Veljen tyttären kauhistuttava elämä

Hei, osaisiko joku sanoa, mitä kannattaa tehdä seuraavassa:

veljeni ex-avokki alkoi narkkaamaan lasten ollessa alakoulussa, ja jätti sittemmin veljeni ja kaksi lastaan. Lapset asuivat aikansa isällään, kunnes vanhempi lapsista, tyttö silloin 9-vuotias, annettiin takaisin äidilleen asumaan. Pidän tätä edelleen suurena virheenä, joka sinetöi lopullisesti tytön kohtalon. Tytön äidillä oli tuolloin jo uusi mies joka oli tietenkin myös narkomaani. He saivat pari poikaa, jotka sittemmin otettiin huostaan. Veljeni tyttö joutui elämään tuossa helvetissä noin kolmisen vuotta, kunnes hänet saatiin takaisin veljelleni asumaan. Ilmeni, että äidin uusi mies oli ollut väkivaltainen ja todennäköisesti hyväksikäyttänyt seksuaalisesti veljeni tytärtä. Tyttö oli aivan sekaisin, hauras ja hänellä oli kummallisia pakko-oireita. Lisäksi hän esiintyi hyvin exhibitionistisesti ja vähäpukeisesti miesten läsnäollessa (mökkinaapurit, pikkuveljen kaverit jne). Tässä vaiheessa myös veljelleni oli tullut uusi, kunnollisempi avopuoliso kuvioihin. Isälleen palautettu tyttö tuntui olevan perheessä taakka, eikä veljeni ja hänen uusi avokkinsa kyenneet käsittelemään tätä kaltoinkohdeltua lasta. Tyttö lähti kotoa 15-vuotiaana, ja mielestäni veljeni olisi tullut pitää lapsi kotona, mutta hänellekin siunaantui pari uutta mukulaa siinä samalla ja avokki ei tainnut haluta pitää tyttöä kotonaan, koska oli uusi “kuningatar” talossa.
Ammattikoulussa tämä tyttöraasu kävi pari kuukautta ja meni sitten kahvilatöihin. Kaikki alkoi olla epämääräistä. Hänestä oli tullut samanlainen valehtelija kuin narkomaani-äidistään, mihinkään mitä hän sanoi, ei voinut luottaa. Asunnon hän sai sosiaalihuollon kautta. Siellä hän asui pari kuukautta ja alkoi asua tyttökavereidensa luona, jotka olivat samanlaisia siipirikkoja kuin hänkin. He asuivat yhdessä ja tulivat jokaisesta vuokra-asunnosta häädettyä. Huumeet ja rankka bailaaminen olivat tulleet kuvioon. Siinä hän sitten tapasi nykyisen miehensä, pornoalalla ja huumebisneksessä pyörivän vanhemman miehen. Veljeni tytär alkoi sitten uuden uran aikuisviihdealalla. Lisäksi miehen “bisnekset” veivät tyttöä matkoille maailmalle. Veljeni tytär oli/on hyvin kaunis, kuin nukke. Hänen kohdallaan kauneus on ollut kirous joka vei hänet maailmaan, joka häpäisi hänet lopullisesti, rikkoi kaiken, mitä naiseus pitää sisällään. Yritin soittaa tytölle, mutta eihän hän minulle vastannut. Pelkäsi tietenkin, että pilaisin heidän bisneksensä.

Tässä kohden sanottakoon, että oli kuin olisi katsonut painajaista. Miten veljeni tyttären elämä meni näin? Eikö jokainen lapsi ansaitsisi kodin, lämpöä ja pullantuoksua? Tietyllä tavalla syytän veljeäni ja hänen avopuolisoitaan, mutta syyttely ei auta ketään. Minulla ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen hyvät välit veljeni kanssa, koska hän on aina ollut niin eri maailmasta kuin itse olen. Koko lapsuuden hän oli minua ja äitiäni kohtaan välivaltainen ja tyrannisoiva, enkä ole aikuisena halunnut puuttua hänen luonteeseensa tai elämäntapaansa. Samanlaista ehdottomuutta veljeni harjoitti tyttäreensäkin, kun ajoi tytön kotoa 15 -vuotiaana.

Veljen tyttö sai sitten vauvan.Tuore isä istuu vankilassa huumetuomiota. Tyttö on täysin yksin vauvansa kanssa eikä suostu menemään Ensikotiin, koska sehän merkitsisi että häntä kontrolloitaisiin. En voi sanoa, että pelkäisin enää mitään, mutta suuri huoli minulla on tuon veljeni tyttären puolesta. Vaistoni sanoo, että tytölle käy huonosti, ja vielä huonommin hänen lapselleen. Vaikuttaa todellakin siltä, että sukupolvien kirousta ja kierrettä ei voi katkaista. Miten narkomaaniäidit voisivat antaa lapsilleen jotain sellaista, jota heillä itsellään ei ole ollut? Turvaa, rakkautta ja huolenpitoa. Ne tuntuvat irvokkailta sanoilta veljeni tyttären kohtalossa.

Onko kenelläkään neuvoa, mitä voin tehdä? Koen että minulla on moraalinen vastuu tehdä jotain, mutta tunnen itseni avuttomaksi.

Kiitos kun jaoit tämän surullisen tarinan.

Tässä on taas yksi niistä tuhansista esimerkeistä, mitä tapahtuu lapselle, joka joutuu elämään päihteiden keskellä. Addiktiot periytyvät, paha valuu alaspäin sukupolvelta toiselle, jos kukaan ei katkaise kierrettä. Mitä muuta nuorelta voisi odottaa, kun hän on lapsesta lähtien saanut osakseen arvottomuutta, mitätöintiä, julmuutta ja väkivaltaa? Vanhemmat luultavasti pahoinvoivat ihan samalla tavalla, ja syyttivät ongelmistaan toisia ihmisiä. Jos addiktiota ei itsessään huomaa, sen kaataa tiedostomattaan lähimmilleen. Häpeä ja tuska siirtyvät eteenpäin, sukupolvelta toiselle.

Kirjoitustasi lukee varmasti tälläkin hetkellä moni paheksuen ja syyttäen tytön äitiä, isäpuolta ja veljeäsi. Samalla kuitenkin omaa jääkaappiaan oluttölkeillä täyttäen, ja antaen omien lapsiensa jatkaa elämistä kosteassa, sairaassa ympäristössä. “Meillä ei sentään narkata”, - on puolustus, ja kuitenkin juuri näissä kodeissa lapset ovat vanhempiensa armoilla, eivätkä pääse mitenkään karkuun tätä juovaa, itseluottamusta tuhoavaa ja tulevaan päihteiden käyttöön kannustavaa ympäristöä. Lapset eivät kuulu humalaisten tai muuten päihtyneiden aikuisten seuraan, eivät yhdeksikään illaksi tai päiväksi. Vaikka juovia ihmisiä siellä kotona olisi vain yksi. Toivottavasti tämä kertomuksesi saa jotkut vanhemmat heräämään, ja käsittämään mitä heidänkin tyttärillään ja pojillaan voi olla edessä, jos sallivat tämän elämäntavan jatkua.

Kysyt neuvoa, mitä tehdä.

Arvelisin, että veljentyttäresi käyttää edelleen päihteitä? Jos näin on, niin ehkä tämä vauva voitaisiin lastensuojelun kautta pelastaa? Ehkä voisit jutella asiasta sosiaalitoimiston kanssa. Toisaalta, ehkä tämä vauva on veljentyttärellesi syy nousta jaloilleen, nyt kun mies on pois kuvioista? Ehkä veljentyttösi olisi valmis ottamaan apuasi vastaan nyt? Lastenhoitoa, ystävyyttä? Paljon tarvittaisiin rakkautta parantamaan hänet, enkä tiedä onko se edes mahdollista, jos tyttö ei itse herää huomaamaan sairauttaan, jonka on vanhempiensa perintönä saanut.

Ainakin voit vaikuttaa ihmisten asenteisiin, kertomalla tätä tarinaa ja vastustamalla lapsiperheiden päihteiden käyttöä. Maailma muuttuu hitaasti, yksilöiden kautta. Toisia ihmisiä ei voi muuttaa, eikä addikteja parantaa, koska loppupeleissä riippuvainen voi vain itse parantaa itsensä, silloin kun on valmis luovuttamaan ja hakemaan apua itselleen. Mutta uskon että asenteet muuttuvat hitaasti terveemmiksi, kun ihmiset vain näkevät vaivaa ja uskaltavat ilmaista omia mielipiteitään silloin kun siihen on tilaisuus. Jos et pysty vaikuttamaan veljentyttösi elämään, voit yrittää pelastaa tuon vauvan avoimuudella ja tosiasioihin nojaamalla, ja kertomalla nämä tietosi lastensuojelulle. Huumeäidit joutuvat yleensä aina luopumaan lapsistaan, ja ehkä se voisi olla myös tytön pelastus. Yleensä raitistumiseen vaaditaan pohjakokemus, niin tuskallinen kokemus, joka pakottaa näkemään oman tilanteensa. Läheiset eivät ymmärrä tätä, vaan he yrittävät yleensä suojella addikteja tämän pohjan kohtaamiselta, ja siinä samalla auttavat omaa sairauttaan kasvamaan ja kukoistamaan siinä rinnalla.

Ei ole helppo sinun tilanteesi. Sanoit että et enää pelkää mitään. Siinä on hyvä alusta, mille rakentaa. Al-anon voisi olla paikka, missä saat tukea ja lisää voimia itsellesi. Olet oikeassa, mielestäni sinulla on myös moraalinen vastuu, ainakin yrittää tehdä jotakin. Surullista tässä on se, että veljentytärtäsi voi olla jo myöhäistä auttaa. Mutta tuota pienen uuden lapsen apusi voi pelastaa.