Kyllä monet tekevät niin.

Itse kokeilin sitä ja toistaiseksi olen pysynyt raittiilla tiellä. Ensimmäiset viikot olivat vaikeimpia, tassuttelin sisällä ympyrää, raahustelin metsäpoluilla, mieli oli apea ja sietämättömän levoton. Mutta siitä se lähti. Alussa kovasti vaivaama viinanhimokin on aikaa sitten hiipunut. Minulla se ei lähtenyt vuodessa. Ehkä edelleen silloin toivoin, että vielä joskus voisin käyttää alkoholia hallitusti. Siitä toiveesta olen luopunut. Mutta silti tiedostan, että alkoholismini on näiden kuuden vuodenkin jälkeen edelleen ryypyn päässä. Ketjussani löytyy tarinani.

Raittius on tuonut paljon hyvä, ennenkaikkea tietynlaisen vapauden ja mielenkeveyden. Suruakin se on tuonut - avioeroon osasyynä oli raitistumiseni. Minusta tuli “tylsä”.