Vapautuminen

Hoi

Tiedän varmuudella, että olen alkoholisti. Tiedän mitä se kohdallani tarkoittaa, miten päihderiippuvuus alkoi, miten se minua ja läheisiäni vaurioitti.
Tiedän myös miltä tuntuu, kun riippuvuus hellittää ja miten uusi elämä alkaa.

Olisikin päihteistä luopuminen niin helppoa, lopettaa vaan juominen, mutta muutakin piti tapahtua, kuvainnollisesti sanottuna astua valoon.

Miksi kirjoitan tästä nyt, no siksi, että haluaisin kuulla muilta, koska tunsit ensimmäistä kertaa, että enää ei tarvitse juoda. Tuliko tunne hetkessä, pidemmän ajan kuluessa vai painitaanko edelleen?

Minulla oli juuri käytynä AAn askeleista neljä ensimmäistä ja se vitonen, jolloin luovutin kaikki sen hetken tietoni minusta, miksi jeppe oli juonut ja miksi tehnyt mitäkin …

Tunsin siinä hetkessä kummallisen tunteen, minun ei enää ikinä tarvitse juoda, se oli todella outo tunne.
Vapaus merkitsi muutakin, koin, etten ole enää yksin, mutta myös sen, että työtä oli vielä tehtävä.

Siitä hetkestä on tovi, mutta yhä kirkkaana mielessä, varmaan hamaan tappiin.

Kertokaatte, jos koette muistella.!!

Hyvä kysymys, Rahvas.
Jossain vaiheessa se alkoholismi takana on, juomisen tarve on poissa. Luultavasti se, milloin ja minkä ajan kuluessa se tapahtuu, voi vaihdella todella paljon.

Ehkäpä aina, jollain tasolla, tiesin että ei minun tosiasiassa tarvitse juoda. Ei siihen mitään kohtalonomaista pakkoa ole. Ei oele mitään yliluonnollista tai maallistakaan voimaa joka olisi asettanut minulle kumoamattomattoman velvoitteen juoda joka perhanan päivä, alkoholisoitua, luovuttaa elämänhallintani … en kai itsekään koskaan sellaiseen pakkoon ihan tosissani uskonut. Vaikka olikin niin helppoa luovuttaa, kuitata asia sillä että tällaista tää nyt on, tämä minun elämäni.

Mielen muuttuminen?
Päätöksenteko kai se tärkein oli.
Seuraavaksi aloin ajatusta työstämään, psyykkaamaan itseäni uskomaan että sehän muuttui.

Toistin varmaan tuhat itselleni (enkä, jumalauta, päästänyt muita ajatusmaailmaani ronkkimaan ja omia “viisauksiaan” minulle syöttämään) että alkoholi on minulle täysin yhdentekevä aine. Minun on hyvä olla selvin päin.

Tarpeeksi monta kertaa toistettuna se muuttui totuudeksi -minulle. Ja se riitti.

Olisko siinä muutama kuukausi mennyt, vanhasta poisoppimisessa ja asenteen muuttumisessa. Ehkä ei ole olennaista, miten kauan se kesti. Lopputulos kai oli tärkein.

Alkoholismi oli takana.