vertaillaan riippuvaisuuksiamme

Valtti
1

hei Teille kaikki valttilaiset,
käyn usein lukemassa teidän peliriippuvaisten tekstejä ja sympatiseeraan kovasti.
itse olen juoppo, kuitenkin aivan rauhallinen ja asiallinen enkä koskaan ns. änkyrähumaltunut.
eli minua ei tarvitse pelästyä :slight_smile:

olen pannut merkille, että nähtävästi pelihimo syntyy teillä tismalleen samoista “tunnelmista” kuin meikäläisille juoman korkkaaminen.
itselleni on suorastaan käsittämätöntä, että ihminen pelaa ja pelaa vaikka tajuaa ettei siinä lopulta hyvin käy, kuten varmasti Teillekin on yhtä käsittämätöntä, minkä takia ihminen juo vaikka tajuaa, ettei siitäkään hyvää seuraa.
itse olen opetellut juomaan sen takia, että se on ollut oiva korjausyritys saada itselleen hetkeksi “helppoutta”,
edes nousukännin ajaksi.
onko mahdollista, että myös suma pelien kanssa, loihtii tämän hetken helppouden tunteen.
toisaalta… te sentään joskus edes voitatte, heh, kun me juopot pääsääntöisesti aina vain masennumme lisää ja lisää.
suurinpiirtein siis näin.

entä sitten tämä raha?
miksi nimenomaisesti raha on se juttu?
toisekseen, miten ihmeessä yksilö saa päähänsä että juuri hänellä kävisi tänään “tuuri”, kun samoja pelejä pelaa samanaikaisesti tuhansia samoin toivovia.
minusta ajatus on liikuttava että peluri tosiaan kuvittelee, että juuri häntä onnistaa tänään auts!
juoppo taas viisastelee, että josko hän vielä tänään, vain tämän kerran, saisi itselleen ok olon, niin sitten hän heti maanantaina aloittaisi raittiuden. näin alkkis tuumailee, vaikka tasan tietää, että nämä hänen kuvitelmat tulevasta raittudesta on ykskantaan silkkaa haavetta.

rahasta vielä.
minkä takia sitä pitää saada?
onko kysymyksessä sittenkin siis rahan palvonta - vain rahakkaana olen jonkin arvoinen - vai vain siis siitä pelaamisen hetken tuomasta jännityksestä?
haave nopeasti ja helpolla rikastumisesta luo toki mielikuvia ikiomasta sankaruudesta - miten juuri minä hoidan kaikkien sukulaisten ja ystävien ja lähes tuttavienkin rahahuolet kerralla ja kas - sitten olen tasan todella, todella hyväksytty sekä ihailtu ja rakastettu.
juoppokin kuvittelee hullujansa.
tyyliin sitten kun teen niin ja niin, niin sitten ne tajuavat.

ihan verrattavissa olevia asioita.
kaikki perustuu eriskummallisiin tunne-elämän vääristymisiin.

no mutta, eipä tällä kertaa enempää.
tsempit meille kaikille!

2

Itsellä sattuu olemaan nuo molemmat riippuvuudet, siinä sitä onkin mielenkiintoinen nippu riippuvuuksia.
Kyllä niissä paljon yhtäläisyyksiä on. kun olen käyttänyt paljon alkoholia en tosin ole pelannut juuri ollenkaan pelaaminen on tullut sitten tilalle kun olen pyrkinyt eroon alkoholista, aivan kuin korvaamaan alkoholista erossa oloa.
Juomalla en ole koskaan menettänyt niin paljon rahaa kuin pelaamalla vaikka juominenkin on kallista kun sen tekee tyylillä millä minä sitä tein. Voin sanoa että kyllä juomallakin saa “voittoina” asioita saa mielenkiintoista seuraa., lyhempiä ja pitempiä ihmisuhteita mitä ei saa kun kärvistelee neljän seinän sisällä kotona. Minulla on ollut nuoruusvuosista asti nuo molemmat riippuvuudet, olen ihme kyllä tullut vuosikymmenet toimeen niiden kanssa milloin huonommin milloin paremmin. Nyt olen ollut alkoholisti erossa seitsemän kuukautta ja peleistä kaksi ja puoli kuukautta. Pitää tietysti olla uhoamatta mitään mutta minulla on kuitenkin aikomus myös pysyä niistä erossa. tsemppiä juopolle!

3

Terve SylviaPlaa,

Kaikki riippuvuudet omat enemmän samanlaisia kuin erilaisia vain aine/riippuvuuden kohde on eri. Kaikki riippuvuudet vaikuttavat mm. dopamiinin tuotantoon. Jo pelkkä pelaamisen miettiminen aiheuttaa dopamiinin tuotanto aivoissa. Samoin alkoholin ajatteleminen.

Minulle ei ole enää käsittämätöntä riippuvuus vaan ymmärrän nykyään hyvinkin selvästä minkä takia joku juo, pelaa, käytää aineita tai on addiktoitunut johonkin muuhun.

Ensimmäisten ikävuosien aikana lapsen aivojen alueet, jotka liittyvät riippuvuuteen kehittyvät. Jos ne eivät kehity kunnolla niin riippuvuuden todennäköisyys kasvaa.

Myöhemmin elämässä tulee kaikennäköisiä vastoinkäymisiä, joita ihminen riippuvuudellaan yrittää unohtaa hetkellisesti. Kukaan ei päätä ruveta peliriippuvaiseksi tai alkoholistiksi. Vai päätitkö/tiesitkö itse ensimmäisellä kerralla että jäät koukkuun?

Itsellä peliriippuvuus alkoi yläasteella, jolloin alkoi myös koulukiusaaminen. Rahapelit ja tietokonepelit olivat minun pakoreittini kiusaamisen tuskasta. Ala-ikäisenä oli liian helppo pelata, vaikka 15-vuotta oli silloin ikärajana. Kiusaaminen myös alensi jo valmiiksi huono itsetuntoani. En koskaan käsitellyt kiusaamistani tai puhunut siitä kenenkään kanssa. Pelit olivat tiedostamaton pako pahasta olosta. Ajattelen myös monesti mitä muut ajattelevat minusta. Mm. Kerran ihastunut yhteen tyttöön niin muistan mm. ajatelleeni mitä tytön vanhemmat ajattalevat minusta. Enkä tehnyt aloitetta ikinä vaikka tiesin että tyttökin oli kiinnostunut minusta. Olin myös todella epävarma eikä edes alkoholin käyttö nostanut juurikaan itsevarmuuttani.

Silloin kun peleihin jää koukkuun niin ei siinä paljon järki auta, jos ei tiedä mitä tehdä. Peliriippuvainen pääsee pakenemaan todellisuuttaan, vaikka häviäisikin rahaa. Monesti kyllä mietin että, jos voitan niin lähden kiertämään maailmaa ja karkuun kaikkea paskaa. Voitto ei olisi siis mitään ikinä auttanut. Luultavasti ajannut vain pahempiin ongelmiin.

Eli summasummarum. Riippuvaiset yrittävät saada positiivisia tuntemuksia. Kysymys kuulukin minkä takia nämä asiat puuttuvat henkilön elämästä, jota se etsii. Riippuvuus on negatiivisen tuntemuksen kumoamista positiivisella tuntemuksella. Se toimii hetkellisesti, muttei pitkässä juoksussa. Sen takia riippuvaisen pitää käsitellä asiansa ja opetella olemaan myös ns. negatiivisten tunteidensa kanssa.

Ugh. Olen puhunut.

4

Iltaa. tsekkasin noi 3 viestiä tähän mennessä. SylviPlaan avausviesti oli niin kovaa kamaa etä olin aivan pähkinöinä, upeaa kerrontaa ja pähkäilyä real elämästä. ajattelin ettei hyödytä lukea enään kahta seuraavaa vastausta muta luin nekin ja mitä…“pelit poikki” on aika kopio meikäläisestä ja Haamu taas niin järkevä että osaa ohjata meitä todella.

Kiitos hyvistä kirjoituksista, nyt itse jo jonkin verran humalassa kun työ viikko takana ja pelitömällä linjalla jatkellaan ei toki helppoa ja aika paljon kuraa sataa eri suunnista mm Nordealle annoin tällä viikolla kenkää kun skippas vielä kortti hakemuksenkin sen aijemman luottohakemuksen lisäksi.

Testin korottaa myös Ostosrahaakin joka yllätykseksi onnistui ja rahat tuli tilille (vanhan päälle +3300e) mutta kun luin sopparia niin korko oli 50% ja ekana vuotena pelkkiä kuluja ja korkoja 1700eur pöyristyin ja soitin ja peruin lainankorotuksen ja maksoin sen heti takas.

Tsempit

5

Tänne on näemmä tullut rekisteröintipakko, joskus taisin kirjoitella tänne nimellä sicked and tired of this. Kyllähän näissa riippuvuuksissa on jotain samaa, mutta toisaalta ne ovat hyvin erilaisia. Tunnen valitettavasti joitain entisiä ex-alkoholisteja, jotka ovat vaihtaneet viinan peleihin, eli yksi riippuvuus on korvattu toisella.

6

hei kaikille,
kiitos etenkin Haamulle hienosta tekstistä.
aivan, en tietystikään heti tajunnut että viinasta tulisi ongelmani, mutta kyllä vain, heti ensikokeilujen aikana tajusin toki että tää juttu on kivaa. että kyllä toimii.
kuten kirjoitinkin, nousukänni on aina hetki helppoa. pakoyritys todellisuudesta, kuten siis Haamukin kirjoitti.
ja kun näitä “pakoyrityksiä” harrastaa tarpeeksi usein, kierre on valmis.
tuo oli muuten kiinnostavaa, että pelkkä ajatus viinasta/peleistä aiheuttaa dopamiiniryöpyn!

nyt taas näin vanhana (55), jutun juoni taikka sisältö on pikkuisen toinen.
kiitos mm. pitkän terapian siinä kolmenkympin kieppeillä, en ole enää alkuunkaan niin ahdistunut kuin nuorempana, joten nykypäivän juopotteluni perustuu enemmänkin tapajuomiseen. olenhan toiminut niin aina. se on kuin tylsä itseään toistava harraste. totuttu kuvio. jumitus. tai, olisiko asia niin että ja koska nuorena sain elämyksellistä lievennystä suunnattomaan ahdistukseeni alkon tuomista nousuista, aivoni ikään kuin kuvittelee edelleen että saan taas jotakin erittäin palkitsevaa vaikkei sitä ihan valtavaa ahdistusta enää olekaan.
elääkö aivot siis ihan ikiomaa elämäänsä? jos suurpiirteisyys sallitaan niin eikö se jotenkin näin mene.
toisin sanoen omat mietteet ja pyrkimykset ja ihanteet ovat keveitä kuin leijat siinä vaiheessa kun aivot vaatii haluamansa.
eli jälleen palataan tuohon Haamun mainitsemaan dopamiini-ryyppyyn. taikka dopamiini-peliin.
siinäkin näen yhtäläisyyksiä alkoholismissa ja peliriippuvaisuudessa, että välillä on rauhallisempia jaksoja, välillä tahti kiihtyy. itse en harrasta milloinkaan päivien kestäviä ryyppyputkia, mutten onnistu myöskään viikkoja kestäviä täysin raittiita jaksoja. kaikista törpöintä kohdallani on tehdä duunijuttuja kotioloissa pienessä tuiskeessa. mikä sekin on ihan itse kehitetty dorkakuvio.
ok, ei muuta kuin tsempit kaikille!
myös pörssipelurille terkut :smiley: ja kaikille muillekin!

7

ai niin, piti tulla vielä takaisin koska haluan onnitella pelit poikki-henkilöä! ihan mahtava asia. onnea!!!
seitsemän kuukautta erossa alkosta, ja nyt vielä peleistäkin. well done!!! todella huippua.

8

Kiitos onnitteluista olen itsekkin tyytyväinen tilanteeseen. Alkoholin kanssa minulla on oma ohjelma tätä peliongelmaa olen hoitanut lähinnä täällä kirjoittelemalla ja lukemalla toisten kokemuksia. Molemmissa on ollut tietty pohjakosketus tarpeen ja sitä kautta herääminen, valehtelun lopettaminen itselle että kyllä se tästä taas paremmaksi muuttuu, ei muutu ellei tee mitään tai muuttuu mutta pahemmaksi.

9

Hyviä kommentteja tässä ketjussa.

Haamu tuolla tiivistikin riippuvuuskäyttäytymisen kehityksellistä puolta. Riippuvuusongelmaa voi siis ajatella eräänlaisena kypsymättömyytenä riippumattomuudessa. Tai riippuvuudessa, miten päin vain haluaa ajatella. Ihminen on tavalla tai toisella aina riippuvainen. Ollakseen riippumaton, on pärjättävä myös tietyn luontaisen riippuvuuden kanssa (tässä viittaan erityisesti ihmissuhdesektoriin).

Itselläni on usein ollut pyrkimystä omavaraisuuteen ihmissuhteissa, ts. näillä alueilla “riippuvuuteen antautuminen” on ollut vaikeaa. Kääntöpuolena on, ettei omavaraisuus ole ollut todellista itsenäisyyttä, vaan pyrkimystä kompensoida pelottavaa riippuvuutta. Miten peliongelma tähän liittyy, on varmasti juurikin pyrkimys jonkinlaiseen hyvänolontunteeseen jne. mitä Haamu tuolla kuvailikin.

Myönnettävä on, että joskus on kuvitellut auttavansa sitten myös läheisiä, jos sattuu voittamaan suuren summan. Siinä fantasiassa elää jälleen kuvitelma riippumattomuudesta. Aluksi en ajatellut lainkaan mitään suuria voittoja. Äkillisen velkaantumisen (oman todellisen elämänhallinnan vähenemisen ja riippuvuuden lisääntymisen) myötä huomasin ajattelevani myös näitä jättipotteja. Pienempi summa ei enää velkojen kanssa pärjäämiseen riittäisikään.

Teoreettisesti voi ymmärtää, miksi joku juo tai pelaa. Sitä, miksi sillä tuhoaa oman ja läheistensä elämän, on vaikeampi ymmärtää silloin, kun asiaa seuraa sivusta (esim. isäni alkoholiongelma). Usein näyttää, että kaikki mahdollinen hyvä olisi juuri tässä ja nyt. Silti ihminen jatkaa tuhoavaa toimintaansa ja voi menettää kaiken sen, mikä elämässä on tavoittelemisen ja säilyttämisen arvoista.