Moi vaan. Tein tuossa keväällä jo yhden aiheen lopettamis yrityksestäni. Silloin velkaa pelien takia oli noin 4-5 tonnia. Tänään tilanne on se että velkaa ollaan 10tonnia ja risat. Viikko sitten nostin pankista kulutusluottoa 3k jolla maksoin mm kalliita kulutusluottoja pois. (ferratum, risicum jne.) Viikonlopun aikana pelasin tilini nolliin ja eikun taas ferratumilta 2tonnia tilille ja pelaamaan. Seuraavana päivänä pelitilille tuli 100e 10x kierrätyksellä josta kierrätyksen jälkeen 1500e saldo. Kaikki peleihin…
Noh kaikki tilit lukkoon ja lisää luottoa pankilta että sai taas ferratumin maksettua. Velkaa nyt siis hiukkasen yli 10000e pankille. Muita velkojia ei onneksi ole. On niin epätodellinen fiilis, vaimolleni kerroin taas kaiken ja annoin pankkitunnukset ja pankkikortin hänelle. Millaisia kokemuksia teillä on näistä peliriippuvaisten lääkkeistä ja kuinka ne saa? Menenkö vain lääkäriin ja sanon että mulla on peliriippuvuus ja haluan lääkkeet, vai johonkin terapiaan ensiksi.? Nyt tarvitsen oikeasti apua ulkopuoliselta taholta. Saan kyllä velkani maksettua jos en pelaa, nyt tilillä 2tonnia ja töitä pitäisi riittää mutta silti vanne kiristää päätä ja tiukasti…
Eniten ehkä vituttaa se mitä olen mennyt taas läheiselleni tekemään, pettänyt hänet taas.
Iltalenkillä käytiin koiran kanssa ja siinä mietin että ei asiat vielä niin huonosti olekkaan… Kotona odotti lämmin sauna ja saunassa sanoin vaimolle että sen pitää tsempata mua tässä ja käskeä näyttämään tilin vaikka joka päivä vaikka mulla ei korttia ja pankkitunnuksia olisikaan, pointtina se että itelle tulis jotenkin onnistunut olo ja huomais että se raha todellakin pysyy tilillä jos ei vaan pelaa. Välillä käy mielessä että vedonlyönnillä voin voittaa omani pois, mutta se vaatisi liian suuria panoksia johon ei nyt todellakaan ole varaa, rahallisesti eikä psyykkeen kannalta. Tai että vielä kerran immoa tai jotain muuta slottia isolla panoksilla että kyllä se sieltä sattuu… Onhan niitä osumia tullut mutta kun on suuruudenhullu eikä osaa ajoissa lopettaa niin turha koittaa mitään muutakuin täydellistä lopettamista. Tällä kertaa minä onnistun.
Tutulta kuuostaa sinunkin tarina. Hyvä että annoit nyt pankkitunnukset pois. Oletko laittanut estoohjelman koneelle? Tehnyt omaehtoisen luottonoston kiellon? Vaikka hetkellä tuntuu että ei sille ole tarvetta kun oma motivaatio on korkealla, kohta kuitenkin pelipiru on kertomassa sinulle kaikenlaisia neuvoja miten voisit pelata. Kannattaa tässä motivaation korkeassa vaiheessa tehdä kaikki mahdollinen ja mahdoton jotta pelaaminen olisi jatkossa mahdollisen vaikeata tai mahdoton.
Tsemppiä taisteluun!
Kiitos vastauksesta taistelija. En ole laittanut esto ohjelmia, yritin puhelimelle saada jotain ilmaisia ohjelmia mutta ei ne alkaneet toimiin. Ferratumille on vielä luotto avoinna ja pitäisi kirjoittaa kirje sinne kun eivät anna suoraan laittaa lukkoon sitä. Koko viikonlopun olin vaan niin paskana ettei jaksanut tehdä edes sitä… Ja oikeastaan olen pelannutkin vain luurilla. Nyt uusi viikko ja duunissa 12h päivät edessä, saa nähä miten jaksaa kun vituttaa niin rankasti. Vaimolle tein tosin selväksi että ne tunnukset ja kortti pysyy hänellä vaikka mitä keksisin, ja kun käytän tunnuksia, hän valvoo vieressä. Käteistä rahaa vain sem verran antaa mitä tarvitsen.
Alkuharmitus ylensä auttaa pysymään erossa peleistä. Vaikeukset tule kun se alkaa laantumaan… Mutta kuulosta siltä että olet tosissasi asian kanssa ja se on hyvä juttu.
Itselläni on pankista käyttölaina jota oli niin mukavaa aina nostaa lisää… Aina kun sain hieman lyhennyksiä maksettua, nostin kaiken taas ulos, pelaamista varten. Nyt pyysin pankista että laittaisivat sille omaehtoisen nostokiellon, samoin luottokorttitilille. Ensimmäistä kertaa monen vuoteen lainat pienenee 
Ferratum on itselläkin vielä auki, just sen takia kun sinne täytyy tehdä kirjallinen pyyntö. On mukamas niin raskas juttu. Oikeastaan van tekosyy. Mutta kun kerran annoin sulle neuvon, otanpa itsellenikin tehtävän ja hoidan sen homman.
Jaksamista töihin!
Henkisesti todella raskas työpäivä selätetty… toivottavasti huomenna on jo paremmin.
Koko päivän piru kuiskinut korvaan että vielä kerran, kyllä se nyt osuu… Koitan vain miettiä tulevaa ja tähdätä siihen että vuoden päästä olen jo velaton ja valmis alkaa elämään. Ehkä alta vuodenkin. Tuntuu vaan että pitäisi saaha raha velkojen maksamiseen välittömästi että loppuisi vitutus. Eipä se vaan ole mahdollista ja se asia on nieltävä. 
Nyt on menossa pp3, vasta olin yli 2kk etten pelannut mitään ja se tauko loppui heti kun alkoi jotenkuten sujumaan. Tällä kertaa tauko EI katkea ja pelit saa jäädä.
Toivon vain että olisi helvetisti töitä mitä tehdä ja maksaa velat niinkuin “normaalit” ihmiset tekee.
Tekstit saattaa olla vähän itseääntoistavia ja sekavia mutta koitan tässä vain purkaa päätä tänne kun kaikkea ei osaa puhumalla puhua.
Näin se menee, päivä kerralla eteenpäin.
Itselläkin on ollut aluksi kiirus näiten velkojen maksamisen kanssa mutta alan ymmärtämään että pikkuhilja hyvä tule. Kärsivälidyyden puute on yksi riipuvuuden oireita.
Ja sitten jos saa ne velat nopeasti maksettua tule taas olo että eihän tässä mitään ongelma ole. Eli pelamaan vaan. Itselleni on käynyt niin monta kertaa. Nyt yritän pysyä maltillisempana. Yritin saada yhtistelmälainaa mutta jäkikäteen ajatelleen onni että en saanut. Riski että olisin nekin rahat pelannut, olisi ollut aika suuri.
Peluurille tekee ihan hyvää ainakin aluksi olla vähillä rahoilla, koska ylimääräinen alkaa heti polttamaan ja se pitäisi tietysti käyttää peleihin. Tai sitten se ylimääräinen täytyy heti siirtää jollekin tilille josta sitä ei saa käyttää peleihin.
Peluurin mieli on kyllä tosi sairas.
Mutta tästä se lähtee. Hyvä alku sinulla. Jatkat vaan samaan malliin ja kohta päivistä tule viikkoja ja viikoista kk jne. Eiks niin?
Kiitos sinulle vastauksistasi, tuntuu hyvältä kun täällä toiset tsemppaa toisiaan!
Viikon toinen työpäivä oli jo paaaljon parempi, ei vituttanut juuri yhtään eikä pyöriny pelit mielessä. Tällälailla kun vain pysyisi pitkään niin ei mitään ongelmaa. Hyvä päivä.
Miten Koukuttajalla menee?
Hei. Takana oli 2viikon pelaamaton kausi, joka eilen katkesi, ja isolla summalla. 1500e selvästä päästä kassulle. En löydä enää sanoja. Maanantaina soitan psykiatrille ja varaan ajan terapiaan. En vaan jaksa enään. Juuri kun oli helvetisti rahaa tilillä joululahjoihin, laskuihin ja sellaseen niin ei ole enään. Vituttaa.
Harmi että pelasit. Nyt on tärkein että saat sen heti lopetettua eikä pelaaminen jää päälle.
Terapiasta voi olla paljonkin hyötyä. Ota vaan kaikki apu käyttöön minkä keksit. Mieti tarkkaan millä voisit estää itseäsi pelaamasta. Mikä johti pelaamiseen?
Vaikka retkahditkin, olit 2 vk pelaamatta. Nyt vaan uutta aloitusta! Itsekin aloitetaan alusta, 2pp takana.
Tsemppiä!
Joo todellakaan ei saa jatkua enään. Pelaaminen johtui siitä kun tulin yksin kotiin ja vaimo oli unohtanut pankkitunnukset yöpöydän päälle ja kone vieressä, ei se muuta tarvinnut. Tuskin oli syötti vaikka niin epäilinkin. Tunnukset vedin saksilla miljoonaan osaan ja heitin roskakoriin. Niitä en enää edes tilaa, jos lasku pitää maksaa menen pankkiin ja sillä sipuli.
Maanantaina soitan ajan itselle terapiaan, nyt takana pelaamaton päivä n.1… Tietenkään en voi syyttää vaimoani, koska itsehän ne rahat pelasin. Ei kukaan muu. Koko lauantaipäivän pyörinyt mielessä perjantainen murskatappio ja miettinyt että koitan vielä saaha omani takaisin, onneksi se tunne ainakin tällä hetkellä on ohi kun mietin kyseistä pelisessiota ja sitä kuinka perseestä casinopelit oikeasti ovat. Ei niistä vaan yksinkertaisesti voita kuin mielessä.
Itellä tällä hetkellä aikalailla vastaavat tuntemukset. Vähän alle sama summa meni rahaa viikonloppuna tosi lyhyessä ajassa. Lähti ku arvelin että harmittomasti laitan muutaman kympin vedonlyöntii eikä voi olla paha ku sitä en koskaan ees pelaa, vaikka seuraan urheilua. Samoilta sivuilta löyty sitte kaikki muutki pelit. Lopuksi arvelin että black jack isoilla panoksilla on hyvä keino saada pienemmät tappiot kuitattua muutamalla jaolla, yllättäen ei ollu. Onneksi on helppo ja hyvä duuni, mutta kyllähän se on jumalattoman vaikee kaivaa taas motivaatio ku pitää tienestit heittää menemään.
Noh. Omia ratkasuja tähän tilanteeseen. Pakko jatkaa vaan normaalisti. Ekat päivät vituttaa sille nyt ei voi mitään, mutta jatkaa tästä hetkestä lähtien parhaalla mahollisella tavalla pelaamista ja mielentilaa koskien. Taloudellisten tappioitten lisäksi henkiset tappiot minimiin. Ei saa olla pienintäkää aikomusta koittaa voittaa takasin mitään pelaamalla, se on menetetty mikä menetetty. Joka päivä kirjaan ylös muistioon päivämäärän ja että olin pelaamatta ja tuntemukset. Täysin nollatoleranssi ei 20 senttistä mihinkään. Mikä tahansa ajatus, tunne tai tilanne, niin ei jeniäkään. Pahin on se kun on pitkään ollu viisas niin ei pidä sitä viisautta enää merkityksellisenä.
Huhheijjakkaa! Lauantai ja sunnuntai oli kyllä yhtä helvettiä pelipirun kanssa, koitin väkisillä saaha johonkin kassulle talletuksen tehtyä, mutta ilmeisesti jokin isompi taho esti sen, koska en ONNEKSI saanut talletusta tehtyä vaikka mitä yritin, kone ei vaan antanut tehdä talletusta, aina jokin virhe yhteydessä tai jotain vastaavaa “bugia”. Nyt jo helpottaa hiukan. Tein siis uudelle kasinolle tunnuksen viikonloppuna että pääsen kokeilemaan voittaa hävittyjä rahoja takaisin. Aivan hirveää. Nyt pp3 takana ja pelihimot taantuivat onneksi… Luojalle kiitos etten saanut talletusta tehtyä eilen. Olisin luultavasti parisataa köyhempi. Tai tonnin… Tästä on hyvä aloittaa mahdollisesti viikkojen, kuukausien,vuosien katko, toivon mukaan loppuiän kestävä pelikatko. Vielä tuosta viikonlopusta, ei ole varmaan koskaan ollut yhtä suuria himoja saaha pelata ja silti jotenkin tuurilla selvisin siitä! Kun alkuhimosta pääsee ohi, on helpompi jatkaa kun ei himota pelata jatkuvasti.
Tsemppiä kaikille! Älkää antako periksi!
Jotenkin tuttua toi sun tarina. Ihan kuin minä 7 vuotta sitten, jolloin minulla oli vielä luottotiedot kunnossa ja pikavippi- ja lainanotto mahdollisuus. Olisipa silloin ollut mahdollista asettaa vapaaehtoinen luottomerkintä, joka olisi estänyt uusien pikavippien ja kulutusluottojen ottamisen. Toisaalta, en tiedä olisinko silloin suostunut ottamaan sellaisen… Tsemppiä kovasti! Samassa veneessä olemme.
Kiitoksia vastauksista tähän ketjuun!
Eilen repesi taas… 325e kankkulan kaivoon. 200e olisin jäänyt voitolle, mutta mitäpä sitä tyhjää. Tänään soitin sinne mielenterveys yksikköön josta ohjattiin soittamaan a-klinikalle, soitin mutta ei vastattu. Jos ei tänään soita takaisin niin huomenna uus yritys. Pelipoikki ohjelmaan tein sen seulonnan missä piti täyttää kysymyksiä raksiruutuun systeemillä, toivottavasti ottavat yhteyttä, 2 viikon sisään ilmoittavat pääseekö tähän “oma-apu ohjelmaan” mukaan. Jos edes siihen asti kestäis pää. Oli jo lähellä tänään että otan vippiä tai luottoa että pääsen koittaan taas suurta voittoa, mutta onneksi mieleen muistui että velkaa on jo 11k että ei ehkä kannata lisätä sitä. Tilillä rahaa sen verran että pärjää JOS ei pelaa.
Tässä tämän päivän kirjoitus, nyt lähden ruokakauppaan. Heps!
Hei vaan. Tsemppiä sulle koukuttaja, tää addiktio on kyllä ihan perseestä.
Itte keräsin n puoltoista vuotta sit velkaa 12 tonnia pelailemalla slotteja. Aikasemminkin oli tullut rällättyä, mutta ei noin isolla rahalla. Narahdin pelailuista miehelle ja lupasin avioeron uhalla lopettaa, mennä terapiaan ja annoin myös ne pankkitunnukset. Terapia oli ihan jees, mutta lopetin puolen vuoden jälkeen, kun alko jotenkin junnata paikoillaan.
Vähän sen jälkeen alko taas pelit pyöriä päässä ja kuvaan astu 8kk pelittömän putken jälkeen parinsadan kokeilut. Jotenkin olin tosi ylpee itestäni, kun ei lähtenyt käsistä samalla tavalla, kun ennen. Aikaa kulu ja Välillä meni 50e, pahimmillaan 800e, mutta lisää velkaa en ottanut ja voittojakin kotiuttelin. Se oli musta tärkeintä. Väärin.
Samaa rataa jatku joulukuuhun asti, yks pelisessio noin kolmessa viikossa. Pari viikkoa sitten sain kaikki velat kuitattua ja lähes heti sen perään jäin kiinni miehelle noista viimisen 7kk “kokeiluista”. Se kun ei ollut enää muistanut käydä niitä tilejä kattelemassa, kun mulla oli mennyt niin hyvin…
Nyt ei paljoa velattomuus mieltä piristä, kun avioero taitaa tulla. Ei auta selitellä, että “tää on sairaus eikä tarkota, ettenkö rakastais sua silti maailman eniten”. Mies tais olla ihan oikeessa, kun tokas, että taidan kuitenkin rakastaa noita pelejä vielä enemmän. Hän ei myöskään halua ottaa sitä riskiä, että hankkis mun kanssa lapsia ja havahtus joku päivä siihen, että toistuva anteeksantaminen on johtanut siihen, että vaimo ja lasten äiti on salaa pelannut koko perheen omaisuuden. Myöskään ikuinen tilien kyttäys, vaihtiminen ja epäily ei tule kuulemma kuuloon. Ymmärrän.
Nyt tässä mietin, että jos vain mitenkään saisin vielä yhden mahdollisuuden, niin en varmasti laittaisi slotteihin enää senttiäkään. Niinköhän olisi? Olisiko suurin rakkaudenosotus kuitenkin päästää toinen pahasta ja lähteä pois ilman taistelua. Oman elämän tuhoamisen vielä kestää, mutta saattaa sitten toinenkin samaan suohon. Ja kuka ties vaikka pelaamisen onnistuisinkin lopettamaan? Yksin ollessani tekisin sen ainakin aidosti itseni takia, en avioeron uhalla.
Anteeksi masentava teksti. Välillä vaan negatiiviset tunteet saa vallan, kun tänne eksyy voimasanoja hakemaan, ja toteaa, että valtaosa meistä romahtaa kerta toisensa jälkeen. Ennen en ole tohtinut itse kirjoittaa, mutta nyt en vain enää pystynyt olla hiljaa. Kai meillä jokaisella on toivoa, mutta onko tarpeeksi tahtoa?
Nyt ei paljoa velattomuus mieltä piristä, kun avioero taitaa tulla. Ei auta selitellä, että “tää on sairaus eikä tarkota, ettenkö rakastais sua silti maailman eniten”. Mies tais olla ihan oikeessa, kun tokas, että taidan kuitenkin rakastaa noita pelejä vielä enemmän. Hän ei myöskään halua ottaa sitä riskiä, että hankkis mun kanssa lapsia ja havahtus joku päivä siihen, että toistuva anteeksantaminen on johtanut siihen, että vaimo ja lasten äiti on salaa pelannut koko perheen omaisuuden. Myöskään ikuinen tilien kyttäys, vaihtiminen ja epäily ei tule kuulemma kuuloon. Ymmärrän.
Nyt tässä mietin, että jos vain mitenkään saisin vielä yhden mahdollisuuden, niin en varmasti laittaisi slotteihin enää senttiäkään. Niinköhän olisi? Olisiko suurin rakkaudenosotus kuitenkin päästää toinen pahasta ja lähteä pois ilman taistelua. Oman elämän tuhoamisen vielä kestää, mutta saattaa sitten toinenkin samaan suohon. Ja kuka ties vaikka pelaamisen onnistuisinkin lopettamaan? Yksin ollessani tekisin sen ainakin aidosti itseni takia, en avioeron uhalla.
Anteeksi masentava teksti. Välillä vaan negatiiviset tunteet saa vallan, kun tänne eksyy voimasanoja hakemaan, ja toteaa, että valtaosa meistä romahtaa kerta toisensa jälkeen. Ennen en ole tohtinut itse kirjoittaa, mutta nyt en vain enää pystynyt olla hiljaa. Kai meillä jokaisella on toivoa, mutta onko tarpeeksi tahtoa?
[/quote]
Hyvä kun kirjoitit puhuttelevan tekstisi !