Vertaistukea kaivataan

Oma pelihelvettini on kestänyt puolitoista vuotta. Nyt alkaa olla voimat loppu. En ymmärrä mikä siinä on, että kun rupeaa pelaamaan niin lähtee järki. Sitä vaan pelaa ja pelaa. Ja joutuu kuseen. Tätähän tää peliriippuvuus on.

Velkaa on ja ahdistaa aivan helvetisti. Välillä on tosi synkkiä ajatuksia, miettii vaan että ois helpompaa luovuttaa. Mutta en sitä aio tehdä, nyt on vaan mieli niin maassa. Tiedän, että velka on maksettavissa nopeastikin, kun lopettaa pelit täysin. Olen tottunut pärjäämään vähällä, kun suurin osa tuloista valuu aina nettikasinoille. Masentaa vaan, että on käyttänyt niin paljon rahaa aivan turhaan.

Kertokaa käytännön vinkkejä, miten saada pelaaminen loppumaan. Olen joka kuukausi pelannut kaikki irti lähtevät rahat.

Ahdistaa. Vituttaa. Miten voi ihminen olla kerta toisensa jälkeen näin idiootti. Monestikohan olen jo päättänyt että nyt loppuu. Mutta nyt tän on oikeesti loputtava ennenkuin lähtee järki lopullisesti. Tukea kaivataan.

Hei Hurlumhei!

Pelaamisen lopettaminen vaatii yleensä todella radikaaleja toimenpiteitä. Ja yleensä siihen myös tarvitaan jonkun läheisen apua.

Ihan konkreettisia keinoja on esimerkiksi pelitilien vahvat käyttörajoitukset tai sulkeminen lopullisesti. Vielä parempi keino on asentaa tietokoneelle sekä mobiililaitteisiin casinopelit kokonaan estävä ohjelmisto.

Myös pankkikortit taikka se avainlukulista ois hyvä luovuttaa hetkeksi jollekin läheiselle, ettei yksinkertaisesti voi sortua heikolla hetkellä…

Tämä kaikki onnistuu itse asiassa vasta sen jälkeen kun on ensin rohkeasti tunnustanut peliriippuvuutensa jollekin luotettavaksi kokemalleen läheiselle, joka voi sitten auttaa noissa pelaamisen estävissä asioissa.

Hyvin monelle toimii myös vertaistuki. Niinpä suosittelenkin myös omaan kokemukseeni perustuen, että kannattaa rohkeasti ja avoimesti hakea apua peliriippuvuuteensa. Itse aloitin hiljattain Pelirajat’on & kriisikeskuksen järjestämässä vertaistukiryhmässä ja se on ollut ihan huippu hyvä :slight_smile: Olen lisäksi hyödyntänyt julkisen terveydenhuollon apua.

Varmasti aika moni peluri joutuu ensin kohtaamaan ns. oman pohjakosketuksensa, ennen kuin paraneminen voi alkaa… :cry: Näin kävi myös itselleni. Vasta sitten kun olin pelannut itseni siihen tilanteeseen, että masennuin ja uuvuin lopullisesti, luottotiedot meni ja lainan ottaminen loppui sekä ulosotto alkoi ja olin korvia myöten syvällä velkasuossa… vasta sitten loppuivat pelini :unamused:

Tästä pohjakosketuksestani on aikaa 2,5 vuotta. Joka tarkoittaa myös siis pelaamatonta, paranemisen aikaa :slight_smile: pari repsahdusta on sattunut tähän välille valitettavasti, mutta se myös yleensä kuuluu asiaan. Viimeisestä repsahduksesta on aikaa 6kk ja se maksoi mulle silloin pari sataa euroa.
Nyt ei ole pelit kuumottaneet enää oikeastaan yhtään ja ulosotosta huolimatta on jäänyt säästöönkin hieman rahaa.

Pelaamisen lopettaminen onnistuu vasta sitten kun ensin myöntää ja tunnustaa oikeasti ja rehellisesti myös itselleen, että pelaaminen on vakava ongelma johon tarvitsee apua.

Toivon sulle kaikkea hyvää ja pidän peukkuja että saat pelaamisen loppumaan <3

Ps. tärkeintä on ensin saada pelaaminen hallintaan ja oma henkinen hyvinvointi balanssiin. Sen jälkeen voi keskittyä oman taloutensa ja velkojen selvittämiseen :slight_smile:

Moi!

Mun neuvo on: älä yritä selvitä yksin! Hae realityapua, läheinen tai ammattihenkilö. Edellä olevassa viestissä paljon asiaa.

Sä selviät, helppoa se ei oo, mutta sä selviät. Me kaikki selvitään, ku ollaan vaan avoimia ja rohkeita. <3 hiton kipeetähän tää koko tie on, joutuu opettelemaan kaikkea, syitä siihen miksi on pelannut. Mitä täydentämään on ottanut pelit. Joutuu kohdata möröt ullakolta, hyväksyä asiat, mutta se palkitsee. Ihan varmasti.

<3

Kiitos vastauksista ja tuesta!

Kuitenkin, tämän keskustelun aloituksen jälkeen kaivoin taas kuoppaa syvemmälle ja pelasin. En ymmärrä itseäni taas yhtään. Repsahduksesta kulunut nyt neljä päivää, ja järki on palannut takasin jollakin tasolla. Varmaan vaan hetkeksi taas… Se on kyllä kumma juttu, miten ei osaa lopettaa pelaamista, kun sen aloittaa. Eka vaikka harmiton parinkympin talletus, sitten uus, korotetaa vähä talletusta. Lopputulos se että mennyt taas aivan perkeleesti. Ja se on aivan sama siinä pelihimoissa, sitä miettii vaan että tulee sieltä vielä voitto. Muutamat kerrat saanu vähä isompia summia, siks on helppo uskoo että kyllä se slotti vielä antaa ku talletan nyt vielä. Paskanmarjat.

Tän viimesimmän pelirumban jälkeen oivalsin ehkä jotain uutta. Rupesin miettimään, että mihinköhän voittosummaan olisin edes tyytyväinen. Enkä osannut sanoa. Sen pelisession aikana olin “voitolla” useamman satasen, mutta se tuntui aivan kärpäsenpaskalta, mitä se onkin siihen nähden paljonko on tullut pelattua. Enkä loppujen lopuksi osannut määrittää summaa, johon olisin tyytyväinen. Pitäis olla oikeesti niin iso voitto kaikkien velkojen maksamiseks että ehkä jotenkin jo siinä pelatessa havahtui, että helvetti, mikä on todennäköisyys voittaa isosti.

Nyt oon laittanu kaikille kasinoille joissa mulla tili on (niitähän on paljon) viestin, että sulkevat tilit kokonaan. Pankkitunnustaulukko on varmassa tallessa, etten pääse siihen käsiks kun vain silloin ku tarvis. Nyt oon laittanu maksuun kaikki laskut, mitä seuraavaan kuukauteen on tiedossa, ettei tarvii sitä tunnustaulukkoa hetkeen ottaa käyttöönsä.

Kun vaan sais aikaa kelattua taaksepäin. Tai ettei ois tullut tätä peliriippuvuutta. Helppo jossitella jälkikäteen. Mutta nyt on jotenkin aivan erilainen tunne kuin ennen. Oikeastaan rupean tuntemaan suurta vihaa pelaamista kohtaan heti kun vain ajattelen sitä. Miten paljon se on vienyt rahaa ja aikaa, aiheuttanut aivan käsittämätöntä ahdistusta ja stressiä, pelaamisen peittelyä läheisiltä, jatkuvaa maksusuunnitelmien tekemistä, eikä mitään ylimääräistä ole voinut ostaa. Onko se ihmisen elämää? Toivottavasti tämä järki pysyykin päässä. Enkä enää ikinä, IKINÄ, halua olla siinä tilanteessa, että joudun miettimään, millä elää seuraavat viikot.

Tämä foorumi on aivan huippu. Olen lukenut paljon muiden keskusteluja, ja tuntuu helpottavalta purkaa omia tuntemuksia täällä. Ehkäpä jatkan kirjoittelua.

Oli jäänyt viestisi huomaamatta.

Miten menee nyt?

Toi jossittelu on paha, mutta oon ite tajunnut, että se jossittelu on addiktiminän puhetta. Osa riippuvuudesta toipumista on itellä ainakin ollut se, että kohtaa häpeän ja surun. Mutta hiton vaikeetahan se on!!

Ja rahanmerkitys ei oo pelatessa sama. Rahalla ei oo mitään väliä, vaikka sitä niin ajatteleekin. Se on vaan väline, joka mahdollistaa tän riippuvaisen toiminnan. Niin paskaa, kuin se onkaan. :frowning:(