Vappu on sentään iisi, kun se on vain yksi päivä keskellä viikkoa. Menee aika nopeasti ohi, ja jo vapun päivänä tai viimeistään torstaina voi iloita krapulattomasta ja pirteästä olosta. 
Eikö sulla ole yhtään päihteettömiä kavereita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa? Tai pystytkö menemään limsa-linjalla jonnekin kohtuullisen selväpäisiin juhliin?
Mä olen viettänyt tuollasia joidenkin kohtuukäyttäjä-kaverien kanssa joskus, jotka saattavat juoda hieman alkoholia mutta eivät kännää överisti eivätkä tyrkytä alkoholijuomiaan minulle.
Jotkut vertaistukiporukat, kuten AA, A-klita yms., saattavat järjestää omia päihteettömiä vappu- ja juhannustapahtumiaan.
Huvittavaa kyllä itelläni, kun muistelen viime aikojen juhlapyhiä: pääsiäinen 2013: töissä, joulu 2012: töissä, juhannus 2012: töissä, vappu 2012: töissä, pääsiäinen 2012: töissä…
Niin että on tullut kyllä jokunenkin juhlapyhän palkka nostettua kun ei ole muuta tekemistä ollut. 
Siunaus on ollut päätyä alalle jolta löytyy jotain hommaa vuoden jokaisena päivänä.
Mutta hei feloppo! On tuo tuntemasi alakulokin kyllä tuttua! Olen itsekin kokenut joskus tuonkin, ja tiedän täsmälleen miltä se tuntuu. Haikealta. Mutta se kuuluu vierottumiseen, ja se menee ohi.
Muistele, miksi ryhdyit raittiiksi.
Heippa “feloppo” ja tervetuloa mukaan. Keton viestiin yhtyen haluaisin myös painottaa asioiden tärkeyttä. Sulla on nyt kolme kuukautta raittiutta takana, joka on hyvä suoritus. Miksi vaarantaa sitä “juhlan” takia, joka on myös ensi vuonna edessä? Eikä loppujen lopuksi nyt niin hirveän tärkeäkään- vai? Ja todellakin- ehkä löydät vielä paikkakunnaltasi vaikkapa raittiusryhmien tai seurakuntien vappujuhlia joihin voisit mennä?
Mun puolesta Vappu voi ihan mielellään tulla luokseni koska tahansa. Kunhan vain on sopivan ikäinen ja näköinen!
feloppo, hei! Hesassa aa-laiset ottavat Vapun vastaan Itäkeskuksen lukiossa 30.4. klo 19,00. On ohjelmaa ja tanssia. Rahattomuus ei ole este.
Loppujen lopuksi Vappu on vain päivä kalenterissa, ei yhtään sen merkityksellisempi. Tuon asian sisäistäminen auttoi ainakin minua aikanaan. Sen voi viettää vaikka lukemalla hyvää kirjaa.
Mutta jos haluat tavata raittiita vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ihmisiä on AA:n Vappu mitä mainioin tapa tehdä niin!
Moi Feloppo!Kolme kuukautta on jo tosi hyvä pohja eikä sitä todellakaan kannata pistää läskiksi yhden kansallisen ryyppyjuhlan takia. Mun on tietysti helppo sanoa, kun vappu ei jotenkaan merkitse mulle mitään. Vietän sitä oikein mielelläni vain omissa oloissani rentoutuen.
Mitä vastakkaiseen sukupuoleen tulee, niin sitähän ei tarvitse erikseen lähteä mistään etsimään. Kaikessa elämässähän noita suloisia liikkuu ja kiikkuu eikä sitä oikein koskaan tiedä, missä tulee vastaan se, joka näkee juuri sinussa sen saman ja sen jonkin ainutlaatuisella tavalla merkityksellisen hyvän ja rakastettavan, jonka sinä näet hänessä. Vappu kotona ei sulje sinua millään tavalla ikään kuin tuollaisesta ulkopuolelleen. Ymmärrän toki sen ahdistuksen tai yksin jäämisen pelon tai mitä siihen voikin liittyä… ne eivät kuitenkaan viesti surkimuksesta, vaan läheisyyden kaipuusta ja tarpeesta. Ja ollakseen sellaisten asioiden kanssa avoimena ja rehellisenä niin kuin sinä olet, täytyy kyllä olla syvältä ytimestään aika lujaa tekoa
OK, jätänpä läpinät. Yksi erittäin hyvä syy pysyä raittiina on juuri raittiin vs. juovan ihmisen vaikutus vastakkaiseen sukupuoleen. Ollaan ihan eri oloisia ja paljon varmempia kanssakäymisessämme. Ja toki myös ulkoisesti. En minäkään aina mielelläni yksin elele, mutta kuitenkin mieluummin kun jonkun alkoholisoituneen “lohdutuspalkinnon” kanssa. Näistäkin on tarpeeksi kokemusta, juovana aikana vain ei häirinnyt. 
Ei mullakaan ole mitään “hakua” päällä, mutta eihän sitä ikinä tiedä… :mrgreen: Raittiina ei ainakaan juokse onnensa ohi! 
Hyvin puhuttu, Andante. Tää elämä alkaa maistua siinä määrin arvokkaalta, ettei ole enää ihan sama, kenet sitä päästää sorkkimaan. Juodessa en ole kyllä oikein jaksanut uskoakaan, että jotkut oikeasti mielenkiintoiset ja aivoilla varustetut ja tasapainoiset ja muuten vain ylimageet gimmat nyt minusta voisivat kiinnostua. Siinä tilassa mä olen itseni surkeaksi kokenut 
Kiitos A.! On muuten hämmästyttävää kuinka paljon noita mageita friiduja pyörii vapaana rengastettavana. Tässäkin täytyy todeta (ilman pröystäilyhalua), että en ole kuitenkaan jäänyt mistään paitsi. Onneksi aikanani viettänyt sen verran vauhdikasta elämää, ettei tarvitse panikoida millään lailla. Ommmh! :mrgreen:
No joo, kyllä minäkin oon saanut osani enkä isommin ole aina siitäkään piitannut, kuka mitenkin on rengastettu tai rengastamatta. Luulen hakeneeni sellaisesta menosta tiettyä kompensaatiota jollekin, mikä ei ole ollut sisälläni ihan ok. Ongelmahan ei ole se, etteikö naisia saisi 
Se on, että niissäkin kiemuroissa vakka tuppaa valitsemaan kantensa.
Mulla on jotenkin tosi korkea kynnys lähteä mihinkään miesjuttuihin, suurilta osin sen vuoksi, ettei aiemmista suhdeviritelmistäni ole yrityksestä huolimatta lopulta seurannut mitään hyvää. Nyt alkoholisoituneena sitä helposti ajattelee, että karkuunhan mies viimeistään siinä vaiheessa juoksee, kun saa tietää kaikista ongelmistani - ei siis maksa vaivaa edes tutustua keneenkään.
Kyllähän sitä suoraan sanottuna sänkyseuraa halutessaan saisi, mutta ei minun psyykeni ole koskaan oikein kestänyt sellaista kevytkenkäistä menoa. Taivaan kiitos itse en ole koskaan parisuhteissani pettänyt, vaikka varattuun mieheen on joskus nuorena ja tyhmänä (ja yllättäen kännissä) tullut sekaannuttua 
Eiköhän kuitenkin voida ajatella, että tässäkin suhteessa parhaat päivämme ovat yhä edessä
Toivoa sopii, muutenhan tästä voisi saman tien vaikka suunnata luostariin elelemään :mrgreen:
Näin “jälkeenpäin” ajateltuna viina ja ihmissuhteiden solmiminen on kyllä huonoista huonoin yhdistelmä. Vaikka toisaalta humalassa on normaalia itsevarmempi, on sitä tullut joskus eksyttyä kännissä sellaiseen sänkyyn, jonka selvinpäin kiertäisi kaukaa.
“Kaikille joskus käy niin” Ylipäätään riippuvuus ja suhteet ovat huono yhdistelmä…
Plus piti sanoa: mun kokemuksen mukaan kondiksessa oleva päihdeongelma ei ole mikään karkotin - juominen on 
Eri asioita!
Niinhän ne Anne ja Ellukin Kumman kaa-sarjassa aina toteavat, kun on tullut sekaannuttua ei-toivottuun henkilöön
Tuossa mietin, että omalla kohdallani juomiseen liittyi alusta alkaen jonkinlaista yliromantisoimista ja tunnetta, että nyt tässä on alettu elää ihan uudella tavalla. Minähän olin yläasteikäisenä koulukiusattu nörtti, mutta baari-iän saavutettuani jotenkin muutuin; itsetuntoni kasvoi ja sain yhtäkkiä täysin uudella tavalla huomiota miehiltä. Vaikken tuolloin juonut usein tai liikaa, kyllä “biletyselämä” sai päässäni välittömästi sellaisen yltiöpositiivisen leiman. Ja sitä hivelevää tunnetta, kun baarissa entinen kiusaajani tuli yllättyneenä kehumaan, kuinka olin muuttunut yläasteaikojen jälkeen “seksikkääksi kissaksi”. Paha vain, ettei tuokaan illuusio loppupeleissä kauaa kestänyt, kun viina alkoi viedä naista, eikä päinvastoin
Mun romantiikkani liittyi vähän semmoseen boheemielämän ihannointiin. Piti elää taiteilijaelämää ja tolleen. En oikein koskaan ollut semmonen bilehile enkä kiinnostunut sellaisista jutuista. Mutta se itsevarmuuskuvio oli ihan keskeistä. Sittemmin on taiteilijaelämä vaihtunut tuotteliaampaan taiteiluun, vaikka musiikki ja teatteri ovat jääneet pääosin taakse (paitsi nyt kesällä menen pitkästä aikaa studioon). Saan aikaiseksi enemmän selvällä päällä, kuinka ollakaan Enkä ehkä enää ole noissa asioissa missään todistelemisen tarpeessa suuntaan enkä toiseen
Omalla kohdallani itsetuntokysymys on ollut aivan ratkaiseva tekijä siinä, että aikanaan innostuin turhan paljon alkoholinkäytöstä. Ja joo, varsinaisen ongelmakäytön aikaan olen tissutellut kotona, mutta “rakastuminen” alkoholin tuomaan itsevarmuuteen tapahtui silloin 18-kesäisenä. Muistan yhä eräänä baari-iltana voimakkaana iskeneen “tämä on minun juttuni” -tunteen: ihana taikajuoma, joka saa tylsän seinäruusun muuttumaan bilehileeksi, jonka perään miehet kuolaavat. Kamalaa myöntää, mutta miesten huomiotakin olen käyttänyt itsetunnon pönkittäjänä, vaikken sitä tapahtumahetkellä olisi edes tiedostanut.
Mulla on viimeöisen valvomisen jälkeen menneet unirytmit aivan sekaisin! Täytyy myöntää, että retkahdin aiemmin illalla päikkäreihin, ja siitä hölmöydestä tässä nyt kärsitään - onneksi ei tarvitse huomenna herätä töihin
Mulle ei tapahtunut mitään sellaista kertarakastumista alkoholiin. Ihan alkujaan juomiseni oli kai aika tavallista, mutta aloin juoda enemmän, useamnin ja humalahakuisesti tuossa parinkympin ylitettyäni. Siis kuitenkin aika nuorena. Ne olivat epävarmuuden, yksinäisyyden, ahdistuneisuuden ja jonkinlaisen näköalattomuuden aikoja. Juominen ja naistörttöilytkin tulivat sitten jotain tyhjyyttä paikkaamaan. En oikein osannut olla minä. En tiennyt, miten minäni oikein riittäisi missään tai kenellekään yms. Luulin kai tuolloin minä itsekin itseäni jotenkin tylsäksi, jos olisin “vain minä”.
Heh, tunnistan nämä molemmat puolet omassa etanolinkäyttötaustassani: Millasen kuvaama sosiaalisen itsevarmuuden lisääntyminen (joka vastakkaiseen sukupuoleen nähden voi avioon astuneessa ihmisessä saada aikaan myös ei-toivottuja vaikutuksia) sekä Antiloopin paluun mainitsema boheemielämän kaipuu. Alkoholin avulla pikkuporvallista elämää viettävä asuntovelallinen perheellinen valkokaulustyöläinen on voinut välillä toteuttaa wannabe-boheemitaiteilijan elämää.
Oletteko lukeneet Charles Jacksonin Tuhlattuja päiviä? Siinä päähenkilö on aina juomisen aloitettuaan suuri taiteilija ja kirjailija, joka baaritiskillä maalailee mielessään aivan ylivertaisia kaunokirjallisia kuvauksia erilaisista asioista. Mitään kirjallista tuotantoa hän ei kuitenkaan saa aikaiseksi.
Hauskaa Vappua kaikille, yksin tai toisten kanssa, mutta mieluummin ei alkoholin kanssa!