Vapaaksi addiktioista

Meh, entinen sekakäyttäjä toipumisen tiellä nyt n.8 vuotta tervehtii!

Löysin siis oman pohjani. Jotain tapahtui, ja pystyin lopettamaan vakavan ongelmallisen käytön. Saamalla elämästä kiinni itsestään näin vain tapahduttua.

Asiani nykyisin ei varsinaisesti ole päihteiden käyttö. En siis nykyisin käytä mitään muuta päihdettä kuin alkoholia satunnaisesti. 3-4 olutta. Se riittää saamaan tarvittavat kiksit, tässä tilassa ikäänkuin palaan silti takaisin päihdemaailmaan ja oloon, se mistä saan tavattoman suurta nautintoa asioiden fiilistelystä ja musiikin kuuntelusta.

Haluaisin selvittä itselleni, mitä tämä on. Koen, että käytöksessäni on aavistuksen verran tekijöitä mitkä ovat kuin tulella leikkimistä.

Olen silti huomannut, että jos en näitä kiksejäni saa, muuttuu addiktio mielihyvän saamiseksi vaikkapa seksistä.

Niin, jonkinlaista tasapainoilua tämä on. Elämistä sääntöjen kanssa, mutta ei sääntöjä voi vetää liian tiukaksikaan. Elämä muuttuu silloin todella nuivaksi ja itse tylsämieliseksi.

Onko palsta oikea käsittelemään aihetta lopullista vapautumista riippuvuuksista?

Miksei olisi oikea palsta? Ainakin itse oon sitä mieltä, että oot hyvänä esimerkkinä ajatuksista, jotka jylläävät 8 vuoden raittiuden jälkeen. Se tekee hyvää meille kaikille jotka vielä tappelee riippuvuutensa kanssa lukea juttuja, että hey, tää kaveri ollut ilman 8 vuotta. Eihän se helppoa ole kuten tekstistäsi oli pääteltävissä, ja luullakseni tekee vain hyvää kirjoitella tänne vaihteeksi muutakin juttua kuin että vituttaa kun on niin huono olla, viekkarit, sitä tätä yms.

Jos ymmärsit mitä meinasin? :slight_smile:

Tuli mieleen sellainen että onko pakko vapautua kaikista riippuvuuksista? Tai onko se edes mahdollista?. Musta tuntuu että olen loppuikäni aina riippuvainen jostain.

Itse koen, että en tule koskaan olemaan vapaa kaikista riippuvuuksista… En itseasiassa edes halua olla… Tai en koe sitä mitenkään itsearvoisen tärkeänä. Olen koittanut delegoida/muuntaa riippuvuuksiani vähemmän haitallisiin muotoihin, sekä pyrkinyt hakemaan sitä mielihyvää myös päihteiden ulkopuolelta “tervehenkisistä toiminnoista”.

Ketjun aloittajalle sanoisin, että jos olet tosiaan noin hyvään asemaan päässyt päihteiden käyttösi kanssa, niin en olisi lainkaan huolestunut niin kauan kuin pystyt olemaan kusettamatta itseäsi. Tietysti on hiuksen hieno raja missä menee kenelläkin addiktilla se piste minkä jälkeen ei sitä itsekusetustaan enään kykene objektiivisesti katsomaan…

Joo kyllä mä uskon että on mahdollista vapautua kaikista riippuvuuksista.

Itsehän siinä siis en ole vielä vapaa kaikista riippuvuuksista.

Musta tuntuu, että näiden juttujen muuntaminen tervehenkiseksi on oikeasti aivan hiton vaikeata. Enemmänkin muuntuneet ulkopuoliset olosuhteet, esim. ihmissuhteissa tai työ/harraste tapahtuvissa asioissa, mihin on sitoutunut ja tuo enemmän pintaa mihin kiinittyä. Mutta niin, sama asia tämä lienee.

Ongelma on jossain määrin edelleen se, että muutos voi silti olla pinnallinen. Sen huomaa siitä, jos asiaa vastaan pitää taistella. Mun ei enää varsinaisesti pidä taistella että ottaisinko hienostuneet kodeiini+dxm+hatsi+alkoholi-kuosit, joka oli joskus eräs suosikki kombo. Aivan hyvin ja todellakin paremmin tulen toimeen ilmankin.
Tahdonvoima on kokemukseni mukaan kovin rajallinen ja jossain vaiheessa jonkin asian kanssa vastaan taisteleminen vie enemmän energiaa kuin asian toteuttaminen. Rajansa toki kaikella, järki mukana siis.

Ressukalle vastaisin, että kusetan itseäni kyllä. Sehän on hyvä juttu jos senkin tiedostaa, eikö? En tosin tiedä olenko kovin jäävi katsomaan itseäni objektiiviseti saatika toimimaan sen mukaisesti.

Mua kiinostaisi kyllä tietää, että onko kukaan pystynyt muuntamaan riippuvuuden tervehenkiseen toimintaan?

Itselläni ei ole mitään muuta täysin kiellettyä kuin alkoholi ja heroiini. Koko ajan jää harvemmaksi pirit ja ylimääräiset opiaatit. Pilvellä ei ole mitään rajaa. Kesällä kun kasvatin ulkona niin poltin 2-3kk joka päivä. Muutama päivä sitten poltin reilun 1kk tauon jälkeen. Enkä mitenkään rajoittanut polttamista mutta ei vaan hamppuhammasta kolottanut.

Oon nyt ollut vuoden “katuklinikalla” eli ostanut metiksen kaverilta. Nyt on mennyt 20-30mg ja tulin pari päivää sitten siihen tulokseen että meen korvaushoitoon. Kun lopetin dokaamisen 3v sitten vedin sen jälkeen 2-v subua ja nyt 1-v metistä. Vaikka metiksen hommaaminen on helppoa eikä hintakaan samaa kuin subulla niin ei ole ylpeys antanut periksi. Se vaikuttaa kuitenkin koulunkäyntiin negatiivisesti ja ensi syksynä kun aloitan ammattikoulun niin pakko. Nyt tuntuu ihan hyvältä kun sai ratkasun tohon vuosia kestäneen opiaattien säätöön.

Mitä tarkoitit “Tietysti on hiuksen hieno raja missä menee kenelläkin addiktilla se piste minkä jälkeen ei sitä itsekusetustaan enään kykene objektiivisesti katsomaan…”?. Mä oon ottanut linjan että rupean petaamaan jotain retkahdusta niin teen sen heti. Se oon vaan ahdistavaa kun järki ja tunteet mellastaa korvien välissä ja lopputuloksen titää.

Mä oon vähän savuissa. Toivottavasti sait selvää.

Mä nautin lenkkeilystä ja sen tuomasta hyvästä olosta. Kävelen 6/h tunnissa ja teen 6-9km lenkkejä Samalla kun kasvaa ja se taas antaa virtaa. Oon aina aloittanut lenkkeilyt (riippuen tietysti putkista ja kamanvetämiestä) alkutalvella ja lopettanut alkusyksystä.

Hienoa kuulla että toinen “entinen pitkäaikainen sekakäyttäjä” löytää nautintoja luonnollisista asioista :slight_smile:. Kuinka kauan siitä on kun kävit pohjalla?. Mä kävin aika tasan kolme vuotta sitten todella pohjalla. Olin vielä tasan 3-vuotta sitten Hietsun ensisuojassa.
17.12.2010 sain asuntolapaikan ja aloitin Antabuksen jota syön vieläkin. Elämä on tasaantuntun ihan helvetisti. Nyt oon koulussa. kaikkea hyvää:)

Tuli mieleen sellainen että onko pakko vapautua kaikista riippuvuuksista? Tai onko se edes mahdollista?. Musta tuntuu että olen loppuikäni aina riippuvainen jostain.

Itse koen, että en tule koskaan olemaan vapaa kaikista riippuvuuksista… En itseasiassa edes halua olla… Tai en koe sitä mitenkään itsearvoisen tärkeänä. Olen koittanut delegoida/muuntaa riippuvuuksiani vähemmän haitallisiin muotoihin, sekä pyrkinyt hakemaan sitä mielihyvää myös päihteiden ulkopuolelta “tervehenkisistä toiminnoista”.

Ketjun aloittajalle sanoisin, että jos olet tosiaan noin hyvään asemaan päässyt päihteiden käyttösi kanssa, niin en olisi lainkaan huolestunut niin kauan kuin pystyt olemaan kusettamatta itseäsi. Tietysti on hiuksen hieno raja missä menee kenelläkin addiktilla se piste minkä jälkeen ei sitä itsekusetustaan enään kykene objektiivisesti katsomaan…
[/quote]

[/quote]
Joo kyllä mä uskon että on mahdollista vapautua kaikista riippuvuuksista.

Itsehän siinä siis en ole vielä vapaa kaikista riippuvuuksista.

Musta tuntuu, että näiden juttujen muuntaminen tervehenkiseksi on oikeasti aivan hiton vaikeata. Enemmänkin muuntuneet ulkopuoliset olosuhteet, esim. ihmissuhteissa tai työ/harraste tapahtuvissa asioissa, mihin on sitoutunut ja tuo enemmän pintaa mihin kiinittyä. Mutta niin, sama asia tämä lienee.

Ongelma on jossain määrin edelleen se, että muutos voi silti olla pinnallinen. Sen huomaa siitä, jos asiaa vastaan pitää taistella. Mun ei enää varsinaisesti pidä taistella että ottaisinko hienostuneet kodeiini+dxm+hatsi+alkoholi-kuosit, joka oli joskus eräs suosikki kombo. Aivan hyvin ja todellakin paremmin tulen toimeen ilmankin.
Tahdonvoima on kokemukseni mukaan kovin rajallinen ja jossain vaiheessa jonkin asian kanssa vastaan taisteleminen vie enemmän energiaa kuin asian toteuttaminen. Rajansa toki kaikella, järki mukana siis.

Ressukalle vastaisin, että kusetan itseäni kyllä. Sehän on hyvä juttu jos senkin tiedostaa, eikö? En tosin tiedä olenko kovin jäävi katsomaan itseäni objektiiviseti saatika toimimaan sen mukaisesti.

Mua kiinostaisi kyllä tietää, että onko kukaan pystynyt muuntamaan riippuvuuden tervehenkiseen toimintaan?
[/quote]
En ole saanut kaikkia riippuvuuksia vähennettyä tai poistettua mutta viimeiset kolme vuotta päihteidenkäyttö on vähentynyt pikkuhiljaa. Kolme vuotta sitten kun vedin viinaa ensisuojassa ja sen jälkeen päihteiden käyttö on vähentynyt sille tasolle että pystyn käymään koulua.

Mä poltan pilveä mutta en koe sitä “epätervehenkiseksi toiminnaksi”. Ne harvat kerrat kun näen ihmisiä on kun poltan pilveä. Uskoisin että ne hetket jotka olen viettänyt kavereiden seurassa puhumassa paskaa on paljon arvokkaampia kuin mitkään kannabiksen mahdolliset sivuvaikutukset.

Mitä tarkoitit “Tietysti on hiuksen hieno raja missä menee kenelläkin addiktilla se piste minkä jälkeen ei sitä itsekusetustaan enään kykene objektiivisesti katsomaan…”?.

Tarkoitin tuolla kait sitä, että kun addikti-x alkaa syystä tai toisesta käyttämään jotakin vahvan riippuvuuden aiheuttavaa päihdettä uudestaan, siis sellaista jossa fyysinen ja psyykkinen koukku voi olla kova kuten holissa, bentsoissa tai vaikkapa oppareissa jne…

Niin jo itsessään se kemikaali muuttaa psyykettä niin, että järkevä ajattelu ei meinaa onnistua tai ainakin siellä pääkopassa alkaa tapahtua asioita/mietteitä joita ei olisi ilman tämän x-kemikaalin vaikutusta… Aivot/keskushermosto muistaa tämän x-päihteen ja mukautuminen alkaa uskoakseni paljon nopeammin kuin jos tämä päihde olisi täysin uusi elimistölle…

Ja kun tämä sopeutuminen alkaa, niin alkavat myös psyykkiset muutokset. Mutta nämä nyt ovat vvain tälläisiä ajatuksia… Eiköhän ihmiset yleensäkkin ole sen verran yksilöllisiä, että näissä asioissa ei mitään oikeaa totuutta ole…

Itsestäni voin sen verran kertoa, että n.4 vuotta sitten mielestäni koin sen “oman pohjani”.
Ei vaan jaksanu enään alkoholia, lääkkeitä (bentsoja, oppareita, lyrtsejä), tupakkaa, kahvia, mielisairaala jaksoja, putkareissuja, hengenvaarallisia vieroitusoireita, psyykkeen hajoilua, vakavaa itsetuhoisuutta jne,
Onnistuin lopettamaan kaikki ja vaihtamaan päihteet pelkkään kannabikseen. En koe enään mihinkään muuhun päihteeseen mitään sen erikoisempaa vetoa. On mahtava herätä aamuisin kun ei ole mitään vieroitusoireita tai kitkuja. Polttelen kyllä aika paljon, mutta kannabis nyt vaan sattuu olemaan ainoa päihde jota pystyn täysin kontrolloimaan. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta uskon ainakin yksisyy olevan se, että kannabiksen “vieroitusoireet” eivät muistuta miltään osin näiden “oikeiden huumeiden” refloja…
En ole myöskään minä lähtenyt linjalle, että olisin vetänyt mitään absoluuttisia rajoja mitä päihdettä saan ja en saa käyttää, paitsi alkoholin kohdalla olen sen tehnyt. Samaan kielto listaan kyllä tosin menee kaikenlaiset stimut ja subu+sitä kovemmat opparit (ilman vakavaa kipusairautta). Yksinkertaisesti “pelkään” sitä euforian voimakkuutta jota esim. sairaalassa iv-oksikodoni runsaasti annettuna aiheuttaa :smiling_imp:

Mielihyvää olen nyt n.1-2 vuoden ajan kyennyt löytämään liikunnasta, paremmasta ruokavaliosta (joka itselläni piristänyt ja voimistanut henkisesti), pyrkinyt valitsemaan kavereiksi enemmän sellaisia ihmisiä joilla ei todennäköisesti ole minkäänlaista päihdeongelmaa. Tästä taas seuraa se, että se mitä yhdessä tehdään ei ole douppaamista vaan jotain “tervehenkisempää”. Olen kyennyt palaamaan töihin ja ensi syksynä lähden opiskelemaan lisää… Myös suhteet läheisiin on parantunut luonnollisesti hyvin merkittävästi.

Eräs päihdelääkäri sanoi minulle joskus, että “ei kaikkia riippuvuuksia kenties edes pysty poistamaan, mutta niitä pystyy muuttamaan ja kohdistamaan halutunlaisesti kun oikein oivaltaa”

Mä en henk.koht. usko, että addiktioista voi koskaan vapautua täysin, mutta ne voivat muuttaa muotoaan. Esim. huumeriippuvuus voi vaihtua liikunta-addiktioon, joka on toki paljon parempi riippuvuus, mutta kyllä senkin kanssa saattaa mennä överiksi ja pahasti, jos oikein kunnolla innostuu :confused: .

Miten se edes määritellään, kuka on addikti ja kuka ei? Jollekin voi olla todella tärkeää saada kerran viikossa ne pari saunakaljaansa tai muuten maailma menee tyystin raiteiltaan, mutta muuten ko. henkilö pärjää ilman alkoholia aivan mainiosti. Joku toinen taas ryyppää ja on ympäripäissään kaiken aikaa, ja toki tällä spurgutason alkkiksella on voimakkaampi riippuvuus alkoholiin, kuin sillä saunakaljoittelijalla, ja se on edennyt jo ihan fyysiseksikin, mutta jos jotakin ainetta/toimintoa, joka ei ole aivan välttämätöntä ihmisen hengissä pysymisen kannalta, on saatava säännöllisin väliajoin, niin eikö silloin ole kyse addiktiosta, vaikka addiktion voimakkuus, ts. se kuinka kovaa se vie miestä/naista vaihtelisikin. Mä uskon, että suurin osa ihmisistä on jollakin tavalla addikteja, muttei addiktioissa välttämättä ole mitään pahaa, kunhan ne eivät hallitse koko elämää, vaurioita psyykettä/fysiikkaa/sosiaalisia suhteita/taloudellista tilannetta/tms. Hehee, addiktio voi olla hauska harrastus :stuck_out_tongue: :mrgreen: .

Mitä tulee tuohon, ettei enää vedä kaksin käsin ja kaikkea sekaisin, niin se ei mielestäni kerro siitä, että olisi jotenkin vapautumassa addiktioistaan. Itse en ainakaan vain yksinkertaisesti jaksa enää tässä iässä sekoilla aina aivan täysillä tai nuokkua kaikkia päiviäni aivan pihalla, mutten mä todellakaan ole päässyt eroon aineista, joihin olen koukkuuntunut. Ikä ja raihnaisuus vain laittaa mulle omia esteitään, jotka ovat kaiketi ihan hyvästäkin ja päihdeongelmani on nyt urautunut tällaiseen tietyntyyppiseen päihteilyyn. Elän siis pääasiassa aika rauhallista kotielämää, teen ihan “normaaleiden” ihmisten asioita ja pyrin bailaamaankin ns. paremmassa seurassa sen sijaan, että notkuisin joissakin vetoluukuissa päivät pitkät, mutta kyllä ne eri substanssit silti ovat mun elämässäni vahvasti mukana, sillä, tadaa!, olen koukussa niihin. Eräänlaista ylläpitohoitoa siis. Olen jo nähnyt sen sekoilupuolen ja saanut siitä melko lailla tarpeekseni, mutta aineista vieroittautuminen ei käynytkään siinä samalla niin helposti :confused: .

Luulen, että tuo on hyvä päätös. Aiotko lopettaa bentsot?

oon nyt syönyt 14-vuotta bentsoja ja 3kk sitten loppui 13kk kestänyt Xanor-vierotus. Nyt menee 15mg-20mg diapamia päivässä ja satunnaisesti joku ylimääräinen. Olen todella tyytyväinen tilanteeseen mutta aika näyttää. Tarkoitus tietysti päästä kokonaan irti mutta mutta…

Ai en edes kattonut kenelle vastasin. Toi 3-4kpk 5mg pitää elimistön toiminnan normaalina. Oon yritänyt ilman mutta siitä on seurannut epilepsiakohtauksen ennakkooireita joten pieni määrä diatsepaamia on aika optipaamilenen.

Onhan siitä xanor-vierotuksesta jo n.6kk

Miten sulla muuten menee? Kuinka on korvaushoito onnistunut?

Mulla eilen oli tarkoitus kysyä juuri sitä että onko addiktio välttämättä huono asia. Liikunnan meinasin ottaa esimerkiksi mutta siinäkin liika on liikaa. Kaksi kertaa oon vetänyt itseni “ylikuntoon” kun oon vaihtanut päihteet liikuntaan. Onko joka-aamuinen (kofeiiniriippuvuus) aamukahvi paha asia? Tai satunnainen kannabiksen nauttiminen?. Noi kaksi ainetta hyväksyn ja oon läpällä heitänyt monta vuotta että kaikki muut päihteet lopetan mutta en kannabista enkä kahvia. Asia on erikseen jos jompi kumpi rupeaa aiheuttamaan suurempia haittavaikutuksia.

Onnittelut päätöksestä! Kärsivällisyyttä odotukseen nyt sit vaan! :wink:

Poltin itse myös pilveä ns.toipumisen jälkeen, enkä kokenut siitä olevan juurikaan mitään haittaa. Kuului myös sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tein välistä tiukkoja päätöksiä että nyt en enää polta, en täysin muista motiivia, ehkä ihan vain halu näyttää itselle että pystyy olemaan ilmankin. Ei toiminut raivosavuttomuus. Aloitin uudestaan.

Mun polttamat määrät olivat hyvin pieniä ja jos oli kannabista kotona, pystyin venyttämään pientä hippuakin pitkään niin, että ylläpitoannos pysyi. Eihän tollainen haikulisavuttelu juurikaan mitään haittoja tuo esiin, mutta kuitenkin, kyllä silloin harmitti kun se loppui. Eikä kiinostusta ollut jatkuvasti hommata lisää. Huomasin tästä, että mun on paljon helpompi olla ilman. Ei tarvitse siis polttaa, edes seurassa.

Rupesin varomaan sanomasta, että on lopettanut jonkin asian käyttämisen tai tekemisen. Ikäänkuin tämä saattaisi juuri altistaa itsensä kusettamismahdollisuudelle. Jos on lopettanut, niin kai sitä voi kokeilla sitten vaan tms…Ehkä jotenkin pitää asiaa tällöin myös liian helppona tai että pystyisi asian täysin hallitsemaan.

Mielummin olen vaan niin että ei tee mieli just nyt. Parempi ilman ja lopulta myös oikeastaan helpompi.

Kiitos :slight_smile: 3-4kk kestää hoitoonpääsy.

Meen maanantai aamuna sosiaalityöntekijän kanssa autolla klinikalle. Ei voi enään perua kun sosiaalityöntekijä on tässä talossa duunissa ja vielä mun kerrosvastaava :wink:

Toi on suht. lyhyt aika kun miettii miten sitä kärsivällisyyttä ole koetteltu puolet elämästä.:wink:.

“… Parempi ilman ja lopulta myös oikeastaan helpompi.”

Joo ja aina tiettyyn rajaan asti. Korvaava tuote pitänee olla esillä.

Se mikä tässä on tosiaan muuttunut hc-vuosista on käytet määrät kun tavoitteena ei ole saada päätä mahdollisimman sekaisin. Riittää se, että saa mielen ikäänkuin tyytyväiseksi niinkin pienillä määrillä, mitkä eivät varmasti fyysisessä mielessä ole vahingollisia. Mutta tavallaan se sama addiktio kytkeytyy ja näyttäytyy vielä mikä on tavallaan luonteeltansa vähintäänkin epäilyttävä, mikä heräättää kysymyksen miksi? Ongelma ilmaantuukin lähinnä vasta silloin kun ei saa sitä mitä haluaa ja tällöin addiktion varsinainen luonne paljastaa itseänsä enemmän.

Tässä oli aiemmin juttua siitä, että voisi olla mahdollista siirtää riippuvuuden kohdetta tervehenkisempään toimintaan. Ilmeisesti olin jäänyt miettimään asiaa, kun tässä hyvillä mielin tuli esille näitä. Listaan näitä nyt tähän, vaikka sitten itselle pelkästään jos ei muuta:

-kiipeily
-pyöräily (maastopyörällä)
-metsässä samoilu
-jouskarilla ampuminen
-laskettelu/mäen lasku
-kalastus
-sosialisointi, uudet ihmiset ja paikat

Yhteistä näillä aktiviteeteillä lienee se, että ovat luonteeltansa sen tyyppisiä mitkä edistävät adrealiinin tuotantoa ja varmasti muutakin aivokemiallista aktiviteettia. Ehkä elämä on nössöytynyt liialti ja pitää hakea kiksejä toisin keinoin. Näin siis omasta kokemasta ja tuntumasta.

Kiipeily on kyllä ihan loistavaa toimintaa, itsekin löysin lajin kunnolla tänä syksynä :slight_smile: Se fiilis on ihan mieletön kun pääsee viimeisillä voimillaan jonkun reitin mikä tuntui jossain vaiheessa ihan mahdottomalta :sunglasses: Negatiivisena puolena ko. “addiktiossa” on kyllä se että sormet ja kämmenet menee auttamatta hajalle, ja mä boulderoin siis vaan sisätiloissa :mrgreen: