Vapauduin päihteistä!

Mun kohdallani päihteiden käyttö loppu kuin seinään raskaustestin näyttäessä plussaa… Niin varmasti monella mullakin <3 Olisi silti kuvitella että olis edes tehnyt mieli mutta EI! Oon jälkeenpäin kelaillut et miten se oli NIIN helppoa… Ihan uskomatonta, varmasti oli joku “korkeampivoima” joka muo tuki. Olihan raskausaika yhtä helevettiä narkomaani puolison kanssa tahiessa… Tai sitten yritin niin KOVASti saada puolisoani raitistumaan, että unohdin omat “ongelmani”…

Onnea ja samalla linjalla jatka.

Niinpä. Eihän niitä omia ahdistuksia tarvii silloin ottaa vastaan, kun on joku kenen ongelmia pähkäillä niiden sijaan. Toisen elämää on huomattavasti kevyempää yrittää ohjailla kuin omaansa. Vaikkei siitä mitään koskaan tulekaan.

Ymmärsin teksistäsi että nykyään keskityt vaan niihin omiin juttuihisi…? Eli että suhteenne olisi päättynyt? No, oli niin tai näin, niin toivon että raittiina äitinä oleminen olis sulle jatkossakin yhtä helppoa, itsestäänselvä asia.
:slight_smile:

Nyt kun Ex-puolisoni todella tuntuu haluavan raitistua ja hakeutua hoitoon, niin olen tukena. Kuitenkaan minä ja pikkuinen ei olla mikään irti huumeista ry… Onneksi ikinäkään alkoholin käyttö ei riistäytynyt käsistä (ei niin C:) Mutta kuitenkin jos sitä nyt kerran pri kuussa käy tuulettumassa, riittää mulle…=)

Päihteistä pääsee irti ja myös huumeista jos on tarpeeksi itsehillintää! Itse en ole ollu juuri mihinkään koukussa. Asun yksin mutta löin vetoa äitini kanssa että voin olla kuukauden ilman alkoholia,kahvia ja tupakkaa. Olin ilman ja voitin vedon ja sain rahaa :slight_smile: juuri minkäänlaista riippuvuutta ei ollu eikä ole ikinä ollutkaan ja moni kaverikin on ihmetelly että miksi en tunne himoa mihinkään päihteisiin. Amfetamiinia olen käyttäny elämäni aikana 2 kertaa ja metamfetamiinia kerran ja noina kertoina sain sitä ilmaiseksi enkä ole pyytäny/ostanu sen jälkeen mitään. Riippuvuus prosenssi minulla on todella alhainen päihteisiin :sunglasses:

:smiley: Onnittelen! Mutta se ei kaikkien kohdalla ikävä kyllä onnistu, oma tahto yksin ei riitä. Enpä osaa pukea sanoiksi sitä, miksi…siinä on niin monta tekijää. Mutta uskoisin että ainakin yksi merkittävä seikka on aika, kuinka kauan on käyttänyt, sekä kuinka paljon=tappotahtia/silloin tällöin. :question:

Ei se pelkkä itsehillintä riitä useimmille… Kyllä siihen tarvitaan se kunnon pohjakokemus ja todellinen halu irtautua kamasta. Ainakin mun kohdalla kyse on sairaudesta, jota lääkitsen päihteillä. Nyt olen saanut melko hyvän lääkityksen sairauteeni (korvaushoito).

Mutta jokainen on yksilö. Joillekkin voi riittää ensimmäinen putka-reissu.

mitäsä sit täällä foorumilla teet?

Jostain kai jokaisen on sitä ylemmyydentuntoa haettava…?

Joo, mäkin olin lapsena vuoden syömättä karkkia kun sain siitä iskältä rahaa. Eli pahasta heroiiniriippuvuudestakin voi päästä irti kun vaan on tarpeeksi itsehillintää? :confused: :unamused:

Hmmm… Sähän kirjotat, että sä et ole juuri ollu mihkään koukussa, joten mä en nyt tota “jos on tarpeeksi itsehillintää, pääsee irti” pidä muuna kuin asiasta aika vähän tietävän mielipiteenä tai sitten ehkä analyyttisenä totuutena. Siis ikään kuin tyhjänä itsestäänselvyytenä. Jos ajattelee tota “itsehillintä”- asiaa jotenkin muuten kuin moraalisesti… Siis ikään kuin että poikamiehet on naimattomia miehiä, hirmusti infoo. Ei tää nyt ollu kovin selvää. Vai oisko se niin, että silloin ei tule riippuvaiseksi… Et varsinaisesti taida olla asiantuntija tässä, kuten epäsuorasti mielestäni sanot itsekin. Et tunne himoa aineisiin/lääkkeisiin etkä ilmeisesti alkoholiinkaan, riippuvuus prosenssisikin on alhainen… :unamused: Onneksi olkoon! Oispa mullakin alhainen riippuvuus prosenssi! Alhainen riippuvuus prosenssi on hieno juttu, siitä pitäis jakaa palkintoja!

O.T. Osasinhan mä pottuilla, ihan ilman bentsoövereitäkin, oho!

mahtavaa ja onnea. :cry: :cry: :cry: :cry: :cry: :cry: :cry: :cry: :cry: :cry: :cry: :cry: :cry: :cry: :cry: :cry:

Maago: Mulle määrättiin lääkitys kaksisuuntaiseen mielialaan… Helpotti kyl tosi paljon, kummasti sain päässäni kelailtua asioita kun kaikki voimat ei mennyt itseni hillitsemiseen/persuksille potkimiseen… Sitten kun tulin raskaaksi, kaiken muun lopetin tosiaan ku seinään, mut tää lääke jäi… Siihen oli muotoutunut aika paha fyysinen riippuvuus… mut pikku hiljaa lopettelin sitäkin… Pahin oli ehkä opetella nukkumaan ilman, mut kaipa sekin jotenkin psykologista oli.
Mielialta vaihtelee edelleen, mut pärjään näin iha nhyvin. Ehkä paremmin pärjäisin jos söisin jotain mielta tasaavia lääkkeitä… Mut mä oon mikä oon… =9

Mulla on lapsuudessa ja myöhemminkin tapahtuneiden kriisien ja helvetillisten kokemusten myötä jatkuvia pelkotiloja, masennusta, ja viimeaikoina on todettu jonkinasteista kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja kaikkiin näihin mä käytin 15 vuotta kamaa, lähinnä opiaatteja, bentsoja ja jossakin vaiheessa helvetisti alkoa. Tosin kyllä KAIKKI päihteet kelpasi. Nyt kun olen korvaushoidon avulla saanut päihteiden käytön suunnilleen aisoihin, on alettu tutkimaan sitä todellista syytä mun narkkaamiseen. Ja syitä on löytynyt. Enää koskaan en tule selviämään elämästä ilman lääkitystä.

Se on vain hyväksyttävä. Mutta tänäänkin on palanut kukkaa :smiley: Näin lääkitsen itseäni. Kohta haen 20mg subua.

Kyllä täytyy olla ihailtava itsehillintä, jos peräti muutaman kokeilukerran jälkeen pystyy olemaan ilman huumeita :unamused:

Oon aika varma että mullakin olis tuo päihteidenkäyttö karannut vielä enemmän käsistä, jollen olis ajoissa herännyt… Hmm, Nyt on mulla taas jotenkin “hyväkausi” meneillään noitten mielialojen suhteen… Eipä oo varmaan viikkoon tullut räjähdettyä kelleen,=D
Kukkainen ei sopinut mun mielelle yhtään, Hyvä niin! Jotenkin avautu tää todellisuus maailmankaikkeudesta vähän liiaksikin…Mutta toi subu, se on paha koukku ja tulee nopsasti…

Opiaatti koukkuhan on kaikista vahvin koukku… Mun exä on ollut ja on edelleen opiaatti koukussa, (8 vuotta niitä+muut kamat päälle) Mä oon pikku hiljaa tullut siihen tulokseen etä korvaushoito olis ainoa vaihtoehto jos meinaa saada elämänsä kuntoon.
Mulle jäi epäselväksi sun kirjoituksesta Malibu, et vedätkö tällä hetkellä muuta kuin bubree?? Tietysti voipi olla että aivot vaati sen tietyn annoksen opiaattei et on ns. normi olo… Mut vedäks notku hakuisesti?? Kannataa mun mielestä… ja tää on mun mielipide… jos oikeasti oot väsynyt tohon kaman kiskomiseen, niin hakeutua siihen korvaushoitoon…
Silloin ainakin jäis jos on jäädäkseen muut kamat…

:question: Niinhän olen kuullut sanottava, että opparikoukku on se vahvin koukku—mutta kyllä mä rinnastan bentsokoukun siihen. Korvaushoito on hyvä vaihtoehto, mutta se ei ole itsessään vielä se, joka auttaa vaan siinä joutuu tekee ihan hiivatin paljon töitä itsensä kanssa…Tää on sitkeä sairaus, joka ei päästä irti. Mulla kuuden hoitovuoden jälkeen tosin helppoa verrattuna käyttämiseen—Ensimmäinen vuosi oli ehkä vaikein tässä hoidossa. Aivot vaatii tiettyjä aineita toimiakseen, kun on tarpeeksi kauan vetänyt jotain, se on ihan tutkittu juttu. K-hoito on mahdollisuus elämään, jos ei mikään muu hoito toimi. :exclamation:

Juuh, ja kyllähän joidenkin mielestä bentsokoukku on jopa pahempi.

:smiley: Tosi kuin vesi! :wink: