Moi Uuttapäin2021! Minäkin luin tarinasi molemmista ketjuista ja täysin samaa mieltä Mävaan kanssa. Ero pelkkien velkojen vuoksi olisi yksinkertaisesti typerää, jossa vain pakenisit ongelmaa, kohtaamatta sitä. Ihmisen ajattelu kun tuppaa sumenemaan peliriippuvuuden ollessa päällä.
Annoit ihan oikeita neuvoja tuossa toisessa ketjussa toiselle ihmiselle, joten mikä estää sinua itseäsi toteuttamasta niitä? 68000 on tietysti valtavasti pelivelkaa, mutta joillain on ollut paljon sinuakin enemmän ja he ovat voineet lopettaa pelaamisen. Et ole siis mikään menetetty tapaus. Kuten itsekin sanoit, niin 6000 velat tuntuivat aikaisemmin yhtä pahoilta.
Jos nyt ottaisit pelaamisen takia eron ja maksaisit osan veloista asunnosta saatavilla rahoilla pois, niin uskotko todella pelaamisen jäävän siihen? Ehkä jonkin aikaa saattaisit ollakin pelaamatta, mutta ennemmin tai myöhemmin päätyisit taas pelaamaan, kun et koskaan pureutunut omiin ongelmiisi ja pidit ne kaikki sisälläsi.
Minä en tilanteessasi näe oikein muuta vaihtoehtoa kuin kertoa ensin miehellesi kaiken. Ja muista kertoa ihan kaikki, ihan jokainen velka! Tiedän omasta kokemuksesta, että peliriippuvainen haluaa häpeissään kaunistella asioita, mutta jos jätät joitain asioita kertomatta, niin silloin sama salailu jatkuu, joka ajaa sitten taas pelaamaan. Mies tietysti pettyy ja on vihainen, mutta jos jatkatte yhdessä, niin se voi myös olla teille uusi alku. Minunkin teki pahaa kertoa totuus vaimolle ja kuinka olin valehdellut hänelle päin naamaa 7 vuotta. Velkojen lisäksi joutui kertomaan paljon muutakin, kuten esimerkiksi sen, miksi vanhempani eivät olleet hänelle kertoneet peliongelmastani aikaisemmin. Eivät kertoneet, koska olin heille valehdellut, että suhteen alussa kerroin itse. Nyt kuitenkin, kun totuuden kerroin, niin suhteemme on paremmalla tolalla kuin koskaan aikaisemmin. Tietysti raha-asioissa hän ei luota minuun, mutta puhumme asioista avoimesti. Lisäksi hänen puoleltaan se on vain tervettä huolenpitoa minusta. Teillä on useampi lapsikin, joten mieti asiaa myös heidän kannaltaan, että onko heidän lapsuus nyt etusijalla vai sinun omien peliongelmien salaaminen.
Suosittelen siis, että kerrot miehellesi ensiksi ihan kaiken. Alkuun voi tietysti mennä miehen osalta shokissa ja vihastuneena huutamiseksi, mutta sen jälkeen voitte alkaa miettiä, että miten voitte alkaa ratkaista ongelmia. Et sinä ole paha ja kelvoton ihminen, olet vain vakavasti sairas. Kuten itsenkin kohdalla, niin myös sinulla peliongelma on kehittynyt jo peliriippuvuudeksi ja tarvitset siihen ammattiapua. Tutustu siis eri vaihtoehtoihin ja hakeudu jonkinlaisen avun piiriin. Itselläni olen nähnyt hyväksi kombinaatioksi psykologin ja vertaistukiryhmän. Vaatiihan se tietysti töitä ja aikaa, mutta vähemmän se sitä aikaa vie kuin jatkuva pelaaminen.
Tuli aika pitkä teksti, mutta toivottavasti saat meidän muiden palstalaisten vinkeistä rohkeutta ja halua tehdä muutoksen elämääsi.
