Vertaistukea ilman historiaa

Poistettu.
Aiheutti niin paljon pahaa oloa muille.

ö…öööh??? :question:

Tuulenviemää taisi oksentaa jo ajatuksesta… no tulenpa minä sitten taas varovasti mukaan. Juuri noin me kavereitteni kanssa teemme ja pysymme niin selvinä kuin suhteellisen virkeinäkin.

Tänään viimeksi suunniteltiin yhdessä kesäksi muutamaa hommaa joihin vähän enemmänkin haalitaan porukkaa koolle, ja tietysti niitä tavallisia muutaman kaverin metsäretkiä, rauhalliselle järvelle ja laavuun yöksi- ellei sitten autiotuvalle tai vanhanaikaisesti ihan kuusenjuureen oikoiseksi yön pimeimmäksi ajaksi.

Nettisivuhommat ovat myös alkaneet kiinnostamaan ja hiljalleen opetellaan niitä’kin tekemään… aivan omaksi iloksemme sivuja joille on helppo laittaa kuvaa-tekstiä-ääntäkin ja mitä niitä kaikenmaailman komponentteja sitten onkaan… taitavat keksiä mahdollisuuksia enemmän kuin ymmärrämme edes kaivata.

On siinä tietysti mukana aivan käytännön vertaistukea, jokaisen elämään liittyen, kun yksi tietää yhdestä asiasta, toinen toisesta ja joku aina osaa jotain hoitaa paremmin kuin toinen, niin tottakai, monenlaisissa asioissa ja ongelmissa, taloudenhoidosta yrttienkeruuseen, kaikenkaltaista… ja jos ja kun aina jotain akuuttia murhetta jollain on niin nekin siinä yhdessä saatetaan murehtia - ja antaa toisillemme uskoa siihen että selvitään, selvitään. Kummasti vaan vanha äijäkin vielä innostuu uusista asioista kun on aikaa, pää selvänä ja muutama kaveri mukana juonessa, ideoimassa ja yllyttämässä toinen toistaan.

Mutta ne vanhojen tarinoiden kelaamiset? ei tunnu olevan aikaa eikä haluakaan kun tässä päivässä ja tulevaisuudessa on parempaa tarjolla.

p.s.
Ei tuo niin kumma ja harvinainen juttu ole… kyllä sitä on harrastettu maailman sivu :smiley: ja tuohon ajatteluun pohjautuu monen päihdetyötä tekevän yhdistyksenkin toiminta. Sopii hyvin niin ehkäisevään kuin kuntouttavaankin päihdetyöhön, varsinaista (sairaan?)hoitoa se ei ehkä ole, mutta vertaistukea ihan varmasti!

Mä oon kyllä yhtä ulalla kuin tuulenviemää, mutta ainakin ketjun avaus on hauska! :smiley:

Eli tässä ketjussa ei siis kerrota mitä on tehty, vaan mitä aiotaan tehdä, jos nyt oikein metsänreunan miehen viestistä mallia otan?

No mä aattelin kesälläkin käydä töissä paitsi kesäkuussa on parin viikon kesäloma, jonka aion ainoastaan relata. Touko-kesäkuun vaihteessa on pääsykokeet ammattikorkeaan ja jos munkki käy (hihhih : ) niin syyskuussa alkaa sossu- tai psyk.sh. -opinnot.

Lisäksi virittelen uutta musaprojektia tämän vuoden aikana, kenties ihan uusien ihmisten voimin. Puhetta on ollut jossain ihan omasta päihdetoipujien musiikkitapahtumasta. Onhan meillä jo vuotuinen Kalliola rock elokuussa Helsingin Alppipuistossa, joka on melko tavallinen kiva kesäinen puistomusiikkitapahtuma.

Talavella lähen Intijaan taas vähäksi aikaa talvehtimaan, mutta ei nyt härregud puhuta vielä sen enempää talvestä kun just on selvitty edellisestä.

Mitäs ketjun aloittajalla itsellään on suunnitelmissa huomista ja ylihuomista varten?

Vertaistuessa ei ole autettavaa, ei auttajaa, niin taisin itsekin todeta. Kuuntelija ja kertoja sen sijaan on hyvä olla aina keskustelussa, muutoin menee aika huutamiseksi. Kokemuksen jakaminen ei tosiaankaan ole sitä oman päihdetarinan kerrontaa kuin toisinaan. Historiamme on kuitenkin mukanamme, vaikka olisimme suoraan puhumatta menneisyydestämme yhtään mitään. Ihminen vailla menneisyyttä on valitettavan usein ihminen vailla tulevaisuutta. Oma menneisyys on hyvä tuntea ja olla sinut sen kanssa, jolloin se voi kääntyä voimavaraksi, vaikka se raskaita asioita sisältäisikin. Väitänkin, että kokemuksemme näkyy siinä mitä mieltä olemme, miten toimimme, miten olemme kiinnyttyneet tähän hetkeen ja miten tulevaisuuteen suuntaudumme. Historiassamme on ne ainekset, miksi olemme täällä palstalla kirjoittamassa. Siitä olen täysin yhtä mieltä, että nokka kannattaa suunnata tulevaan, tehdä mieleisiä asioita yksin ja yhdessä. :smiley:

Tänään …

Huuhaata. Rande on jonkun A-killan asialla. siellä opetetaan “aktiivisuuteen” “kohtuukäyttöön” “toiminnallisuuteen” ja se ei vertaistuessa toimi. Kyllä vertaistuessa varsinkin alkoholistien vertaistuesa on vain yksi ainoa todella toimivat tapa jonka kyllä muutkin tietävät.

Hmmm… ainoa oikea vertaistuki… kertomuksineenkin… sen toteuttajaille on ehkä jotenkin mielenrauhaa horjuttavaa jos jotkut yrittävät opetella yhdessä selvänä ja aktiivisena ihmisenä elämistä muille konsteilla.
Outoa sanovat olevan.
Varmasti yhtä outoa kuin minulle olisi luopua tästä tavasta ja istua piirissä tunnustaen voimattomuuteni, kertoen elämäntarinaani ja odottaen että korkein voima tekee ihmitä joihin en itse pysty.

Mikäpä siinä, mitä sen on väliä kumpi on enemmän oikeassa?
Olisi nyt voinut olla yksi ketju sen yhdessä aktivoitumisen ja voimaantumisen kanssa yrittäville, täällä todella on ei sata vaan monta sataa ketjua sille toiselle (hyvälle, myönnän,) vaihtoehdolle.

Näyttää siltä ettei olisi kannattanut tulla tähänkään ketjuun mukaan, ojentajia ja “hämmästyneitä lukijoita” ilmestyy ennenkuin kukaan alkuun pääsee.

Olkoon prkl.

Rande ja MM olisivat siis voineet näyttää esimerkkiä ja keskustella oikeasti siitä asiasta mistä haluavat keskustella, alituisen muita vastaan vänkäämisen sijasta. Ilmeisesti he eivät itsekään osaa tai oikeasti halua keskustella niistä aiheista joista he väittävät haluavansa keskustella, vai mitenkohöhän on…? :confused:

Tuota Randen “vittuilusta” itkemistä en varsinkaan oikein ymmärrä, koska minusta ainakin basin kirjoitus oli asiallinen ja ystävällinen ja fiksu, kuten tapansa on.

Tuota toiminnallista päihteettömän elämän opettelua on varmaan lähes jokaisessa päihdehoitopaikassa ja -yhdistyksessä. Minäkin olen käynyt toipuvien alkkisten ja narkomaanien kanssa mm. keilaamassa, pelaamassa mini-golfia, kuntosalilla, uimassa, leffassa jne. jne. :smiley:

Tuollainen “huvittelu” ei tietenkään pidä olla pääasia mutta mukavaa ja tarpeellista vaihtelua se on sen ringissä istumisen lomassa. Molempia tarvitaan, kun kyse on nimenomaan toipumisesta eikä sairastamiseen jäämisestä.
Silloin tarvitsee olla myös menneisyys käsitelty, eikä vain lakaistu maton alle. On kuvaavaa, että jossain yhteisöhoitopaikoissa asiakkaita kutsutaan oppilaiksi. He ovat siis päihteettömän elämän aktiivisia oppijoita, eivätkä suinkaan passiivisia hoidon kohteita.

Tarkoitukseni ei ole ojentaa ketään, osallistun keskusteluun tältä ihan ihka omalta kulmaltani, ei sen kummempaa. Omalla kohdallani tuo menneisyys ja tulevaisuus eivät vaan ole joko tai asioita, vaan vahvasti sidoksissa toisiinsa siinä polttopisteessä, jossa nyt olen ja elän eli nykyhetkessä. Mielestäni tässä ei tarvitse olla mustavalkoinen ja oikeastaan en halua sitä ollakaan muissa asioissa kuin siinä, että olen absolutisti alkoholin suhteen. Oikein mukavaa tulevaisuuteen suuntautuvaa päivää jokaiselle. :smiley:

“Huvitteluksikin” voi leimata jos haluaa.
Useaan otteeseen olen saanut täällä -ja aina samojen kaikentietävien taholta- kuulla ettei nämä yhdessä toimimiset mitään oikeaa vertaistukea ole.

Luulen ymmärtäväni suurin piirtein, tämän ketjun tarkoituksen.

Senkin takia, että omassa lopettamisessani ja selviytymisessäni juuri tuollaisella vertaistuella oli suuri merkitys.
Vaikka täällä nyt lähes joka ketjussa väitetään ettei ole kysymys vertaistuesta niin väitän edelleen, että on.

Minulle on sopinut hyvin vertaistuki jossa kaverien kanssa ei ole myönnetty että olisimme voimattomia ja parantumattomia alkoholinkäytön suhteen, vaan yhdessä on mitätöity sen vaikutusta elämäämme. Usein asiasta edes teoreettisella tasolla keskustelematta, ihan vaistonvaraisena toistemme tukemisena.

Ajatus on ollut se, että emme ole voimattomia, vaan etsimme yhdessä voimaantumista , yritämme itse aktivoitua ja ottaa otetta niin yksityiselämäöän kuin tässä yhdessä toimittaessa yhteisiin tekemisiin.
Etsitään onnistumisen kokemuksia, jotka auttavat voimaantumisessa. Se on minulle ollut tärkeää.’

Ja sekin, että jois jonain päivänä on sellainen olo että’ tekis mieli myöntää voimattomuuteni ja heittää tosiaan “herran haltuun” ja antaa mennä, niin silloin on hihasta nyppäävä kaveri kullan arvoinen. Usein kaverilla on parempi päivä ja hän saa liikkeelle, tekemään jotain joka sitten taas palauttaa minutkin normaaliin olotilaan, pois kielteisen minäkuvan paisuttamisesta.

Monissa asioissa yhdessä onnistumme sellaisessa johon ei yksin voimat riitä, ja ne ovat juttuja joista syntyy “myönteisten kokemusten varastoa”, se voi pelastaa kun ankeampi aamu yllättää. On paljon kun tietää etta onpa tässä kummempaankin pystytty.

Uusien asioiden oppiminen, tosiaan, sekin nostaa ihmistä, itseluottamuskin kasvaa… ja niillä uusilla opituilla asioilla voi sitten taas olla siirtämässä kavereillekin onnistumista ja selviytymistä…

Okei, joo. Tämä on jyrkässä ristiriidassa sen toisen vertaistukimallin kanssa, sen oman voimattomuuden herättämisen ja hengellisen avun etsimisen kanssa… mutta entäs sitten? Kun kerran tämäkin tapa toimii, osalla ihmisistä, niin mitä ihmettelemistä tässä oikein on? Ei kaikkien tarvitse mennä AA-ryhmään, ihan siksi että se ei ole kaikille oikea ja toimiva vaihtoehto.

Eikö nyt olisi voinut antaa yhden ketjun keskustella rauhassa selviytymisestä, voimaantumisesta ja vertaistuesta ilman mukamasihmettelevää päänpyörittelyä ja sen toisella joukolla toimivan vertaistuen väkisintuputtamista? Edes yhden ketjun aiheena olisi minusta saanut olla aktiiseen osallistumiseen, toinen toistensa aktivointiin ja yhdessä oppimiseen, tekem iseen ja onnistumiseen perustuva vertaistuen muoto.

Vaikka kuinka jossain opetetaan ettei sellaista vertaistukea ole olemassa… sitä vaan on. Muista teorioista huolimatta.

pahoitin mieleni,
menen laittamaan ‘taikinan’
käymään.
ja sitten
aion
polttaa
savukkeen
.

Keskustele siitä siis jo vihdoin! Nyt keskityt vain nillittämään ja haukkumaan muiden viestejä sen sijaan että edes yrittäisit keskustella siitä mistä väität haluavasi keskustella.

hus…pois…hus…taloon…renki.kengitti…
väärää hevosta
veikkasi
hävisi
pois… hus…taloon…hmmm what next
youtube.com/watch?v=tnFy1luxL0A

Eiköhän siinä viestissä ollut muutama muukin lause kuin tuo jonka Ketostix siitä tapansa mukaan irrotti ( esittääkseen että viestin sanoma olisi juuri siinä, kokonaisuudesta erotetusta lauseenpätkässä) . Jotain taisin sanoa siitä asiasta josta ketjun aloittaja puhui (luullakseni) eli vertaistuella voimaantumisesta ja yhdessä onnistumisesta.
Ainakaan tällä kertaa se en olliut minä joka lähti aloittajaa mollaamaan “hämmästelyllä” ja tarinankerronnan ylistyksellä … mielestäni sentään yritin pysyä aiheessa.

Rande ymmärsi poistaa viestit joilla ei ollut mitään tekemistä vertaistuen kanssa. Suosittelen yhdelle toisellekin.

Muutama muu lause, jossa jälleen vastakkainaseteltiin eri vertaistuen muotoja oikeaoppiseen vertaistukemiseen luonnon helmassa ja vääräoppiseen “ringissä istumiseen”, siinä marttyyrinviitan liehuttelun lomassa. Kun sen sijaan olisi voitu keskustella vaikka niistä tulevaisuudensuunnitelmista, niinkuin minäkin ekassa viestissäni tein.


Ja Foottiksella jatkuvasti sama perseestä revitty “toinen on väärässä, toinen oikeassa, toinen ylempänä ja toinen alempana” -asenne, vaikka dialogisuudessa pitäisi olla kyse siitä että kumpikaan tai kukaan ei ole sen enempää väärässä eikä oikeassa, vaan kaikki voivat oppia jotain toisiltaan.
Ja välillä itketään omaa alemmuudentuntoa kun yhyyy yhyyy tuo yks yrittää taas olla ylempänä ja oikeessa.

Ei noin! Tasavertainen ja asiallinen keskustelu on mahdotonta ennenkuin kaikki suostuvat olemaan tasavertaisia. Ja tämä viesti siis yhtälailla niin alemmuuden- kuin ylemmyydentuntoisillekin.

Rähmällään on vaikea osallistua keskusteluun sillä happi ei kulje kunnolla, ja muiden yläpuolella ollessa puolestaan mahdollinen kaksoisleuka näkyy kiusallisen selvästi.

Juuri toinen toiseltaan oppimisestakin vertaistuessa on kysymys. Se on ehdottomasti vuorovaikutusta. Vaikka tämä ketju ei sitä enää olisikaan.

Itse tulkitsin tuon Tuulenviemän kysymysmerkkinä olon aidoksi kysymykseksi siitä, että mistä on kysymys. En nähnyt sitä pahansuopana. Harmi, jos minun viestini tulkittiin yhden asian ylistyksenä, pikemminkin yritin tuoda nämä asiat rinnakkaisiksi, kun ainakin omassa elämässä ne ovat sulassa sovussa esillä molemmat. Meidän olisi hyvä täällä oppia sellainen soljuvuus tässä keskustelussa, ettemme takertuisi jokaiseen oksaan tai kantoon, vaan jatkaisimme ajatusten vaihtoa. Olisi hyvä joskus päästä niiden ohi ja yli, jollekkin uudelle ulottuvuudelle. Silloin tällöin niin on käynytkin. :smiley:

asento lepo
lepoasento
ojennus
kiitos
v…
ei tota

apuva
hukun
hai
syö
hait
ahmat tulevat