Kiitos kaikille viesteistä 
Ihan aluksi osaako joku sanoa miksi en saa puhelimella vastattua näihin viesteihin, ilmoittaa jostain virheestä?? Yritin eilen illalla kirjoittaa ja samoin nyt ja ei onnistu. Harmittaa vaan kun kerkesin kirjoittamaan
Toiseksi pahoitteluni kun pistin sähköpostiosoiteen, en tiennyt että sellainen ei ole käytäntö. Lueskelin vain muutamien kirjoituksia ja niissä osassa oli sähköposti joten ajattelin sen jotenkin kuuluvan asiaan.
Kiitos kaikille viesteistä, on mukava huomata et ihmiset oikeesti haluaa tarjota apuaan ja tukeaan.
Olen tosiaan sulkenut kaikki pelisivustot mihin olen tunnukset luonut. Nettipankkitunnareita en oo kyllä vielä kenellekkään antanut, mäutta hyvä idea josvähänkään tuntuu siltä että haluaisi alkaa pelaamaan.
Olen viikonlopun aikan lukenut paljon muiden tarinoita ja ajatuksia ja on oikeasti aika hämmentävää huomata kuinka paljon meitä riippuvaisia oikeasti on. Nettihän on kyllä nykyään pullollaan erilaisia nettipelejä joihin on äärettömän helppo liittyä ja jäädä koukkuun. ja kaikissa netticasinoissa ja vedonlyöntipaikoissa on vielä mitä hienoimpia bonuksia, jolloin pelihimoiset varmasti niihin käy kiinni.
Lueskelin myös jostain ryhmä vertaistuesta, onko jollain sellaisesta kokemusta? Itse asun sen verran pienellä paikkakunnalla ettei täällä sellaista ole mutta ehkäpä naapuri kunnassa.
Pelinainen kehoitti menemään lueskelemaan myös alkoholistien palstaa ja tottahan se on että he ja me ollaan paljolti samanlaisia. ja olen myös sitä mieltä että oli riippuvuus mikä tahansa se on sairaus ja parantuminen siitä alkaa vasta kun sen itselleen myöntää, mutta luulen että se pitäisi myös muille myöntää ja mä en ainakaan henk. koht oo pystyny esim kavereille myöntämään peliriippuvuuttani, mitenkäs on muiden laita??
Mun sisko ja äiti tietää mun peliongelmasta ja se jo helpotti sitä ainasta vihaa, häpeää ja pelkoa. Tietysti itelläni on edelleen sellainen ajatus että mitähän he oikeasti musta ajattelevat ja olenko heidän silmissään täysi epäonnistuja. Syytän itteäni jatkuvasti siitä et olen heitä satuttanu ja loukannu pelaamisellani ja siihen liittyvällä valehtelulla. Mahtaakohan sellainen syyllisyys koskaa lähteä pois, sitä ei voi tietää.
Millaisia konsteja teillä muilla on ollut kun kaikkein kovin pelihimo iskee, mitä te silloin olette tehneet??
Mä aloitin myös päiväkirjan kirjoittamisen tai pikemminkin se ehkä on sellainen tuntemusten kirja johon kirjoittelen ja kun himo alkaa helpottaa luen alkusivut ja saan aina vain enemmän halua lopettaa koska silloin olen ollut niin syvällä suossa.
Olen monesti miettinyt nyt viimeisten viikkojen aikana miten tästä oikeasti selviän ja monesti olen myös ajatellut kuinka paljon helpompaa olisi luovuttaa lopullisesti mutta sitten aina muistan ne äitini sanat: “olet aina pikkutyttöni” tapahtui mitä tapahtui ja samalla hetkellä näen tuon ihanan ja rakkaan koirani surulliset silmät jotka katsovat anovasti ja pyytävät etten jättäisi häntä koskaan ja se auttaa jaksamaan.
Aamupäivä on mennyt tänään hyvin touhuten kaikenlaista mukavaa mutta nyt taas kun tuli kotiin, on mieli apeampi ja kaikki vaikeampaa. Pelaaminen ei ehkäpä nyt ole päällimmäisenä mielessä mutta viha itseään kohtaan. ja monet kysymykset mutta päällimmäisenä iso MIKSI? olen ollut näin tyhmä ja heikko.
Mutta nyt parempaa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille ja jos joku tosiaan osaa neuvoa miten puhelimella saa vastattua tänne niin otan mielellään vinkkejä vastaan koska en aina jaksaisi kaivaa konetta esiin jotta saan vastattua ja kun koneen ottaa esiin on taas suurempi riski että voisi pelata…
Ansku
