Vapun jälkeen

Vappu meni sitten ja tonkka punaviiniä. Siis tonkka, oikeasti. Nyt sunnuntai-maanantai juomatta. Eilen kauppareissulla melkein paniikkikohtauksen partaalla ja illalla lohduton ja itkuinen olo. En kuitenkaan mennyt eilen Alkon kautta - yritän kovasti olla menemättä tänäänkin. Luettu viime viikolla Seppäsen Selvästi juovuksissa -kirja. Se oli ihanan suora ja kaunistelematon.

Olisi ensi viikko lomaa. Onko mikään A-klinikka tms.auki nyt koronan aikaan, kuka tietää? Haluaisin yrittää taas hakea apua tähän.

Veikkaisin että A-klinikat ovat ihan normaalisti auki klo 8-16, koronasta huolimatta. Kannatta mennä heti aamulla jolloin vältyt ruuhkalta. Yleensä korvaushoidossa olevat potilaat hakee päivän annoksen siinä yhdentoista maissa jolloin voi ilmetä pientä ryysistä. Toiset taas ovat sekakäyttäjiä jotka saa korvaan pistettyä neulaa. Tämä on jonkilaista terapiaa erityisessä huoneessa mihin vain tietyt potilaat tai asiakkaat saavat pääsyn.

Hei. Toivottavasti sait apua. AA-ryhmät ja A-kilta toiminta ovat myös avoinna ainakin jossain päin Suomea, riippuu missä asuu. Ja auttavaan puhelimeen voi soittaa ja saada henkistä tukea puhumalla. Ja tänne kirjoittamalla saa tukea pysyä selvänä. Tsemppiä. Niin ja myös tietenkin rukous ja usko Korkeimpaan auttaa.

Painaako jokin mieltäsi? Kirkon keskusteluapu on sinua varten, kun kaipaat henkistä tai hengellistä tukea. Päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia koulutettuja vapaaehtoisia ja kirkon työntekijöitä. Palvelu on valtakunnallinen, ja yhteydenottoihin vastataan eri puolilta Suomea.

Haluatko mieluummin keskustella kasvokkain? Löydät papin tai diakonin yhteystiedot oman seurakuntasi nettisivuilta.

Palveleva kirje
Voit kirjoittaa kirjeen myös paperille. Lähetä kirjeesi osoitteella:

Palveleva kirje, PL 210, 00131 Helsinki.

Jos haluat vastauksen, liitä mukaan nimi- ja osoitetietosi.

Sitä en ole kokenut tällä palstalla, missä ihmiset ovat katkeroituneita ja turtununeita, he eivät yksinkertaisesti jaksa kohdata moniongelmaista ihmistä vaan toivovat pelkkää rauhaa ja yksinäisyttä.

           s

Hei. Tietenkin jos on juuri lopettanut juomisen, tai on vielä siinä sumussa missä ollaan kun käytetään päihteitä, niin sen ymmärtää ettei oikein ole kivaa olla. Muistan oikein hyvin kuinka olin vihainen, katkera, syytin kaikkea mitä ympärillä oli siitä tilanteesta missä olin: katkeroitunut juoppo. Tympeä ilme naamallani. Vihaisena katsoin jokaista “tuokin tuossa, mitä se ymmärtää minun elämästä mitään”.
Se tunne ettei kukaan ymmärrä, kukaan ei voi auttaa, en nähnyt ulospääsyä olotilasta missä olin. Mutta niin se vain ihme tapahtui ajan myötä kun raittius kesti ja kesti, päivä kerrallaan eteenpäin. Tuli välimatkaa, aikaa, uusia ihmisiä joiden kanssa jakaa samaa kohtaloa. Järjen ääni pääsi läpi alkoholin turruttaman aivokuoren, häveten jouduin toteamaan että minun on itse muututtava ei muiden. Ja se olikin pitkä tie, ilman tukea ryhmistä, täältäkin, en olisi jaksanut. Toinen paikka netissä mistä sain paljon apua oli Tukinet. Myös hengelliset, psykologiset luennot ja ryhmät. Sitten on myös sellainen kuin “Toivon puheita” netissä, kannattaa kuunnella, siellä on paljon erilaisia puheita eri aiheista.

Tuo kuvastaa minun nykytilannetta aika hyvin. Olen jatkuvasti hieman katkera ja ärsyyntynyt, olen myös alkanut tönimään ja etuilemaan muita ihmisiä ruokakaupassa ja handelissa. Kun on vaan kokoajan kiire päästä himaan korkkaamaan pullon.

Olen tullut siihen pisteseen että en enään halua asua kerrostaloasunossa, valkoiset, kymät seinät tuhkaduttavat minun sielun. Haluan pois landelle vanhaan rintamamiestaloon, juoksevaa vettä en tarvitse kunhan on kaivo ja Sauna. Sähköt pitää silti olla.

Huomenta. Unelmissa eläminen, haaveilu, jossain muualla on parempi kuin tässä missä olen. Kuitenkaan en uskalla mitään tehdä. Jotain vähän yritän, mutta se jää puolitiehen. Kunpa tulisi joku joka auttaa, joku joka rakastaisi minua niin paljon että antaisi minulle sen kaiken mitä niin kaipaan. Sitten masennun kun en saa sitä mitä haluan. Vaivun itsesääliin. Toisilla on sitä mitä minulla ei ole.
Nuo tunteet on niin tuttuja, silloin kun olen antanut vallan sille suuruuden hullulle egolleni, joka aina vaatii jotain sellaista mihin en kykene. Enkä edes oikeasti halua.
On se outo tuo mieli mitä se syöttää ja saa minut alakuloon, itsesääliin ja vihaiseksi.
Mutta onneksi nykyään jo huomaan kun alan mennä alaspäin masennuksen tielle. Haluan pois siltä tieltä. Vähän aikaa on kamppailtava itsensä kanssa, selitettävä ja katsottava totuutta silmiin.
Jos sanon:“minulla ei ole”. Se tekee olotilan raskaaksi ja pettyneeksi. Jos sanon:" Minulla on". Tulee heti kevyempi mieli.
Jostain luin kerran, että joka päivä pitäisi tehdä jotain työtä, vähäistäkin, niin se saa mielen kohoamaan. Totta se on.

Eagles - In the City

youtube.com/watch?v=pNTDHataGtw

Sori, väärä ketju. :blush:

Periaateessa mikään yksinkertainen rintamamies talo ei ole mikään utopistinen haave, vaan täysin toteuttavissa. Niitä on tuhansia Suomessa. Joku vanha landepaukku voi hyvinkin tarjota vuokralle halpaan hintaan, etenkin jos juokseva vesi puuttuu. :slight_smile:

Taas kerran olet onnistunut kuvailemaan syvimpiä tunteitasi subjektiivisella tavalla.

Itselläni on nykyään semmoinen sääntö etten lähde ulos asunnosta kun olen iloisella tuulella, vain Jumala tietää että minkälaista sekoilua ja kaaosta voisin aiheuttaa esim. paikallisessa juottolassa.

Huomenta. Kiitos siitä että on olemassa tällainen päihdeplinkki missä kirjoitella, ja saada mielensä jälleen ruotuun. Olin taas saanut mieleni ihan sekavaan oloon. Menneisyys ahdisti, uhkakuvat tulevaisuudesta pelotti, kaikki näytti niin pelottavalta ja ahdistavalta, synkältä. Toki tämä korona-aikakin sai aikaan sitä, mutta on se sekin että annan mielessäni olevan “pahan” alkaa syöttämään kaikkea inhottavaa että masentuisin. ahdistuisin ja vaipuisin epätoivoon. Ja siitä jatkon aavistan…
Uskon, tai olen koko raittiuden ajan uskonut Korkeimpaan Voimaan joka on hyvä, rakastava minua kohtaan, vaikken kyllä ole mikään hyvä ihminen ollutkaan. Hän se minut aina ohjaa takaisin oikealle tielle pois alkavasta masennuksesta, itse tuskin älyäisin niin viisaasti tehdä. Luotan siihen että jokin sisälläni kuitenkin ohjaa oikeaan suuntaan kun pyydän. niinkuin nytkin tänne plinkkiin kirjoittamaan ja rauhoittumaan. olen muutaman päivän kirjoittanut ja kas kummaa aamulla oli selkeä olo ja rauha mielessä. Vielä vähän yritti mieli kuiskia etteihän kukaan usko sinua eikä välitä seurastasi, mutta sanoin että häivy minua kiusaamasta, olen saanut anteeksi, pyytänyt läheisiltä anteeksi joten niitä ei tarvi enää muistella. Ja poks, sinne meni kiusaus kuunnella mielen synkkää puolta.
Tämmöistä tämä elämä on. välillä taitselua ja väillä helpompaa. Itsekullakin erilaista, ei ole ketään samanlaista, jokaisella jotain. Neuvoja ei voi antaa kun ei tiedä toisen elämästä oikeasti mitään.